Nyt porisemme meidän omasta hyppeliherrastamme eli Stubbarista, siis kyse on ulkoministeri Alexander Stubbista. Tarkemmin sanottuna otamme nyt tarkastelun aiheeksi hänen väitetyn himokuntoiluharrastuksensa ja mietimme sitä mistä siinä oikein voi olla kyse. Asiassa on tietysti ainakin kaksi puolta joten olkaamme varovaisia. Stubbarin urheiluharrastus pitää nostaa nyt lähemmän tarkastelun alaiseksi. Hän on julkisessa virassa ja palvelee maatamme tärkeässä tehtävässä. Hän on todellakin maamme ulkoministeri ja EU:n hyppeliherrakerhon jäsen. Julkisuuden henkilön tulee olla valmis arvostelun kohteeksi ja kansakunnan etu vaatii minua nyt julkaisemaan tämän tekstin!
Ulkoministeri Alexander Stubb on nyt 41-vuotias. Hän ei koskaan ole ollut huippu-urheilija eikä hänestä enää sellaista tule. Mies harrastaa kestävyysurheilua, ja on ikäisekseen näennäisen kovakuntoinen mies. Stubbin ruumiinrakenne ei luontaisesti ole mitenkään hintelä vaan hän on kokoonkeitetty mies, kiitos kovan treenin. Itse asiassa mies on aika romuluinen kaveri joka ei missään olosuhteissa eikä millään treenillä pystyisi juoksemaan maratonia alle 2.30 siis 2 h 30 min. Lähinnä Stubbarista ja hänen ruhostaan tulee mieleen Robert de Castella, maratonin ensimmäinen maailmanmestari omissa kisoissamme vuonna 1983.
Stubbari ei olisi noussut huipulle vaikka olisi aloittanut treenaamisen pikkupoikana ja ollut parhaimmillaan kaksikymmentäviisivuotiaana. Kestävyysurheilijana Stubbari on siis keskinkertainen lahjakkuus ja hänen fysikaaliset ominaisuutensa ovat lajiin nähden varsin vaatimattomat. Jotkut pääsevät alle ajan 2.30. Siitä alle tarvitaan poikkeuksellisia fysiologisia ominaisuuksia ja joka mielii alle 2.20 pitää olla jo ns luonnonoikku. Alle 2.10 köpöttölevä planeettamme asukas onkin jo sitten mutantti.
Kun puhutaan huippu-urheilijasta niin yleensä parhaimmillaan ollaan noin 25-vuotiaana. Sen jälkeen elimistö alka rapautumaan ja jotta pysyisi nuorempien tahdissa. Harjoittelun on oltava sen jälkeen kovempaa ja laadukkaampaa. 25-vuotias kestävyysurheilija harjoittelee lajista riippuen tuommoiset 4 - 8 tuntia päivässä. Eniten treenaavat uimarit jotka ovatkin melkoisia hylkeitä. Juoksijat nylkyttelevät päivässä kolmisen tuntia ja loppuaika eli neljäs tunti on lihashuoltoa. Välillä syödään, levätään, otetaan päiväunia ja odotellaan seuraavaa treeninkiä. Juoksija tekee viikossa 12-16 harjoitusta. Siinä ei sitten muuta tehdä. No, jotkut ovat pystyneet opiskelemaankin siinä sivussa mutta valmistumisaika on yleensä pitempi, toki poikkeuksiakin on.
Viime perjantain ilmestynyt Suomen Kuvalehti väitti Juhani Suomen suulla että Stubbari on nykypäivän Yrjö Keinonen. Kenraali Keinosellehan, puolustusvoimein komentajalle vuosina 1965-1969 oli pahalaatuinen urheilu-pakkomielle. Keinonen lienee harjoitellut päivässä useita tunteja. Tavallinen ihminen tarvitsee liikuntaa viikossa 3-4 kertaa viikossa noin reilut puolisen tuntia viikossa pysyäkseen hyvässä kunnossa. Se riittää jos ruokatottumukset ovat oikeat. Parempi olisi kuitenkin saada viikottainen liikunta-annos hyötyliikunnan muodossa.
Jos Stubbari harjoittelee viikossa 10-12 tuntia, ja siitä huomattavan osan jopa työaikana on kyse aika vakavasta asiasta. Toisaalta ulkoministeri on sellainen hemmo, että hänellä ei ole työaikaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kohtuullinen liikunta piristää mutta kun mennään tietyn rajan ylitse niin ollaan jo vaarallisilla vesillä. Himokuntoilijalla jonka harjoitusmäärät eivät siis paljoa juippu-urheilijasta jää toimii elimistö samallla tavalla kuin huippu-urheilijalla. Se on stressin vallassa ja endorfiinipitoisuudet ovat valtavat. Endorfiinihumala on aivan eri asia kuin alkoholista saatava humala, ja Stubbarin harjoitusmäärillä mies kuin mies on aivan autuaalisessa pilvessä. Mielessä on koko ajan se miten tuota huumetta saadaan lisää. Millainen onkaan tuollaisen henkilön työpäivä?
Mutta miksi Alexander Stubb sitten urheilee niin kauheasti: Joko 1) Stubbari haaveille huippu-urheilijan urasta, 2) miehellä on paha addiktio tai psykoosi, 3) urheilu on keino välttää tylsää työntekoa, 4) miehellä on juopon geenit ja hänen on todellakin pakko urheilla ettei elämä menisi ryypiskelyn ja turmion puolelle. Stubbarin työnantaja on Suomen kansa ja hänen välitön esimiehensä on pääministeri van Hanen. Jos olisi van Hanen niin passittaisin miehen oitis Mehiläiseen työterveyslääkärille. Se on kumma homma kun golffari Tiger Woods joutui vieroitushoitoon kun mies todettiin seksiaddiktiksi. Eiköhän tässä Stubbarin urheilu-psykoosissa ole kyse vähän samasta asiasta.
Olin itse nuorempana urheilupsykoosin vallassa, ja kuuluin mielestäni siihen kategoriaan joka olisi päässyt maratonilla alle 2.30, mutta tuskin lujempaa. Pääsin kolmen vuoden nousujohtoisella ja intensiivisellä treenillä sellaiseen kuntoon, että juoksin keväällä 1987 yhden 48 kilometrin harjoituslenkin aikaan 3 h 3 min lumisohjossa ja viimeiset 10 km jalkaterät ihan märkinä. Kesällä olisin tavoitellut maratonilla alle 2.40 aikaa. Sitten poistatin viisaudenhampaan ja sain imusolmuketulehduksen ja mystisen yskän. Siihen loppui treenaus ja kärsin 20 vuotta kroonisesta akillesjännetulehduksesta, ja urheilulääkäri Tapio Kallio määräsi minut lopulta juoksukieltoon. Treeni loppui ja opiskelukin alkoi sujumaan. Tuli paljon ystäviä ja uusia harrastuksia, luvalla sanon elämää ja erotiikkaakin. Treenatessani olin luvalla sanoen aikamoisessa pilvessä… Kyse oli eräänlaisesta psykoosista ja meni pitkään ennen kuin sain selvitettyä itselleni mistä oikein olikaan ollut kyse!
Oma lukunsa on sitten miten krooninen akillejänntulehdus lopulta hellitti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti