Niin on ja Suomen jääkiekkojoukkue on nyt neljän parhaan joukossa ja tie loppuotteluun on helpompi. Viimeisissä seitsemissä talvikisoissa, nämä Vancou-verin kisat mukaan lukien, Suomi on ollut viisi kertaa neljän parhaan joukossa.
Tsekkiä vastaan Suomen on aina ollut helpompi pelata ja herääkin kysymys siitä, oliko häviömme Ruotsille alkulohkon viimeisessä pelissä alitajunnan summaa, koska Kanadan häviö Jenkkilälle takasi meille parhaan lohkokakkosen paikan ja Tsekki – USA-linjan loppuotteluun. Tsekkiä vastaan Suomen viisikko pysyi kasassa, ja Kiprusoff ei oikeastaan joutunut kertaakaan todella tiukan paikan eteen. Toisaalta Ruotsi pelasi hyvin meitä vastaan ja he todella tietävät miten Suomen inhottavaan pelityylin vastataan.
Aseemme onkin nyt meidän pelityylissämme ja viisikkopelissä. Inhottavan Suomen pelityylistä tekee se, että viisikko pysyy parhaimmillaan niin tiivinä, että siinä ei ole kiekonmentävää reikää. Vastustajan aloitussyötöt saadaan kiinni heti heidän puolustusalueelllaan. Jenkkilän kavereista ei pidä olla huolissaan mutta kotihallissaan pelaava isokokoinen Kanada on vaikea tapaus. Jos heidän peliään ei jäädytetä jo heidän oman siniviivansa tuntumassa niin sellaisten lihamyllyjen kuin Getzlaf, Nash, Thornton ja Marleau pysäyttäminen voi olla vaikeaa oman maalimme edessä. Timosella ja kumppaneilla ei siihen ole tarpeeksi pylliä.
Venäjä olisi voinut voittaa Olympiakultaa tai ainakain päästä loppu-otteluun jos se olisi palkannut projektivalmentajakseen jääkenttien Erich von Mansteinin eli meidän Erkka Westerlundin ja joukkueen kakkosmiehenä olisi ollut ns. "aitovenäläinen poliittinen komissaari." Jos Venäjän kaikki taitokapasiteetti, fyysisyys ja luisteluvoima olisi ollut taitavan strategin käsissä, ja joukkue olisi ollut motivoitunut niin se olisi jyrännyt itsensä loppuotteluun päästämättä yhtään maalia omiiinsa.
Mutta meikäläiset ovat neljän parhaan joukossa ja joukkueemme henki on katossa. Emme pilkkaa ruotsalaisia vaikka heidän ylpeytensä kärsi haaksirikon. Jääkiekkoa he osaavat pelata ja on paljon mistä sillä saralla voisimme ottaa oppia. Neljän vuoden päästä Forsberg lykkää jo kuvaannollisesti jääkiekkolijana koiranputkea. Jos jääkiekon jumalat suovat ja NHL-pelaajat ovat mukana Sotshissa vuonna 2014 järjestettävissä kisoissa ovat Sedinin veljekset Ruotsin kokeneita johtajia, ja heillä on valtaisa joukko iskukykyisiä 22-24 vuotiaita nuoria supermiehiä etunenässä Victor Hedman ja Magnus Pääjärvi-Svensson. Suomi kärsii siinä vaiheessa jääkiekkoilumme juniorityön mustista vuosista 1995-2005. Silloin taito-ominaisuukisen kehittämistä laiminlyötiin ja junioreille opetettiin ilmeisen pääasiallisesti Suomen loistavaa pelisysteemiä. Yhden sortin sosaalidemokratiaahan se oli!!!
Ruotsalaiset olivat katselleet kateellisina itäisen naapurinsa nuoria taitopelaajia Saku Koivua, Jere Lehtistä, Ville Peltosta, Sami Kapasta ja tietystikin ruotsalaiset juniorit ottivat oppia suomalaisesta salamasta eli Teemu Selänteestä ja päättivät satsata hyviä yksilöitä tuottavaan juniorityöhön. Suomalaisten ihnottavaa, mutta maailman parasta pelisysteemiä vastaan opittiin pelaamaan ja niinpä Leijonat löivät päätänsä seinään kerta toisensa jälkeen Hannu Aravirran johdolla...
Sotshissa Saku, Teemu ja Jere ovat jo rollaattori-osastossa ellei ikinuori Saku vielä jatka. Harva tietääkään miten romussa kunnossa Jere Lehtinen onkaan kun hän lopettanee jääkiekkoilun tämän kauden jälkeen. Vain kehittynyt urheilulääketiede ja Vancouverin turnauksen motivoiva polte saivat miehen liikkeelle vielä kerran. Mies on todellakin eläkkeensä ansainnut...
Nyt on juhlan päivä, paikka neljän parhaan joukossa on suursaavutus!
Heja Sverige ja Hakkaa päälle!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti