Torstain sekaporinoita.

Meillä Suomessa ollaan luopumassa ns. omalääkärijärjestel-mästä. Hyvä näin sillä eihän tuollainen voi toimia ainakaan pienemmillä paikkakunnilla missä on raha- ja resurssipula ja lääkäreiden vaihtuvuus on suuri. 

Omalääkrin kyllä saa jos on rahaa hankkia sellainen yksityispuolelta. Parastahan olisi tietysti jos puoliso olisi lääkäri tai jos itse olisi aivan oikea lääkäri, ettei kaikkiin vaivoihin tarvitsisi vain määrätä väinönputkea tai hevonhierakan siemeniä.

Sattuneista syistä sitä on aina välillä kippee ja terveysasemilla on tullut vierailtua välillä taajaankin joten ns. omalääkäriasiaan on törmätty. Joskus on ollut kiire ja vähän pinnakin tiukalla. Kun on tullut varaamaan aikaa niin tietysti on kysytty kuka se omalääkäri sitten on? Aina ei ole riittänyt ymmärrys tällaisessa tilanteessa vaan on tullut aika monesti sanottua: “Lääkäri kun lääkäri, kuhan nyt suht äkkiä pääsee vastaanotolle.” Olisihan se kenkkua jos omalääkärisyteemi toimisi siten, että jos lääkäri on vaikka Lapissa hiihtämässä niin sitten odottelet vaikka viikon keuhkotoreissasi. Onneksi näin ei sentään asia ole. Mutta eiköhän asiaan saada hyvä ratkaisu vaikkapa siten että tietynlaiset vaivat tietyille lääkäreille. Mutta epäilen toimiiko asia sittenkään…

On hieman vaarallista puhua suuresta omalääkäristä mutta avataan asiaa hieman. Meillä luterilaisillakin vilahtaa joskus puheenparressamme mainita siitä että Jeesus on parantajemme, ja onhan se erään sunnuntain otsikkokin. Kyseessä on tietysti 13. Sunnuntai helluntaista jonka otsikkona todellakin on: “Jeesus, parantajamme.” Tuon päivän evankeliumi-tekstit kuvaavat tekoja jotka ovat todellisia parantamiskertomuksia. Miten lienee? On olemassa paljon asioita joita lääketiede ei voi selvittää…

Uusin TIME-lehti jatkaa “ekologisia pohdintojaan.” Lehti oli tällä viikolla vihreäreunuksinen ja kannessa oli redusoitu Iwo Jima-aiheinen kuva. Lippua ei siinä väännetty pystyyn vaan vehreää puuta. Toimenpide-luonnoksiakin oli. Niissä ei kuitenkaan puhuttu suoranaisesti sellaisista radikaaleista toimenpiteistä joita olisi mm. ykstyisautoilun selkeät rajoitukset jne. Mutta tästähän on turha puhua. Ja vaikka sellainen ihme Jenkkilässä saattaisi tapahtuakin niin homma on kyllä niin että muut ottavat vahingon takaisin hyvin nopeasti.

USA:n pressanvaalit saavat yhä suurempaa huomiota. Hillaryhän voitti demokraattien esivaalit Pennsylvaniassa aika selvästi ja tilanne jatkuu hyvin kireänä. Samainen TIME-lehti epäilee demokraattien repivän kiista syövän heidän todellisia mahdollisuuksiaan oikeissa vaaleissa. Asiassa on kyllä varsin vinha perä. Toisaalta kaikki on mahdollista ja nyt vielä menossa oleva kiistaa unohtuu varsin nopeasti demokraattien vaalikokouksen jälkeen. Jotenkin tässä suhtautuu asiaan niin tunteellisesti. Billy-poika istuskelemassa tutussa takkahuoneessaan villasukat jalassa kissa sylissä röhnöttäen. Oi onnea… No eniwei on kuitenkin sanottava että kuka tahansa Jenkkilän USA:n pääseekiin niin: “tarttis tehä jotakin.”

Montrealissa rytisi.

                            

Jääkiekon seuraaminen kun sitä pelataan toisella mantereella on joskus työlästä. Aina ei jaksa nousta keskellä yötä katsomaan tärkeitä pelejä.

Hyvin kävi vaikkei tämä fani räiskäle-ateriaa syönytkään ennen peliä. Sisäinen kello kyllä herätti jo vähän ennen yökahta. Jatkoin unia ja heräsin varttia yli neljän. Pikanetistä katselin tihruisin silmin kun ESPN-sivu alkoi latautumaan. Ylälaidassa oli top-performantit ja joukossa maalivahti Carey Price puhtaalla prosentilla. Sitten hilasin kursoria alaspäin ja näyttöön tuli pelin tilanne maalintekijöineen kun kolmatta erää oli jäljellä pari minuuttia. Peli oli Montrelin hyväksi 4-0. Lopulta se päättyi lukemiin 5-0. Kaikki oli valmiina elämää suuremmille karkeloille tuossa Quebeckin jääkiekkohullussa kaupungissa.

Kun tuossa päivänä muutamana takaisena pohdiskelin asetelmaa politiikka – uskonto - urheilu. Jotain unohtui joten täydennetään nyt. Nimittäin Montrealissa ureheilu ja uskonto ovat sekoittuneet jollain aivan ylimaallisen käsittämättömällä tavalla. Montrealilaiset ovat varmastikin hurskaan oloisia tapa-katolisia mutta heidän oikea palvonnan kohde on maakunnan ylpeys: Montreal Canadiens. Tämän asian tietää varmasti oikein hyvin myös kaupungin arkkipiispa, kardinaali Jean-Claude Turcotte.

Vain tuossa kaupungissa sankarillisen jääkiekkoilijan palvonta voi saada mitan joka herjettää runollisen sielun lausumaan seuraavaa: “Ja Jumala loi maailman kuudessa päivässä, sitten hän lepäsi seitsemännen päivän ja kahdeksantena päivänä hän loi Patrick Royn.”

Montrealissa on jälleen kerran apuun Forumin aaveita. Montrealhan on pelannut viimeiset 12 vuotta uudessa jäähalliissaa jonka nimi nyt on Bell Centre. Vanha ja perinteistä rikas Forum on nykyään viihdekeskuksena. Viimeksihän on Montreal voittanut Stanley Cupin vuonna 1993 ja juuri silloin pelattiin vielä vanhassa hallissa. Paikkahan oli intiimi ja melkoinen helvetti vierasjoukkueelle. Väitettiin että jäällä ja hallissa kummitteli. Paikka oli kyllästetty suurilla muistoilla sillä rakennuksessa oli pelattu vuodesta 1926 lähtien ja siellä oli voitettu 26 Stanley Cuppia. Uusi halli vetää noin 3700 katsojaa enemmän mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen herää kysymys: kannattiko hallin vaihtaminen.  

Ehkä kymmenen vuoden kuluttua jos on eletty jo neljännesvuosisata ilman kannua niin herää kysymys paluusta Forumiin. Jos meikä olisi sen sortin “Pylli- Bill” voisi ostaa joukkueen ja hallin niin ilman muuta ensi töikseni panisin uuden hallin sileeksi ja renoveeraisin Forumin entiseen kuntoonsa ja sitten olisi suuret paluu-juhlat. Forumhan oli paikka jossa vuonna 1976 järjestettiin myös kahdennenkymmenennen-ensimmäisen olympiadin kisojen tapahtumia kuten voimistelua, käsipalloa, koripalloa, lentopalloa ja nyrkkeilyä. Kaikista suurin muisto noiden kisojen tiimoilta oli Romanian Nadia Comanecin kuuluisa täydellinen kymppi, siis kymmenen pistettä naisten eritasonojapuilla. Ja sehän oli eka kerta olympialaisessa voimistelun historiassa kun joku sai yhdestä liikkeestä täyden kympin. Tätä kirjoittaessa tuli tietysti googlattua ja Nadjan suhteen onkin uutimia: Hän sai ensimmäisen lapsensa 45 vuoden iässä vuonna 2006!

Mutta viime yönnä tuo uskonnollinen hurmos sai aikaan valtavat mitat. Montreal voitti vasta ensimmäisen sarjan eli konferenssin neljännesfinaalin. Mutta kaupungilla tapahtui hurjia. Fanit aloittivat varsinaisen “hedelmällisyysjouksunsa.” Kokonaista kolme poliisiautoa sytytettiin tulee, näyteikkunoita pantiin mäsäksi aivan pelkästä voiton riemusta. Lukuisa joukko faneja on oidätetty mutta kaiken rauhoituttua saattoi kaupungin poliisin tiedottaja todeta ettei kukaan ole loukkaantunut vakavasti. TSN-yhtiön välittämässä videotallenteessa eräs innokas skoudaapeli heilutti puolimetristä pamppuaan muutaman teini-ikäisen fanin kylkimyksiin ja selkään.

Asiahan on tietysti valitettavaa ja vandalismiahan tuo on. Väitänpä kuitenkin että keskiverto-montrealilainen ei pahemmin asiaa moralisoi. Saattaapa hyvinkin ajatella, että antaa poikien vähän päästää höyryjä pihalle, onhan tässä odotettu menestystä jo 15 vuotta ja nythän meillä on joukue joka voi tuoda kannun takaisin sinne minne se kuuluukin. Ja jos kannu palaa takaisin Montrealiin kesäkuussa niin silloin voi kärähtää vaikka sata skoude-vankkuria tuossa tuokiossa, ja mittasuhteet ovat silloin sellaiset että mellakapoliisitkin voivat tuntea vähän motivation puutetta järjestyksen ylläpitoon.

Jos edellä kuvailtu ei ole uskonnolliseen hurmokseen verrattavaa niin mikä sitten? Saku on sitten ottanut paikkansa ja kahdessa pelissä on tullut jo mukavat kolme syöttöpinnaa pistepussiin. Turha odottaa Koivua jäännöskisoihin eli Jääkiekon MM-kisoihin.

111 päivää Beijingin kisojen alkuun. Urheilu – politiikka – uskonto. vol I.

Nyt on sitten Suomenkin pääministeri ottanut kantaa siihen miten kahdennenkymmenenyhdesännen olympiadin kisojen boikottiin pitäisi suhtautua. Pääministeri van Hanen aikoo osallistua kisojen avajaisiin ja muutenkin seurata kisoja paikan päällä Beijingissä.

Kisoihin on nyt matkaa 111 päivää ja Kiina-ilmiö alkanee jylläämään todeen teolla kunhan kesä lähenee. Liikehdintä maailmalla tulee kasvamaan ja tiibettiläiset eivät asiaansa unohda. Urheilu on niin suuria intohimoja herättävä asia että olympialiike on alusta saakka tahrautunut poliittisissa leikeissään.

Itse Olympia-paroni eli Pierre de Coubertin aiheutti pahaa verta saksalaisissa intoillessaan urheilun puolesta. Se kun oli hyvää harjoitusta ranskalaisille vuoden 1870 sodan jälkimai-ningeissa. Ja sen jälkeen on skandaali seurannut toistansa, isompi ja välillä pienempi. Kiaken huippuhan on vuoden 1936 kisat Berliinissä. No Aatun kisathan ne olivat, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. 

Hitlerin kisoissa ei kuitenkaan tapahtunut mitään vilppiä urheilullisessa mielessä. Tietystikään juutalaisilla ei ollut asiaa Saksan joukkueeseen ja ilmeisesti saksalaiset saivat painostettua erittäin natsimyönteistä Avery Brundagea peukaloimaan ainakin Jenkkien pikaviestijoukkueen kokoonpanoa. Mutta jokatapauksessa natsien silmissä “ali-ihmiset” kuten Jesse Owens saivat vapaasti urheilla ja voitaa mielin määrin. Ja omassa pölkkypäisyydessäänhän saksalaisia on vaikea saada väärentämään tuloksia.

Toista se oli Neukkulan isännöidessä vuoden 1980 kisoja Moskovassa. Voi sitä vilpin määrää, sisäistä ja ulkoista. Ei se, että ulkomaalaisia sorrettiin vaan sekin että oman suosikin piti voittaa maajoukkueen sisällä. Ja aina saivat neukkulalaiset parhaat lähtökohdat, oli sitten kyse parhaasta paikasta ampumaradalla tai muuten. Kaiken huippu oli kolmiloikka-kilpailu. Kisanhan voitti Viron poika Jaak Uudmäe vaikka Sanejeviä vedettiin joidenkin väitteiden mukaan tuloksissa ylöspäin noin 60-70 senttiä.  

Kaiken huippu oli tietysti Brasilaian de Oliveiran hirmuhypyn hylkääminen. Sanotaan Uudmäen kommentoineen kilpailua myöhemmin, että hän panosti kaikkensa ensimmäiseen hyppyynsä koska hänelle toimitsijat eivät uskaltaneet tehdä mitään temppuja. Nyt kisasta on aikaa 28 vuotta ja jo kaipaisi rehellistä tutkimusta asian tiimolta. Kaikkea muutakin hauskaa Moskovan kisoissa tapahtui. Jotenkin en jaksa uskoa vapaapistoolin voittaneen Alexander Melentjevin tuloksen 581 aitouteen, sehän on ollut ME siitä lähtien ja sellaiseksi myös jäänee.

No pitäisikö Beijingin kisoja sitten boikotoida ja mitten, ja mistä syystä? No kenenpä sympatiat eivät olisi tiibettiläisten puolella… Jos boikotointia halutaan niin sen pitäisi lähteä eri syistä. Kisat tuossa kaupungissa eivät näet ole terveelliset ainakaan kestävyysurheilijoille. Kansallisuusasioissa en menisci kitaneita neuvomaan, mutta ympäristöasiat ovatkin sitten ihan eri juttu.

Sekaporinoita jälleen.

                                      

Aloitamme vaikkapa jääkiekosta. Enhooellässä nimittäin eka kierros pudotuspelejä on jo niin pitkällä että ensimmäinen eliminaatio tapahtui viime yönnä Pitssburghin teurastaessa Ottawan neljännen kerran ja ensi yönnä odotetaan kovasti sitä että Montreal passiittaa Bostonin pikkukarhut kevätlaitumille. 

Ammattimies ottaa asian rennosti. Osallistuu pakollisiin kauden päätöskekkereihin ja sen jälkeen hoitaa kolhunsa kuntoon ja viettää kesän kuntoaan vaalien ja golfaten. Ottawan on kesän mittaan tehtävä monta ratkaisua jos mielii vielä palata vakavasti otettavaksi mestariehdokkaaksi. Joukkue oli rakennettu hyvin mutta paljon jäi silti puuttumaan. Hyvää maalivahtia ei joukkue kyennyt hankkimaan ja kuten kevättalvella sanoin niin tätä hommaa ei kyllä ykkosketjulla hoideta. Hyvä resepti olisikin pistää joko Jason Spezza tai “Doonje” Alfredsson lihoiksi ja hankkia joukkueeseen uutta verta. Homman nimi vaan on se, että Ottawan maalivahdit eivät vähällä kummalla kelpaa vaihtokaupassa kenellekään… Että otetaanpa joukkueen rakentaminen uusiksi…

Eilen pidin rippikoulua pitkästä aikaa ja vuorossa oli toisen ryhmän kanssa ns. omatunto-oppitunti. Sen jujuhan on ns. kognitiivisessa dissonanssissa jolla selittäisin paljolti ns. koulukiusaamisilmiön. Kiusaaminen on mahdollista jos omatunto on häiriintynyt ja se häiriintyy jos jo nuorella iällä mieli joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen. Otetaanpas vaikka sellainen tilanne jossa toinen vanhempi antaa selvästi erilaista esimerkkiä kuin toinen. Toisaalta yhdellä selitysmallilla on aika vaikea selittää kaikkea mikä on kiusaamisilmiön taustalla. Häiriö se joka tapauksessa on.

Uusi TIME-lehti kertoo varsin innokkaaseen sävyyn Paavin Jenkikilän-vierailun odotuksista. Muutenkin lehti kaipaisi enemmän kuin normaalin selauksen. On juttua Barack Obamasta, juttua David Petreauksen selkeästä menestyksestä Irakissa, ennakkojuttu Penn-Metsälän esivaaleista ja tietty sitä Paavin vierailua.

Näyttäisi varsin vahvasti siltä että Hillary Clinton olisi niskan päällä Penn-Metsälän esivaaleissa. Penn-Metsälähän on eräänlainen Jenkkilän Varsinais-Suomi. Se on osavaltio jossa kansakunta tavallaan syntyi ja syntyikin. Siellä on myös jääkiekkojoukkueet nimeltään Philadelphia Flyers ja Pittsburgh Penguins. Joukkeet eivät kohtaa tänä vuonna enhooellän pleijjareissa mahdollisesti vasta kuin itä-liigan loppuottelussa, asia johon ainakaan minä en usko. Mutta kovempi on taisto Hillaryn ja Barackin.  

Olisihan se melkoinen juttu jos Jenkkilä ja Iran yrittäisivät ratkoa ongelmiaan diplomatian keinoin. Näinhän Barack on ehdottanut. Juuripa tähän voi Barack-poika narahtaa. Penn-Metsäläiset ovat tietyllä tapaa Jenkkilän isänmaallisinta porukkaa. Että maailman mahtavin valtio ryhtyisikin nöyristelemään sellaisen valtion kuin Iran kanssa. Uskokoon ken jaksaa. Ehkä silloin kun öljy-barrelli maksaa 200 taaleria. Money, money, money… Raha mailmaa pyörittää, se hyörittää, mutta öljy sen voitelee…

Lisämietteitä viikon lehtien äärellä.

Eilen jäi siis jotain kesken, paljonkin. Jatkamme kirkollisten lehtien antimilla. KOTIMAA on aina suuri ja kaunis mutta joskus sisällyksetön. Pääkirjoituksessa päätoimittaja Meliini puhui “kerjäläisistä keskuudessamme.” Kerjäläisteema oli muutenkin vahvasti esillä. Eräs piispoistammekin otti kantaa siihen tuleeko kerjäläisille antaa rahaa.  

Kirjoituksissa unohdettiin mielestäni yksi asia: nämä ns. kerjäläiset tulevat EU:n alueelta! Huomiota pitäisi kiinnittää ihmisoikeuksien toteutumiseen Euroopassa ja uusimmissakin EU-maissa. Romanialaiset ovat kunnostautuneet aina romanien eli sintien vainoamisessa ja nykyään syrjinnässä. Enpä ole juuri nähnyt sellaisia kannanottoja jotka osoittaisivat vahvemmin EU:n puoleen tässä asiassa. KOTIMAAN kirjoitteluun toivoisi muutenkin parempaa linjaa. Toisaalla lehdessä kysytään sitä miksi kirkko nousee aina tapeetille ns. tasa-arvoasioissa. Jos ollaan rehellisiä niin täytyy sanoa, että KOTIMAA on ainakin sen kymmenen vuoden aikana jona sitä itse intensiivisesti lukenut olen suorastaan välillä usuttanut muuta julkista sanaa kirkkoa vastaan. Melinin päätoimittajakaudella touhusta on tullut jopa ohjelmallista.

Mutta Kyrpressen se jaksaa viikosta viikkoon julkaista kestävää ja jopattenkin sielunhoidollista sananselitystä. Eikä ko. lehti todellaakaan häpeä “pääasiaa.” Sananselitys on jo toisella sivulla ja varsinainen pääkirjoitus aina sivulla neljä. Muutenkin on Stig Kankkonen vallan parempi kirjoittaja kuin Meliini. Nytkin Kankkonen kirjoitti politiikasta ja moraalista.

Yksi lyhyt juttu täytyy nostaa esiin viimesimmästä Kyrkpressenistä. Muuassa paikassa pääsiäisen aikaa, tarkemmin sanoen pitkäperjantai-iltana oli ollut kirkkokonsertti ja oikein hyvä oli ollutkin. Paikallinen kyrkkohäärde oli kuitenkin kieltänyt applauseeraamisen eli suosionosoituksen. Kirjoittaja ymmärsi asian hyvin paikallaolleena. Kirkkoherra on herra kirkossaan ja näin voi toki tehdä. Jutun juju oli siinä, että mitten tällaisessa tilanteessa suosiota ja kiitosmieltä voi osoittaa; noustako seisomaan ja ottaa orantti asento? Tottahan on ettei pitkäperjantai-iltana kun Kiesus on haudattuna ja suurta draamaa eletään ei passaa oikein riekkumaan ryhtyä. Bror Hagström joka lyhyen jutun kirjoitti vetoaakin lopussa “Mitä tästä ollaan mieltä ylipäänsä, mitä sanovat piispat, muut papit ja kirjanoppineet?” Jaa-ah! Minen sano ainakaan mittään ennen kuin olen arimoinut asiaa viimeisen päälle… Sen sanon kyllä minkä ennenkin: Kyrkpressen on parempi kuin KOTIMAA.

Ja siten on vielä jäljellä THN from Canada. Kyse oli pleijjareiden erikoisnumerosta. THN pui eri joukkueiden mahdollisuuksia voittaa Stanley Cup. Jääkiekon Raamatun asemassa oleva lehti antaa mestaruutta puolustavalle Anaheimille ennusteen 4-1. Tätä kirjoitettaessa Anaheim on hävinnyt ensimmäisellä kierroksella jo kahdesti Dallasille, ja vieläpä kotonaan. Joten taitaa mennä aika tavalla pieleen. Montrealin oddsit ovat 15-1. En ko. lehteä osta joka viikko mutta nyt tein poikkeuksen. Montreal johtaa nyt sitten omaa sarjaansa ensimmäisellä kierroksella 2-0. Ja kaikki “Sans Saku.” Mutta eiköhän koipi luudu ennätysvauhdilla ja hematooma hellitä. Emme tiedäkään, me tavalliset sairastavaiset, millaiset resurssit urhelulääkäreillä nykyään on…

Mietteitä viikon lehtien äärellä.

 

Eli lehtikatsaus. Lauantai-aamuna sitten havaitsin että pöydällä on lukemattomia ja peräti selaamattomia lehtiä: TIME, Suomen Kuvalehti, Kyrkpressen, Kotimaa ja The Hockey News from CANADA. Siis varsin monipuolinen kukonhäntä kerrassaan. Aloitamme TIME-lehdestä.

Uusimman TIMEN kannessa on taalereihin kääritty maissintähkä. Etussivu kysyy niinsanotun “puhtaan energian myytin” perään. Artikkeli antaa aika synkän ja lohduttoman kuvan asiasta. Tämä ns. biopolttoaineintoilu ei saa mitenkään hyvää osaksensa. Artikkeli sisältää joitakin hyvin kouriintuntuvasti havainnollistettuja laskelmia. Otentaanpas nyt siten vaikka jenkkien rälläys; on kyse hirmuisista määristä benziiniä. Jenkkilä on mailman suurin maissin ja soijapavun valmistaja ja jos molempien kasvien sato käytettäisiin pelkästään biolöpön tuotantoon niin siitä saataisiin vain 20% tarvittavasta määrästä. Yhtälö ratkeaa siis vain rälläyksen lopettamisella. Mutta lukekoot he vain itse lehtensä…


Suomen Kuvalehdestä täytyy mainita artikkeli nimeltä “Ihmiskunnan insinööri.” Kyse on Intian entisestä presidentistä Abdul Kalamista. Mies uskoo toisissaan siihen että ratkaisu ilmastonmuutokseen ja köyhyyteen löytyy teknologiasta. Mieshän on ennen kaikkea tiedemies ja Intian avaruusohjelman isä. Ydinvoimaakin mies kannattaa…  


Artikkeli antaa paljon huomiota Jathropa-kasville jonka puolesta Kalam pitää suorastaan palavia saarnoja (“Suorastaan palavat saarnat!” Siis onko olemassa ennestään tuntematon lintu, suorastas, joka pitää saarnoja, vieläpä palopuheen tyylisiä… No, tutkitaanpas asiaa. Onpahan irrationaalinen kommentti vaikka itse sanon.). Kalam on tutustumisen arvoinen tyyppi.


Mutta mikä onkaan Jathropa (Jathropa Curcas)? Sille ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Tuosta aikanaan ummetuksen ja malarian hoitoon käytetystä myrkyllisestä pensaasta voi kuitenkin jo lähitulevaisuudessa tulla biopolttoaineiden kuningas. Kyseessähän on hyvin öljypitoinen kasvi. Se on kotoisin alun Keski-Amerikasta. Kasvin siementen öljypitoisuus on yli 30 prosenttia.

Jatropha tuottaa energiakasvina öljyä 2,7 tonnia pär hehtaari. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin maissi ja neljä kertaa enemmän kuin soija. Kaiken lisäksi kasvista saadaan neljä tuhatta kiloa sähköenergiaksi prosessoitavaa poltettavaa biomassaa hehtaaria kohden. Suurine lehtineen Jathropa on hiilidioksidineutraali; vastapainoksi se kasvaessaan sitoo hyvin tuota kirottua kasvihuonekaasua.

Kaiken lisäksi Jatropha ei kilpaile ruoantuotannon kanssa. Se viihtyy joutomailla, juurtuu hyvin estäen eroosiota. Satoa se antaa jo toisena kasvukautena ja kasvin elinilä on 50 vuotta. Parhaiten se viihtyy alueilla, missä vuotuinen sademäärä on 600 mm. Kyse on siis semi-aridittisesta viihtyjästä. Kuivissa oloissa vaatimaton Jathropa pärjää jopa kolme vuotta pudottamalla lehtiään.

Vallan mielenkiintoista. Mutta mihin onkaan unohdettu suolayrtti jota voidaan kastella merivedellä. Jathropahan voitaisiin vielä muunnella siten, että sitä todellakin voitaiiin kastella merivedellä tai että siitä saataisiin suomuunnos! Onko siis ihmiskunnan ongelmien ratkaisu Jathropassa ja hydroturbossa (Puhuin hydroturbosta edellisen tuotantokauden lopussa joten katsokaa sieltä jos kiinnostaa.)?  

Vielä ei meidän pidä julistaa Jathropaa messiaskasviksi vaikka Kalam niin kovasti sen puolesta saarnaakin. Huomaan tässä nyt kaksi asiaa. Käsiteltyä on tullut vain TIME ja SK ja olen kirjoittanut Jathropan kategorisesti isolla alkukirjaimella. Tämä kunniahan annetaan yleensä vain Jahvetille eli Jumalalle. Olisko kuitenkin aika miettiä kotoista nimeä tällä Jathropalle. Sen voisi vääntää helposti vaikka Jatroopiksi. Mieleen tulee kuitenkin nimi “Messiaspensas.” 

Uudemmat seitsemän sinettiä. IV Sinetti. Paikallisuus ja globaalisuus.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Paikallisuus ja globaalisuus. IV Sinetti.

Globaalisuudeksi mielletään nykyään pitkälti rahan ja investointien liikkuminen pääoman painopisteissä käytössä. Toisin sanoen tuotanto tapahtuu siellä missä se on kaikkein pienimmillä kustannuksilla toteutettavissa. Mutta jospa tarkkaillaan asiaa vaikkapa oman ruokapöytämme näkökulmasta niin havaitsemme joitain dramaattisia asioita. Pohjoiset kansat elävät paljolti ns. ”siirtomaatavaroiden” varassa. Lähdetäänpä liikkeelle vaikka aamusta. Kahvia, teetä, kaakaota, appelsiinimehua ja joillekin vielä päälle tupakkaa. Ja kenelleppäs ei maistuisi banaani? On harmi ettei siirtomaatavarakauppoja sinänsä enää ole, näkisimme silloin aivan konkreettisesti mitä em. tarkoittaa. 

Jokapäiväisessä käytössämme olevia tuontihyödykkeitä tuotetaan kaukana ja niiden kuljettaminen vaikkapa Pohjoismaihin on kallista puuhaa. Useimmat tuotteet olisivat korvattavissa täällä valmistetuilla tuotteilla. Banaaneja voisi tosin tulla melkoinen ikävä. Mutta eiköhän maidossa haudutettu väinönputki ajaisi saman asian... Ja mieluummin vuohenmaidossa...

Mutta eikö mitään hyvää globalisaatiossa?

Globaalisuuden hyvät puolet löytyvät ihmisten verkottumisesta. Toisaalta se on vain lisännyt liikkumisen tarvetta. Suurimmatkin lentokentät ovat käymässä ahtaiksi ja yhä suurempia lentokoneita on otettu käyttöön. Toisaalta lentoliikenteen kasvu on liittynyt suotuisaan taloudelliseen kehitykseen. Maailma on todellakin kutistunut. Globalisaatio on mahdollistanut planeetan resurssien tehokkaan käytön, ja on siten nopeuttanut monia haitallisia ilmiöitä.


Pitäisikö puhua jotain paikallisuudestakin? Tottahan toki!  Tottahan toki ei esimerkiksi vehnän-viljely ole mitenkään järkevää Suomessa. Globalisaatio on valtava eriarvoistaja. Se on kuitenkin monien paikallisuuksien verkko. Missä tuotetaan vehnää hal-vimmalla, siellä ollaan kuitenkin riippuvaisia vaikkapa polttonesteistä. Pieni Martiniquen saari on sitten täysin banaaniviljelmiensä ja sokeriruokonsa varassa. Vain suuret ja tarpeeksi laajoilla alueilla asuvat kansakunnat voivat olla omavaraisia. Ja tottahan globalisaation henki rakastaa suuria pääomia. Ja että löytyykö raamastusta mitään mainintoja globaalisaatiosta? Ehkä löytyykin:::
Tuohan on apostoli Paavalin Areiopagi-puheesta eli apostolien teot 17:24-27. Vaan entäpä kun määräajat päättyvät ja asuma-alueiden rajat murenevat? Jos Paavali eläisi tänä päivänä niin kyllä hän varmasti  ihmettelisi, ja sitten hän menisi nettiin... 

Vaikka globalisaatio on mahdollistanut luonnonvarojen tehokkaamman riistä-misen on se tuonut joitain siunauksiakin. Internet on yksi tällainen. Jos luon-nonvarat ovat nyt tehokkaassa käytössä, niin ihmiskunnan koko kapasiteetti on myös saatu käyttöön. Jos perinteisellä tavalla mielletty demokratia on mennyttä, on internet luonut aivan uusia mahdollisuuksia jokaiselle sen käyttäjälle. Monet monopolit ovat murtuneet. Periaatteessa jokaisesta voi tulla tietokirjatoimittaja. Jokaisella on oikeus levittää ja ennenkaikkea luoda informaatiota. Ajatellaanpa internettiä tulevaisuuden pienemmän ihmiskunnan palveluksessa.

 24 "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. 25 Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. 26 Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, 27 jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahkatornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Schiarazula Marazula

Välitiistain mietteitä

Miten niin välitiistai? No sitenpä niin että tällä viikolla ei ole saarnanvalmistusta. Se ei toki tarkoita sitä että tulevan pyhän teksteihin ei paneuduttaisi. Ei suinkaan mutta takana on niinkin monta prosessia että kyllä yksi tai kaksi vapaapäivä tuolta rintamalta on ihan tervetullut juttu… Josko sitten huomenna…

Suuri jännitys ja huuma täyttää nyt Montrealin kaupungin. Kuinka monessa pelissä Montreal kukistaa Bostonin? Ihanko peräti 4-0? Kuinka on Sakun laita? Joko fraktuura on parantumaan päin. Ja koska Komosaurus pääsee tositoimiin. Ja mikä on muuten joukkueen terveystilanne. Kun pleijjarit alkavat niin vaiteliaisuus vain kasvaa. Parrat on nyt sitten ajettu ja naama smirklattu kiiltäväksi uuden parran kasvaa. Tosifani, ainakin miespuolinen, antaa parran kasvaa niin kauan kuin pelejä riittää…


Vaan miten on ja mataa tasavaltakunta uuden ulkoministerin myötä. Stubbailua on nyt sitten jatkunut jo kohta melkein viikon. Miten lienee? Tuntuu että kohu vaimeni nopeasti ja yhtä lyhyt on poliittinen muistikin… Tiedä häntä.


Ilmoja pitelee sateisina ja lämmin kevätilma antaa odottaa itseään? Tuleeko hyvinkin arvoitukselliset ilmat tänä keväänä ja kesänä? Edelleen on mietittävä virren “Soi kunniaksi Luojan” korrektiutta? Vai onko se merkki siitä että historia on tulossa loppuunsa… Kuka siis säätää säät ja ilmat? Nyt kysytään uskoa ja otetaan kristitystä mittaa…


Huomennapa onkin sitten mielenkiitoinen päivä kaikkinensa… Huhtikuun yhdeksäs päivä. Päivä on tietysti Agricolan ja Suomen kielen päivä. Ja se on myös Dietrich Bonhoefferin muistopäivä. Hänen kuolemastaan ja myös Aatun viimeisestä keväästä on aikaa jo 63 vuotta. Aatun syntymästäkin on jo kulunut 119 vuotta. Mannerheimin syntymästäkin 143 vuotta. Winston Churchillin papukaija on nyt 104 vuotta ja isännän kuolemasta on kulunut 42 vuotta. Winston omisti Charlie-papukaijan 28 vuoden ajan. Väittävät Charlien toistavan Winstonilta oppimiaan kirosanoja. Kaipaakohan lintu entistä isäntäänsä ja sikarintuoksua? Ja kukas se sanoikaan seuraavat sanat?:

9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.

Mitä jää enää jäljelle jos Saarnaajaankaan ei ole enää uskomista… Vai onko tämä vaihe jolloin muistopäiviä sun muita vietetään välaikaista vain…

Laajoja näkökulmia.

             

Ai että mikä kangi? No kangi nyt yksinkertaisesti tarkoittaa traktoria. Ei siinä sen kummempaa. Sanasta kangi voidaan tietysti johtaa, ja takaisinjohtaa, myöskin verbi kangertaa, jolle voidaan antaa uusi merkitys, vaikka “kyntää peltoa”, ja niin edespäin. 

No, joka tapauksessa kangikirkko on saavuttanut jo instituution aseman Auran seurakunnan toimintaympäristössä. Se pidettiin nyt jo neljännen kerran peräkkäin. Auran maataloustuottajat ovat yhteistoimintakumppaneita. Tilaisuudessa siunataan koko kevään, kesän ja syksyn työt, ja jäädään odottelemaan toiveikkaana sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Toimituksen kaava on sovelletusti sama kuin kirkollisten toimitusten kirja kolmannen osan sisältämä kylvönsiunaus. Tilaisuudessa puhuu yleensä myös joku MTK:n virkailija. Tänään porisin poikkeuksellisen pitkään, sisältääpä kaava näet puheenkin.


Alkuun oli syytä muistuttaa siitä, että asioita on aina tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta, niin kuin Konsta Pylkkänen meitä aina muistuttaa. Tänä vuonna on odotettavissa viileämpi kesä johtuen Tyynenmeren El Nino –ilmiöstä. Se on loppujen lopuksi vielä pieni tekjä, elämme näet mielenkiintoisessa vaiheessa; tämä jääkausien välinen lämmin jakso on kestänyt jo pitempään kuin aikaisemmat lämpimät jaksot keskimäärin. Homman nimihän on se, että vaikka polttaisimme kaikki fossiiliset polttoaineet, kaivaisimme kaiken hiilen maaperästä, polttaisimme kaikki puut, eivät ne pysty estämään seuraavaa jääkauden tuloa. Se tulee, kun Maapallo on oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Tähän noin 11 600 vuoden jaksoon on sisältynyt nykyihmisen kehitys. 

Maanviljelys eli agrikulttuuri on niin sanottua intensiivistä ruoantuotantoa, jota on jatkunut noin 10 000 vuotta. Se alkoi onnellisten tähtien vallitessa niin sanotun hedelmällisen puolikuun alueella Lähi-Idässä. Siellä oli vain kaikki tarvittavat ainekset valmiina: oikeat vilja- ja palkokasvit ja oikea paketti sopivia nisäkkäitä. Missään muualla päin maailmaa sellaista pakettia ei ollut.


Yhdysvaltalainen tiedemies Jared Diamond “Tykit, taudit ja teräs” kuvaillut tätä ihmiskunnan historian käännekohtaa. Ihmiset ovat loppujen lopuksi kaikkialla samanlaisia. Uuden Guinean primitiivisiltä vaikuttavat ihmiset eivät ole sen älyttömämpiä kuin länsimaiset ihmiset, kuin länsimaiset ihmiset, joihin mekin kuulumme, eli emme ole sen älykkäämpiä kuin se; eläminen vaatii nimittäin sellaisissa oloissa vaatii nimittäin aikamoista älyä. Miten tämän kaiken saa sopimaan Raamatun sanomaan? Ehkä jotenkuten, ja siltikin tarvitaan uskoa. Viran puolesta on sanottava, kuten jo aikaisemmin olen sanonutkin, että Jeesus tulee ennen kuin seuraava jääkausi tulee, ja tämä ajanjakso, jota nykyihminen on elänyt noin 10 000 vuotta on se aika, jolloin ihminen toteuttaa Luojaltaan saamaa tehtävää viljellä ja varjella, olla Hänen työtoverinsa täällä maailmassa.


Nämä hiukan pelottavatkin näkökulmat eivät saa masentaa, tehtävää on hoidettava kunniakkaasti ja nöyrällä mielellä. Intensiivinen ruoantuotanto jatkukoon, vaikka se saakin aikaan monia ongelmia, joista liikakansoitus on yksi. Asioita on todellakin tarkasteltava laajemmista näkökulmista.

Omenaisia puheita

 

Suomen tasavaltakunta saa sitten tänään uuden ulkoministerin. Toivottavasti nyt tuo järjetön mediakohu poliitikkojen ympärillä ottaa ja hellittää. On niitä tärkeämpiäkin asioita. Uuden ulko-ministerin henkilö onkin sitten jo oma lukunsa. Mielenkiintoista.


Nyt olisi sitten korkea aika leikata omenapuut. Tarkoitan vuonna 2005 keväällä hieman paavinvaalin jälkeen istutettuja venäläisiä. Harlamovskikin on jo ehtinyt reilusti yli Shaquille O’Neilin mitan. On aika ryhtyä suunnittelemaan puita oikein tarkoituksella. Pituuttahan ne saavat vielä kasvaa reilustikin; komeita yksirunkoisia puita kaikkinensa.  


Nyt leikkausten tulee olla harkittuja sillä on tulevien alimpien oksien valinnan aika. Liiallinen leikkaus villiinnyttäisi kasvun tässä vaiheessa. Tulevina vuosina puita sitten rakennetaan alhaalta ylöspäin. Omenoita tosin päässee maistelemaan vasta vuonna 2010 aikaisintaan.  


Onhan sitä toki ihmeitäin nähty. Vuonna 2001 näet varrensin aitoon Antonovka-juurakkoon Hirvensalmen taimistosta saadun Gallen-oksan. Piiskataimi saavutti jo ensimmäisenä vuonna hurjat mitat ja toisena vuonna runko paksuni paksunemistaan. Kesällä 2003 puu kasvatti sitten neljä komeaa omenaa. Loihtenin kysymään asiaan selitystä ite Krannilan Anssilta. Oli nähnyt samanlaisen ilmiön ennenkin. Kyseen on täytynyt olla siinä, että oksassa on ollut niin paljon hormooneja että se kehitti kukkakannuksen niin nopeasti. Ja jos ei joku vielä tajunnut mitten tuo puu rakennettiin niin kerrataan. Tilasin siis Hirvensalmen taimistosta omenapuun nuoria juurakoita ja eri lajikkeiden oksia. Siten tehtiin juurakosta lähtevään tyveen varrennos, eli liitos. Multarajan yläpuolelle jäi tulevaa puuta noin 20 senttimetriä.


Sinne jäivät entiseen seurakuntaan myös Anisovka, Lepaan meloni, Harlamovski, Åkerö ja Tallinan päärynäomenapuu. Eniten harmittaa se, että jouduin jättämään sen reippaasti kasvavan villipuun johon olin tehnyt paljon latvavarrenuksia. Vuonna 2004 siinä sitten kukki 12 erilaista omenaa ja elokuun alussa satonäkymät näyttivät oikein mukavilta.


Parempi olla muistelematta… Joku voi ihmetellä miksi noita venäläisiä. Tosiasiahan on se, että omenia saa kyllä kaupasta halvalla ja vähällä vaivalla. Mutta jos haluaa jotain erikoisempaa niin sitten on syytä rakentaa oma omenatarhansa. Venäläiset kestävät jopa minus viisikymmentä selssiusta pakkasta, siis omenapuut ja tietysti ihmisvenäläiset enemmänkin, Siperian venäläisistä nyt puhumattakaan.  


Niin paljon kuin Neukkulaa parjataankin ja sen tieteentekoa biologian alalla niin maassa oli muutamia enthusiasisteja jotka tekivät suuren palveluksen kasvinjalostukselle. He pitivät yllä kasvien, puiden ja pensaiden maatiaskantoja ja risteyttivät vanhoja lajikkeita. Kaikkea tsaarinaikaista ei todellakaan hävitetty. Niinpä minäkin voin tänään iloita siitä kun pääsen esim. leikkaamaan omenapuuta nimeltä Rekord Mitshurina.