Erottamattomat

Kirkkoa ja valtiota on hyvin vaikea erottaa toisistaan meillä Suomessa. Kyse on melkein yhtä mahdottomasta tehvävästä kuin erotta suomen kieli suomalaisuudesta. Tämä väite on melkko rankka joten kaipaamme varmaan perusteluja.

Kysehän on siitä, että yhteiskuntamme on aikoinaan rakennettu niin sanotusti "toisen uskonpuhdistusten periaatteiden varaan." Tällä tarkoitetaan toimintaa luterilaisilla alueilla 1500-luvun lopussa, ja tuolla hankkeella oli niin kauaskantoiset seuraukset että ne näkyvät edelleen. Osa Lutherin työtoverin Melanctonin oppilaista oli näet saanut voimakkaita vaikutteita kalvinilaisuudesta. He pyrkivät siihen, että maallinen esivalta järjestäisi kirkon, koulun ja oikeuslaitoksen tehokkaaseen kalvinilaiseen tapaan. Näin haluttiin luoda hyvät edellytykset moraalisesti korkeatasoiselle kristilliselle elämälle, suorastaan luterilaiselle yhteiskunnalle.

Tämän ns. toiseksi reformaatioksi kutsutun ohjelman vaikutus tuntui voimakkaana meillä Pohjoismaissakin saakka, ja meillä varmaankin tämän vuoksi Suomea sanotaan edelleen maailman luterilaisimmaksi maaksi. Joka haluaa erottaa kirkon valtiosta tulee tiedostaa em. asia. Se projekti ei tule olemaan helppo ja muutokset aiheuttavat paljon vastustusta.

Kirkko on aika vaikean tehtävän edessä oman itsensä kanssa. Muutama kritiikin siemen on aina paikallaan.

I  Se ei voi ensiarvoisena pitää sisällään yksilökeskeistä lähestymistapaa, mutta sen tulee muuttaa yksilöä. Suvaitsevaisuus on kaiken lähtökohta.

II  Sen tulee pitää raamattua ja ilmoitusta kaiken lähtökohtana, mutta sen tulee hyväksyä moderni raamatuntutkimus ja sen tulokset. On löydettävä kestävä pinta heikoilla jäillä.

III  Sen tulee hyväksyä kirkon oppi kaiken lähtökohdaksi, mutta sen tulee hyväksyä ajattelunvapaus ja epäily. Fanaatikot voivat aina pilata kaiken.

IV  Sen tulee taistella pysähtymistä ja kangistumista vastaan, mutta sen tulee arvostaa suojelevia perinteitä ja tapoja. Kaksi askelta eteen ja sitten yksi taakse.

V  Sen tulee ärsyttää ja herättää vastustusta, mutta sen tulee olla ainoa vaihtoehto ja kokoava voima. Veneestä voi hypätä pois jos meno ja suunta ei miellytä.

VI  Sen tulisi olla suvaitsevainen ja ekumeeninen, mutta omissa ehdottomuuden korostuksissaan järkähtämätön. Kritiikkiä ei saa pitää sisällään.

VII  Sen tulisi julistaa maailmanloppua, mutta istuttaa uusia omenapuutarhoja omenapuutarhojen jälkeen, päärynäpuita nyt unohtamatta. Uudessakin maailmassa syödään hedelmiä. 

Viimeinen kohta on ongelmallinen ja kieltämättä monelle metafora omenapuista ei niin helpolla aukea. Kysehän on siitä Lutherin suuhun laitetusta sanonnasta jossa hän sanoo että jos hän tietäisi että huomenna tulee maailmanloppu niin hän silti istuttaisi omenapuun.

Joku on pohtinut asiaa myös vähän laajemmasta näkökulmasta ja hän on ottanut tarkastelunäkökulmaksi sen kumpi tulee ennemmin, Jeesus vai jääkausi. Hän on sanonut että jääkausi tulee aika pian mutta viran puolesta on kuitenkin uskottava että Jeesus tulee takaisin ennen jääkautta.