Huomenna Suomessa pidetään eduskuntavaalit ja tuskin mitään niin kovin erikoista tapahtuu. Puolueet kulkevat kannatuslukemissaan sinikäyrillä ja jonkun käyrä nousee ja jonkun taas laskee.
Puolueilla on vaaliohjelmansa, mutta yksityisillä ehdokkailla on myös usein aivan omia vaaliteemoja. Tietysti jossain menee raja mitä yksityinen ehdokas voi sanoa. Tämä pätee perussuomalaiseen, vasuriin, sekoomuslaiseen ja jopa kristillisdemokraattiin. Viisas ihminenhän ei aina paljasta mitä pohjimmiltaan ajattelee. On olemassa terve järki ja itsesuojeluvaistokin. Loppujen lopuksi ns. normaalin ja terveenkin ihmisen päässä llikkuu aika "villejä ja sairaita juttuja" ja hän kyselee jatkuvasti mikä on oikein?
Monesti se mikä on tänään epäsovinnaista on seuraavalle sukupolvelle aivan normaali asia. Laillisen yhteiskuntajärjestelmän tehtävänä olisi estää liiallinen radikalisoituminen ja suojella tavallista ihmistä. Tämä asia onnistuu jos puolueiden ohjelmien takana ja perustana on tarpeeksi kestävä yhteiskuntafilosofia. Filosofia ei koskaan ole politiikkaa, mutta politiikassa on aina oltava mukana filosofiaa. Jos poliitikkojen taso pääsee huononemaan liikaa menettää lainasäädäntövalta merkityksensä ja arvovaltansa.
Viimeisen kymmenen vuoden ihmisten mieliin on iskostettu hyvin laimennetussa muodossaan oppi siitä että me elämme tavalla joka ei ole kestävän kehityksen mukainen. Vihreys on kaiken läpitunkeva arvo. Kyse on siitä, että takavuosikymmenien radikaali ajattelu on laantunut ja se on kokenut synteesin. Kyse on myös arvojen ja aatteen liikkeestä. Vihreä radikalismi oli teesi ja sen vastaan ottanut yhteikunta oli sen antiteesi. Nyt elämme kompromissin aikaa, mutta pinnan alla kytee.
Kukaan ei uskaltane ottaa edes omaksi vaaliteemakseen kovin radikaaleja asioita. Tai sanotaanko että jos joku niin tekee niin hän on pian entinen ehdokas. Epäsovinnaisia vaaliteemoja toki tarvittaisiin jotta mahdollisen keskustelun koko kirjo tulisi esiin. Epäsovinnaista ei enää ole puhe maahanmuuton radikaalistakin rajoittamisesta. Tällä saralla mikään muu puolue kuin perussuomalaiset eivät pysty olemaan uskottavia. Mitä lähemmäs vaalit tulevat niin sitä supummas käyvät isojen puolueiden suut. Äänestäjiä joilla on selkeä käsitys asioista ei parane ärsyttää.
Mutta mitä on pohjimmiltaan epäsovinnaisuus? Voiko vihreä radikalismi olla yksi esimerkki? Radikaaleja vaaliteemoja nähtäneen vasta vuoden 2015 vaaleissa. Kun nyt kaikkien nuorten päähän on iskotettu laimea vihreys niin siinä on riittävä kasvualusta todella radikaaleille ajatuksille. Mutta annetaan ajatuksen lentää:
"Perhekoko tulisi rajoittaa lainsäädännöllisten keinojen avulla. Lapsilisiä ei maksettaisi neljännen lapsen jälkeen ja useammasta kuin neljännestä lapsesta nostettaisiin tuloveroa!"
"Omaisuuden määrä korreloisi eläkkeen suuruuteen! Vuorineuvoksille ei tarvitse maksaa eläkkeitä"
"Tupakoitsijalle kaksi prosenttia lisää tuloveroon!" Joka elää haitallisuuksia suosien maksakoon itse hupinsa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti