keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kreikka, kreikkalaiset ja me!



Kreikan  asiat  ovat  kovasti  esillä  ja  lähipäivinä  vielä  enemmän.  Maassa  on  parhaillaan  menossa  48  tunnin  yleislakko  ja  ilmassa  leijuu  kohta  täydellisen  anarkian  uhka.  Mutta  mikä  Kreikassa  mättää?  Mistä  johtuu  että  se  on  niin  epärehellisesti  toiminut!  


Nykykreikkalaisilla  ei  ole  mitään  tekemistä  helleenien  ja  antiikin  kreikkalaisten  kanssa vaikka samaa historiallisen jatkumon kieltä puhuvatkin. Kielet  ovat  taloja  joissa  kansat  asuvat  ja  tietysti  kreikkalaiset  saavat  olla  ylpeitä  talostaan  ja  ehkä  luullakin  että  he  ovat  sen  alkuperäisasukkaita.  Tai  eipä  sillä  ole  tässä  tapauksessa  mitään  väliä.  Antiikin  kreikkalaiset  olivat  oma  porukkansa  ja  he  olivat  varsin  kohtuuttoman  ihmisjoukon  maineessa.  Meillä  nyt  vain  on  sellainen  kuva  heistä  filosofien  kansana  ja  muutenkin.  Heidän  elämänsä  oli  useasti  yhtä  kohtuuttomuutta  ja  riehakkaiden  uskonnollisten  kulttien  harjoittamista.


Englantilainen  filosofi  ja  Bertrand  Russell  kirjoitti  oman  esityksensä  länsimaiden  filosofian  historiasta  jonka  alussa  hän  aika  perusteellisesti  selvitti  ne  puitteet  josta  länsimaisen  sivistyksen  perusta  nousi.  Russellin  esitystä  länsimaisen  filosofian  historiasta  on  toisaalta  aina  katsottu  hieman  karsaasti  ja  harvoin  se  on  ollut  minkään  yliopiston  kurssikirjana.  Se  on  persoonallisella  otteella  kirjoitettu,  mutta  se  on  kuitenkin  helppoa  ja  kiintoisaa  luettavaa.  Puhuttuaan  kreikkalaisten  elämänmenosta  ja  heidän  riehakkaista  elämäntavoistaan  päätyi  hän  seuraavaan:


“Eivät  kaikki  kreikkalaiset,  mutta  hyvin  monet  heistä  olivat  inhtohimoisia,  onnettomia,  sodassa  itsensä  kanssa,  älyn  toiseen,  intohimojen  toisee  suuntaan  ajamia,  kyllin  mielikuvitusrikkaita  luodakseen  itselleen  käsityksen  taivaasta  ja  täynnä  sitä  oikukasta  itsetehostusta,  joka  luo  helvetin.  Heillä  oli  elämänohjeenaan  “ei  mitään  liian  paljon”,  mutta  todellisuudessa  he  menivät  liiallisuuksiian  joka  suhteessa – puhtassa  ajattelussa,  runoudessa,  uskonnossa  ja  synnissä.  Intohimon  ja  älyn  yhteenliittyminen  teki  heidät  suuriksi,  niin  kauan  kuin  he  olivat  suuria.  Kumpikaan ei  olisi  yksinään  muuttanut  maailmaa  toisenlaiseksi  kaikiksi  tuleviksi  ajoiksi  niin  kuin  he  muuttivat.  Heidän  mytologinen  proptotyyppinsä  ei  ole  Olympoksen  Zeus,  vaan  Prometheus,  joka  toi  tulen  taivaasta  ja  sai  palkakseen  iäisen kidutuksen.”


Kreikkalaisilla  oli  mielikuvitusta  vaikka  muille  jakaa. heidän  jumalansa  olivat  ihmisten  kaltaisia  ja  joskus  joku  ihminen,  kulttuuriheeros,  saatettiin  kuolemansa  jälkeen  nostaa  jumalien  kavereiksi,  tai  sitten  jos  hän  oli  suututtanut  jumalat  niin  hän  joutui  sitten  manalaan  rangaistusta  kärsimään.  Kreikkalaisilla  oli  jumaltarustonsa  lisäksi  kaksi  loistavaa  eeppisen,  kertovan  runouden  mestariteosta,  ns.  Homeroksen  Ilias  ja  Odysseus.  Kuka  ne  sitten  kirjoittikin  on  eri  asia,  mutta  tänä  päivänäkin  ne  ovat  länsimaisen  kirjallisuuden  kivijalkoja  vaikka  kovin  harva  niiden  keskeisen  sisällön  tunteekaan!


Odysseus  on  mielenkiinoinen  teos  ja  toivoisi  kreikkalaisten  ottavan  siitä  opiksensa  juuri  nyt.  Odysseus  suututti  tuulenjumala  Aioloksen  ja  joutui  monenlaisiin  seikkailuihin  ja  vaaroihin  ja  lopulta  hän  menetti  kaikki  miehensä  ja  vain  vaivoin  pääsi  itse  kotikaupunkiinsa  Ithakaan.  Melkoiseen  Polyfemoksen  luolaan  ovat  kreikkalaiset  joutuneet  ja  sieltä  selviämiseen  tarvitaan  samaa  odysseusmaista  oveluutta  jota  heidän  kaukainen  kansallissankarinsa  Ithakan  Odysseus  harjoitti!  Kreikkalaisissa  tarustoissa  ja  myös  Homeroksen  kahdessa  teoksessa  salajuonet,  petos,  juonittelu  ja  valehtelu  ovat  keskeisiä  teemoja.


Mutta  miten  suhtautua  siihen  että  meistä  suomalaistakin  jokainen  joutuu  lainaamaan  kreikkalaisille  noin  280  euroa!  No  voisihan  sitä  harjoittaa  vaikka  bilateraalista  kauppaa  ja  vaatia  kyseisen  summan  takaisin  kreikkalaisina  maataloustuotteina.  Miten  olisi  seuraava  satsi:


12  pulloa  verovapaata  ouzoa,  karvalakkilaatu  käy
12  laatikkoa  verovapaata  retsinaa,  keskilaatu
10  kiloa  feta-juustoa
20  litran  tynnyri  oliiveja
30  litraa  oliiviöljyä


Nuo  voisi  jakaa  vaikkapa  kolmen  vuoden  jaksoihin.  Kyllähän  neljällä  ouzo-pullolla  pärjää  kohtuukäyttäjä  jo  vuoden  verran.  Kyseessähän  on  juoma  joka  on  hyvä  nauttia  veden  kanssa.  Yhdellä  pulloa  kyllä  killittelee  kolme  kuukautta  ja  jos  loppuu  kesken  loppuvuodesta  niin  omapa  syy  jos  jää  ilman  iltatömänderiä  tai  fingerporillista  herätysryyppyä  niinä  aamuina  kun  silmät  ovat  ristissä.  4  laatikollista  retsinaa  onkin  kokonaista  48  putelia  joten  keskivertokäyttäjälle  siinä  on  koko  vuoden  tarpeet  viikko  per  pullo-periaatteella.  Ruokatarpeet  ovat  sitten  oma  lukunsa  ja  ne  täydentävät,  kotoista  ruokavaliotamme  oikein  mainiosti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti