Mihin 43-vuotias teemu perustuu?

43-vuotias mies ei ole vanha millään tavalla. tuon ikäinen mies elää elämänsä parasta aikaa, parhaan miehuutensa vuosia. eri asia on sitten se, että miten selvitä yhdessä maailman kovimmassa urheilulajissa aivan sen kirkkaimmalla huipulla. Teemu Selänne vaikuttaa mieheltä johon ei pysty ajan hammas, luuvalo eikä rautasahakaan. Mies pelaa nuorempien kanssa tasvaveroisesti ja tekee vielä maaleja varmasti olympiakaukalossakin.

luonnollisestikin tarvitaan hyvät fyysiset ominaisuudet, tarkka fysiologinen ohjelma, täsmäravinto ja fysioterapia. ja jos miehellä on vielä oikea asenne kaikkeen tekemäänsä ja iän mukanansa tuoma järki liikkeissään kaukalossa niin menestystä on vielä tulollaan vaikka kuinka paljon. kaiken lisäksi hänellä täytyy olla rajaton rakkaus tekemäänsä. sitten on varmasti jotain mitä ei voi sanoin ja käsittein ilmaista. se on sitä josta voidaan sanoa yksinkertaisesti että MAGIC.

teemu tulee olemaan sotshin olympialaisten talvikisojen suurin sensaatio, vaikka sana sensaatio pitääkin pääsääntöisesti varata aina hieman nuoremmille ilmiöille. teemun ensiesiintymisestä talvikisoissa tulee sotshin aikana kulunneeksi 22 vuotta. maajoukkue-uransa mies aloitti jo vuonna 1990. maajoukkue-uralle tulee siis pituutta käytännössä neljännesvuosisata. jos mies olisi aloittanut uransa maajoukkueessa jo vuonna 1989 voitaisiin sanoa, että hän on pelannut kansainvälisellä tasolla neljällä vuosikymmnenellä. mutta toisaalta hän onkin ja millä tasolla ja ketä vastaan. olin siellä nimittäin minäkin:
Tässäpä tuosta jutusta pieni ajanmukaistettu lyhennelmä:

”Muistan vuoden 1989 Uudenvuodenaaton illan Helsingissä vanhassa Nordenskjöldinkadun hallissa. Ottelussa pelasivat vastakkain Suomi ja Kanada Nuorten MM-kisoissa. Mies oli päätänsä muita pitempi. Peli päättyi 4-4 ja on yksi parhaita pelejä joita olen ikinä katsellut livenä tai televisiosta. Meidän joukkueemme ykkösketju oli Keijo Säilynoja - Mika Välilä - Teemu Selänne. Teemu teki tuossa ottelussa kaksi maalia, ja oliko niin että Välilä toiset kaksi. Eric Lindroskin teki kaksi maalia. Mieleen muistuu miehen, siis Lindrosin, järjetön pelityyli: luistellaan päin toista kuin höyryveturi. Mutta mieshän sai maistaa myöhemmin omaa lääkettään kun ajoi yhteen Scott Stevensin kanssa.”

lindros oli mukana vuoden 1992 kisoissa kuten teemukin. yksi asia on kuitenkin tässä vaiheessa selvä kun sotshin kisoihin on 107 päivää:

lindros ei ole mukana, mutta teemu on jos ei loukkaannu… revitäänpäs tästä

  

Mikä puolue ajaisi näitä asioita?

Aivan mitään kirjoittamatta voi sanoa ettei mikään puolue. Kirjoittelin Henri Järvisen päätoimittaja-kaudella neljän vuoden aikana aika monta juttua Etsijä-lehteen. Ensimmäiset jutut ilmestyivät vuonna 2005. Kysehän on jonkinsortin kristillisistä piireistä nousseesta lehdestä jolla on jo yli satavuotinen historia. 

Tuolloinen Turun piispa, sittemmin arkkipiispa Kari Mäkinen joutui ilmeisesti viran puolesta lukemaan kaikki kirjoittamani jutut. Mies ilmaisi kerran ettei hän oikein pitänyt kirjoittamistani jutuistani paitsi kahdessa lehdessä ilmestyneistä ”Ilkeän miehen sananlaskuista.” No ilkeimmät jätin kyllä pahemman päivän varalle ja siellä ne ovat edelleen. 

Laajassa kirjoituksessa ”Ihmislasten kauhea meno jatkuu — Uudemmat seitsemän sinettiä” pohdiskelin yksinkertaisemman elämäntavan vaatimusta. Kirjoitus päättyi seitsemän teesin luetteloon joita edelleenkin kannatan. Pyrkyryydessäni yritin jopa eduskuntaan vuonna 2011 ja sain jopa 1295 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiiristä Perussuomalaisten listalla. Se oli aikaa ennen Jussuf Oha-Allahin mamukriaattia kun puolue oli ainakin jollakin tavalla vanha-vennamolainen huolimatta siitä että puolueesta rakennettiin erään minua paremmin menestyneen pyrkyrin eli Timo Soinin kantorakettia ministeritaivaalle. Ensimmäinen vaihe eli voimakone , Wernher von Braunin suunnitteleman Saturnus V-kantoraketin ensimmäiseen vaiheeseen verrattavaa monsteria, oli Toni Halme ja toinen vaihe Halla-ahon lietsoma maahanmuuttokriittinen liike. Ei ollut muuta mestaria kuin Jussuf ja Tutias oli hänen aseenkantajansa. Kerroin jo vuonna 2010 usealle silloiselle puoluetoverilleni että kuka tahansa joka kerää kunnon köörin tuekseen voi kaapata puolueen ja niinhän siinä sitten kävi. Minulle tosin hymähdeltiin.

Niin se vain on ja se on tunnustettava! Omat kallisarvoiset periaatteet on valmis myymään menestymisen toivossa. Mutta palataanpa niihin teeseihin jotka koskevat yksinkertaisempia elämäntapoja.

I Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon.

II Tekniikan tulee luoda käytännöllisiä sovellutuksia jotka aidosti vähentävät energiankulutusta.

III Kansalaistaito on otettava jälleen koulujen oppiaineeksi ja sille on raivattava tilaa muiden oppiaineiden kustannuksella. 

IV Tarvitaan aivan uudenlaisia ”terveystarkastajia”, joilla on myös esivallan valtuutus panna toimeen nopeasti erinäisiä asioita.

V Parantuneiden elämäntapojen ei tarvitse olla mikään ikävä ja tylsä asia.

VI Vastuu yksinkertaisempien elämäntapojen omaksuttamisesta on myös kirkolla ja sen työntekijöillä.

VII Yhteiskunnalla tulee olla mahdollisuus puuttua kohtuuttomiin pyrkimyksiin jotka juontavat juurensa ylikorostuneesta nautinnonhalusta. Vaarallisen prosessin kääntäminen oikealle kurssilleen vaatii yksilönvapauden rajoittamista.

Kyllähän noista saisi aikamoisen hallitusohjelman. Liekkö piispa Mäkistä ärsyttänyt kuudes teesi. Tuo von Braunin Saturnus vitosen ensimmäinen vaihe kulutti sekunnissa 20000 litraa polttoainetta ja sen syöttämiseen viiteen rakettimoottoriin vaati noin 320 megawatin hetkellisen tehon. Juuri tällä hetkellä kun kello on 23.22 päiväleiman päivänä Suomessa kulutetaan sähköä 8206 megaa. 320 megaa on tuosta vain 1/25 eli 4 prosenttia. Hirmuinen vekotin… Eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä yksinkertaisten elämäntapojen kanssa. Kaikkihan on suhteellista mutta niin se vain on että vuonna 2003 ei Timo Soini olisi päässyt eduskuntaan ilman Tony Halme efektiä. Puolue pääsi kolminkertaistamaan puoluetuen määrän ja Soini sai näkyvyyttä. Paljon jää sanomatta mutta sehän onkin tarkoitus ja siihen jäädään vaikka kuinka yritettäisiin. Keskeneräisyys, hieman surullista…

https://www.youtube.com/watch?v=i55JDPEvDGU

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 7. Lopuksi

On todettava vielä toistamiseen, että URANTIA-kirjan neljäs osa ansaitsisi lähemmän tarkastelun. Yhden A4-liuskan puitteissa se on kuitenkin mahdoton yritys — sama kuin yrittäisi ampua ison hiekkarannan kaiken hiekan 10 litran ämpäriin seulan läpi. Olisikin enemmän kuin perusteltua laatia aivan itsenäinen artikkeli vaikkapa otsikolla “Joitain piirteitä URANTIA-kirjan Jeesus-kuvasta.” Ilmiö nimeltä URANTIA-kirja tulee herättämään vielä paljon enemmän keskustelua kuin jotkut haluavat tänään myöntää. Haluankin nyt, pientä porinaa provosoidakseni, esittää URANTIA-kirjan kaltaisen ilmiön äärellä seuraavat teesit:

I Jonkun henkilön väitteeseen, “URANTIA-kirja on minulle korvaamattoman tärkeä henkilökohtaisen uskonelämän opas”, on suhtauduttava vakavasti. Väitettä on kunnioitettava.

II Mahdolliseen väitteeseen, “URANTIA-kirja on yhtä ihmisperäinen kuin esim. Raamattu, eikä ole mitään todisteita siitä, että Raamatussa olisi enemmän “ilmoitusta” kuin URANTIA-kirjassa tai puhelinluettelossa”, on suhtauduttava vakavasti. Väitteestä on keskusteltava.

III URANTIA-kirjan sanomalla on tilaus, ja nykypäivän ihminen voi kokea sen läheisempänä kuin joiltakin osin loukkaavan ja ristiriitaisen Raamatun sanoman.

IV Dogmaattisella polemiikilla ja antiklerikaalisella korostuksella on olemassa tilaus ilman URANTIA-kirjaakin. Dogmaattinen polemiikki ja antiklerikaalisuus, oli kirjan alkuperä mikä tahansa, on otettava vakavasti.

V Ilmoituksen lähteenä ja henkilökohtaisen uskonelämän oppaana URANTIA-kirja ja Raamattu voivat olla samalla lähtöviivalla. 

VI URANTIA-kirja on mielenkiintoinen ilmiö pelkästään kirjana. On pohdittava syitä siihen, miksi ihminen ylipäänsä lähtee tuottamaan niinkin massivista teosta.

Lopuksi on palattava artikkelin otsikkoon. On paljon todisteita puoltamassa sitä, että URANTIA-kirja sisältää kiusallisen paljon plagiaatteja, ja jopa tietyt yhtymäkohdat itsensä Sadlerin tuotantoon ovat ilmeisiä. Ilmiö, käytetään siitä sitten nimeä lainaus tai plagiointi, ei kuitenkaan ole uusi maailmankirjallisuudessa, johon myös esim. Raamattu kuuluu. Kirja on ainakin nähtävä osoituksena ihmismielen rajattomasta kapasiteetista luoda uusia ja eritasoisia aineksia sisältäviä kokonaisuuksia. Tietyssä suhteessa se on myös mestarillisimpia mielikuvituksen tuotteita.

Otsikon kysymyksen jälkimmäiseen puoliskoon voisi vastata varovaisen myönteisesti! Oli kaikki sitten pelkkää mielikuvitusta, niin URANTIA-kirja sisältää ainakin terminologian ja sen sisällön suhteen ennen lausumatonta ja kirjoittamatonta. Hyvä esimerkkinä uutuuksista manittakoon vielä kerran vaikkapa kirjan kuvauksen perusteella sympaattiselta vaikuttava spornagia-olento eli sporre, ja sitä koskevat varsin häkellyttävät väitteet. Se onkin sitten jo vähän avarampaa luontoa...

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.7. ”Un Canadien Errant.”

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 6. Martin Gardnerin kritiikin pääpiirteet.

Lyhyesti sanottuna Gardner käsittelee syntyvän “Urantia-liikkeen” alkuaikojen yhteyksiä adventismiin, URANTIA-kirjan tiedesisältöä, lainauksia muista lähteistä, tohtori Sadlerin ja hänen lankonsa Wilfred Kelloggin panosta kirjan syntyyn.

Sadler ja Kellogg kasvoivat molemmat adventistikodissa. Sadler kuului jo nuorella iällä Yhdysvaltojen seitsemännen päivän adventistien johtohenkilöihin. Sadler oli kuolemaansa saakka eräs Yhdysvaltojen tunnetuimmista psykiatreista. Hänen teoksensa “Mind and Mischief” (1929) oli todellinen bestseller. Kellogg toimi koko ikänsä kirjanpitäjänä. Myöhemmin Sadler ja Kellogg jättivät nuoruutensa uskontosuunnan. Kun Gardner kuitenkin löytää yhtäläisyyksiä adventismin ja URANTIA-kirjan opeista, saa hän tästä tukea pääväittämälleen, jonka mukaan Kellogg  t u o t t i
 alitajunnastaan URANTIA-kirjan alkuperäisen aineiston. Tätä aineistoa Sadler ja mahdollisesti jotkut muutkin ns. kontaktiryhmän jäsenet myöhemmin muokkasivat uskoen toimivansa suoraan keskiväliolentojen inspiroimina. Tällöin heidän mielestään oli luonnollista väittää ettei kukaan ihminen ole vaikuttanut URANTIA-kirjan sisältöön!

Mitä URANTIA-kirjan luonnontieteelliseen sisältöön tulee, niin Gardner tuo esiin sen tunnetun seikan, että kirjaan sisältyy paljon nyt vanhentuneita 1930 - luvun tieteellisiä käsityksiä. Toisaalta URANTIA-kirja esittää myös sellaista, mitä ei ainakaan vielä ole voitu tieteellisesti todistaa oikeaksi. URANTIA-kirjahan väittää myös ettei tieteellisiä faktoja yleensä paljasteta ihmiskunnalle ennenaikaisesti, vaan ne tulee kehityksen myötä ansaita. Gardner katsoo kuitenkin, että koska suuri osa URANTIA-kirjan luonnontieteellisestä aineistosta löytyy senaikaisista alan englanninkielisistä kirjoista, niin Sadler ja kumppanit ovat kopioineet tiedot URANTIA-kirjaan mainitsematta lähdettä, samalla tavalla kun adventismin profeetta Ellen G. White tiettävästi myöhemmällä iällä vapaasti kopioi aineistoa omiin julistuksiinsa. 

Gardner katsoo, että Matthew Block, joka tutkijana Chigacossa päämajaansa pitävän Fifth Epochal Fellowshipin (Entinen Urantia Brotherhood) toimistossa viimeisten vuosien aikana on onnistunut löytämään hämmästyttävän paljon ns. lähdekirjallisuutta, on naivi uskoessaan yliluonnollisten olentojen, eikä Sadlerin, käyttäneen kirjoja hyväkseen. Gardner esittääkin usein seuraavan kysymyksen: Mikä on todennäköisempää? Sekö, että yliluonnolliset olennot ilmoittivat tämän, vaiko Sadler, Kellogg tai joku muu? Vaikka saa sen vaikutelman, ettei Gardner ole täysin vailla omakohtaista uskonnollista näkemystä, joka ei myöskään tunnu perustuvan kokonaan Raamattuun, hän ei juuri ollenkaan koskettele URANTIA-kirjan hengellistä sisältöä ja sanomaa. Näinollen myös kirjan neljäs osa, Jeesuksen elämä ja opetukset, jääkin lähes kokonaan vaille huomiota.

Gardnerin kritiikin myötä voidaan jo nyt hahmottaa erilaisia suhtautumistapoja URANTIA-kirjaan . Voidaankin todeta että ne jotka ovat kunnolla tutustuneet URANTIA-kirjaan pääasiallisesti jakautuvat suhtautumisessaan ainakin seuraavaan neljään ryhmään: 

1) fundamentalistit, eli ne jotka uskovat kirjan joka sanaan, 

2) liberaalit, eli ne jotka uskovat, että kirja on pääosin ihmisperäinen, ja siinä on virheitä, mutta että se silti on mitä käyttökelpoisin opas henkilökohtaiseen uskonelämään. (Nykyään joidenkin kirjan lukijoiden keskuudessa on keskusteltu jopa ns. URANTIA-kirjan “desadlerisaatiosta”), 

3) humanistit ja skeptikot, jotka Gardnerin tapaan pitävät kirjaa ihmisperäisenä tuotteena, 

4) fanaattiset vastustajat, jotka katsovat kirjan olevan paholaisen aikaansaannos.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.6. "Dégénération.”

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 5. Suhde maailmanuskontoihin.

Evoluutio, URANTIA-kirjan keskeinen johtoajatus paistaa esiin myös sen uskontohistoriallisessa sisällössä. Koska planeetta on nimenomaan asutettu ja evoluution alainen, ovat uskonnotkin kehittyviä ja täydellistyviä. Uskontojen kehitys on sarja edistyksellisiksi katsottavia muutoksia tai vääjäämättömiä taantumia. Kirja esittää myös karkeahkon uskontojen sukupuun. Uskontojen kehityksessä vaikuttaisi kaksi linjaa; ihmisen omista ponnisteluista ja “ikimuistoisesta jumaluusvaistosta” kumpuava “kehitysuskonto”, ja ulkoapäin ohjattu “ilmoitususkonto.” 

Uusi ilmoitus on kirjan terminologisessa sisällössä aina “jumalallinen tarkastuskäynti”. Edellämainitut kaksi termiä, siis kehitysuskonto ja ilmoitususkonto, ovat avainasemassa URANTIA-kirjan uskontoteoriassa. Ilmoitususkonto on sen mukaan instrumentti, joka pakottaa kehitysuskonnon muuttumaan ja tarkistamaan käsityksiään. Stagnatiivisesta luonteestaan huolimatta kehitysuskonto on välttämätön, sillä ilman sitä ei olisi pysyvää eettis-sosiaalista koodia. Kehitys ja stagnaatio ovat vastavoimia myös kirjan kuvaamassa planeettamme serafisessa hallinnossa kaikkine kirkkojen ja edistyksen erillisine “serafeineen”. 

Luonnollisestikin URANTIA-kirja ottaa eniten kantaa kristinuskoon. Kristinuskoa syytetään URANTIA-kirjassa useasti siitä, että se on ollut kauttaaltaan “valkoisen miehen uskonto”. Kristinuskoa kritisoiva URANTIA-kirja on kyllä myös “valkoisen miehen kirja” monessakin suhteessa. Käsite-puitteisto on mitä länsimaisin, ja sen eugenistiset vihjailut ovat olleet omiaan loukkaamaan monia. URANTIA-kirja näkee kristinuskon kuitenkin uskontojen kehityksen huippuna, tai ainakin se on sitä potentiaalisesti. URANTIA-kirjan mukaan, väite ei ole luonnollisestikaan ainutlaatuinen, kristinuskon ongelma on nimenomaan se, että se on uskonto Jeesuksesta eikä suinkaan Jeesuksen uskonto. ” Seuraava sitaatti tiivistää paljolti URANTIA-kirjan käsityksen kristinuskosta ja antaa muutenkin oivan käsityksen kirjan tyylistä:

Kristinusko on uskonto, joka syntyi suuremmitta valmisteluitta, ja siksi sen on toimittava matalalla profiililla. Suurieleiset hengelliset suoritukset saavat vielä odottaa Jeesuksen todellisen uskonnon uutta julkituontia ja tämän uskonnon entistä yleisempää hyväksyntää. Mutta kristinusko on voimallinen uskonto, kun otetaan huomioon, että ristiinnaulitun puusepän tuiki tavalliset opetuslapset lähettivät liikkeelle ne opetukset, jotka kolmessasadassa vuodessa valloittivat roomalaisen maailman ja jatkoivat sitten voittokulkuaan Rooman kukistaneiden barbaarien keskuudessa. Tämä sama kristinusko valloitti — liitti itseensä ja ylevöitti — koko heprealaisen teologian ja kreikkalaisen filosofian virran. Ja kun tämä kristillinen uskonto yliannoksen mysteereitä ja pakanuutta nautittuaan oli vaipunut yli tuhanneksi vuodeksi koomaan, se herätti itsensä henkiin ja itse asiassa valloitti uudelleen koko läntisen maailman. Kristinusko sisältää sen verran Jeesuksen opetuksia, että ne riittävät tekemään siitä kuolemattoman. (2086:4)

URANTIA-kirjan käsitystä maailman uskonnoista ja ihmisen uskomusjärjestelmistä voi perustellusti nimittää imperialistiseksi. Arvioissa muista uskonnoista ja uskomusjärjestelmissä paistaa läpi vahva arvolataus. Taikausko ja barbarismi ovat viljalti käytettyjä käsitteitä. Kulttuuri-relativismi ei myöskään saa ymmärrystä URANTIA-kirjan kontekstissa. Planeetan lopullisen kehityksen, ns. “Valon ja Elämän utopian”, kannalta olisi URANTIA-kirjan mukaan tärkeää päästä siihen, että olisi olemassa vain yksi uskonto ja filosofia. Toivottavaa olisi myös rodullisesti mahdollisimman homogeeninen väestö ja maailmankieli. 

Kaiken edellämainitun ohella URANTIA-kirjan nostaa kuitenkin esiin vaatimuksen etsiä kaikista uskonnoista enemmän yhdistäviä vaikuttimia kuin erottavia tekijöitä. Nämä sanat kuullaan osassa IV jopa itsensä Jeesuksen suusta. Valon ja Elämän utopian saavuttaminen ei olisi mahdollista ilman kirjan rummuttamaa Jeesuksen uskoa. Jeesuksen uskon tulisi URANTIA-kirjan mukaan olla vallitseva inhimillinen suhtautuminen Jumalaan, maailmaan, ihmisiin ja maailmankaikkeuteen.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.5. ”Vive la Canadienne and O' Canada.”

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 4. URANTIA-kirja vs. kristinusko

Ennen kuin tarkastelen yleisellä tasolla URANTIA-kirjan suhtautumista uskontoihin yleensä, on syytä tarkastella hieman kristinuskoa kohtaan suunnattua dogmaattista polemiikkia ja antiklerikaalista korostusta. Saamme niistä selkeän käsityksen vertaamalla URANTIA-kirjan muutamaa väitettä esimerkiksi luterilaisten päätunnustuksen, Confessiona Augustanan, joihinkin artikloihin. 

Lähdetäänpä liikkeelle vaikkapa perisynnistä (CA II) ja Kirkollisesta virasta (CA V). Seuraavassa vertailussa esitän aluksi otteen Augustanasta vertailun vuoksi sen kanssa ristiriidassa olevan URANTIA-kirjan sitaatin.

Perisynnistä. Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aatamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja pyhän hengen voimasta synny uudestaan (CA).

URANTIA-kirja tekee CA:n tekstin tyhjäksi todella jyrkällä tavalla: “Oppi ihmisen läpikotaisesta turmeltuneisuudesta hävitti suurelta osin sen uskonnon omaavan potentiaalin sellaisten seurausilmiöiden tuottamiseen, jotka ovat luonteeltaan kohottavia ja joilla on inspiroivaa arvoa. Julistaessaan kaikkien ihmisten olevan Jumalan lapsia Jeesus koetti palauttaa ihmisellä hänen omanarvontuntonsa (1091C).”

Kirkollisesta virasta. Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanassa ja sakramentissa, niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen, lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon - missä ja milloin Jumala sen hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidät Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen (CA).

URANTIA-kirjan suhtautuminen pappeuteen on hyvin kriittinen, vaikka sen näkemykset puoltavatkin sen olemassaoloa “tiettyjä ihmistyyppejä” varten. Kirja ottaa kantaa myös kirkon ja teologien liittoon seuraavasti:

Papistot ovat tehneet parhaansa viivyttääkseen tieteellistä kehitystä ja estääkseen hengellistä edistystä, toisaalta ne ovat myötävaikuttaneet sivilisaation vakiintumiseen ja tietynlaisten kulttuurien kohenemiseen. Mutta monet nykyajan papit ovat lakanneet toimimasta jumalanpalveluksen ohjaajina ja suunnanneet huomionsa sen sijaan teologiaan, yritykseen Jumalan määrittelemiseksi.

Papit ovat olleet kieltämättä olleet myllynkivinä rotujen kaulassa, mutta aidot uskonolliset johtajat ovat osoittaneet tien korkeampiin ja parempiin todellisuuksiin (993A).” 

Sitaatti antaa selkeästi ymmärtää sen tosiasian, että kirjan opetusten mukaan pappi ja todellinen uskonnollinen opettaja olisivat kaksi eri asiaa. Tuntuu siltä kuin URANTIA-kirjan haluaisi murtaa eräänlaisen “pyhyyden jakamisen monopolin”. Aito “ilmoitususkonto “ ei jättäisi lopulta tilaa papistolle eikä teologeille. Yksi ytimekäs sitaatti selventää vielä edellisiä huomiota:"Helluntai oli merkki erillisten papistojen ja kaikenlaisen pyhiin perheisiin uskomisen päättymisestä (2065B)." 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.4. ”Salut au Drapeau.” 

Et itkeä saa Argentiina – pienviljelijän mietteitä ison talon isännänvaihdoksen äärellä!

Aivan aluksi tähän on laitettava lainaus meidän kotoisen tekstuaali-television sivulta 108. Siinä meidän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Katri Mäkinen kommentoi uuden paavin valintaa näin:

”Se, että uusi paavi mukailee nimessään köyhyydessä elänyttä, linnuillekin saarnannutta eläinten ja luonnon suojeluspyhimystä Fransiskus Assisilaista on arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan hyvä viesti. Se, että hän valitsi nimekseen Franciscus voi sisältää kahta viestiä. Toinen on köyhien todellisuuden tunnistaminen ja toinen on luomakunnan kunnioittaminen. Se liittyy kirkkojen ja ihmiskunnan yhteisiin haasteisiin. Arkkipiispan mukaan uuden paavin tulo Etelä-Amerikasta taas kertoo katolisen kirkon reagoinnista etelän painopisteen kasvuun ja kirkon nykytilanteeseen.”

Paavin ensimmäiseen täyteen päivään tehtävässään on sisältynyt arvostelujen ryöppy joka ei tule laantumaan. Franciscuksen kuherruskuukausi uutena paavina jäi muutaman minuutin pituiseksi jos sitä nyt edes olikaan.

Arkkipiispa Mäkisen sanat ovat kauniita ja huolella aseteltuja, sitä ei käy kiistäminen. Eri asia on sitten se miten ne toteutuvat. Pessimisti voisi sanoa, että Franciscuksen aikana köyhät tulevat köyhemmiksi ja harvat rikkaat rikastuvat entistä enemmän. Maailman tilaa ei uusi paavi pysty kohentamaan sillä vaikka ns. ”krisititty maailma” tekisikin parannuksen, niin hillitöntä menoa eivät vähään aikaan lopeta kiinalaiset eivätkä myöskään kasvun ja kulutuksen tielle tähtäävät intialaiset.

Niin irvokasta kuin se onkin sanoa niin uuden paavin sanoma köyhyydestä ja sen ihannoinnista voi palvella globaalia kapitalismia aivan kuin tilauksesta, sitä ”status quo-tilaa” jossa nyt elämme. ”Köyhät kyykkyyn ja pysykää kyykyssä, onhan teillä Jumala,” voisi joku aivan aiheellisesti sanoa.

Ongelma jonka kanssa katolinen kirkko joutuu kamppailemaan koko Franciscuksen kauden ajan on uuden paavin väitetty synkkä menneisyys Argentiinan sotilajuntan aikana 1900-luvun loppupuolella. Tänään asiasta ovat täällä kirjoittaneet Arhi Kuittinen ja Antti Halinen. Maailmalla tulemme näkemään monta ”paljastus-kirjaa” uudesta paavista.

Näyttää siltä myöskin, että katolinen kirkko ei saanut mitään hyvää hallintomiestä vaikka jotkut ovat asiasta jo täällä suitsuttaneetkin ja peräti karuselliin päässeet. Uusi paavi on käynyt Roomassa aina vain kun on ollut pakko, ja Vatikaanin hallinto on hänelle varsin vieras asia. Vatikaanin hallitus eli kuuria saa tehdä edelleenkin mitä haluaa ja juonittelu jatkuu. Samalla jatkuu keskustelu rahanpesuväitteistä ja yhteyksistä mafiaan.

Näyttää siltä, että Rooman kirkko sai toisen siirtymäkauden miehen Ratzingerin jälkeen. Franciscus ei kutsu koolle Vatikaanin kolmatta konsiilia eli kirkolliskokousta. Edelleen jää auki monta kysymystä: pappien naimattomuus, naisen asema ja pappeus, perhesuunnittelu…

Lopuksi voisi kysyä vielä periluterilaisesti: ”Onko Franciscus ANTIKIRSTUS?” Kysmykseen on pakko vastata että kyllä on. Mutta niinhän on arkkipiispa Kari Mäkinenkin ja niin on tämänkin stoorin aitokius-sauanlämmityksen tiimoilla riipustellut pienviljelijäkin, ja niin olette tekin hyvät lukijat ja kaikki mahdolliset kommentoijatkin.

Edellinen on aika rankka väite joka on pakko perustellakin. Otetaan avuksi ihan matematiikan perusteet ja kysymys ns. negaatiosta. Elikkä yritetään nyt argumentoida:

I Luvun yksi negaatiohan ei ole miinus yksi kuten moni voisi luulla. Luvun yksi negaatio mikä tahansa muu luku.

II Kristityille täydellinen ja synnitön on ainoastaan Jeesus Kristus, tai ainakin pitäisi olla.

III Kun rajaton joukko ihmisiä rinnastetaan rajattomaan joukkoon lukuja, niin silloin kaikki muut ihmiset kuin Jeesus Kristus ovat hänen negaationsa elikkä antikristuksia kaikki tyynni.

Tietenkin tätä väitettä voivat pitää totena vain kristityt jos he ottavat oppinsa ja uskontonsa vakavasti. Q.E.D.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=XS3ZaOdYFo8