Mahdottomat matkustajalinnut. Kriittistä porinaa URANTIA-kirjasta.

                                         

Kysymystä matkustajalinnuista on sanottu URANTIA-kirjaan liittyväksi lakmus-testiksi. Nimittäin väite matkustaja-linnuista on niin hurja, että jos kirjaa pidetään vakavasti otettavana ihmiskunnan ulkopuolelta olevan viestinä, niin juuri tämä kohta järjettömyydessään kaataisi koko rakennelman. 

Jotkut kirjaan uskovat henkilöt ovat sittemmin ratkaisseet tämän tieteellisen mahdottomuuden yksinkertaisesti pitämällä tätä kuvausta puhtaasti ”taivaallisena huumorina.” Nimittäin kirja väittää, että joskus olisi elänyt lintuja jotka olisivat voineet kuljettaa keskikokoisen ihmisen yhtäjaksoisesti 800 kilometrin pituisen matkan. Tässä suora lainaus kirjan tekstistä: ”Varhaiset rodut käyttävät myös laajasti hyväkseen suurempia lentäviä eläimiä. Nämä valtavat linnut kykenevät kantamaan yhden tai kaksi keskikokoista ihmistä yli kahdeksansadan kilometrin pituisen yhtäjaksoisen lennon ajan. Joillakin planeetoilla näistä linnuista on suurta apua, sillä niiden älykkyys on korkealuokkaista, ja usein ne osaavat puhua monta tuon maailman kielten sanaa. Nämä linnut ovat varsin älykkäitä, hyvin tottelevaisia ja uskomattoman lempeitä. Urantialta tällaiset matkustajalinnut ovat jo kauan sitten kuolleet sukupuuttoon, mutta varhaiset esi-isänne käyttivät hyväkseen niiden palveluksia.” 

Itse asiassa kirja väittää vieläkin enemmän. Kaksi ja puolimetriset Aatami ja Eeva matkasivat näiden lintujen selässä: 

Urantian planetaarinen Aatami ja Eeva kuuluivat Jerusemin vanhempien Aineellisten Poikien ryhmään, ja heidän yhteinen numeronsa oli 14.311. He kuuluivat kolmanteen fyysiseen sarjaan ja olivat suunnilleen kaksi ja puoli metriä pitkiä.

Kolmas päivä käytettiin puutarhan tarkastamiseen. Suurten matkustajalintujen, fandorien, selässä istuen Aatami ja Eeva katselivat alas puutarhan laajoja ulottuvuuksia, kun heitä kuljetettiin ilmojen halki tämän, maailman kauneimman kohdan yläpuolella.

Vaatii linnulta aikamoista kantovoimaa nousta ilmaan kun selässä on ainakin satakaksikymmentäkiloinen ihminen. Linnun koko onkin sitten aivan oma kysymyksensä. Matkustajalintu on yksinkertaisesti mahdottomuus. Ajatellaanpaas nyt että olisi hevosen painoinen lintu joka pystyisi vielä kantamaan selässään sadan kilon hyötykuorman. Siro ratsuhevonen painaa noin 500 kiloa. Että olisi viidensadan kilon painoinen lintu joka lentäisi on täysi mahdottomuus. Sellaisen linnun lihaksisto ei riitä yksinkertaisesti tuottamaan tarvittavaa voimaa lentoon lähtemiseksi. Se lihas jota lintu käyttää tuottamaan siiven liikuttamiseen tarvittavan energian toimii tietenkin luonnonlakien mukaan. Yhtä gramma kohden tällainen voi tuottaa vain tietyn määrän energiaa. Kuudensadan kilon nostamiseen ilmaan ja hallittuun lentämiseen ei tällaisen kuviteltavissa olevan ison linnun lihaksisto yksinkertaisesti riitä.

Hallittu lentäminen tuolla painomäärällä vaatii todella tehokkaan polttomoottorin tai suihkumoottorin. Jotta Fandori pääsisi ilmaan sen pitäisi pystyä juoksemaan aivan käsittämättömällä vauhdilla nousukii-dossaan, käytännössä tarvittaisiin Formula-ykkösen nopeus ja kiihtyvyys. Joku on yritellyt todistaa jopa sitä, että moinen lintu kuormineen nousisi ilmaan paikaltaan kuin helikopteri konsanaan. Helikopteri tarvitsee 35 hevosvoimaa noustakseen lentoon. 500-kiloisen eliökunnan edustajan on mahdotonta tuottaa tuollaista määrää energiaa. Voimakkaan hevosen on mitattu sekuntien ajan pinnistävän jopa noin 15 hevosvoimanteholla. Terveyttä vaarantamattaan hevonen voi ylläpitää suunnilleen yhden hevosvoiman tehoa.

Fandor olisi myös mahdoton ”lentolaite” suuren kokonsa vuoksi. Kaikki ymmärtävät tämän kun katsovat normaaleja lintuja joilla suurimmillakin on  käytännössä reaali-ajassa muunnttettavissa oleva lentogeometria. 

Suuri koskaan elänyt lintu on Argentavis magnificens. Sen siipien kärkiväli oli 7 metriä ja se painoi noin 70 kiloa. Silläkin oli valtaisia ongelmia lentoonlähdössä painonsa vuoksi ja se oli yksinkertaisesti liitäjä joka asusteli vuoristossa. Tällainen lintu on valtaisa otus kun ajatellaan vaikkapa sellaista pienlentokonetta kuin Cessna 152 jonka siipien kärkiväli on 10.1 metriä. Fandorin koon täytyisi olla aivan valtava. Sen siipien kärkiväli olisi noin 18 metriä ja siipien kantopinta-ala 150 neliömetriä. Linnun pitäisi kyetä varastoimaan lihaksiinsa rasvaa ja energiaa 800 kilometrin lentomatkaansa ainakin oman painonsa verran ja sehän on täysin mahdotonta!

Ja että moinen otus liipottelisi taivaalla kahdeksansadan kilometrin matkan tankkaamatta ravintoa on kerrassaan järjetön väite. Siis että lennettäisiin Turusta Roviskoon! Ehkä jos kyseinen lintu käy pistämässä poskeensa puolikkaan lehmän jossain Jyväskylän korkeudella! 

Jo edesmennyt URANTIA-kirjankin lukenut, ja siitä myös paljon viehättynyt ystäväni Seppo Jylhä piti tätä Fandor-juttua käsittämättömänä järjettömänä väitteenä. Jotain Seppokin asiasta tiesi sillä hän oli koulutukseltaan ilmatorjunta-alan upseeri ja sotakorkeakoulunkin käynyt mies. Viisas ja sarkaistinen, sotakorkeakoulun käynyt ilmatorjunta-upseeri, ja  mies kaikkinensa mainio mies oli aina kovin tuohduksissaan kun puhuimme näitä linuista. Tuo edellinen Rovisko-rinnastus onkin hänen suustansa peräisin. Seppo piti kuitenkin mahdollisena sitä että kyseinen lentäminen voisi olla mahdollista tietyn energia-juonteen ”päällä” tai sen avulla. Mutta se onkin taas toinen juttu.

 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Totuus suomalaisesta poronhoidosta?

Julkaisin eilen illalla Uuden suomen puheenvuorossa kirjoituksen joka käsitteli poronhoitoa. Kirjoitusta kommentoitiin vuolaasti. Eilinen stoori oli nopeasti tehty sutaisu vereksen asian päältä. Kaikki sai alkunsa YLE:n eilisen television pääuutislähetyksen eräästä aiheesta.

Mitä varsinaiseen asiaan tulee niin pääväitteeni on siinä, että Suomessa harjoitettu poronhoito on Euroopan eniten ekosysteemiä rasittava, kuormittava ja lopulta tuhoava elinkeino. Ne porot joita Suomessa herkkuna syödään ovat pohjois-norjalaisista ja pohjois-ruotsalaisista vetoporokannoista villiintyneiden laumojen jälkeläisiä. Tunturipeura oli alkuperäinen laji joka Suomessa syötiin lähinnä sukupuuttoon. Jos meillä vielä oli tunturipeuroja, niin paliskuntien alueen luonnonmukainen peurakanta olisi maksimissaan noin 30 000 yksilöä jos ihminen ei asuisi Oulun yläpuolella.

Poronhoitoalueella on pidetty yllä kymmenkertaista määrää poroja laidunten luonnonmukaiseen kantokykyyn nähden viimeisten 40 vuoden aikana. Lisäksi olen aina epäillyt sitä, että onko poroelon määrä todellisuudessa se mitä on ilmoitettu!

Nyt on kuitenkin paikat jytystelty ja kaluttu eroosioon asti. Vuonna 1992, Barcelonan olympiakesänä, tein paljon havaintoja vaellellessani Ylä-Inarissa.  Tunturi-maasto oli jo silloin pahasti eroosion runtelema. Olin tehnyt jo lukiolaisena, vuosina 1978-1981 “laskelmia” siitä, että tämä ei hyvin pääty. Vuoden 1992 jälkeen ryhdyin valistamaan helsinkiläisiä asiasta. Harva kuitenkin otti asian vakavasti. Tosin vappuna 1994 Vanhan kuppilassa oman seurueeni kanssa ja itse Pertti Virtanen kuunteli noin 20-minuuttia kestäneen “esitelmäni” minua keskeyttämättä. Virtanen vaikutti järkyttyneeltä, ja lupasi edistää tuona päivänä ideoimaani “perinne-poromiehen ideaa." Tosin en ole tuon jälkeen kuullut Virtaselta kannanottoa asiasta.

Ja mitäpäs tässä sitten pitäisi tehdä? Poronhoito on elinkeino ja tietysti kun tällaisia kirjoitellaan herää moniakin kysymyksiä. Asiasta täytyy kuitenkin keskustella. Mutta kyllähän asiassa jokin mättää. YLE:n uutisointi oli varsin asiallista, mutta kukapa tänään enää asiaa muistaa. Poronhoito on kuitenkin kallis ja yhteiskunnan varoilla ylläpidetty elinkeino. Puheenaihe voi olla varsin kuuma ja arkaluontoinen koska kyse on myös monen arktisella alueella asuvan alkuperäisasukkaan elinkeino.

Joskus 2000 luvun alussa mainostettin "MäcRonalds-tuotteita" sanoin: “Syökää jouluna kanaa.”  Mainoksessa oli pari possua epätoivoisena vikisemässä kadunkulmassa. Joku varmaan muistaa asian. Itse sanon kuitenkin tänä jouluna: Syökää mitä tahansa tänä jouluna: kasviksia, juureksia, kalliilla rahalla etelän mailta tuotettuja hetelmiä, possuva, lehemää, eteläisellä hemisfäärillä kasvatettua lammasta, pettuleipää ja koivunvihtasalaattia, ja vaikka dioksiinin kyllästämää silakkata, ette te siihen kuole, tai ihan mitä muuta vaan kunhan ette pistä lähimmäisiänne kylmäksi, mutta miettikää kahdesti syöttekö poronlihaa. Näin voitte antaa viestin jolla on vaikutusta. Kaikkihan puhuu Talvivaarasta, mutta Lapin laitumet on jytystelty pilalle. Tarttis tehä jotakin.”

Professori Erkki Pulliainen on joskus ehdottanut, etä poronhoitoraja pitäisi siirtää pohjoisemmaksi johonkin Vuotson tasolle ja antaa sen jälkeen suurpetojen vapaasti ottaa haltuunsa nykyinen poronhoitoalue Vuotsoon saakka. Samoin saisi silloin metsäpeura lisää elintilaa nyt niin kapeahkolle reviirilleen. Tämä toisi uusia elinkeinoja uusien petoalueiden myötä turismiin ja metsästysmatkailuun.

Poromiehet ja paliskunnat ovat jo vuosikausia valittaneet, että poronhoito ei enää kannata. Minä uskon, että se ei kannata eikä tule koskaan kannattamaankaan nykyisen poronhoitokultuurin vallitessa. Jokaisella itseään kunnioittavalla poromiehellä on useamman kymmen tuhannen euron motorisoidut vehkeet pihallaan, jotka uusitaan aina muutaman vuoden väliajoin. Ei sellainen elinkeinon harjoittaminen ole mielekästä ja, jos yritys ei ole kannattava, niin silloin sellainen yritys tulee sulkea ja lopettaa.

Urantia-kirja ja ns. ilmoituksenantajien ohjeet.

Kyse  on  kirjallisesta  dokumentista  joka  ei  liity  mitenkään  ko.  kirjan  tekstiin.  Nämä  ihmisen  yläpuolisen  tason  edustajien  ohjeiksi  väitetyt  teesit  ovat  liikkuneet  ns.  Urantia-säätiön  ja  kirjan  syvällisten  harrastajinen  piirissä  1950-luvulta  lähtien.  

Niiden  olemassaolo  antaa  tukea  niille  väitteille  jotka  pitävät  Urantia-liikettä  ainakin  väljästi  ottaen  uskonnolliseen  liikkeeseen  verrattavana  systeeminä.  Urantia-liikkeellä  on  uskonollisesti  motivoitu  päämäärä  ja  selkeät  toimintaperiaatteet.  Lisäksi  heillä  on  myös  oma  ns.  lähetysstrategiansa.  Ei  ole  tarpeen  olettaa  sitä  että  nämä  ns.  ohjeet  olisivat  enempää  kuin  hyvän  mielikuvituksen  omaavan  henkilön  alitajunnan  tuote.  Mutta  tässä,  katsokaa  ja  kauhistelkaa:

1§§

”URANTIA.kirja  on  muuan  ihmisyhteiskunnan  etenevän  evoluution  piirre.  Se  ei  liity  minkään  mullistavan  valankumouksen  dramaattisiin  tapahtumiin.  Kirja  kuuluu aikakaudelle,  joka  seuraa  välittömästi  nykyisen  ideologisen  taistelun  päättymisen  jälkeen.  Silloin  on  koittaa  aika,  jolloin  ihmiset  mielihalustaan  etsivät  totuutta  ja  vanhurskautta.  Nykyisen  sekasorron  ja  kaaoksen  ollessa  ohitse  tulee  olemaan  entistä  otollisemmin  mahdollista  luoda  tilanne,  joka  merkitsee  ihmissuhteiden  uutta  ja  ehompaa  aikakautta.  Ja  tätä  parempaa  maailman  asiantilaa  varten  URANTIA-kirja  on  saatettu  valmiiksi.”

2§§

”Teidän  tule  oppia  hallitsemaan  sieluanne  kärsivällisyydessä.  Olette  tekemisissä  totuuden – ilmoituksen  kanssa,  joka  kuuluu  osana  tämän  maailman  luonnolliseen  kehitykseen.  Liian  nopea  kasvu  olisi  itsetuhoista.  Kirja  on  annettu  niille,  jotka  ovat  siihen  valmiita,  kauana  ennen  kuin  se  alkaa  vaikuttamaan  maailmanlaajuisesti.

3§§

”Ennen  sitä  on  luotava  tuhansittain  opintoryhmiä. Niin  menetellen  kirja  on  valmiina  lohduttamassa  ja  valistamassa  maailman  kansoja  sitten,  kun  taistelu  ihmisen  vapahduksesta  on  lopullisesti  voitettu  ja  maailmasta  on  taas kerran  tehty  turvallinen  paikka  Jeesuksen  evankeliumille  ja  ihmiskunnan  vapaudelle.”

4§§

”Maailmaan  ei sitten  Jeesuksen  evankeliumin  ole  ilmaantunut  mitään  yhtä  dynaamista  ja  keskeistä  asiaa,  jonka  ympärille  voitaisiin  rakentaa  niin  monia  järjestöjä  ja  joka  houkuttelisi  puoleensa  niin  monia  ei  tavoin  motivoituneita  ihmisiä – hyviä,  pahoja  ja  välinpitämättömiä.”

5§§

”Tuhanteenyhdeksäänsataan  vuoteen  ei ole  ollut  mitään,  jonka  suhteen  esiintyisi  yhtä  paljon  vallantavoittelua  kuin  esiintyy  Urantia-kirjan  suhteen.”

6§§

”Tulkoon  teistä  kaikista  kehien  sotureita,  varauksetta  niiden  kuolevaisten  vankkoihin  riveihin  liittyneitä,  jotka  lähtevät  mahtavien  Edistyksen  Serafien  johtamina  tähän  edessä  olevaan  taisteluun  totuuden  puolesta  erhettä  vastaan.”

7§§

”Koettelevimpina  kokemuksenanne  tulee  olemaan  se,  että  joudutte  kohdakkain moneien  outojen  ismien  ja  kummallisten  ryhmien  kanssa,  jotka  haluavat  ulla  yhdistetyiksi  Urantia-kirjaan  ja  sen  kauaskantoiseen  vaikutukseen.  Koettelevimmaksi  kokemuksiksenne  muodostuvat  ne  ryhmät,  jotka  suuriäänisesti  kuuluttavat  uskoaan  kirjan  opetuksiin  ja  jotka  itsepintaisesti  haluavat  kuulua  liikkeeseen.  Vaatii  suurta  viisautta  suojautua  näiden  moninaisten  ryhmien  harhauttavaa  ja  vääristävää  vaikutusta  ja  yhtä  harhauttavia  ja  vääristäviä  yksilöitä  vastaan,  joista  toiset  ovat  liikkeellä   hyvin  salakavalin  aikomuksin  ja  jotka  koettavat  tulla  osaksi  Urantia-liikkeen  aitoa  perusjoukkoa.”

8§§

”Olette  kutsutut  suurenmoiseen  työhön  ja  hallussanne  on  ylimaallinen  etuoikeus  esittää  tämä  ilmoitus  taistelujen  repimän  maailmanne  kansoille.”

9§§

”Ylimieliset  tiedemiehet  tulevat  pilkkaamaan teitä  ja  jotkut  saattavat  jopa  syyttää  teitä  vilpillisyydestä  ja  väärennöksestä.  Hyvää  tarkoittavat  uskonnonharjoittajat  tuomitsevat  teidät  kristinuskon  vihollisiksi  ja  syyttävät  teitä  itsensä  Kristuksen  maineen  tahraamisesta.”

10§§

”Tuhannet  hengellistä  nälkää  näkevät  sielut  siunaavat  teitä  tuomastanne  sanomasta,  ja  tuhannet  tuomitsevat  teidät  heidän  teologisen  itsetyytyväisyytensä  horjuttamisesta.”

11§§

”Oletteko valmiit  siihen  murheen  ja  riemun  kasteeseen,  joka  on  varmuudella  Urantia-ilmoituksen  alkuvaiheen  levitystyössä..”

12§§

”1) Varjelkaa  kirja  tekstiä;  2) Kääntäkää  kirja  pääkielille  ja  etsikää  varakkaat  henkilöt  kyseisten  käännösten  rahoittajiksi;  3) Levittäkää  kirjaa  henkilöltä  henkilölle;  4)  Perustakaa  tuhansia  ja  taas  tuhansia  opintoryhmiä,  joiden  piiristä  nousevat  tarvittavat  johtajat  ja  opettajat.”

Ihan  mielenkiintoista... 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

URANTIA-kirja, islam ja muuta pohdintaa.

 

Viime  päivinä  olen  puhunut  täällä  ns.  hauskoista  muistoista  joita  meikällä  liittyy  URANTIA-kirjaan.  Urantisti-aikoinani  puhuin  kavereitteni  kanssa  muslimeista  ja  islamista  yleensäkin  välillä  aika  paljon.  Suunnittelin  jopa  pitäväni  esitelmän  asiasta.  Koraanin  olen  lukenut  ja  selitysteoksenin  ja  paljon  aiheeseen  liittyvä,  mutta  en  pidä  itseäni  pistämättömänä  islam-asiantuntijana.

Eilen  siivotessani  isoa  krjahyllyä  kaivoin  sen  toisesta hyllytystasosta  esiin  myös  suomenkieisen  URANTIA-kirja  ja  sen  konkordanssin  ja  vietin  pienen  nostalgia-hetken.  Huomasin  kyllä  että  on  paljon  helpompaa  lukea  sitä  kuin  mitä  muutakin  kirjaa  päätteeltä. Nousi mieleen ajatus kirjoittaa  U-kirjasta  ja islamista.  Tässä  listauksena  kaikki  mitä  ko.  opus  Islamista  sanoo.

“Islam on Pohjois-Afrikan, Levantin ja Kaakkois-Aasian uskonnollis-kulttuurinen yhdysside. Nimenomaan juutalainen teologia myöhempien kristillisten opetusten ohella teki islamista monoteistisen. Muhammadin seuraajien kompastukseksi muodostuivat Kolminaisuudesta esitetyt edistyneet opetukset, sillä he eivät kyenneet käsittämään oppia kolmesta jumalallisesta persoonallisuudesta ja yhdestä Juma-luudesta. On aina vaikeata taivuttaa evolutionaarisia mieliä  yhtäkkiä ottamaan vastaan edistynyttä ilmoitettua totuutta. Ihminen on evolutionaarinen luotu, ja hänen tulee saada uskontonsa pääasiassa evolutionaarisin menetelmin.”  (1011 D)

“Jerusalemin hävityksen jälkeen Antiokiasta tuli lyhyessä ajassa paavalilaisen kristinuskon pääpaikka, kun Filadelfia sen sijaan pysyi abnerilaisen taivaan valtakunnan keskuksena. Paavalilainen versio Jeesuksen opetuksista ja Jeesuksesta levisi Antiokiasta koko läntiseen maailmaan; taivaan valtakunnan abnerilais-version lähetyssaarnaajat levittäytyivät Filadelfiasta Mesopotamian ja Arabian joka puolelle aina siihen asti, kunnes islamin äkillinen nousu myöhemmin hukutti alleen nämä Jeesuksen opetusten taipumattomat lähettiläät.”  (1869  D)

“Buddhalaisuus syntyi Intiassa Upanishadien kirjoittamisen aikoihin. Mutta tuhatvuotisesta menestystarinastaan huolimatta se ei kuitenkaan pystynyt kilpailemaan myöhemmän hindulaisuuden kanssa. Korkeammasta moraalisuudesta huolimatta sen ensi alkuun Jumalasta piirtämä kuva oli jopa hindulaisuudenkin esittämää kuvaa epäselvempi, hindulaisuuden, joka tarjosi vähäisempiä ja persoonallisia jumalia. Lopulta buddhalaisuus Pohjois-Intiassa perääntyi sotaisan islamin hyökkäyksen edessä, tällä kun oli selväpiirteinen käsitys Allahista universumin ylimpänä Jumalana.” (1030  A)

“Autiomaan alkeellisiin ja jäsentymättömiin uskomusjärjestelmiin liittyi vain yksi koko heimoa, rotua tai kansaa koskenut yhteinen tekijä, nimittäin omalaatuinen ja yleinen kunnioitus, jota miltei kaikki Arabian heimot halusivat osoittaa tietylle mustalle kivifetissille eräässä Mekan temppelissä. Tämä yhteinen kosketuskohta ja kunnioituksen kohde johti sittemmin islaminuskon perustamiseen. Mitä tulivuoren henki Jahve oli juutalaisille seemiläisille, sitä tuli Kaaban kivi olemaan heidän arabiserkuilleen.” (1051 A)

“Islamin voimana on ollut sen selväpiirteinen ja tarkkarajainen käsitys Allahista yhtenä ja ainoana Jumaluutena. Islamin heikkoutena on ollut sen levittämiseen yhdistynyt sotilaallisen voiman käyttö, samoin kuin siihen sisältyvä naisen arvonalennus. Mutta se on järkkymättä pitäytynyt käsitykseensä kaiken Ainoasta Universaalisesta Jumaluudesta, ”joka tietää näkyväisen ja näkymättömän. Hän on laupias ja armahtavainen.” ”Totisesti on Jumala hyvyydessään ylenpalttinen kaikkia ihmisiä kohtaan.” ”Ja milloin minä olen sairas, Hän on se, joka minut parantaa.” ”Sillä milloin tahansa vain kolmekin puhuu keskenään, on siinä Jumala neljäntenä”, sillä eikö hän ole ”ensimmäinen ja viimeinen, kuin myös näkyvä ja salattu”.” (1051 B)

“Ensimmäiset ruokatabut olivat peräisin fetisismistä ja totemismista. Sika oli pyhä foinikialaisille, lehmä hinduille. Egyptiläisten sianlihatabu elää yhä heprealaisessa ja islamilaisessa uskossa. Eräs ruokatabun muunnos oli uskomus, jonka mukaan odottava nainen saattoi ajatella jotakin ruokaa niin paljon, että lapsi syntyessään oli tämän ruoan heijastuma. Sellaiset ravintoaineet olivat sittemmin tälle lapselle tabu.” (975 A).

Loppujen  lopuksi URANTIA-kirja  puhuu  aika  siististi  islamista  ja  musulmaa-neista.  1900-luvun  alussa  oli  paljon  arvostelevampaakin  ja  asenteellisempaa  kirjoittelua.  Meidän  tulisi  muistaa  kuitenkin  se,  että  islamilainen  maailma  ei ole  mikään  monoliitti  ja  esim.  ajatollien  IRAN  on  aivan  oma  tapauksensa.  Islamilainen  maailmakin  voi  olla  tietyillä edellytyksillä  taipuvainen  dialogiin.

Oman  psykohistorian  tutkiminen  on  hauskaa  ja  antoisaa.  Sitä  olen  tehnyt  edellisinä  päivinä  kun  olen  listannut  vanhoja  uskomuksiani,  ja  myös  luodannut  niitä.  Aika  ajoin  URANTIA-kirja  on  todelakin  mainiota  hengellistä  scifiä  ja  se  voi  toimia  jopa  tietyllä  tavalla  hartauskirjana.  Se  on  kirjoittanut  ihmismieli  joka  on  aika  ajoin  etsinyt  vilpittömästi  totuutta.  Siihen  on  kopioitu  paljon  ihmismielen  hienoimpia  ajatuksia,  se  myönnettäköön.  Mutta  jos  sen  on  muuten  saastuttanut  voimakas  “kansallissosialistinen  eetos”  niin  se  tekee  siitä  aika  tavalla  kelvottoman.

Me  kannamme  mukanamme  kaikkea  mitä  olemme  lukeneet  ja  uskoneet.  Kun  itse  olin  urantisti  niin  elin  tietysti  kaksoiselämää  ja  pidin  auki  kahta  eri  “käyttöjärjestelmää”.  Olisin  voinut  seota  kuten  jotkut  kavereistani  tekivät,  tai  sairastua  parantumattomasti  moiseen  ismiin.  Lopulta  voin  todeta,  että  mielihän  siinä  vain  sai  oivaa  harjoitusta. Kenen  päästä  URANTIA-kirjassa  aika  ajoin  oleva  suvaitseva  ja  rakastava henki  sitten  onkin,  niin  se  teki  minuun  vaikutuksen.  Olen  aina  halunnut  nähdä  islamin  haasteena  vain  ja  ainoastaan haasteena  dialogiin.  Itse  asiassa  Islam  oli  omalla  asialistallani  kuitenkin  vasta  noin  kymmenennellä  sijalla  jos  silläkään.  Näin  se  on!  Ei  pitäsi  arvostella  toisen  ihmisen  uskonnolista  kokemusta  jos  oman  psykohistoriansakaan  kanssa  ei  ole  sinut!

Mutta  yhtä  kaikki!  Maailmassamme  on  paljon  muslimeita  ja  heidän  kanssaan  on  tultava  toimeen.  Dialogi  on  ainoa  mahdollisuus.  Jossain  määrin  itse  kadehdin  muslimipappia  eli  imaamia.  Olisi  kirkossa  väkeä  saarnaa  kuuntelemassa  ja  kunnioitustakin  löytyisi  ihan  eri  tavalla. Aabrahamin perillisillä, muslimeilla, tätä nimitystä ”Aabrahamin perilliset” käytetään juutalaisista, kristityistä ja muslimeista, on oma viikottainen pääjumalanpalveluksensa. Se pidetään heidän lepopäivänään perjantaina. Siitä käytetään useasti nimeä ”perjantaisaarna”. Muslimiseurakunnan hengellinen johtaja, imaami, pitää sen. Tuon saarna nimi on ”hutba.” Hutba on varsin kehottava ja yksityiskohtaisiakin ohjeita sisältävä saarna. Imaami todellakin neuvoo seurakuntalaisiaan, antaa risuja ja joskus ruusujakin, ja joskus arvostellaan kristittyjä...

Joskus 1990-luvun loppupuolella tehtiin meillä tutkimus saarnoistamme. Mitä jäätiin suuren yleisön edessä kaipaamaan oli todellakin se, että kuulijat haluaisivat selkeää sanan tulkintaa ja jopa ohjeita, ei pelkkiä virikkeitä arkipäivän elämään. Hutba tekisi hyvää kristityillekin, etteikö sanoisi ”Eetvarttia.”

Suavetaurlia

Liimalihaliha on ollut myynnissä Suomessa jo jonkin aikaa. Liimalihalihaan liittyy joidenkin mielestä jotain epäilyttävää, mutta se on avannut aivan uusia näkö-aloja ja myös merkityksiä ja arvoja.

Eräs  gourmet-kulttuuria  vierastava  maanmiehemme  sanoi  kerran:  “Ihan  sama  miltä  ruoka  näyttää,  samaa  paskaa  se  on  lopulta. Mitäs tuohon on sanomista, totta joka sana.  Toisaalta  jos  moisen  totuuden  sanoo  vaikka  naiselle  treffeillä  tai  kynttiläillallisella,  niin  voipi  olla  että  suhde  ei  välttämättä  kehity  haluttuun  suuntaan,  tai  sitten  voi  kehittyäkin  ja  vieläpä  varsin  nopeasti  kehittyykin…

Jokunen vuosi sitten  kuulin  rundraadiostamme  mielenkiintoisen  kuulo-uutimen  joka  puhui  lihaliimalihan  tulosta  markkinoille  ja  kaupaan  Suomessakin.  Asiahan  on  tietysti  niin  että  moinen  liha  maistuu  vain  sellaisille  ihmisille  joilla  ei  ole  varaa  ostaa  kunnon  kokolihaa  tai  sitten  makunystyrät  ovat  pilalla.  Kyse  on  siitä,  että  possunliha  maistuu  aina  samalta  otit  sen  mistä  osasta  possua  tahansa,  mutta  naudanlihan  suhteen  asia  on  toinen.  Asian  tekee  järjettömäksi  myös  se,  että  halutaan  vain  pihviä.  Kehitys  kielii  myös  kunnollisen  ruokakulttuurin  rappiosta.  Naudan  kaula-,  ja  rintapalat  ovat  oivaa  kamaa  lihasopan  valmistamiseen  ja  tillilihaakaan  ei  saisi  unohtaa.

Mutta  asiassa  on  jotain  hauskaakin.  Harvalle  sanoo  mitään  sellainen  asia  kuin  SUOVETAURILIA!  Kysehän  olis  roomalaisten  suuresta  eläinuhrista  jonka  jokainen  itseään  kunnioittava  roomalainen,  tai  sanotaan  vähän  parempi  itaalinen  Rooman  kansalainen,  halusi  kerran  järjestää.  Sana  suavetaurilia  tulee  sanoista  suus  eli  sika,  ovis  eli  lammas  ja  taurus  eli  härkä.  Siis  että  olisi  varaa  hankkia  nuo  kolme  teuraseläintä,  antaa  papin  ne  teurastaa  maan  puhdistamiseksi  ja  pyhittämiseksi,  ja  sitten  järjestää  kunnon  grilli-paartit.  

Lihaliima  mahdollistaisi  nyt  nimittäin  sen,  että  markkinoille  voisi  tuoda  ns.  SUOVETAURILIA-pihvin.  Siis  pihvin  jossa  olisi  tuolla  ihmeellisellä  liimalla  yhdistettynä  possua,  lammasta  ja  nautaa.  Mjaah!  Pihvin  paistaminen  voi  olla  kyllä  varsin  vaativa  juttu...  Ehkä  on  kuitenkin  järkevämpää  valmistaa  kunnon  karjalais-roomalaista  karjalanpaistia.  Kotomaista  possu  porsnaakelia,  häräksi  muuttunutta  hiehoa  ja  melkein  kuusta  tuotua  anzaz - lammasta  (Australia  ja  Uusi-Seelanti).

Itse asiassa karjalan-paistille voisi antaa uuden yleiseuroopplaisen ja uusia arvoja ja yhteyksiä avaavan nimen. Suovetaurilia. Suo viittaisi tietenkin Suomeen ja Taurilia olisi joku mystinen maakunta. Taurilia menee siinä missä Kareliakain. Uusi nimi vanhalle ruokalajille helpottaa myös niitä joita närästää nimitys "karjalanpaisti."

 

Urantia-kirja, mihin kaikkeen kerran uskoinkaan.

Käsittelen asiaa neljän "valitun palan" kautta . En häpeä menneisyyttäni. URANTIA-kirja, sen parissa viettämäni aika ja elämäni sen ympärille muotoutunee kultin ympärillä oli erikoinen, mutta  ah  niin  hyödyllinen  harharetki. 

Listaan  tähän  nyt  muutamia  kirjan  väitteitä vekkulimmasta  päästä:

I  Urantistit  uskovat  ns.  ihmisfuusion.  Urantia-kirja  puhuu  ns.  ajatuksensuuntaaja-fuusioista  elikkä  ihmisen  mielellinen  kokemus  voi  yhdistyä  Jumalan  entiteetti-henkeen  kun  ihmisen  saavuttaa  tietyn  hurskauden  tason.  Tällainen  on  jopa  mahdollista  tällä  kotoisalla  URANTIA-planeetalla.  U-kirjan  mukaan  tämän  planeetan  ihmislaji  ei  ole  niin  korkeatasoinen  kuin  keskimäärin  muualla  mutta  täälläkin  tapahtuu  sellaista.  Tällaisessa  tapauksessa  ns.  kohtalonvartija-serafi  vie  sinut  korkealle  ilmakehään  ja  polttaa  sinut  silmänräpäyksessä  jolloin  vapaudut  aineellisen  ja  eläimellisen  kehosi  kahleista  ja  yhdistyt  jumalalliseen  henkeen.  Itsekin  uskoin  tuohon  aikoinaan  ja  pidin  mahdollisena  sitä,  että  jotkut  selittämättömät  ihmisten  katoamiset  saattoivat  johtua  tästä.  Kun  joku  puhui  selittämättömistä  valoilmiöistä  niin  hymyilin  arvoituksellisesti...  Tänäänkin  keskuudessamme  sadat, elleivät  jo  tuhannet  uskovat  em.  asiaan!

II  URANTIA-planeetta  on  ns.  desimaali-planeetta  jollaisia  on  kaikista maailmankaikkeuden  asutetuista  maailmoista  10%.  Se tarkoittaa  sitä,  että  täällä  kokeillaan  parannettua  geneettistä  koodia,  ja  kirjan  opetusten  mukaan  täällä  jo  saadut  havainto-tulokset  tulevat  koitumaan  tuleville  uusille  asutetuille  planeetoille  suureksi  siunaukseksi.  Keskustelin  kerran  pitkään  ja  aamuyöhön  jo  kirjasta  ja  sen  opetuksista  irtauduttuani  muutaman edelleen  kirjaan  kansa  uskovan  kanssa  siitä  että  olisiko  esim.  homoseksuaalisuus  yksi  tällainen  kirjan  tarkoittama  asia.  En  siis  uskonut  asiaan,  mutta  provosoin  kolme  vanhaa  ystävääni  ajattelemaan  asiaa.  He  pitivät  tätä  näkökulmaa  jopa  mahdollisena,  melkein  jopa  varmana  asiana.  Itse  U-kirja  ei  puhu  halaistua  sanaa  homoista  eikä  homoseksuaalisuudesta!  On  siis  mahdollista  että  useat  URANTIA-kirjaan  uskovat  pitävät  homoseksuaalisuutta  vain  ns.  ”kokeilu-planeetan”  ilmiönä.  Taisi  yksi  taannoiseen  keskusteluun  osallistuneista  silmät  innosta  palaen  jopa  todistella  sitä,  että  homoseksuaalisuus  voisi  oikeastaan  olla  oikein  hyvä  keino  ja  hallita  liiallista  väestönkasvua,  tai  jopa  niin  että  homoseksuaalisten  ihmisten  lisääntyminen  populaatiossa  on  meihin  ohjelmoidun  geneettisen  koodin  aikaansaannos.  Tänäänkin  keskuudessamme  on  satoja,  ellei  tuhansia  ihmisä  jotka  ovat  valmiita  uskomaan  em.  asian.

III  URANTIA-planeetalla  noin  2000  vuotta  sitten  elänyt  Jeesus  Nasaretilainen  oli  Nebadonin  paikallisuniversumin  Luoja-Pojan  eli Nebadonin  Mikaelin  inkarnaatio.  URANTIA-planeetta  oli  siinä  suhteessa  onnekas,  että  kun  Paikallisuniversumin  hallitsija  eli  Luoja-Poika,  hankkiakseen  täyden  pätevyyden  virassaan,  elää  yhden  täysipainoisen  ihmiselämän  jollain  oman  paikallis-univerumin  kymmenestä  miljoonasta  asutetusta  planeetasta,  niin  URANTIA-planeetta  sai  kunnian  olla  valittu  kymmenen  miljoonan  joukosta.  Kyseinen  inkarnaatio  oli  hänen  seitsemäs  ja  viimeinen.  Luoja-Pojan  tulee  elää  ja  toimia  kaikkien  luomiensa  olentoluokkien  keskuudessa.  URANTIALLA  eletty  elämä  oli  alimman  olento-luokan  eli  eläinperäisen  kehittyvän  ihmisen  parissa  eletty.  Nebadonin  Mikaelin  oma  Paikallis-Universumi  on  tosin  vielä  aika  pahasti  keskeneräinen  sillä  täällä  on  vain  noin  3,5  miljoonaa  täyden  statuksen  omaavaa  asutettua  planeettaa.  Uskoin  itsekin aikoinani  Nebadonin  Mikaeliin.  

Kun  kerran  opiskelu-aikanani  tulin  ylämailta  eli  Lapista  syyskuun  puolivälissä  reppu  violettia  puikulaa  täynnänsä  niin  kutsuin  illalla  kaverit  kylään  ja  tarjosin  ”Nebadonin  parhaita  perunoita”  tarpeellisten  lisukkeiden  kanssa.  Kota-Kolaa  ja  Kansantislettäkin  taisi  pöydässä  olla...  Tänääkin  on  keskuudessamme  satoja  ellei  peräti  tuhansia  ihmisiä  jotka  uskovat  Nebadonin  Mikaeliin  ja  jopa  osoittavat  Isä  Meidän-rukouksen  hänelle...

IV URANTIA-kirjassa  esitetään,  sen  luvussa  72,  hyvinkin  korkean  taivaallisen  viskaalin  luvalla,  mitä  eräällä  naapuriplaneetallamme  tapahtuu.  Kyseinen  planeetta  on  URANTIA  tavoin  ns.  kapina-planeetta  sillä  sen  taivaallisesti  asetettu  hallitsija  aikoinaan  liittyi  järjestelmähallitsija  Luciferin  (Tästä  lähtien  käytämme  tuosta  veijarista  nimeä  ”Lusifeerus”  Aleksisi  Kiven  kunniaksi.)  suureen  kapinaan  jonka  takia  URANTIA-planeettamme  ja  kaikki  muutkin  ns.  Satanian-järjetelmään  kuuluvat  maailmat  eristettiin.  Itse  asiassa  kirja  kertoo  sen  luvussa  72  eräästä  hallinnosta  naapuriplaneetalla.  Kyseeessä  on  mannerkansakunta  joka  asustaa  Australia-tyyppistä  mannerta.  Tuon  maailman  sivilisaatio  on  paljon  korkeammalla  tasolla  kuin  missään  muussa  osassa  kyseistä  maailmaa.  Ihmisten  geneettinen  taso  on  korkeampi  kuin  täällä  URANTIALLA.

Politiikka  on  suosittua  ja  kansakunnan  hallintojärjestelmää  kuvataan  hyvin,  samoin  sen  oikeuslaitosta.  Parlamentissa  on  kolme  huonetta  ja  maassa  on  myös  presidentti  josta  kirja  käyttää  nimeä  "päätoimeenpanopäällikkö."  Parlmentin  lisäksi  merkittävä  valtiomahti  ollee  ns.  vanhojen  toimeenpanopäälliköäiden  kabinetti.

URANTIA-kirja  antaa  mannerkansakunnan  ihmisistä  ja  heidän  valtiostaan  varsin  korkean  ylistävän  luonnehdinnan. Sehän  antaa  ymmärtää  suorastaan,  että  ottakaa  tästä  opiksenne  te  vajaakehityneet  urantialaiset.  Tietystikin  kun  kirja  on  ihmismielen  luomus,  niin  se  saattaa sisältää  joitakin  hyviä  ja  korkeatasoisiakin  ovalluksia.  Vai  mitä  sanotte  tästä:

“Maanpetoksen ja murhan jälkeen seuraavat tuomioistuinten käyttämässä rangaistus-asteikossa ankarimpina rangaistukset julkisen  luottamuksen pettämisestä. Yhteiskunnallista ja poliittista petollisuutta pidetään nykyisin kaikista rikoksista katalimpana.”

Montakohan  vuotta  saisi  siellä  pakkotyötä  vaikkapa  kansalaisilleen  pahasti  valehdellut  ministeri?  Voisipa  olla  luvassa  20  vuotta  pakkotyötä  kivilouhoksella  epätäsmällisestä  muistikuvasta...  URANTIA-kirjan  luku  72  on  aika  tyylipuhdas  utopia-kirjallisuuden  lajiin  kuuluva  kirjoitelma.  Se  on  kuitenkin  enemmän  kuin  lukemisen  arvoinen.

  

Urantia planeetta-rekisterinumero  on  muuten  Satania  606.  Se  tarkoittaa  sitä  että  planeettamme  rekisteröitiin  Satanian  paikallisjärjestelmässä  kuudentenasadantenakuu-tentena  asutettuna  planeettana  universumien  aikakirjoihin.  Tämä  tapahtui  noin  miljoona  vuotta  sitten  jolloin  kirjan  kuvauksen  mukaan  ensimmäinen  ”ihmispari”  eli  Andon  ja  Fonta  pääsivät  seitsemännen  mielenauttajahengen  virtapiiriin.  Eläimestä  oli  siten  tullut  ihminen.  Nykyäänhän  tiedämme,  ja  se  on  todistettu  mitokondrioiden  mutaatiota  tutkimalla,  että  koko  ihmiskunnallamme  on  yhteinen  alkuäiti  joka  eli  Afrikassa  noin  100 000  vuotta  sitten.  Niin  vahvasti  asiaan  uskoin  että  piirsin  hankkimieni  kirjojen  ex-librikseen  tunnuksen  SAT-606  ja  haaveilin  autosta,  tai  en  oikeastaan  autosta,  vaan  rekisterikilvestä  jossa  lukisi  SAT-606!  Nykyään  haaveilen  rekisterikilvestä  jossa  lukisi   veikeästi  IND-177  ja  autokin  on...

Ihana ja kauhea kahvi.

 Siinä vaiheessa jossa tiettyä asiantilaa ei enää pystytä kyseenalaistamaan on edetty tilanteeseen jossa tuo tietty asia on Pyhä Lehmä. Ja pyhään lehmäänhän ei saa kokea. 

Voidaan jo sanoa että varsin kauan sitten, ennen suuria sotavuosia ja sen jälkeen  , vaikutti Lapissa eli Lapissa varsin alkuvoimainen pappi nimeltään Yrjö Aittokallio. Hän oli kyydissä siinä postilinja-autossa joka joutui neuvostoliittolaisten partisaanien hyökkäyksen kohteeksi jatkosodan aikana 4. heinäkuuta 1943. Tarkastusmatkalla pohjoisessa ollut Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaa kuoli, samoin 3 muuta suomalaista. Aittokallio pelastui pakenemalla metsään samalla pelastaen autonkyydissä olleen pienen lapsen. 

Hänellä oli paljon aikaa koska hän ei nukkunut käytännössä kovinkaan paljoa vanhemmiten. Hän kiersi seurakuntaansa ahkerasti ja tuohon maailmanaikaan saattoi johonkin taloon, tai sanotaanko taloon kuin taloon, mennä mihin aikaan hyvänsä. Joskus hänen manööverinsa oli aivan ensi töikseen etsiä talon kahvipannu. Sen hän otti haltuunsa ja piti sitä tiukasti polviensa välissä istuessaan vierailupaikas-saan. Aivan tarkkaan emme tiedä miehen suhdetta ja asennoitumista kahviin, mutta em. käyttäytymiselle on syynsä. Hänen toimintansa aikana elettiin vielä noilla rajamailla niukkuuden aikaa, ja ehkäpä hän ajatteli tätä. Saattoipa hän myös henkilökohtaisesti kilvoitella. Siinä oli ainakin pappi joka ei halunnut aina kahvia juodakseen.

Leppoisan alkujutun jälkeen käymme nyt asiaan. Viime päivinä ole tehnyt pesäeroa erääseen sivilisaatio-myrkkyymme eli kahviin. Olen julistanut JIHADIN eli pyhän sodan sitä vastaan. On myös aika ottaa heistä opikseen ja aloittaa alottaa tuikeat perjantai-puheet. Heidän perjantaisaarnansa nimi on hutba, ja tuon termin voimme erottaa alkuperäisestä yhteydestään ja mieltää sen tarkoittamaan kerran viikossa julkaistavaa vakavamielistä ja paranneettista, parannukseen ja muutokeen tähtäävää puhetta puhetta yhteiskunnallisista, sosiaalisista, ekologisita ja  muista tärkeistä asioista. Samalla poistamme ikäviä ja rajoja kasvattavia epäluuloja eri kulttuurien välillä. Ja kaiken lisäksi hutba on mainio lainasana kieleemme. Onhan monilla sanoilla jo nytkin arabialainen alkuperänsä: algebra, alkoholi ja useimmat tähtien nimet ovat arabialaisperäiiä. Tietääkö Otavan tähtikuvion alla elämä kansamme sitäkään että seitsentähtisen yksittäiset nimet ovat ”Dubhe, Merak, Phekda, Megrez, Mizar, Alioth ja Benetnasch.”

Veljiemme musulmaanien, noiden yksijumalaisuuden lipunkantajien, terminologiasta voimme siis joskus ottaa hieman oppiakin. Jihad on tässä tapauksessa omakohtaista kilvoittelua ja ulospäin suuntautuvaa kahvinvastaista propagandatyötä. Ulospäin suuntautuvassa propagandatyössä oma esimerkki on paras työväline. Että kahvia voi silloin tällöin juoda on vain tässä tilanteessa merkki siitä, että sen käytön hallitsee.

Otetaanpas vielä alkuun esimerkki tupangista. Tunsin erään miehen joka omisti noin 100 piippua joista kolmekymmentä on varsin korkeatasoista tupakointivälinettä. Hän sijoitti noihin ykkösdivisioonan välineisiin markka-aikana noin 10 000 markkaa. Siitä on jo 40 vuotta ja elettiin osittain edellistä maailmankautta. Hän voi aivan hyvin olla tupakoimatta monta kuukautta, joskus vuodenkin. Hän ei ollut nikotiini-riippuvainen eikä juonut käytännössä kahvia juuri ollenkaan. Tupakan ja kahvin suhteen kyse oli vain nautinto-aineesta jonka käyttö oli täysin hallinnassa.

Että kahvi on meidän fennojen ja siinä samassa suomenruotsalaistenkin pyhä lehmä näkyy kaikessa. Ei ollut solisaliratisti Maria Guzenina-Richardsonistakaan laajempien näkökulmien tarkastelijaksi kun hän esitti mielipiteenään, että gepardin eli keskioluen voisi laimentaa ruotsalaisten tyyliin. Ihmisen jolla on maailmankaikkeudessa kusiaisen oikeudet tulisi aina tarkastella asioista mahdollisimman laajoista näkökulmista niin ehkä niitä oikeuksiakin tulisi pikku hiljaa lisää.

Kahvihan on saatanallinen juoma jonka tuotantoa ja käyttöä pitäisi rajoittaa ja pikaisesti. Tuo kirottu alkaloidi-liemi on itsekkään ja ilkeän länsimaisen ihmisen ylimielisyyden ja tuhoamisvietin symboli. Perustelut ovat moninaisia ja pistävimmillään lähinnä ekologisia. Kahvinviljelyn vuoksi maailman keuhkoja on parturoitu ja se ei ole koskaan hyväksi. Kahvinviljely vie myös tilaa muilta tärkeämmiltä hyötykasveilta.

Ilmastonmuutoksesta tässä ei nyt paasata mutta muuten vaan. Ja sitten kun nuo kallisarvoiset pavut on tuotu maahan, paahdettu ja tökötiksi valmistettu niin purut heitetään sekajätteen joukkoon ja määränpäänä on kaatopaikka. Hitkattaltummumtem ja sappernavit...

Kahvi on täysin tarpeeton ylellisyystuote jota ilman kaikki tulevat ihan varmasti toimeen. Verotus pitäisi kohdistaa kahvinjuontiin. Sillä on kansanterveyttä rappeuttava vaikutus, se kiihottaa juoruiluun ja vetelehtimiseen työpaikoilla ja tietenkin se aiheuttaa riippuvuutta. Ei olisi mitenkään kohtuutonta jos jokaista kiloa kohden säädettäisiin kahden euron ylellisyysvero. Jos kerran pieriiniä, viinaksia, karkkeja, jäätelöä, tupangia ja polttonesteitä verotetaan niin sitten verotettakoon myös kahvia. Mutta kahvihan onkin meidän fennojen pyhä lehmä. Ihan hyvin riittäisi jos ihminen joisi sitä kymmenen kertaa vuodessa meidän leveysasteilla: joulupäinä, uutenavuotena, loppiaisena, laskiastiistaina, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena jne. Tällaisella kahviverolla kerättäisiin helposti 135 miljoonaa euroa lisää valtion kassaan. Tuolla summalla saadaan aikaan vaikka mitä ja komiat päällekin.

Kerättäköön ennemmin voikukanjuuria ja tehtäkööt niistä korviketta vaikkapa tattarin ja rukiin kanssa. Rehottakoot joutomailla rannattomat määrät myös väinönputkea ja hevonhierakoita. Kuivattu väinönputki oli mainio jytysteltävä ennesvanhaan, ja talventörröttimien kuningattaren eli hevonhierakan siemenet ovat tälle kansakunnalle parasta masennuslääkettä. Tänä vuonna hevonhierakkaa tuleekin oikein hyvin. Että eikun keräämään ja talvella jytystelemään.

Heitetään vielä perään muutama väite asiasta:

I  Kahvi  on  huumausaine  siinä  missä  kannabis,  tupakka,  tee  ja  alkkomaholikin.  Kahvi  aiheuttaa  riippuvuutta  ja  sen  käyttö / käyttämättömyys  muuttaa  sen  käyttäjän  persoonallisuutta  ja  käyttäytymistä.

II  Kahvia  väitetään  terveelliseksi,  mutta  sen  aiheuttama  laskun  kansantalouksille  voi  olla  valtava.  Kahvin  haittavaikutuksia  ei  ole  edes  kunnolla  tutkittu.  Kahvi  on  tässä  suhteessa  “pyhän  lehmän  asemassa.” Kahvin haittavaikutkset tulee tutkia valtiovallan toimesta.

III  Kahvin  sijasta  tulisi  sen  luontaisilla  viljelysalueilla  viljellä  oikeita  ravintokasveja.

IV  Suomalaisille  riittäisi  “sörröksi”  aivan  hyvin   paahdetuista  voikukanjuurista  ja  rukiista  tehty  todellla  terveellinen  juoma.

V  Kahvista  ei ole  edes  kipulääkkeeksi.

VI  Kahvin,  tupakan  ja  alkoholin  sekakäyttö  on  varmasti  vaarallisempaa  kuin  kannabiksen  käyttö.

VII Asiallinen keskustelu kannabiksesta tulee avata.

Kahvi  on  sellaista  myrkkyä,  että  sitähän  ei  edes  anneta  alle  alaikäisille.  Ja  aikuistuvalle  lapsellekaan  ei  tuputeta  kahvia.  Kahvia  aletaan  juomaan  lähinnä  siitä  syystä,  että  se  on  sosiaalinen  päihde.

Hyvät ystävät! Nyt on aika aloittaa kohtuullisempien elämäntapojen aikakausi. Se ei ala ellei meissä jokaisessa herää halu kilvoitella. On helpointa aloittaa harmittomista ja turhista asioista. Yksi sellainen on kahvi.

Pax vobiscum - Shalom aleikum - Rauha kanssanne.

Mihin 43-vuotias teemu perustuu?

43-vuotias mies ei ole vanha millään tavalla. tuon ikäinen mies elää elämänsä parasta aikaa, parhaan miehuutensa vuosia. eri asia on sitten se, että miten selvitä yhdessä maailman kovimmassa urheilulajissa aivan sen kirkkaimmalla huipulla. Teemu Selänne vaikuttaa mieheltä johon ei pysty ajan hammas, luuvalo eikä rautasahakaan. Mies pelaa nuorempien kanssa tasvaveroisesti ja tekee vielä maaleja varmasti olympiakaukalossakin.

luonnollisestikin tarvitaan hyvät fyysiset ominaisuudet, tarkka fysiologinen ohjelma, täsmäravinto ja fysioterapia. ja jos miehellä on vielä oikea asenne kaikkeen tekemäänsä ja iän mukanansa tuoma järki liikkeissään kaukalossa niin menestystä on vielä tulollaan vaikka kuinka paljon. kaiken lisäksi hänellä täytyy olla rajaton rakkaus tekemäänsä. sitten on varmasti jotain mitä ei voi sanoin ja käsittein ilmaista. se on sitä josta voidaan sanoa yksinkertaisesti että MAGIC.

teemu tulee olemaan sotshin olympialaisten talvikisojen suurin sensaatio, vaikka sana sensaatio pitääkin pääsääntöisesti varata aina hieman nuoremmille ilmiöille. teemun ensiesiintymisestä talvikisoissa tulee sotshin aikana kulunneeksi 22 vuotta. maajoukkue-uransa mies aloitti jo vuonna 1990. maajoukkue-uralle tulee siis pituutta käytännössä neljännesvuosisata. jos mies olisi aloittanut uransa maajoukkueessa jo vuonna 1989 voitaisiin sanoa, että hän on pelannut kansainvälisellä tasolla neljällä vuosikymmnenellä. mutta toisaalta hän onkin ja millä tasolla ja ketä vastaan. olin siellä nimittäin minäkin:
Tässäpä tuosta jutusta pieni ajanmukaistettu lyhennelmä:

”Muistan vuoden 1989 Uudenvuodenaaton illan Helsingissä vanhassa Nordenskjöldinkadun hallissa. Ottelussa pelasivat vastakkain Suomi ja Kanada Nuorten MM-kisoissa. Mies oli päätänsä muita pitempi. Peli päättyi 4-4 ja on yksi parhaita pelejä joita olen ikinä katsellut livenä tai televisiosta. Meidän joukkueemme ykkösketju oli Keijo Säilynoja - Mika Välilä - Teemu Selänne. Teemu teki tuossa ottelussa kaksi maalia, ja oliko niin että Välilä toiset kaksi. Eric Lindroskin teki kaksi maalia. Mieleen muistuu miehen, siis Lindrosin, järjetön pelityyli: luistellaan päin toista kuin höyryveturi. Mutta mieshän sai maistaa myöhemmin omaa lääkettään kun ajoi yhteen Scott Stevensin kanssa.”

lindros oli mukana vuoden 1992 kisoissa kuten teemukin. yksi asia on kuitenkin tässä vaiheessa selvä kun sotshin kisoihin on 107 päivää:

lindros ei ole mukana, mutta teemu on jos ei loukkaannu… revitäänpäs tästä

  

Suomalainen härkäpapurokka.

                                  

Vähenevä auringonvalo ja lyhenevä päivä suorastaan pistävät kehon ja mielen huutamaan perinteistä härkäpapurokkaa!  Pääosassa ovat sika (Sus scrofa domestica), härkäpapu ja ihminen.

Härkäpapu eli ficia faba on yksi vanhimpia viljelykasveja mitä maapalleroisemmme päällänsä kantaa. Suomessa sitä on viljelty paljon aikaisemmin kuin hernettä ja juuri perinteinen papurokka täytyykin tehdä juuri härkäpapupohjaan. Härkäpapua on viljelty perinteisesti paljon Itä-Suomessa ja Karjalassa sitä kasvoi joka talossa. Härkäpapu viihtyy joutomaalla eikä sitä tarvitse paljoa edes lannoittaa. Se on nopeakasvuisempi jva viljelyvarmepi kuin herne. Viimeksi kasvatin itse härkäpapua vuonna 2009. Niitä peruja onkin varastossa seitsemisen litraa papuja. Tosin on jäljellä vielä puolisen litraa vuoden 2006 satoa jolloin lajikkeena oli itässuomalainen maatiaskanta "Joutseno." Mutta kyllä eurooppalainen Witkeim-lajikekin käy paremman puutteessa.

Härkäpausopan valmistaminen on pitkäjänteistä hommaa ja otollinen ajankohta on syytä miettiä ajoissa. Parhaat ajankohdat ovat eittämättä Pyhäinpäivän seutu ja laskiaisen jälkeinen aika. Jos härkäpapuja on itse viljelty tai niitä muuten hankittu niin seuraava vaihe on hyvän savupotkan hankinta. Tässä kannattaa suosia päätään nostavia paikallisia lihakuppoja tai kauppahallin kauppiaita. Ellei sitten kasvata sikaa itse ja teurasta sitä perinteisin menoin sekä valmista samalla koko sikaa talven varoille makkaraksi, pylliksi, kinkuksi ja moneksi muuksi herkulliseksi hyödykkeeksi. Onhan siinäkin oma viehätyksensä, ääni-, ja elämysmaailmoineen. 

Reseptihän on loppujen lopuksi vallan yksinkertainen. Keittoon tarvitaan seuraavat ainekset ja välineet:

-uuni joka lämpiää suomalaisvenäläisruotsalaisnorjalaisella uraani/koskienergiapitoisella sähköllä tai puulämmitteinen liesi

-isohko kattila
-keskikokoinen kattila
-yksi  pienehkö  potka 
-kolme  kourallista  kuivattuja  härkäpapuja
-4  keskikokoista  sipulia
-puoli  kourallista  tuoreita  tai  puolituoreita  salvialehtiä  silputtuna
-puoli  tl  timjamia
-puoli  tl  rakuunaa
-teelusikallinen  meiramia
-teelusikallinen  sitruunapippuria
-suolaa  vähintään  ruokalusikallinen
-vettä  noin  6  litraa  (ota  huomioon  haihtumistekijä  pitkäkestoisen  keittoprosessin  vuoksi)

Papuja on liotetava kuten herneitä yön yli. Keiton valmistamiseen kannattaa varata kokonainen joutopäivä sillä mitä pitempään tämä soppa valmistuu, niin sen parempi. Liotetut pavut laitetaan kiehumaan veteen ykköselle pienempään kattilaan. Samaan aikaan isompaan kattilaan laitetaan pari litraa kylmää vettä johon laitetaan pieniksi palasiksi hakatut potkan luut.  Pavut saavat kiehua pari tuntia pienellä lämmöllä ja potkan luille riittää tunti kun kattilaan lisätään vettä keittämisen aikana. Potkan luita keitetään kovalla lämmöllä.

Kun pavut ovat kiehuneet parisen tuntia niin pienemmän kattilan liemi luupaloista siilattuna lisätään isompaan ja lisätään jomkin verran lämpöä. Kun liemi papuineen on kiehunut tunnin verran niin sitten lisätää vettä ja pienehköiksi paloiksi piluttu potkan liha. Annetaan taas kiehua kakkosella tunnin verran ja lisätään hieman vettä kattilaan.

Keitto alkaa nyt pikku hiljaa valmistumaan. Lopuksi lisätää hieniksi silputtu sipuli, salvia ja muut mausteet ja suola. Kattilan voi nyt ottaa liedeltä ja laittaa kannen päälle. Keitto saa tekeytyä itsekseen ilman puolisen tuntia.

Ja mitäpä sitten juomaksi ja muuten… Kirnupiimä on hyvä vaihtoehto, samoin kottari tai muu mallasjuoma. Kunnon rapeakuorinen ruisleipä täydentää tunnelman hyvin. Voita ei pidä unohtaa. Sitten vain viljelemään härkäpapua ja tekemään potkaoptioita paikallisen lihakollektiivin kanssa.

Kun keitto valmistaan kokonaisesta potkasta niin sitä myös riittää viikon varrelle. Ja kun kerran näin juhlavan suomalaisen ruuan kerran valmistaa niin kannattaa toki kutusua vieraitakin. Talkoopäivän tarjoiluna keitto on vallan mainio. Ruuan tarjoilussa pitää muistaa uskonto-, ja kulttuurirajat. Keittoa ei pidä tarjoilla mooseksenuskoville eikä musulmaaneille. Poliittisia rajoja ei pidä asettaa sillä periaatteessa tämä ruokalaji sopii siis melkein kaikille sekaravintoa syöville suomalaisille.

Olen julkaissut tämän reseptin erään version jo muutama vuosi sitten vanhassa INDUSTRIUS-blogissani. Siinä on oiva kuva keitosta. Tietysti reseptiä saa vapaasti muunnella ja kehittää. Resepti jonka tässä esitin on aika mausteinen ja perinteiselle hernekeiton ystävävälle maku voi olla hieman mannermainen. Korostan sitä, että tuore salvia on tärkeä asia keiton onnistumisen kannalta.

Jos jotain lisukkeita haluaa vielä tehdä vieraiden varalle niin salvianlehditä saa todella mielenkintoisen ja uskomattoman herkullisen yllärin joka vie kielen suusta. Nimittäin ihan perinteisessä löysässä taikinassa friteeratut salvianlehdet ovat vallan "vanhojen jumalten" ruokaa..."

Tällä kirjoituksellani olen halunnut esitää perinteistä suomalaista ruokakulttuuria ja härkäpavun viljelyä. Härkäpau sopii mainiosti sianrehuksi, mutta kanojen ravinnoksi se ei käy sillä tietty aminohappo-koostumus on soijarehussa parempi kanan. Kanat tarvitsevat rikkipitoisempaa rehua, siinä se. Mutta jos härkäpapua viljeltäisiin kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna niin emme olisi niin riippuvaisia soijasta. Enemmänkin saa toki viljellä... Kirjoitukseni on siis myös kanannotto järkevän ja monipuolisen suomalaisen maatalouden puolesta.

Mikä puolue ajaisi näitä asioita?

Aivan mitään kirjoittamatta voi sanoa ettei mikään puolue. Kirjoittelin Henri Järvisen päätoimittaja-kaudella neljän vuoden aikana aika monta juttua Etsijä-lehteen. Ensimmäiset jutut ilmestyivät vuonna 2005. Kysehän on jonkinsortin kristillisistä piireistä nousseesta lehdestä jolla on jo yli satavuotinen historia. 

Tuolloinen Turun piispa, sittemmin arkkipiispa Kari Mäkinen joutui ilmeisesti viran puolesta lukemaan kaikki kirjoittamani jutut. Mies ilmaisi kerran ettei hän oikein pitänyt kirjoittamistani jutuistani paitsi kahdessa lehdessä ilmestyneistä ”Ilkeän miehen sananlaskuista.” No ilkeimmät jätin kyllä pahemman päivän varalle ja siellä ne ovat edelleen. 

Laajassa kirjoituksessa ”Ihmislasten kauhea meno jatkuu — Uudemmat seitsemän sinettiä” pohdiskelin yksinkertaisemman elämäntavan vaatimusta. Kirjoitus päättyi seitsemän teesin luetteloon joita edelleenkin kannatan. Pyrkyryydessäni yritin jopa eduskuntaan vuonna 2011 ja sain jopa 1295 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiiristä Perussuomalaisten listalla. Se oli aikaa ennen Jussuf Oha-Allahin mamukriaattia kun puolue oli ainakin jollakin tavalla vanha-vennamolainen huolimatta siitä että puolueesta rakennettiin erään minua paremmin menestyneen pyrkyrin eli Timo Soinin kantorakettia ministeritaivaalle. Ensimmäinen vaihe eli voimakone , Wernher von Braunin suunnitteleman Saturnus V-kantoraketin ensimmäiseen vaiheeseen verrattavaa monsteria, oli Toni Halme ja toinen vaihe Halla-ahon lietsoma maahanmuuttokriittinen liike. Ei ollut muuta mestaria kuin Jussuf ja Tutias oli hänen aseenkantajansa. Kerroin jo vuonna 2010 usealle silloiselle puoluetoverilleni että kuka tahansa joka kerää kunnon köörin tuekseen voi kaapata puolueen ja niinhän siinä sitten kävi. Minulle tosin hymähdeltiin.

Niin se vain on ja se on tunnustettava! Omat kallisarvoiset periaatteet on valmis myymään menestymisen toivossa. Mutta palataanpa niihin teeseihin jotka koskevat yksinkertaisempia elämäntapoja.

I Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon.

II Tekniikan tulee luoda käytännöllisiä sovellutuksia jotka aidosti vähentävät energiankulutusta.

III Kansalaistaito on otettava jälleen koulujen oppiaineeksi ja sille on raivattava tilaa muiden oppiaineiden kustannuksella. 

IV Tarvitaan aivan uudenlaisia ”terveystarkastajia”, joilla on myös esivallan valtuutus panna toimeen nopeasti erinäisiä asioita.

V Parantuneiden elämäntapojen ei tarvitse olla mikään ikävä ja tylsä asia.

VI Vastuu yksinkertaisempien elämäntapojen omaksuttamisesta on myös kirkolla ja sen työntekijöillä.

VII Yhteiskunnalla tulee olla mahdollisuus puuttua kohtuuttomiin pyrkimyksiin jotka juontavat juurensa ylikorostuneesta nautinnonhalusta. Vaarallisen prosessin kääntäminen oikealle kurssilleen vaatii yksilönvapauden rajoittamista.

Kyllähän noista saisi aikamoisen hallitusohjelman. Liekkö piispa Mäkistä ärsyttänyt kuudes teesi. Tuo von Braunin Saturnus vitosen ensimmäinen vaihe kulutti sekunnissa 20000 litraa polttoainetta ja sen syöttämiseen viiteen rakettimoottoriin vaati noin 320 megawatin hetkellisen tehon. Juuri tällä hetkellä kun kello on 23.22 päiväleiman päivänä Suomessa kulutetaan sähköä 8206 megaa. 320 megaa on tuosta vain 1/25 eli 4 prosenttia. Hirmuinen vekotin… Eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä yksinkertaisten elämäntapojen kanssa. Kaikkihan on suhteellista mutta niin se vain on että vuonna 2003 ei Timo Soini olisi päässyt eduskuntaan ilman Tony Halme efektiä. Puolue pääsi kolminkertaistamaan puoluetuen määrän ja Soini sai näkyvyyttä. Paljon jää sanomatta mutta sehän onkin tarkoitus ja siihen jäädään vaikka kuinka yritettäisiin. Keskeneräisyys, hieman surullista…

https://www.youtube.com/watch?v=i55JDPEvDGU