Huomenna ne tulevat, ytyvoimalaluvat…

Ja  eduskunnassa  on  tänään  saarnattu,  paasattu  ja  argumentoitu.  Mauri  Pekkarinen  osoitti  ilmeisesti  taitojaan  joita  hän  hankki  nuorena  kepuumus-nuorena  nuorisoseuran  näytelmäkerhossa.  

Ja  edellistä  ei  pidä  suinkaan  sanoa  halveeraavassa  mielessä.  Politiikka  on  ainakin  eduskunnan  suuressa  salissa  teatteria.  Päätökset  tehdään  sitten  huomenna  ja  rintamalinjat  ollevat  jo  vedetyt.

Mutta  Kansallista  Kepuumusta  ei  pelasta  Pekkarisen  suuri  puhe.  Pakkohan  tässä  on Pekkarista  kehua  ja  Vasemmistoliittoa  huonosta  populismista  arvostella.  Nykyään  voi  edsukunnan  täysi-istuntoja  seurata  netistä  suorana  lähetyksenä , ja  kun  kuuntelee  sadan  edustajan  noin  viiden  minuutin  puheen  niin  ei  voi  muuta  kuin  ihmetellä.  Moni  ei  näytä  tajuavan  mistä  tässä  oikein  on  kyse.  Suurin  ongelma  on  siinä,  että  harva  tajuaa  sen  että  energia  ei  ole  sama  asia  kuin  sähkö.  Siis:  kaikki  sähkö  on  energiaa,  mutta  kaikki  energia  ei  ole  sähköä.

Suomalaiset  ovat  pirun  sitkasta  kansaa.  Näillä  leveysasteilla  pidetään  yllä  yli  viiden  miljoonan  ihmisen  populaatiota  ja  periaatteessa  täällä  voitaisiin  tuottaa  kaikki  täällä  tarvittava  ruokakin.  Lisäksi  tältä  vähäiseltä  Euraasian  niemimaalta  viedään  maailmalle  paljon  teollisuustuotteita  ja  tietenkin  metsäteollisuus  jyllää.  Tämä  maa  tarvitsee  sähköä  ja  tulevaisuudessa  vielä  enemmän.  Sähköautoja  ei  todellakaan  ladata  tuulivoimaloiden  tuottamalla  virralla.

Olisko  selkeintä  puhua  energia-,  ja  sähköratkaisusta.  Siitähän  tässä  lähinnä  on  kyse.  Yhteisten  asioiden  hoitamisessa  on  kyse  paljon  myös  siitä,  että  hillitään  järjettömyyksiä.  Omalla  tavallaan  elämäntapamme  tällä  yhdellä  Euraasian  niemimaalla  on  kovin  kestämättömällä  pohjalla,  ja  sitä  ei  saada  kestävälle  pohjalle  välttämättä  millään  ratkaisulla.  Kaksi  uutta  ytyvoimalaa  ei  ratkaise  ongelmiamme.  Eduskunnassa  on  lähinä  kiistelty  siitä,  minkä  väriseksi  talo  maalatan  kun  olisi  pitänyt  keskutella  siitä  millainen  talo  rakennetaa.  Talojakin  on  monen  kokoisia.

Kappale paikallista politiikkaa Auranmaalta!

                                     

Vahva paikallinen  vaikuttaja  täällä  Auranmaalla, Auranmaan  viikkolehti,  julkaisi  tänään   kirjoitukse  jossa otettiin kantaa  innovatiivisen  ratkaisun  puolesta  kunnan  kiinteistöjen  lämmöntarpeen  ratkaisemiseksi.  

Samassa  numerossa selviteltiin  perusteellisesti  naapurikunnassamme,  Tarvasjoelle,  tehtyä  ratkaisua  heidän  aluelämpölaitoksensa  suhteen.  Seuraavassa  kirjoituksemme.  Kursiivilla  on  se  osa  joka  jäi  julkaisematta.  Jäihän  siinä  pois  tietenkin  jotain  särmää,  mutta  olkoon...  Jatkosodan  syttymisen  jälkeen  väittävät  muuten, että  suomalaiset  vuorineuvokset  ja  muut  metsäpamput  suorastaan  kirmailivat  ja  ilkmamoivat  Karjalan  metsissä  puita  halaillen  sikarit  suussa  ja  konjamiinilasi  lädessä.  Mutta  tässä  juttumme lyhentämättömänä.

“Hakekaukolämpöä Auraan? Ei kiitos!”

Kevään yksi iso poliittinen ratkaisu oli energiapoliittinen kokonaisratkaisu joka tuonee maahamme kaksi uutta ydinvoimalaa ja ns. risupaketin. Vallalla on sellainen käsitys, että puun polttaminen olisi halpa ja hyvä ratkaisu. Kyseessä on kuitenkin vanhentunut, kallis ja hyvin haitallinen menetelmä. Puun polttaminen on yksi vanhimpia keksintöjä ja sen hallitsivat jo jääkausien aikana kärvistelleet neanderthalilaiset 250 000 vuotta sitten. Puulla tuotettava kaukolämpö on toki hiukan hienostuneempi menetelmä kuin puun polttaminen luolassa, mutta eipä juuri enempää.

Kevään energiapaketin takana oli kahden porvaripuolueen sulle/mulle-peli. Kokoomuksen takana oleva iso raha sai ydinvoimalansa ja Kansallinen Kepuumus lisää piilomaataloustukea risupaketin muodossa. Jotkut ovatkin nähneet tänä keväänä ja alkukesästä kepulaisisäntiä vallan romanttisesti lepertelemässä lepikoissa ympäri maata. Suomalaiset ovat puukansaa mutta rajansa kaikella!

Harvassa ovat olleet kriittiset äänet jotka ovat vastustaneet puunpolton laajamittaista aloittamista. Puunpoltto korvaisi fossiilisten polttoaineiden eli lähinnä kivihiilen ja öljyn käyttämisen lämmitystarkoituksiin. Ajatus on kuitenkin paradoksaalinen sillä puuhakkeen hyödyntäminen vaatii öljyä ja kun raakaöljyn hinta nousee, niin nousee myös hakkeen hinta. Lopulta haketta tuodaan halvalla rajan takaa kun Karjalan ikimetsää pistetään sileäksi. Tällä hetkellä hakkeella tuotettu kaukolämpö on vain jonkin verran kilpailukykyisempää kuin öljyn polttaminen kaukolämmön lähteeksi.  Hakkeen/parrunpoltto ei ole mitään vihreää teknologiaa vaikka kuinka uskoteltaisiin.

On järkyttävää katsella kuinka kannot revitään maasta ja oikea metsien monimuotoisuus kurjistuu entisestään. Samalla annamme itsestämme kuvan viheliäisinä metsäläisinä. Risupaketti on eräänlainen innovatiivisuuden umpiperä ja lopulta häpeäksi. Puuta  poltetaan meillä muutenkin jo tarpeeksi  ja se kuuluukin tietyllä tavalla suomalaisuuteen. Riittäköön klapeja saunalämmitykseen ja omakotitalojen varaaviin uuneihin sekä  perinteisiin leivinuuneihin, mutta hulluuteen ei meillä todellakaan ole varaa. Puun polttaminen ei ole päästötöntä, ja kuinka on energiatehokkuuden laita?

Puunpolton takana on ilmeisesti jotain suomalaista suurempaa: ilmeisesti se on mennyt geeneihimme niin perusteellisesti, että puu joka voidaan  konkreettisesti nähdä ja siitä  tuleva savu ovat ainoa aitouden tae. Tällaisesta tulee mieleen merirosvo jonka on pakko maistaa ja puraista kultarahaa jotta hän tulee vakuuttuneeksi siitä, että se todellakin  on kultaa.

Auran kunnassa on päätetty luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä kunnan kiinteistöjen lämmittämisessä. Näyttää kuitenkin siltä että vaihtoehdottomuus saa kannatusta.  Tästä kielii jo teknisen lautakunnan tekemä periaatepäätös siitä, että lämpö tuotetaan puun polttamisella. Tarjolla olisi kuitenkin kustannuksiltaan täysin ylivoimainen  vaihtoehto eli maalämpö. Maalämmön kustannukset olisivat vain kolmasosa kahden täysin kilpailukyvyttömän vaihtoehdon, öljylämmityksen ja hakkeenpolton, ohella. Vaikka puun poltto sinänsä on tehokasta niin kaukolämpöverkko on varsinainen hukkaputki. Tämä tulee ottaa huomioon koska tulevaisuudessa vaaditaan energiatehokkuutta ja EU pakottaa jo nyt direktiiveillään energiatehokkuuden parantamiseen.

Kesällä ei parruvoimalaa luonnollisestikaan tarvitse käyttää tehokkaasti, mutta  maalämpöä voidaan varastoida ja maalämpöpumppua voidaan käyttää kiinteistöjen jäähdyttämiseen. Maalämpö ei saastuta koska sen käyttövoimana voi olla koskivoima. Toisaalta ns. korvamerkitty sähkö on melkoista hurskastelua.

Pieni oodi Steven Jobsille, Applelle, iKamalle ja elämänilolle!

Nimittäin  oikeus,  kohtuus  ja  oikeellisuus  on  tapahtunut.  Apple  on  näyttänyt  teeren  pelimä-vehkeet  Microsoftille  ja  muille  onnettomille  ährääjille. Ja siitäkös on pinna tiukalla muilla.

On se  pakko myöntää,  että  yksi  näistä  onnettomista  ährääjistä  on  meidän  oma  Nokia-Hikia.  1990-luvun  lopulla  Apple  oli  tuhon  partaalla  ja  kaikki  oli  oikeastaan  yhden  kortin  varassa.  Applen  uusi  iMac  tuli  viisine  värivaihtoehtoineen  ja  valloitti  maailman.  Meikäkin  otti  velkaa  12 000  markaa  ja  hankki  vilotetin  pöytä-iMacin  muutamilla  mausteilla.  

Loppuhan  oli  suurta  menestystarinaa  sekä  Applelle  että  meikälle.  En  todellakaan  voisi  kuvitella  että  tekisin  töitä  pääsääntöisesti  PC-formaattisella  tietokoneella.  Ihmettelen  niitä  ihmisiä  jotka  tekevät  päivästä  toiseen  töitä  ilottomalla  koneella  joka  tekee  sen  käyttäjästä  lopulta  ja  lähinnä  masentuneen  hevosen  näköisen.  Voisi  melekeinpä  väittää,  että  kun  50  vuoden  päästä  terveyshistoriaa  ja  psykohistoriaakin  kirjoitetaan  vihdoin  ihan  oikeasti,  niin  suurimmaksi  masennuksen  aiheuttajiksi  löydetään  PC-formaattiset  tietokoneet.  Olisi  kyllä  jo  nyt  julistuksen  paikka  ja  muutenkin…

Ehkä  vielä  ei  ole  aika  Jenkkilässä  turvautua  ns.  antitrust-lakiin,  ei  lainkaan.  Homman  nimi  on  vain  se,  että  Cupertinon  paha  poika Steven Jobs on  laittanut  maailman  polvilleen.  Jobs  uskoi  unelmaansa  ja  teki  sen  puolesta  paljon  työ,  ja  ennenkaikkea  hän vaati  sitä  myös  muilta.  Mieshän  ei  ymmärrä  ohjelmoinnista  ja  muusta  sen  hevonhetulanhäivää,  mutta  hän  on aina  sanonut  tiimilleen  että  tämmöisen  ja  tämän  näköinen  laite  tarvitaan.  Tehkääs  tällainen  ja  suhteellisen  sassiin.

Kerrataan  vielä  se  kuka  tämä  Steven  Jobs  oikein  on…   Kysehän  on  miehestä  Apple-tietokoneiden  kaikenlaisen  iKaman  takana.  Jobs  kuuluu  niihin  henkilöihin  joilla  yliopisto-opinnot  ovat  jääneet  kesken  mutta  jotka  ovat  luoneet  oman  imperiuminsa.  Hänen  ulkonäkönsä  pettää.  Mies  menee  minne  haluaa  kauhtuneissa  farkuissa  ja  mustassa  poolopaidassa  ja  elelee  muutenkin  hyvin  vaatimattomasti.  Mies  ei  viihdy  kalleissa  ravintoloissa  vaan  syö  itsevalmis-tamiaan  ruokiaan.  Mutta  ulkonäkö  todellakin  pettää.  Hän  on  mitä  suurimmassa  määrin  niin  bisneksen  kyllästämä  mies  kuin  joku  vain  voi  olla.

Jobs  ei  ole  se  Steve  joka  oli  se  tekniikan  alan  nero  joka  loi  pohjan  ensimmäisille  Apple-tietokoneille,  se  mies  oli  Steve  Wozniak.  Ehkä  Jobs  toki  ymmärtää  jotain  Applen  sisuskalujenkin  päälle,  ainakin  periaatteessa,  mutta  hänen  osuutensa  menestystarinassa  on  ollut  siinä  että  hänellä  on  pistämätön  pelisilmä  ja  liikevainu.  Wozniak  ei  enää  ole  mukana  Applen  touhuissa  mutta  pitkälti  kunnia  tuon  yhtiön  menestyksen  perusteista  kuuluu  hänelle.  Hän  jälkeensä  työtä  tehneille  insinööreille  kaikki  onkin  sitten  ollut  helpompaa.

Jobs  on  se  paha  poika  joka  on  iPodin  ja  myös  iPhonen  menestyksen  takana.  Jobsia  voidaan  syyttää  ideavarkauksista  mutta  toisaalta  on  kysyttävä  että  mitäs  pahaa  siinä  sitten  on.  On  se  sekin  yksi  lahjakkuuden  ja  älykkyyden  laji.  Kun  tuollainen  ominaisuus  lisätään  varmaan  liikevainuun  ja  sitä  ohjaa  rautainen  tahtotila  niin  menestys  on  väistämätöntä.

Olisipa  Nokia-Hikiakin  oivaltanut  tehdä  yhteistyötä  Omppulan  väen  kanssa.  Toisaalta  Jobs   taitaa  pitää  Nokia-Hikian  touhuja  lähinnä  pahimman  luokan  Nensku-puuhasteluna.  Meikäkin  osti  uuden  Nokia-Hikia  puhelimen  joka  toimii  navigaattorina,  mutta  saattaapa  hyvinkin  olla  että  ulkopuolinen  tarkkailija  tuumaa  meikästä  että  “Siinä  se  Indy  hytkyy  uuden  Nokia-Hikian  kanssa  kuin  tulenteossa  kuten  pahemman  luokan  alku-ihminen  tulenteossa.”  

Mietteitä munamarkkinoiden tiimoilta; tapaus Kiminkinen.

 

Olin  Laitilassa  munamarkkinoilla  hyvään  myöhäi-seen  iltapäivään  saakka. Munamarkkinoista oli tulla jälleen munattomat markkinat, mutta  onneksi  Persut pelastivat tilanteet  sillä  meidänpäs teltalta niitä löytyi ihan myyntiin saakka. 

Itsekin ostin  aamutuoreita  eguleita peräti kaksi  kolmenkymmenen munan pompsia. Kepuumuksen kavereilla oli  vallan mielenkiintoinen tapa tarjota kansalle munia. Heillä oli eräänlainen onnenpyörä-aikaone jota oikein päräyttämällä sai palkinnoksi rasiallisen omega-munia.  Ei oikein käynyt vilinä Kepuumuksen teltalla ja eihän siellä  ollut mitään tarjollakaan. Ihmetellä  täytyy  kun  Vakka-Suomen  elinvoimaisesta  maakunnasta löytyy aivan varmasti pataljoonan verran ko. lafkan maatalousnaisia.

Markkinoilla  oli  ihan  hyvä  perustunnelma  mutta  tietysti  vesisade  voi  pilata  kaiken  kuten  aamupäivällä  kävikin.  Iso  joukko  näki  tohtori  Kiminkaisen  lavalla  klo  14  alkaen  ja  kyllähän  mies  vetikin  aivan  hyvä  shown,  ei  siinä  mitään.  Miehen  lava-show  kyllä  osoitti  taas  yhden  asian  todeksi  ja  se  on  se,  että  uusia  vitsejä  on  vaikea  keksiä,  ja  hyvä  koominen  vaikutelma  syntyy  kun  ydistetään  monia  eri  juttuja.  Tietysti  joku  voi  olla  eri  mieltä,  mutta  haluaisin  todellakin  nähdä  joskus  yhden  uuden  vitsin.  Huumori  on  onneksi  ihan  eri  asia.  Tässä  kohdin  onkin  helppo  yhtyä  Mihail  Bahtiniin  ja  todeta,  että  huumori  on  redusoitunutta  naurua.

Kysymykseksi  jää,  oliko  Kiminkisen  esitys  siis  pelkkää  tendenssivitsiä.  Yleensähän  siitä  on  pula  mistä  on  puhe  ja  sydämensä  kyllyydestä  suu  puhuu.  Mies kehotti  olemaan  oma  itsensä  ja  rakastamaan  lähimmäistä.  Joo...  Eihän  tuossa  ole  mitään  omaperäistä,  ei  edes  yritystä  siihen  suuntaan.  Jotenkin  tuntuu  siltä,  että  viimeinen  toimiva  ja  todella  omaperäisin  lähestymistapa  todellisuuteen  tuli  tähän  maailmaan South Park-sarjan kautta myötä.  Kaiken takanahan on kaksinaismoraalin kritiikki.  Rivoudesta  ja  siitä,  että  mies  halusi  näyttää  markkinaväelle  peilistä  sen  millaisia  he  ovat  ei  pidä  miestä  arvosteleman.  Ehkä  enemmän  tyylittömydestä  ja  väkisinpunnertamisesta.

Kiminkainen  käytti  hyvin  paljon  vaivaa  puhuakseen  ihmisen  sekusaalisuudesta  ja  muutenkin  koko  homman  taustalla,  jopa  päälle  liimatuista  kristillisyyden  vaatimuksista,  tuntui  selkeä  materislistis-ruumiillinen  vaatimus.  Niin,  kyllähän  kullista,  pillusta  ja  panohommista  aina  puhetta  riittää  ja  monenlaista  yrittäjää  on  aina  liikkeellä.  Kaikesta  huolimatta  miestä  pitää  onnitella.  Hyvän  yleis-konseptin  hän  on  luonut  ja  asioista  pitää  aina  puhua  uudella  tavalla,  ainakin  yrittää.  Eri  asia  onkin  sitten  se,  saako  hän  aikaan  terveysherätyksen  maassamme.  Ja mitä se autaa kokonaisuuden kannalta jos joku pelastuukin eli muuttaa elämäntapansa kun samaan aikaan kaksi sortuu. 

Epäilenpä etteivät city-nuoret pahemmin Kiminkisestä perusta. Pelkkä  show  ja  hauskuuttelu  ei  siis  aina  riitä.  Luterilais-uskonnollisella  kielellä  ilmaistuna   tarvitaan  LAKIA  ei  ankaraa  faktoitusta.  Jos  se  peitetään  myös  turhaan  läpänheittoon,  niin  silloin  kaikki  hämärtyy  ja  jää  kevyeksi  terveys-pornoksi. Tarvitaan  järeämpiä keinoja, mutta mitä ne ovat?

Pientä porinaa kissoista.

 

Kissanpennut  ovat  sitten  arvoituksellisia.  Sitä  kun  ei  tiedä  millaisia  kissoja  niistä  oikein  lopulta  tulee.  Kissojahan  on  monenlaisia  ja  niitä  voi  monella  tavalla  myös  kategorisoida.  

Yksi  tapa  näin  tehdä  on  luokitella  se,  onko  kissa  sylikissa  vai  ei-sylikissa.  Ja  sitähän  ei  pennusta  vielä  tiedä.  En  nyt  tässä  ole  hankkimassa  toista  kissaa  mutta  välittäjän  tehtävät  olen  kyllä  saanut.  Edessä  on  kovaa  skouttausta  kaksi  ja  puoli  kuukautta.  Luonteenpiirteiden  kartoitusta  tulisi  kovasti  tehdä  ja  asioihin  perehtyä.  Kissa-psykologiinkin  voisi  varmaan  turvautua.  Tiedä  häntä.  Kaikki  on  loppujen  lopuksi  arpapeliä  mutta  riski  on  otettava.  Palaamme  asiaan  kunhan  viikot  etenenvät.

Kissa  jonka  olen  saanut  haltuuni  ja  josta  olen  luvannut  pitää  huolta  täyttää  ensi  kuussa  11  vuotta.  Kyseinen  kissa  ei  ole  sylikissa  mutta  puolet  vuodesta  se  etsii  turvaa  ja  lämpöä  isäntänsä  jalkopäästä  million  ei  röhötä  pöydällä  tietokoneen  äärellä.  Arvokkaita  palveluksia  on  kyseinen  kissa  meikälle  tehnyt  ja  paljon  vielä  tehnee.  Sitä  kun  välillä  miettii  omaa  kuolemaansakin  niin  miksei  sitten  kissankin  loppua  joka  häämöttää  vähintään  kymmenen  vuoden  päästä.  

Arvokkaat  egyptiläiset  kissanhautajaiset  on  kaveri  ansainnut  ilman  muuta.  Balsamointiin  en  toki  rupea  sillä  aito  egyptiläinen  tapa  on  aika  suttuinen  enkä  todellakaan  ryhdy  puuhaan  jossa  poistaisin  rakkaalta  kaveriltani  sisämykset  ja  säilöisin  ne  natroniin  ja  hartsiin.  Täytynee  tyytyä  keveämpään  versioon.  Jonkinlainen  kahden  viikon  suolakäsittely  ehkä  käy  päinsä.  Tai  sitten  turvaudun  eläintentäyttäjän  pal-veluksiin,  mikä  lienee  viisainta.  Kissamuumio  kääritään  sitten  pellavakääreisiin  ja  puinen  sarkofagi  täytetään  kuivatulla  kissanmintulla  ja  muilla  jaloilla  yrteillä.  Mitäpä  ei  olisi  erittäin  harvinaiset  lääkintätaidot  omaava  kirjurinkissa  ansainnut.  Sitten  neljänkymmenen  päivän  suruaika  ja  uusia  kissoja  etsimään  joita  tulee  olemaan  kaksittain.

Ja  miksi  tässä  porisen  kissoista?  On  vähän  väsynyt  olo  kun  lomaa  on  vietetty  kaksi  päivää.  Voimaa  ja  elinvoimaa  lähdetään  aina  etsimään  itselle  tutuista  ja  rakkaista  asioista.  Rontti  on  vain  ulkosalla  eikä  ole  kyyläämässä  pöydällä  tyytyväisen  ilmeen  kera.  Mutta  kun  Mikkelinpäivä  saa  ja  viimeistän  Pyhäinpäivä  niin  talossa  on  silloin  kissa  yötä...  Se  täytyy  sanoa  että  kun  tässä  on  nukuttu  kohta  60  yötä  ettei  kaveri  ole  ollut  jalkopäässä  niin  oikea  nilkka  on  aika  romu  ja  kehräsluun  ympäri  menevät  jänteet  ovat  aika  tulehduksissa  välillä.  Kesä  tietysti  auttaa  mutta  ei  lämpö  ja  auringonvalo  voi  mitenkään  korvata  jalon  kesykissan  antamaa  sähkömagneettista  käsittelyä,  ei  sitten  millän  keinoin.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Pallo on pyöreä ja varsinainen UFO!

Nytten  ovat  kaikki  fotoballismin  maailmanmes-taruuskisojen  32  joukkuetta  pelanneet  ensimmäisen  kierroksen,  ja  mitä  onkaan  sanottava  nyt:  ti  nyyn  oidaamen;  quad  est  legendum!  Voittaja  löytyy  joukosta:  Germania,  Englanti, Italia  ja  Chile.  Ensimmäisen  kierroksen  jälkeen  vahvimmilla  on  Germania.  Nimittäin  on  sasia  niin  että  tuo  varsinainen  jalkapallo,  peliväline  on varsinainen  UFO.  Mutta  ei  merkityksessä  “Unidentified  flying  object”  vaan  “Unqualified  flying  object!

Olen  katsellut  käytännössä  kaikki  ensimmäisen  kierroksen  16  ottelua  syrjäsilmällä  tai  ainakin  kaikista  hailaitsit.  Italian  ottelun  ja  Germaanian  vastaavan  katsoin  melkein  kokonaan.  Jabulani-pallo  käyttäytyy  tosiaan  erikoisesti,  ja  varmasti  jokainen  järkevä  valmentaja  on  pyytänyt  apua  oman  maansa  armeijan  ballistiikan  asiantuntijoilta.  Saksa  on  ainakin ensimmäisen  kierroksen  jälkee  valovuoden  edellä  muita.  He  hallitsevat  pallon  käsittelyn,  ja  jos  vajaan  kuukauden  aikana  muut  eivät  ehdi  mukaan  niin  pelkästään  tämän  asian  vuoksi  Germaania  voittaa  tämän  buurisodan.  Nimittäin  Jabulani  täytyy  pitää  maassa  ja  kaikkinaisessa  pallon  käsittelyssä  pitää  pyrkiä  siihen  että  pallon  toimii  alakierteisesti.  Tämän  sakasalaiset  ovat  opiskelleet  perinpohjaisesti  ja  se  näkyy  jopa  syöttöpelissä.  Korkeat  keskitykset  ovat  myrkkyä.  Tulosta  tulee  jos  Jabulania  käsitellään  aggressivisesti  ja  alakierteellä.

Saksan  3-0  maali  ottelussa  Austaraliaa  vastaan  oli  erikoisen  hieno.  Saksa  prässäsi  kuin  jääkiekon  pakkopelissä  ikään,  ja  tuo  maali  joka  meni  sisään tolpan  kautta  toi  mieleen  sellaisen  grogilasin  korkuisen  lämärin  jonka  parhaimmillaan  osaa  Ruotsin  ja  Detroitin  Niklas  Lidström.  Tuo  maali  ei  ollut  epäonnistuneen  laukauksen  tulos  vaan  harkittu  ballistinen  aktio,  jonka  Thomas  Mueller  taiten  latasi.  Tässä kooste Germaania-Australia 2010 MM-kisat. Müller tekee 3-0. 

Tekisi  mieli  sanoa  jotain  epäkorrektia  ja  kaksoisveeellä  alkavaa  ja  hyräillä  jopa  Saksan  perustuslain  kieltämää  laulua,  mutta  eipäs  nyt  riehaannuta!  Aussit  eivät  olleet  niin  huonoja  miltä  se  näytti.  Saksalaiset  pitivät  pelin  yksinkertaisena  ja  pallon  maan  pinnalla  ja  alakierteisenä.  Vain  Italia  voi  pysäyttää  Germaanian  jos  Jabulanin  ballistiikka  saadaan  hallintaan.  Saapasmasta  luulisi  löytyvä  sotateknologian  asiantuntijoita  vaikka  sitten  Rooman  legioonien  eivät  jalon  Ausonian  maaperän  kansalaiset  olekaan  päässeet  sotataidoilla  kehumaan.  Englannissa  asia  voidaan  havaita  mutta  oivallus  jäänee  ns.  INDEED-tasolle.  Kiirastulessa  muuan Tacitus  tuumaa  jälleen  kerran:  "Mitäs minä silloin kerran sanoinkaan näistä germaaneista."

En  ole  varsinainen  jalkapallon  ystävä,  mutta  pidän  pelistä  MM-tasolla  koska  siihen  liittyy  niin  paljon  kulttuuria,  sosiologisia  ilmiöitä  ja  jopa  ballistiikkaa.

Naapurimaan monarkki-häitä odotellessa.

Nykyään  yritetään  päästä  eroon  fossillilisista  polttoaineista,  meillä  Suomessakin.  Miksei  kukaan  halua  todella  päästä  eroon  fossiileista. Kansallinen  Kepumus  sanoi  viime  viikonloppuna  jyrkän  ei  fossiileille  ja  sarvikuonollensa.

Pakkoruotsi  on  pienoinen  paradoksi.  Tai  ainakin  siitä  luopuminen.  Kyse  voi  olla  siitä,  että  sen  jälken  tulee  pakko-saksa,  pakko-venäjä  ja  ihan  mikä  pakko  tahansa. Ehkä  kyse  on  enemmänkin  pedagogiikasta.  Pedagogiikka  tarkoittaa  lasten  kanssa  kävelemistä. Suurin  osa  huonosta  oppimisesta  johtuu  huonosta  opettajasta. Ruotsin  oppimisessa  paras  konsultti löytyy  sota-aikaisesta  yleisimmästä  suomalaisten  sotilaiden  tunnussanasta.

Ruotsissa  valmistaudutaan  kuningashuoneen  häihin.  Kalle-Kustaa  komensi  Madeleine-työn  kotiin  USA.sta.  Miksei  kukaan  kysynyt  amerikkalaisilta mitäänmitään?

Silvian  isä  oli  natsi-puolueen  jäsen  ja  Kalle-Kustaan  kantaisä  oli  ranskalaisen  maanviljelijän  poika. Napoleonilla  oli  mielenkiintoiset  rekrytointi-periaatteet.  Hän  suosi  isonenäisiä  miehiä  joilla  oli  isot  sieraimet.  Napoleon  tajusi  sen  että  aivot  tarvitsevat  happea.  Jos  oli  siis  isot  sieraimet  oli  se  merkki  siitä,  että  vaikeassa  tilanteessa  aivot  saavat  tarpeeksi  happea.  Kalle-Kustaan  kantaisä  pääsi  Napoleonin  suosioon  tämän  takia  ja  pian  tuli  kersantista  kenraali  ja  jopa  marsalkka  ja  ensimmäinen  Ruotsin  kuningas.

Ensimmäinen  Bernadotte  ei  viihtynyt  Tukholmassa.  Hän  ei  tykännyt  ruotsalaisista  eikä  heidän  ruuistaan.  Miehellä  oli  ikävä  Ranskaan  ja  Provenceen.  Ainoa  lohtu  olivat  keitetyt  kananmunat  joita  hän  ahmimalla  ahmi.  Tänäkin päivänä  Kalle-Kustaan  pödän  kattaukseen  laitetaan  atrimien  viereen  vasemmalle  puolelle  krumeluurinen  munakuppi.  Ruotsikaan  ei  näemmä  pääse  eroon  fossiileistaan.  Mutta  kyseessä  onkin  kuningaskunta.  Mikä  on  meillä  fossiilista  se  on  naapurissamme  kuninkaallista.

Ei  tässä  toivo  muuta  kuin että  Madeleine  löytää  kunnon  miehen  itselleen.  Ehkä  jossain  isonenäisessä  ja  isosieraimisessa  ruotsalaisessa  bonde-pojassa  olisi  miestä  enemmän  kuin  sliipatussa  lakimiehessä.  Palaisi Madde  samalla  sukunsa  kunniakkaille  juurilleen...

Ei  pidä  pelleillä  vakavilla  asioilla!  Nimittäin  voi  olla  niin,  että  Kalle-Kustaan  ja  Silvian  lasten  lisääntymis-strategia  pettää  pahemman  kerran.  Victorian  tuleva  mieskin  on  kovin  sairaalloinnen  heppu.  Liekö  hänestä  sittenkään  kruununperillisen  siitältäjäksi.  Voi  olla  että  pariskunnan  paras  löpö  on  tuhlattu  pitkän  seurusteluajan  kuluessa  pariskunnan  harjoittaessa  kunnollista  ruotsalaista  "sambo-meininkiä". Vai  uskooko  joku  ihan  tosissaan  että  Victoria  on  miehenkäymätön  hääyönään???  Victoria  on  jo  33-vuotias  ja  parhaan  hedelmällisyysiän  ohittanut.  Ei tässä  mitään  moralisteja  olla.  Maassa  maan  tavalla  ja  Ruotsissa  Ruotsin.  Se  on  turha  viljellä  mitään  kaksinaismoraalia  nytten  (Kauhea  svetsismi.).  Mutta  jos  olisin  ollut  Kalle-Kustaa  olisin  patistanut  tyttäret  naimisiin  jo  paljon  aiemmin,  sen  verran  konservatiivi  pitää  olla,  ja  varsinkin  jos  kunkkuna  ollaan.

Kuningassuvuista  löytyy tapauksia  että  vanha  kuningas  laittoi  poikansa  ilotalokierrokselle  kuninkaallisen  tallimestarinsa  kanssa  häiden  alla.  Kaikki  vain siksi  että  kruununprinsillä  olisi  hyvät  rakastelutaidot,  ja  ettei  hän satuttaisi  kömpelyydellään  hienoa  kaukomailta  hankitua  puolisoaan.  Niinhän  se  on!!!  Mutta  saattoipa  sattua  niinkin  että  prinsessakin  se  vain  näytteli  kainoa  ja  koskematonta  hääyönä,  vaikka  oli  pitänyt  pirullista  peliä  monen  kuukauden  ajan,  joskus  puolen  vuoden  rupeamankin,  tallipojan  kanssa.  Saattoipa  olla  tälle  gravidi  jo  toisella  kuukaudella.  Kuningashuoneissa  nimittäin  on  syntynyt  aika  usein  vuosisatojen  saatossa  ns. "keskosia."

Ei  tässä  ruotsalaisia  pilkata.  Sosialidemokratialla  on  hyvätkin  puolensa  ja  yksi niistä  on  ainakin  se,  että  kuningashuoneen  nuorinta  sukupolvea  ei  ole  pakotettu  kauheaan  kaksinaismoraaliin.  Victorian  koeavioliitto  on  nyt  menestyksekkäästi  suoritettu  ja  hääkellot  soivat.  Madeleinella ja  Carl-Philipillä  kävi  sitävastoin  vähän  ohraisemmin.

Madeleine  voi  olla  pelastava  lenkki  kun  Carl-Philip  turhautuu  tyystin  ja  jos  Victoria  jää  Danielinsa  kanssa  lapsettomaksi.  Muuten perimys-linja  siirtyy  Kalle-Kustaan  sisaruksista  vanhimmalle  ja  tämän  lapsille.  Kaikesta  huolimati  on  pakko  onnitella  Ruotsia  ja  Ruotsalaisia:  200  vuotta  ilman  sotaa  ja  sotatoimia  oman  maan  alueella  on  saavutus  johon  ei  taida  olla  mikään  muu  maa  yltänyt...  Niin  se  vain  on  että  ensimmäinen  Bernadotte  kesytti  levottomat  viikingit.  Hyvä  niin...

Satraappi

                                    

Suomen keskustasta oli hauska veistellä juttuja. Tai mikä tämä nyt onkaan. No jonkinlainen irrationaali ainakin.

Etymologiselta  alkuperältään  sana  satraappi  juontaa  Persian  antiikinaikaisen  imperiumin  maakuntahallitsijasta,  suurkuninkaan  käskyläisestä  jonka  tehtävä  oli  maakuntahallinnon  järjestäminen,  verojen  kantaminen  ja  sotaväen  organisoiminen  ja  kerääminen.  Satraappi  oli  itesessään  mahtimies  ja  hän  sai  palkkanaan  osan  verotuloista.  Alkuperäiseltä  merkitykseltään  sana  jää  paljolti  hämärään  ja  se  aukenee  vain  historiasta  kiinnostuneelle.  Sana  herättää  kuitenkin  paljon  mielleyhtymiä  ja  sana-asultaan  se  on  varsin  hauska.

Ensimmäisenä  tulee  mieleen,  jos  sanaa  tarkastellaan  pelkästään  sen  äänneasun  perusteella,  vaikkapa  joku  vanha  ja  jo  käytöstä  poistunut  maatalous-käyttöesine.  Kyseessä  on  ilman  muuta  antiikkinen  agraari-tarvekalu  tai  väline.  Ensimmäisenä  ei  tule  mieleen  paimenpojan  työväline,  perinteien  paimensoitin  kuten  vaikkapa  liru  tai  mänkkeri,  mutta  hämmenyskeppi  kylläkin,  jollekin  voi  tulla  myös mielikuva  ns.  kylvökepistä.  Se  voisi  aivan  hyvin  olla  myös  vaikka  maidon  juoksutuksessa  käytetty  apuväline  tai  jotain  muuta  sellaista.  Sana  istuisi  siten  samaan  katergoriaan  kuin  separaattori  tai  makolotti.  Niin,  separaattori,  makolotti  ja  satraappi.  Kyllähän  se  menisi  aivan  täydestä  nykypolville.  Makolotti  on  muuten  maidon  juoksutuksessa  käytetty  väline.  Se  on  hiukkasen  hapantunut  sonninsouro

Kun  sanaa  satraappi  käytetään  Kansallisen  Kepuumuksen  alemmista  pomoista  niin  silloin  sana  istuu  oikein  hyvin  yhteyteensä.  Ja  silloin  siitä  voidaan  johtaa  myös  pieni  sanue.  Satraappi,  satrapismi,  satrapoida,  satraappimainen,  satrapoida,  satrapiaatti…  Perussuomalaisten  puheenjohtaja  Timo  Soini  käytti  sanaa  Seinäjoen  puoluekokouksessa  16.05.2009  poliittisessa  puheessaan  viitaten  juuri  Kansalllisen  Kepuumuksen  joukkoihin  ja  niiden  johtajiin.  Ja  jos  ollaan  rehellisiä  niin  ei  sitä  juuri  muihin  voida  yhdistääkään.  Sana  on  siis  todella  käyttökelpoinen  eikä  sen  kaikkia  käyttömahdollisuuksia  poliittisessa  kielenkäytössämme  ole  edes  oivallettu.  Jos  sana  satraappi  ja  sen  päämerkitys  uudessa  käyttöyhteydessään  suomen  kielellä  pitäisi  ilmaista  tiiviisti  niin  se  olisi  lähinnä  seuraava:

“Satraappi.  Puoluesatraapit  ovat  Kansallisen  Kepuumuksen  piirissä  tunnettuja  puoluevirkailijoita,  piirien  puheenjohtajia  ja  piirisihteereitä ja  paikallisosastojen  johtajia,  jotka  ovat  vastuussa  toiminnastaan  puheenjohtajalle  ja  puoluesihtee-rille.  Satraappi  vastaa  puolueen  piirijärjestön  ja  paikallisosastojen  toiminnasta,  varojen  keräämisestä,  puoluekoneen  toiminnasta,  jäsenhankinnasta  tupailtojen  järjestä-misestä,  erinäisestä  junttaustoiminnasta  ja  maataouselinkeinon  harjoittajien  ja  heidän  lähisukulaistensa  yleisestä  kytkemisestä  Kansallisen  Kepuumuksen  toimintaan.  Kepuumuksen  satraappijärjestelmän  loi  aikoinaan  Arvo  Korsimo  (Korvo  Arsimo) ja  sen  viimeisteli  Jarmo  Korhonen  (Kormo  Jarhonen).”

Tultaessa  kolmanen  vuosituhannen  ensimäisen  vuosisadan  ensimäisen  vuosikymmenen  loppua  kohden  on  Kansallisen  Kepuumuksen  satraappijärjestelmä  joutumassa  suuriin  vaikeuksiin.  Organisaatio  on  kyllä  kattava  mutta  äänestäjäkunta  on  karkaamassa  reservaatin  ulkopuolelle  kasvavin  joukoin.  Samalla  satraappi-järjestelmä  joutuu  varmasti  kasvavan  kritiikin  kohteeksi.

Tässä väläys menneestä maailmasta. Lypsäjän laulu.

Mäkisen kirkon alkutahdit 06.06.2010.

Menin  sitten   minäkin  tänään  Suomen  kansallispyhättöön  jossa  Turku  ja  koko  Suomi  sai  uuden  arkkipiispan.  Palvos  oli  hieno  periaatteessa  kaikkinensa  ja  paikalla  oli  myös  Tasavaltakunnan  presidentti  Halonen,  eduskunnan  puhemies  Sauli  Niinistö  ja  myös  Puolustusvoimien  komentaja  Ari  Puheloinen.  Arkkipiispan  asetti  virkaansa  piispakuntamme  vanhin  piispa  eli  Helsingin  Eero  Huovinen.  

Huovisen  puhe  tässä  Kari  Mäkisen virkaanasettajaismessussa  oli  hyvin  perinteinen  ja  hengellisesti  rakentava.  Huomio  kiinnittyi  kuitenkin  hienon  palveluksen  ohitse  uuden  arkkipiispan eli Kari Mäkisen saarnaan.

Aivan  aluksi  on  kysyttävä  kirkon  opetuksen,  raamatuntulkinnan  ja  saarna-opin  näkökulmasta  sitä,  onnistuiko  Mäkinen  saarnassaan  ja  jos  ei  onnistunut,  niin  mikä  meni  pieleen?  Lieventävänä  asianhaarna  voidaan  sanoa  ennen  kaikkea  se,  että  teksti  ei  ole  kaikkein  helpoimpia  saarnatekstejä.  Vaarana  on  liian  naivi  saarna  tai  sitten  täydellinen aiheen  ja  tekstin  ohitus.  Päivän  saarnateksti  on  luettava  huolellisesti,  muuten  kuulijalla  ja  saarnan  arvioitsijalla  on  taipumus  täydelliseen  väärintulkintaan  ja  ylilyöntiin.  Tähän  on  sortunut  tänään  jo  ainakin  muutoin  niin  hyvän  ja  korrektin  tekstuaali-television  toimittaja  laatiessaan  tätä  kirjoitusta  laadittaessa  näkyvillä  olevan  seuraavan  tekstin  sivulle  109. Laitan  tuon  tekstin  tähän  nyt  kokonaisuudessaan:

”Evankelis-luterilaisen kirkon  arkkipiispa Kari Mäkinen on vihitty  virkaansa Turun tuomiokirkossa. Vihkimisen toimitti Helsingin hiippakunnan väistyvä piispa Eero Huovinen avustajineen. Virkaanasettamissaarnassaan uusi arkkipiispa puhui ihmisarvon puolesta.  Saarna pohjautui Luukkaan evankeliumin  kertomukseen köyhästä Lasaruksesta, jonka rikas mies ajaa oveltaan.  Vihkiminen ja messu alkoivat aamupäivällä ristikulkueella, johon osallistuivat hiippakuntien piispat  sekä tuleva arkkipiispa.”

Tekstissä  ja  Jeesuksen  arvoituksellisissa  sanoissa  rikas  mies  ei  toimi  sillä  tavalla  väärin, että  hän  ajaisi  Lasaruksen  pois  oveltaan.  Hän  vain  on rikas  ja  Lasarus  on  aikansa  osaton  ihminen.  Tetkstuaali-television  toimittajalla  polla  leikkasi  muutenkin  apulantaa  sillä  kysehän  ei  ollut  arkkipiispan  vihkimisestä  sillä  Mäkinenhän  oli  jo  piispa.  Tilaisuus  oli  virallisesti  kuten  ohjelmalehtinenkin  asian  ilmaisee:  ”Messu  ja  arkkipiispan  virkaan  asettaminen  Turun  tuomiokirkossa.”  Oppia  ikä  kaikki  rakkaat  Yleisradion  toimittajat!

Jos  sanotaan  aivan  aluksi  yksi  asia  suoraan  niin  sanotaan  se  ettei  tarvitse  kierrellä  asiaa  ympäri  kuten  egyptiläinen  kirjurinkissa  kiertelee  skarabeusta.  Mäkisen  saarnaa  ei  todellakaan  voida  pitää  kristillisen  kirkon  saarnana,  eikä  varsinkaan  luterilaisen  papin  saarnana.  Se  täyttää  kriteerit  uskonnollisesta  puheesta  jossa  väljästi  puhutaan  Jumalasta,  Jeesuksesta,  Raamatun  sanasta  ja  siitä  mitä  pitäisi  tehdä  noin  ylimalkaan.  Saarnan  eetos  ja  henki  liikkui  pitkälti  yhteiskunnallisten  asioiden  hyvin  niukassa  repostelussa  ja  näykkimisessä.  Luterilainen  saarna  on  toki  vuosisatojen  saatossa  muuttunut,  mutta  jos  tässä  on  kehityksen  tulos,  niin  olemme  uuden  ajan  kynnyksellä  ja  jo  ehkä  syvällä  jossain  josta  voidaan  todellakin  käyttää  nimeä  ”Mäkisen  kirkko.”  Seuraavassa  esitän  seitsemän  indymäistä  (Luoja  ja  kaitselmus  varjelkoon  minut  narsismilta.)  huomiota  arkkipiispa  Mäkisen  saarnasta.

I  huomio.  Saarna  alkaa  koko  Luukkaan  evankeliumin  tulkintahorisontin  ja  tekstin  varsinaisen  tähtäyspisteen  täydellisellä  vesittämisellä.  Mäkinenhän  sanoi:  ”Kertomus asettaa tämän todellisuuden perimmäiseen perspektiiviin, kuolemaa vasten. Mutta sitä ei kerrota, jotta tietäisimme, mitä on kuoleman jälkeen, vaan jotta näkisimme ihmiset ja ihmisten talon järjestyksen paljaana, niin kuin Jumala näkee.”  Päivän  aiheena  on  ”Katoavat  ja  katoamattomat  aarteet”  ja  Mäkinen  ei  viime  kädessä  ota  tätä  lainkaan  huomioon.  Kertomuksen  tila  tuonpuoleisessa  ei  ole  sellainen  helvetti  jollaiseksi  se  voidaan  kuvitella  nykyajan  kristittyjen  ajatusmaailmassa.  Jeesus puhui  juutalaisille  joilla  oli  käsitys  tuonelasta  joka  oli  eräänlainen  heikennetyn  elämänvoiman  todellisuus.  Siellä  ei  kärsitty  tuomiota  vaan  odotettiin  sitä.  Mäkinen  ei  ole  kyennyt  saarnan  tekemisen  kannalta  ns.  eksegeettiseen  analyysiin,  joka  olisi  ollut  aivan  ehdoton  edellytys  varsinaisen  dogmaattisen  analyysin  tekemiseen,  jotta  hän  olisi  voinut  tulkita  asiat  meille  oppimme  valossa.  Tosia-asia  lienee  se,  että  kappale  Luukas  16:19-31  on  enemmän  itse  evankeliumin  kirjoittajan  kynästä  kuin  itsensä  Jeesuksen  suusta.  Kertomushan  esiintyy  vain  Luukkaan  evankeliumissa.  Toisaalta  asian  vaikeus  puoltaa  sitäkin,  että  sanat  ovat  pääasiassa  Jeesuksen  suusta.  Tekstin  tähtäyspiste  on  kuitenkin  siinä,  että  tämän  maailman  elämä  ja  tuonpuoleisessa  tuleva  ovat  riippuvuusuhteessa  keskenään  ja  tämän  Mäkinen  kieltää  täydellisesti.

II  huomio.  Vaikka  Mäkinen  perää  oikeutta  ja  ihmisarvoa  ollen  oikeassa  niin  hän  ei  lopulta  kerro  sitä  miten  se  saavutetaan.  75  prosenttia  hänen  saarnastaan  on  sosiaalipornoa  johon  on  helppo  yhtyä.  Sellaista  puhumalla  on  tietenkin  helppo  miellyttää  suurinta  osaa  nyky-suomalaisia.  Mies  asettaa  kysymyksiä  joihin  hän  itse  voi  joskus  ottaa  kantaakin,  ja  niiden lähtökohdat  hän  on  varmaan  tunnistanutkin,  mutta  arvoituksellisuudessaan  ja  jahkailussaan  hän  menee  jopa  Mauno  Koivistosta  ohitse.

III  huomio.  Mäkisen  puhe  oli  osoitus  siitä  mihin  luterilainen  saarna  on  edennyt.  Hänen  tänäisessä  puheessaan oli  jotain  joka  voidaan  jollain  tavalla  mieltää  miedoksi  lain  saarnaksi:  Jumalan  tahto  ei  toteudu  yhteiskunnassamme.  Mäkinen  ei  kuitenkaan  selitä  sitä,  miksi  se  ei  toteudu,  miksi  yhteiskunnassa  vallitsee  synnin  olotila.  Hän  tyytyy  vain  kuvailemaan  sitä  lavean  leudosti.

IV  huomio.  Mutta  paljastavimmillaan  Mäkisen  puhe  oli  merkki  siitä,  millaisille  raiteille  luterilainen  saarna  on  oikein  joutunut.  Nyt  kun  eletään  vielä  ylioppilaiden  viikonloppua  niin  voidaan  sanoa,  että  kyllä  Mäkisen  saarna  on  ihan  hyvä  laudatur-aine  jos  äidinkielen  kokeessa  olisi  ollut  vaikkapa  seuraava  tehtävän  määritys:  ”Pohdi  yhteiskunnallisen  oikeudenmukaisuuden toteutumista  Jeesuksen  vertauksen  ”Rikas  mies  ja  Lasarus  valossa.”  On  sanottu  että  kirkkomme  saarnaamiseen  tuli  aivan  uusi  ulottuvuus  kun  naispappeus  toteutui  pappisvihkimyksineen  vuonna  1988.  On  myös sanottu  että  silloin  saarnat  muuttuivat  todellakin  ns.  laudatur-aineiksi.  Ilkeä  ihminen  sanoisi  tietysti  Mäkisen  saarnasta  naispappien  kansoittamassa  pappikunnassa  että  ”Seura  tekee  kaltaisekseen.”

V  huomio.  Jos  Mäkisen  saarnassa  oli  löyhästi  luterilaiselle  perinteiselle  saarnalle  ominaista  lakia  (Lyhyesti:  Ihminen  on  syntinen  ja  tämän  vuoksi  kykenemätön  hyvään,  ja  myös  kykenemätön  luomaan  yhteiskunnan  jossa  oikeudenmukaisuus  toteutuu)  niin  varsinaista  evankeliumia  saarnassa  ei  ollut  yhden  neutriinon  vertaa.  Evankeliumilla  luterilaisen  saarnan  tarkoitetaan  perinteisesti  sitä,  että  tulee  kertoa  se,  että  Jeesus  Kristus  on  Vapahtaja  ja  ihminen  parantuu  vain  uskomalla  häneen  ja  hänen  sovituskuolemaansa  ja  ylösnousemukseen.  Nyt  riitti  että  sanotiin:  ”Hyvä osa syntyy siitä, että hänet otetaan vastaan kokonaisena ihmisenä ja hän näkee, että juuri hänelle kuuluu talon koko perintö, se mikä ihmiselle Jumalan maailmassa kuuluu.” Tuo  on  varmasti  lauselma  joka  voi  olla  monelle  mieleen,  mutta  evankeliumia  kirkon  perinteisen  määritelmän  mukaan  se  ei  todellakaan  ole.  Jos  Mäkisen  saarnaa  arvioidaan  niillä  kriteereillä  joilla  teologian  opiskelijoiden  harjoitussaarnoja  arvioitiin  vielä  40  vuotta  siten  niin  kiikan  kaakan  olisi  mies  saanut  tekeleensä  lävitse.

VI  huomio.  Mäkisen  saarna  oli  jotain  mikä  ilmenee  nykykirkon  menossa  ns.  ”notkeana  modernina.”  Selitetäänpä  lyhyesti  mitä  tarkoittaa  ns.  ”notkean  moderni  uskonnollisuus.”  Tässä  yhteydessä  on  kuitenkin  muistutettava  siitä,  että  termien  kanssa  pitää  olla  varovainen,  ja  niitä  kohtaan  pitää  olla  myös  hyvin  kriittinen.  Sanoisipa  tässä  melkein  kuitenkin,  että  "notkean  moderni  uskonnollisuus"  on  konsanaan  järkevämpi  kuin  puhe  ns  post-modernista.  Uuden  termin  takana  kun  yleensä  näyttää  olevan  sellainen,  usein  harhainen  käsitys,  että  olisi  tapahtunut  jotain  olennaisen  uutta.  Ihminen  joka  on  notkean  modernin  uskonnollisuuden  taustalla  on  sama  ja  saman  perustapahtuman  äärellä.  Ehkä  havainnoitsijan  katsantokanta  vain  on  muuttunut.  Mitään  yhtenäiskulttuuria  ei  todellakaan  koskaan  ole  ollut.  Tietysti  on  muodikasta  nähdä  notkean  moderni  uskonnollisuus  keskiajan  mystiikan  uudelleenmanifestoitumana.  Tässä  kuitenkin  jotain  koskien  notkean  modernia  uskonnollisuutta  teesein  kuvattuna:

1)  Enää  ei  tarvitse  uskoa,  riittää  että  on  kiinnostunut

2)   Jos  ennen  puhuttiin hengellisyydestä  niin  nyt  puhutaan  henkisyydestä

3)  Jos  ennen  puhuttiin  synnistä  niin  nyt  puhutaan  rikkonaisuudesta

4)  Jeesuksesta  ei  tarvitse  enää  puhua,  riittää  yleislavea  puhe  Jumalasta.

5)  Vaikea  ja  loukkaava  käsite  “sovitus”  voidaan  korvata  jopa  “läsnäololla”

VII  huomio.  Mäkinen  puhui  itsensä  pussiin  pitäessään  tänäistä  saarnaansa.  Ainakin  näin  voidaan  sanoa  jos  mietimme  sitä,  mitä  hän  on  puhunut  aikaisemmin  kerjäläisistä.  Hänhän  on  ollut  sitä  mieltä,  että  kerjäläisille  ei  tule  antaa  killinkiäkään  ja  nyt  hän  on  vaatimassa  oikeudenmukaisuutta  ja  leivänkannikoita  miljardille  ihmiselle.  Olisi  mielenkiintoista  tietää  miten  arkkipiispa  Mäkinen  toteuttaisi  yhteiskunnallisen  oikeudenmukaisuuden?  Kaiken  tämän  jälkeen  herää  kysymys:  Eikö  kirkon  pitäisi  julistaa  evankeliumia  ja  vaatia  ihmisiä  parannukseen  jotta  he  sen  jälkeen  toimisivat  oikein.  Mäkinen  tuntuu  vaativan  jotain  sellaista  mikä  on  tavoittamattomissa.  Kirkko  ilman  täysimääräistä  synnin  osoittamista  ei  voi  johtaa  ihmisiä  parannukseen,  kyselemään  Martti Lutherin  tavoin  sitä  ”Onko  minulla  armollinen  Jumala.”  Ja  jos  evankeliumi  puuttuu  tyystin  niin  kyse  ei  ole  enää  Jeesuksen  Kristuksen  kirkosta,  vaan  ihan  ihmisten  kirkosta  pelkästään.  Sellaiselle  kirkolle  käy  nimeksi  vaikkapa  ”Mäkisen  kirkko.”  Se  on  kirkko  jossa  ihmisen  ääni  on  käynyt  yli  Jumalan  tahdon.  Se  on  toki  ihmisläheistä  ja  ehkä  lämminhenkistäkin.  Niin;  kyse  on  notkean  modernista  uskonnollisuudesta.  George  Otsia  mukaellen  voisi  hoilata:  ”Muuttuuko  kirkko,  ja  mihin  suuntaan,  voi  viedä  päivä  huominen...”  Jos  Mäkisen  tarkoitus  oli  pitää  linjapuhe  ja  tässä  oli  todellakin  se,  mitä  hän  haluaa  meille  sanoa,  niin  varmasti  hän  onnistui  tänään  kiitettävästi.

Kansalaisten yhdenvertaisuuden on toteuduttava. Perustuslaki ei saa jäädä vessa-paperiksi.

                                   

En tiedä pääsinkö vai jouduinko ehdokkaaksi ensi vuoden eduskuntavaaleihin, väliäkö tuolla. No  jospa  tässä  sitten  ryhtyisi  kirjaltamaan  tekstiä  niistä eilen  listatuista  vaalitavoitteista.  Lähdemme  liikkeelle  pala  palalta  ja  muistamme  että  vuoden  mittaan  asiat  saavat  uusia  näkökulmia  ja  täydentyvät.  Siis  pikku  hiljaa  kerrallaan  ja  valmiiksi  tullaan.  

I  Kansalaisten  yhdenvertaisuuden  on  toteuduttava.  Perustuslaki  ei  saa  jäädä  vessa-paperiksi.

Joku  voi  kysyä  sitä  miksi  pitää  lähteä  liikkeelle  noinkin laajasta  asiasta ja  yhteydestä!?  Tähän  voi  vastata  että  siksipä  juuri.  Kun  puhumme  Suomesta  ja  suomalaisista,  ja  jopa  suomalaisuudesta  niin  kyllä  aluksi  tulee  selvittää  se,  mitä  tarkoitamme  elämisen  ja  oikeuksiemme  perusteilla.  Viimeistään  suuri  vaalira-hoitussotku  ja  sen  mukanaan  tuoman  eduskunnan  uskottavuuden  häviämisen  pitäisi  herättää  jokaisen  kansalaisen.  Eduskunta  on  nimittäin  lakia  säätävä  laitoksemme,  ja  perusoikeutemme  on  määritelty  Suomen  perustuslaissa.

Miten  tähän  päässään:  Poliitkan  tekemisen  on  tervehdyttävä  ja  tultava  avoimemmaksi,  muuten  se  ei  voi  olla  kiinostava.

Mutta  totetutuuko  kansalaisen  yhdenvertaisuus?  Olemmeko  kuitenkin,  hienoista  laeistamme  huolimatta,  vain  joku  pahainen  oikeusvaltio  joka  on  vain  hieman  EU:  jäseneksi  pyrkivän  Turkin  yläpuolella.  Mistä  johtuu  se,  että  Euroopan  ihmioikeustuomioistuin  on  langettanut  Suomelle  eniten  tuomioita  väkilukuun  suhteutettuna?  Ihminen  ei  saa  oikeutta  ja  jos  sitä  saakin  niin  asioiden  käsittely-ajat  ovat  kohtuuttoman  pitkiä.

Miten  tähän  päästään:  Tekemällä  muutoksia.  Eri  oikeuksien  antamien  tuomioiden  ja  niiden  perustelujen  on  oltava  yhdenmukaiset.  Ihmisen  koskemattomuuden  rikkomisesta  tulisi  säätää  kovempia  rangaistuksia  kuin  nyt  tehdään.  Esitutkintaan  käytettäviä  resursseja  on  lisättävä,  samoin  syyttäjien  virkoja.  Asioiden  oikeuskäsittelylle  tulee  säätää  minimiaika-takuu.  Tuomareiden  tulee  olla  poliittisesti  sitoutumatto-mia.  Tuomari  ei  saisi  olla  vapaa-muurari,  rotary  tai  minkään  muunkaan  herraklubin  jäsen.  Toisaalta  jos  tällainen  kiellettäisiin  niin  siinähän  rikottaisiin  silloin  kansanlaisen  yhdenvertaisuusperiaatetta.  Mutta  minkäs  teet!  Suomesta  on  sanottu että  tämä  on  tuhansien  järvien  maa.  Niin  se  on,  mutta  suurempi  tosiasia  on  se,  että  Suomi  on  kymmenien  tuhansien  herrakerhojen  maa.

Kansalaisen  yhdenvertaisuuden  totetutumisessa  ei  käytännön  elämässä  aina  ole  kyse  pelkästä  oikeus-prosessin  toteutumisesta  ja  sen  nopeudesta.  Kansalaisten  yhdenvertaisuus  näkyy  arkipäivän  elämässä;  sitä  ei  ole.  Tuloerot  ovat  kasvaneet  ja  köyhyys  on  lisääntynyt  kun  samaan  aikaan  joillakin  on  moninkertaisesti  sitä  mitä  tarvitaan  kohtuulliseen  elämään.  Kansalaisten  yhdenvertaisuutta  on  myös  se,  että  meillä  on  yrittämisen  vapaus;  kovalla  työllä  ansaittu  vauraus  ei  ole  yhteiskunnallinen  synti.  Yksittäisen  ihmisen  ansaitsema  vauraus  nimittäin  tuottaa  yleensä  toimeentuloa  muillekin.  Kaiken  ammatinharjoittamisen  ja  yrittämisenkin,  suuressa  ja  pienessä  mittakaavassa,  tulee  toimia  maamme  lakien  ja  tapojen  mukaisesti.  Työmarkkinoilla  ei  voida  sallia  kahden  kerroksen  väkeä.  Kuten  näemme  tässäkin  suhteessa  niin  yhdenvertaisuus  ei  toteudeu.  Viime  kädessä  tällainen  vääryys  syö  yhteistä  perustaa  ja  mahdollisuuttamme  rakentaa  tasa-arvoinen  yhteiskunta.  Sellainen  yhteiskunta  jossa  perustuslain  määrittelemä  kansalaisten  yhdenvertaisuus  on  periaatteesta  kauniiksi  kasvanut  todellisuus.

Miten  tähän  päästää:  Harmaa  talous  on  juurittava  pois  Suomesta  perusteellisesti  jotta  veromarkat  saadaan  täysimääräisenä  käyttöön.  EU:n  myötä tuoma  työvoiman  vapaa  liikkuvuus  on  ongelmallinen  asia  mutta  Suomessa  tulee  noudattaa suomalaisia  työehtoja  ja  maksaa  vierastyöläisillekin  samaa  palkkaa.  Harmaan  talouden  eliminoimiseksi  tulee  tarvittaessa  perustaa  tehokas  ja  toimintakykyinen  valvontavirasto.  Harmaan  talouden  harjoittajille  tulee  säätää  kovat  rangaistukset,  ja  tarvittaessa  pitkäkestoinen  liiketoimintakielto.  Harmaasta  taloudesta  saatu  taloudellinen  hyöty  tulee  periä  valtiolle  täysimääräisenä  takaisin.

Luonnollisestikin  on  kyse  siitä,  että  tilanne  ei tule  korjaantumaan  ellei  sitä  korjata.  Kun  rappio  on  tosiasia  niin  se  voidaan  poistaa  vain  kansanvallan  kautta,  ja  aikataulu  ei  ole  välttämättä  niin  nopea  kuin  suurin  osa  haluaisi.  Vuoden  2011  vaalit  tulevat  olemaan  akselivaalit  eli  vaalit  joiden  seurauksena  poliittiset  voimasuhteet  tulevat  muuttumaan  olennaisesti,  pysyvästi  ja  perusteellisesti.  Täydellinen  puhdistus  olisi  tarpeellinen  ja  aivan  uuden  ajattelutavan  tulisi  olla  kaiken  lähtökohta.  Tilanne  muuttuu  vain  vaihtamalla  tarpeeksi  suuri  joukko  päättäjistä.