Arviointeja kirjasta “Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Vol 4.

Arviointeja kirjasta “Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Vol 4.

III pohdiskelu

Kirjan kolmas luku kommenttipuheenvuoroineen on nimeltään “Rekisteröity pari-suhde luterilaisen teologian ja etikan näkökulmasta. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston systemaattisen teologian professori Antti Raunio ja kommentoijina ovat sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ja Halsuan seurakunna kirkkoherra Jouko Heikkinen. Raunio päätyy sepustuksessaan varovaiseen ja hallittuun kompromissiin, Hallamaa on selvästi myönteisellä kannalla,  Heikkinen ilmaisee kielteisen kantansa hyvin selkeästi.

Niinpä niin; luterilainen teologia näyttää ihmiskäsityksen ja avioliittokäsityksen pohjalta vievän siihen johtopäätökseen, että samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ei voi rinnastaa avioliittoon. Lopulta jää mahdollisuus erääseen johtopäätökseen kun puhutaan siunaamisen mahdollisuudesta. Siunausta toimitettaessa on olennaista, mikä tai kuka siunauksen kohde on. Kun on kyse rekisteröidystä parisuhteesta niin se ei ole avioliitto teologisessa merkityksessä, joten silloin ei avioliittoon siunausta voida todellakaan suorittaa. Ja sitten tullaan siihen löyhään mutta melko hyvää kompromissiin: parisuhde voidaan siunata siinä missä muutkin ihmiset heidän elämänmuodostaan riippumatta. Tällöin esimerkiksi parisuhteensa rekisteröineiden samaa sukupuolta olevien kodin siunaaminen tai jokin vastaava siunaus voitaisiin pyydettäessä toimittaa.

Luterilaisella ajattelulle on ominaista ei käsiteparien viljely. Hyvin keskeisessä asemassa on hengellinen ja maallinen hallitusvalta. Rekisteröidyt parisuhteet ovat tässä mallituksessa maallisen regimentin eli hallitusvallan piirissä syntynyt ratkaisu ja eräänlainen uusi instituutio,  jolla samaa sukupuolta olevat parisuhteessa elävät ihmiset voivat virallistaa suhteensa. Nyt onkin sitten kysymys siitä mitten hengellisellä puolella suhtaudutaan tähän uuteen tilanteeseen?

Luterilaisuudessa yksi väline eettisten kysymysten tarkastelussa on uskon ja rakkauden välinen erottelu. Uskon sisältö on aina muuttumaton mutta rakkauden sisältö voi olla erilainen kun se pyrkii vastaamaan ihmisen konkreettiseen tarpeesen ja etsimään sitä, mikä on hänelle hyväksi juuri hänen elämäntilanteessaan. Rakkauden alueella on mahdollista ja tarpeellistakin ottaa huomioon sellaisia näkökulmia ja sellaista tietoa, jota Raamatun kirjojen syntyaikana ei vielä ollut.

Ja mitähän se sellainen tieto sitten olisi? Raunio onnistuu kiteyttämään vallan hyvin pari asiaa jotka eivät onnistuneet aivan niin hyvin kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa, siis puhtaasti raamatuntutkijoiden puheenvuoroissa.

I Raamatuntutkimuksessa vallitsee varsin laaja yksimielisyys siitä, että Raamatun käsitys homoseksuaalisuudesta on selkeän kielteinen. Toisaalta siitä ei ole yksimielisyyttä että mitä homoseksuaalisuudella Raamatussa oikein tarkoitetaan. Paljolti ollaan myös sitä mieltä, että Raamatun puhe homoseksuaalisuudesta ei kata kaikea, mitä käsitteellä nykyään tarkoitetaan.

II Kun Raamatussa puhutaan homoseksuaalisuudesta niin puhutaankin heterosek-suaalisten ihmisten homoseksuaalisesta käyttäytymisestä, ei pysyvästä taipumuksesta ja sen ilmentämisestä. Toisaalta tämä tulkinta on myös kyseenalaistettu. Tulkin-nalliseen kysymykseen siitä, miten Raamatun homoseksuaalisuutta koskevia lausu-mia tulisi tulkita, ei luterilaisessa teologiassa ole valmista vastausta.

Olisi vielä mielenkiintoista nähdä mitten luterilainen oppi selviytyy siinä tilanteessa jossa homoseksuaalisuuden syyt olisi kyetty selvittämään luonnontieteellisin mene-telmin. Kysymys on vaikea sillä sitä ei ole voitu osoittaa biologisessa kehityksessä tapahtuneeksi häiriöksi. Emme siis loppujen lopuksi edes tiedä mistä homosek-suaalisuudessa on kysymys! Heikkisen kommenttipuheenvuoron voimme jättää ehkä omaan arvoonsa mutta Hallamaan vastauspuheenvuorosta nostamme esiin pari väitettä pohdittavaksemme.

I  Teologia pysyy voimissaan vain, kun se tehdään jokaisella ajalle eläväksi suhteessa ajankohtaisiin kysymyksiin. Eettiset ongelmat ja teologiset kiistat ovat usein raskaita ja rasittavia. Ne ovat kuitenkin mahdollisuus arvioida asioita ja tehdä perinne eläväksi. Ongelmien käsittelemistä ei siksi pitäisi pelätä vaan nähdä niissä mahdollisuus.

II  On kuitenkin alkanut näyttää yhä ilmeisemmältä, että keskustelu on heteroiden yritys ymmärtää itseään ja omaa elämäänsä sukupuolisina olentoina.

Loppujen lopuksi Raunion artikkelin sisällön ja lopputuloksen saattoi arvatakin. Mutta, mutta… Periaatteessa “riippumattoman” yliopistoteologin on aina helppo esittää ajatuksia joihin ei kirkolla tässä tapauksessa ole mitään lopullista kantaa. Raunion esittämä kompromissimäinen ajatus hänen artikkelinsa lopussa olisi kirkon lopullisena kantana jo vallan hurja juttu!

Hallamaan kommenttipuheenvuorosta poimimani toinen ajatus toi mieleen kaukai-sessa historiassa olevan vapun silloin joskus kun sähköposti oli nuori. Lähetin eräälle homotuttavalleni hyvin hirtehisen vapputervehdyksen. Se oli lyhyhäisyydes-sään seuraava: “Hei homo-kallet hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika, hetken kestää elämää, sekin ehdoilla heteroin!” Joopase joo! Olen aika vakuuttunut siitä melkein kaikki homoparit haluaisivat vain olla rauhassa eivätkä hevonhetulan häilää välittäsi vaikka ovikelloa tulisi soittelemaan vaikka minkämoinen kirkkoruhtinas uuden siuanuskaavan sisältävän käsikirjan, vihkiveden ja söyryävän suitsutusasitan kanssa…

Seuraavaa osaa pääset lukemaan tästä.

Tämä juttu ilmestyi kokonaisuudessaan ETSIJÄ-lehden numerossa 2/2009.

Tämän julkaisun kuva on tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.