keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Viikko puolivälissä - joutopuheita 28.01.2009.


Ainakin ajallisesti on viikko puolivälissä. Ja tammikuu vetelee viimeisiään. Edessä on lyhyt helmikuu! Onkohan muuten kovin moni tullut ajatelleeksi sitä miten merkittävän lyhyt kuukausi tuo helmikuu oikein on. Vain 28 päivää. 



Mutta itse asiassa helmikuu on kymmenyksen lyhyempi kuin muut kuukaudet, ainakin noin kymmenyksen. Tuon kuukauden aikana järkevä ja taitava ihminen säästää rahaakin sen kymmenyksen verran.



Joopa joo ja saarnakin pitää kirjoittaa. Eipäs hätiä! Idea ja juuri on jo valmiina joten huomenna pistetään jauhoja happanemaan. Eiköhän se tästä iloisen leipojan ruisjauhoilla onnistu kun on yksi vaivakin vähemmän. Viikon verran olen kärsinyt nimittäin melkoisesta sähkömyrskystä vasemmassa kädessä. Ja nyt se on sitten poissa. Vähän laiskuuttahan tuo on ollut kun en ole hommaa aiemmin hoitanut kuntoon. Käsi on ollut puutumaan päin jo pitkään ja nyt todellakin viimeisen viikon aikana vasemmassa kädessä on ollut parhaimmillaan kymmeniä kertoja tunnissa todella pahoja sähäreitä. Yleensä käsien puutumisesta on selvinnyt niksauttamalla selkärankaa vaikkapa matalaselkäisen tuolin selkänojaa vasten. En vain löytänyt lukossa olevaa nikamaa ennen tätä iltaa. Sitten yksi sivuttainen venytys ja pieni naksahdus… Tunne oli ihmeellinen. Kipinöivä käsi rauhoittui oitis ja helpotuksen aalto lähti liikkeelle kyynärpäästä ja normaali tunne levisi hiljakseen sormenpäihin ja olkpäähään. Nyt selkärangassa on sitten jotenkin ilmava olo ja muutenkin mukava fiilis miehellä. Enää ei tarvitse hakata ja läpsäytellä vasempaa kättä kymmeniä kertoja tunnissa. Asia hoidettu, eikä lekuria tarvittu. Ei ainakaan tällä kertaa…



Katsotaanpas tässä vielä lopuksi ensi pyhän epistolaa eli Uuden testamentin lukukappaletta.



Hepr. 11: 23–27

"Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."



Joopa joo! Usko on jotakin ylimaallista ja meistä riippumatonta. Niin on myös kirkko ja sen olemus. Se se on jotakin joka ei ole meistä ihmisistä lähtöisin. Mitä ovat poliittiset puolueet ja ihmisten pyrkimykset. Ne kyllä nousevat ihmisten syvistä riveistä ja tarpeista ja joskus jopa hädästä. Ihminen pyrkimyksineen on vain väliaikaista mutta silti se ei ole turhaa. Tänään eräässä seurakunnan toimintaa pohtivassa kokouksesa laulatin porukalle iltavirtenä virren 164 ja se jäi soimaan päähän pariksi tunniksi. Nyt kuitenkin tämä porina päättyy virren 165 eka säkeistön sanoihin. Mutta sitä ennen totean, että täytyy tässä pikkuisen selailla uusinta TIME-lehteä, tuota Jenkkilän demokraattisen puolueen pää-äänenkannattajaa. Ja apuva: sähkömyrsky palailee vasempaan käteen… 



“On suuri ihme seurakunta Herran! Maailman muoto vaikka katoaa, on Jeesus Kristus sama ikuisesti, hän itse seurakuntaa rakentaa. Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa.”


sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Muutamia kappaleita varsin poliittisesesti värittyneestä saarnasta 25.09.2009.


Niin sitten suuri amerikkalainen päällikkö eksyi tänäiseen saarnaani josta julkaisen lähinnä eilen kirjoittamani uudisosan. Saarna lähti kasvamaan torstaisen hartauskirjoituksen ympärille. Saarnan kokonaisuudesaan jätän julkaisematta.



Päivän evankeliumi tuo mieleen yhden mielenkiintoisen muiston tämän saarna-miehen opiskeluvuosilta. Mainio luennoitsijamme oli tekevinään yhden uuden ja mielenkiintoisen havainnon tästä kyseisestä tekstistä. Juttu meni suurin piirtein näin. Simon Pietarilla oli anoppi, hyvänen aika! Mieshän oli siis naimisissa. Pitäneepä kertoa Teinoselle. Ja Teinosella tässä tarkoitettiin juuri Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan dogmatiikan professoria, siis varsinaisen teologisen opin erikoistuntijaa. Miestä joka oli tutkinut paljon katolista kirkkoa ja eläkkeelle päästyään luopunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta. Eikä siinä kaikki; hän oli myös liittynyt katolisen kirkon jäseneksi. Siis tämä Seppo Teinonen, joka tunnettiin myös maanmainiona silakkamiehenä. Hän kun oli mittavan kirjallisen tuotantonsa ja käännöstyönsä joukkoon mahduttanut myös teoksen “101 silakkaruokaa.”



No jotta edellistä ajatuksenjuoksua ymmärtäisi paremmin tietäköön sen, että katoliset papit eivät voi mennä naimisiin eivätkä muutenkaan ajatella kanssakäymistä naisen kanssa. Kontrastihan tässä tulee sen suhteen, että Simon Pietari, tuo vaimollinen ja anopillinen mies luetaan Rooman ensimmäiseksi piispaksi, siis ensimmäiseksi Paaviksi. Ja lisää kontrastia tulee juuri siitä että nykyään katoliset papit eivät voi olla naimisissa. No tässä on toisaalta yksi porsaanreikä. Katolisen kirkon kirkkolaissa näet sanotaan Paavin pätevyys-vaatimuksista, että Paavin tulee olla katolista uskoa tunnustava mies. 



Tämä ajatuksenjuoksumme olkoot tänään pienenä lämmittely-puheena vielä suurempiin yhteyksiin. Me luterilaiset olemme nimittäin aika pieni vähemmistö kristityssä maailmassa mutta silti osa isompaa Kristuksen kirkkoa. Meidän on vielä kaiken lisäksi hyvä olla luterilaisia ja loppujen lopuksi aika harvoin käy niin, että joku meikäläinen kääntyy katoliseen uskoon.



Nykyajan opiskelijat ovat aivan eri valmuksilla varustettuja yliopistolaisia kuin esimerkiksi minä olin. Kansainvälisyys ja tunnustustenvälisyys ovat totetutnut tosiasia. Itse asiassa tuo äsken manituut Teinonen loi oman koulukuntansa, joukon katolisen kirkon tunnustuksesta kiinnostuneita teologeja. Hänen alulle laittamansa hapatus on tuonut paljon hyvää kirkkoomme mutta toisaalta jotkin asiat ovat voineet hämärtyäkin. 



1900-luku oli kirkkojen kanssakäymisen kulta-aikaa, mutta nyt näyttää siltä että joitain taka-askelia on jo otettu. Se on hyvä jos on menty liian pitkälle ja yksipuolisesti jonkin ehdoilla. Mutta painotettakoon kuitenkin sitä, että joka ei osaa olla ylpeä omista taustoistaan ja omasta perinteestään, joka ei ylipäänsä sitä tunne, ei osaa niin helposti edes toista aidosti arvostaakaan. Koko länsimaisen elämänmuotomme taustalla on hyvin syvä kristillinen arvopohja.



Suuren amerikkalaisen päällikön puhe osoittaa meille sen millainen arvopohjamme on, miten hyvä se loppujen lopuksi on? Tietenkin, tämän viikon huumassa voisimme tietysti heyvin helposti luulla että tämä rojekti olisi jotenkin valmis... Siis että kaikki kansat olisi tehty Jeesuksen Kristuksen opstuslapsiksi. Ei, ehei! Se päivä ei ole vielä käsillä. Moni on samassa tilanteessa kuin etiopialainen hoviherra Apostolien tekojen kuvauksessa sen luvussa 8. Etiopialainen hoviherra on ollut pyhiinvaellusmatkalla Jeriksessä, siis Jerusalemissa, ja vaunuissaan hän lukee profeetta Jesajan kirjaa. Opetuslapsi Filippos tulee vaunujen lähelle ja kuulee kuinka tuo mahtava hoviherra toistelee Pyhän kirjan sanoja. Filippokksen sanat ovat viiltäneet monen sisintä ja sitä ne tulevat aina tekemään: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Ja aivan samalla monelle joka puhuu voidaan aivan samalla muodoin sanoa: ”Sinä kyllä puhut, mutta mahdatko ymmärtää ja uskoa sanoihisi.



Mutta jos tässä kohdin tunnemmekin voimattomuutta jokin meitä parempi ja suurempi tahtoo tulla auttamaan meitä, tukemaan, lohduttamaan ja johtamaan. On jokin joka saa jatkamaan matkaa, jokin joka auttaa meitä kun haluamme hylätä armon, jokin joka tukee matkalla horjuvaa. On jokin joka tulee asumaan luoksesi ja tekemään yhdessä matkaa. On jokin joka tulee ja antaa elämällesi suunnan, on jokin joka antaa sinulle jotain sanottavaksi kun et siihen itse pysty. On jokin joka laittaa sinut tekemään jotain mihin et itse pysty ja mitä et itse halua.


keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Porinaa Obaman porinasta.

Jaa että mitäpäs tuosta. No paljonkin kyllä… Ensiksi-kin, Obama tuskin oli kirjoittanut puhetta itse. Yleensä presidentin virkaanastujaispuheen kirjoittaminen on tiimityötä. 


Puheella voi hyvinkin olla kolme tai neljä kätilöä ja se on yleensä vielä lausuntokieroksella melkoisen monella henkilöllä ennen kuin tuleva presidentti opettelee sen. Vai opetteleeko sittenkään ulkoa. Joka katsoi puheen ja teki havaintoja huomais varmasti monta asiaa… 


Obaman puhenopeus oli vallan melkoinen ja jos tuon puhuu ulkomuistista niin kyseessä on melkoinen virtuoosi. Huomio kiintyi ainakin minulla siihen miten Obama katsoi hieman alavasempaan oin 6-7 sekunnin ajan ja sitten taas saman verran hieman alaoikeaan kunnes vaihtoi puolta… Kysehän on siitä että puheen teksti heijastetaan pleksipinnalle josta sen voi sitten lukea. Homman vaatii harjaantumista ja myös hyviä hermoja. Yskäinen mies ei siihen pysty. Mutta tässä sitten kaikki puheen teknisestä totetutuksesta. Mennänpäs substansiin eli sisältöön…



Tietysti sitä kiinnittää huomiota siihen oliko puheessa mitään uskonnollista viitausta raamattuun. Sellaisia löytyi ja tietysti teologi sen heti tunnistaa. Obaman puhe viittasi apostoli Paavalin I korinttilaiskirjeeseen ja sen lukuun 13. Viitaus oli ylimalkainen ja ainakin meikälle tuli mieleen se pysyikö Obama lukulaitteen tekstin tahdissa. Hänhän puhui lapsellisuudesta joka pitää jättää pois. Englanniksi tuo kohta puheesta menee näin:



"We remain a young nation, but in the words of Scripture, the time has come to set aside childish things…"



Varsinaisesti tuo jae, 1 Kor 13:11 menee näin: “Kun oli lapsi, mina puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Obaman viite on ylimalkainen ja tietysti pue olisi voinut kasvaa suurempiin mittoihin jos kokonaisuutta, siis Paavalin sanoja olisi laajemminkin allusoitu. Homma olisi toiminut vaikka kaikki eivät olisi edes tienneet mistä viittauksesta oli kyse. Mutta kovin irtonaiseksi tämä viittaus jäi. 



Aivan heti perään tulikin sitten toinen viittaus ja sen tunnistaminen onkin sitten hieman vaikeampaa. Katsotaanpas tätä:



"the God-given promise that all are equal, all are free, and all deserve a chance to pursue their full measure of happiness."



Tässä on loppujen lopuksi aika ronski viittaus Paavalin Galatalaiskirjeen kolmannen luvun jakeesee 28 joka kulkee näin: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”



Viitteet sopivat hyvin Obaman puheeseen ei siinä mitään, kysehän ei ollut oikeasta papin saarnasta. Puhe oli hyvin suostuttelevainen; ihan oikea saarna siinä mielessä että se kehotti amerikkalasia parantamaan elämäntapaansa ja tekemään ihan oikean mielenmuutoksen.



Jos vielä katsoo puheen loppua ja muita viittauksia Jumalaan niin ei tietenkään voi välttyä eräältä ajatukselta. Jenkkilän väki on mukamas Jumalan valittua kansaa jolla on jokin aivan erityinen tehtävä maailmanhistoriassa. Nämä kaksi sitaattia sanovat paljon:



“This is the source of our confidence -- the knowledge that God calls on us to shape an uncertain destiny. Let it be said by our children's children that when we were tested, we refused to let this journey end, that we did not turn back, nor did we falter; and with eyes fixed on the horizon and God's grace upon us, we carried forth that great gift of freedom and delivered it safely to future generations."



Jumala siis kutsuu USA:n väkeä muokkaamaan epävarmaa tulevaisuutta ja kun epäilys valtaa mielen niin kyllä Jumalan armo kantaa valittua kansaa eteenpäin.





tiistai 20. tammikuuta 2009

Sekaporinoita Obaman virkaanastujaispäivänä.


Pitää nyt miettiä toissapänä blogin kommentissa esitettyä kysymystä siitä ovatko Pohjois-Amerikan yhdysvaltojen intiaanit todellakin rebuplikaaneja vai eivät. Kysymykseen voisi lyhyeltä ottaen vastata: Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen intiaanit eivät ole rebuplikaaneja vaan he ovat AMERIKKALAISIA, ja alkuperäisiä.



Pyhä-iltana saimme mekin nähdä kuinka vapaan maailman parhaimmiston parhaat populääri-artistit pitivät Obaman virkaanastujaiskonsertin Lincolnin muistomerkin partailla Washingtonissa. Mitäpä tuosta voisi sanoa… Ei oikein säväyttänyt ja hommassa oli pingoitetun makua ja kunnon rock’n rollia ei hitustakaan.



Kaikki näytti, anteeksi vain, pelkästään valkoisten ja afro-amerikkalaisten suurelta sovintojuhlalta suuren valkoisen isän, Abraham Lincolnin, kasvojen edessä. Kaikenlaista sovintoa siinä tunnuttiin julistettavan ja Rosa Parksinkin nimi tuli esille. Mitäpä muuta se olisi ollutaan, vaan yksi oli joukosta poissa… Uskonpa että Pohjois-Amerikan oikeat AMERIKKALAISET katsoivat tilaisuutta varsin happamina, jos katsoivat ollenkaan. 



Toisaalta asiahan on aivan uskomattoman hieno jos puuvillapeltojen raskas varjo väistyy Jenkkilän päältä ja maassa voivat afro-amerikkalaiset ja valkoihoiset vihdoinkin elää tasa-arvoisina toimijoina, mutta edelleenkin yksi on joukosta poissa. Ja intiaanejahan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen alueella tänäkin päivänä noin 3 miljoonaa eli prosentin verran. Kyseisessä sivilisaatiossa on muuten tänäpänä saman verran vankeja!!!



Ehkä joskus tulee päivä jolloin nämä suuren Lincolnin perilliset tulevat ihan oikeasti katumapäälle ja katsovat kansakunnan historian synkimpään lukuun avoimin silmin ja katuvaisin mielin… Sitä ennen virittäydymme lopputunnelmiin ja myös illan suorana lähetyksenä televisioitavan tapahtuman tunnelmiin vaikka seuraavilla froikkareiden laulun sanoilla: 



“Intiaani ties eikä kirkon mies, kuinka luotiin maailma tää. 

Rajalinjoja vailla ja sillä lailla se ois pitänyt säilyttää. 

Mutta jos mina saan sata miljoonaa sen pistän Martelliin ja 

Moneseen. Tai johonkin vaan mutten ainakaan yhteen hävittäjäkoneeseen.”



Innostunpa tässä itsekin pieneen tilapäisrunoon tai ainakin sen yritelmään:



Lyö kättä veljet uudet eessä suuren isä Lincolnin

Vaan jossain yllä preerian vain häilyy henki Manitoun

On unohtunut kohta nimi Geronimon, myös Härän Istuvaisen

Nyt tärkeintä on kasvu, kulutus ja maine kansakunnan

On unohtunut myöskin neuvo Seattlen, suuren päällikön

Vaan mitäs tuosta, on tullut aika suuren mustan päällikön…


maanantai 19. tammikuuta 2009

Mietteitä Pyhän Henrikin muistopäivänä 19.01.2009.


Tänään poristaan allaolevista otsikoista lyhyellä ja tasavaltyalaisella tyylillä. Olen tehnyt itsekin aamu-päivällä mukavan kasasn polttopuita ja ne ovat kuivaamassa aitokiukaan lämmössä Auran pappilan ulkorakennuksen löylyhuoneessa. Kyseessä on pitemmän kaavan sauna. Ensi pyhän saarna on miettimysvaiheessa ja sanonpa että aika hyvä juuri siihen on jo olemassakin. 



Gallupista

Lykkäsivät taas uuden Gallupin yleisradiosta, tarkemmin sanottuna on kyse Taloustutukimuksen Yle uutisille tekemästä mielipidetiedustelusta. Suomen Kockmus mennä jyrskyttää jo kahdenkymmenviiden prosentin lukemissa mutta se ei ole mikään yllätys. Kansallinen Kepuumus on sitten rikkonut uuden haamurajan kannatuksen tiputtua edellisestä gallupista 1,5%. Kepun mittari on nyt lukemassa 19,2 ja Demareiden tasan 20. Viherät jähmii kymmenessä prosentissa ja vasemmistoliitto on menettänyt kannatustaa prosentin verran ollen lukemissa 7,6. Kääpiökaksoset Erkkopee ja Kristillisdemokraatit ovat neljän prosentin tietämissä. Ja unohtuikos jotain… Niin tosiaan! Perussuomalaiset ovat nyt Top-viidessä ohitten Vasureiden eikä Virhereisiinkään ole enää niin kauheasti matkaa. Tämä kannatus toisi meille eduskuntavaaleissa ainakin 15 kansanedustajaa ja eurovaaleissa toinen paikka olisi aika todennäköinen. Elämme politiikan akseliaikaa kuten Kepuumuksen viisas savolainen Kiäriäinen on ilmaissut. Ja nämä muutokset ovat pysyviä. Kepuumus ei tule koskaan saamaan takaisin sitä minkä se nyt menettää…



Pyhän Henrikin päiväkin on tänään

Tänään on Pyhän Henrikin muistopäivä ja jos olisi pyhä niin saisi päälle punaista. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatio on parhaillaan Vatikaanissa. Yleensä joku meidän piispoistamme on ollut edustamassa kirkkoamme ja matkakumppanina on ollut Suomen katolisten piispa. Nythän Suomen katolisilla ei ole omaa piispaa vaan asianhoitajana on isä Teemu Sippo. No sen kuulin päivällä että tännä vuonna Vatikaanissa meitä edustaa Porvoon Piispa Gustav Björksrtand. No eiköhän vastaanottaja ole ainakin perille ettei mies eksy Roomaan… Eipä meidän tarvitse olla Kustun perään huolissamme, sivistynyt ja paljon matkustellut mies…



Lama syvenee - Stora Enso lomauttaa 5000

Että silleen… Tähän ei voi sanoa muuta kuin että on hyvä ettei Stora Enso sentään irtisano tuota määrää duunareita. Minkäs teet! Paperia ei voi nykyään tehdä varastoon ja onko koskaan voinutkaan. Linkolan Pena on varmaan mielissään kun metsiä säästyy. Vaan eipäs hätiä; kuten olen sanonut ennekin niin kyllä meidän metsät nousevat vielä arvoonsa. Niistä tehdään biopolttoaietta ja kemikaaleja, noita uudenaikaisempia tärpättejä…



Kansanedustajia vähemmän!?

Kimmo Sasi on heittänyt ilmaan veikeän väitteen siitä että Suomessa pitäisi kansanedustajien määrää vähentää viidelläkymmenellä, ainakin. On tuosta muutkin puhuneet aiemmin ja asiassa voisi olla vinhaa perää. Tietäsisi vain uhkaavaa sukupuuttoa lajille “ruotsinrääkät kansanedustajat.” Ideaa voisi lähetä kyllä valmistelemaan mutta homma kaatunee viimeistään museoviraston ankaraan vastustukseen. Meinaan tuota että eduskunnan istuntosaliin ei varmasti voida tehdä sellaista olennaista muutosta että istumapaikkoja poistetaan nuo 50. Mutta eiköhän joku nerokas tyyppi viimeistään siinä vaiheessa ehdota että rakennetaan uusi parlamenttitalo Suomeen. Ja kun tämä kansa on pölkkypäinen vailla vertaansa niin saattaa näin käydäkin….



Kommnetti kommentista

Eilistä blogitekstiä oli kommentoitu ja kyllähän se sisälsi vinhan totuuden. Paneudun asiaan ja kirjoitan huomenna asiasta kunnon stoorin. Epäilen kuitenkin vahvasti sitä että intiaanit eivät ole republikaaneja… Siis Jenkkilässä meinaan, onhan inkkareita Kanadassakin…



sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Pois keskitalvi kiitää ja valo lisääntyy. Mietteitä oudon hyväntekijän motiiveja ihmetellessä.

Nimittäin joku oli käynyt tekemässä ilmeisesti eilen aika kasan polttopuita “liiterin nurkilla.” Epäilemäl-läni henkilöllä on väittämänsä mukaan pitävä alibi joten on vähän selvittämättömän rikoksen makua ilmassa. 



Toisaalta en ryhdy jatkotutkimuksiin koska kyse on loppujen lopuksi aika mitättömästä asiasta. Jään odottamaan että tämä hyväntekijä myös olisi huomannut sen kuinka kirveet ovat päässeet tylsiintymään. Toisaalta halonhakkuu on sellainen tekniikkalaji että tylsemmälläkin kirveellä pärjää oikein hyvin. Että kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää…



Joopa, joo… Sitä on melkoinen viikko tulollansa… Obamastakin tulee ihan oikeasti presidentti. Uusin TIME-lehti, eli demokrattien propaganda-julkaisu, uhrasti paljon tilaa Obaman tiimin suunnitelmille Amerikan talouden pelastamiseksi. Ja tällä viikolla asiasta on puhuttu paljon meidän suomalaistenkin lehdissä. Ja vauhti kiihtyy… Obaman tiimin resepti sisältää aika monta ainesta, mutta ongelma on ainakin selvä. Rahnakkaa tarvitaan pyllimaassakin nyt ja todella paljon. Helpoiten sitä saadaan nostamalla veroja ja nimenomaan niiden veroja joilla rahnakkaa on. Lisäksi tullaan USA:ssa säätämään erilaisia energiaveroja ja päästöveroja. Julkisiin rakennushankkeisiin tarvitaan paljon rahaa sillä maan infrastruktuuri on pahasti rapautunut. Moottoritiet ja sillat kaipaavat remontointia, samoin energiansiirto-yhteydet. Ongelmalista on pitkä… 



Jonkin verran varoja voidaan säästää lopettamalla turha bushin-aikainen sotiminen. Kokonaisuuden kannalta tästä saadaan noin 15% tarvittavasta rahavirrasta. Yhdysval-tojen suhteen unohdetaan kuitenkin aina yksi asia ja se on pakko sanoa nyt ääneen: Jenkkilä on aina tarvinnut sotansa; ainakin tämä pätee aikaan jälkeen suuren laman. Nimittäin kun Jenkkilä oli selviämässä suuresta lamasta ja maailma sinä sivussa niin sitten alkoikin sotien ketju: II yleisrähinä, Korean sota, Vietnamin sota ja muut pienemmät rähinät ja tietenkin varustelumenoja kiihdyttänyt Kylmä sota. Jos Jenkkilän sotateolisuus päätetäisiin lopettaa niin sen seuraukset olisivat ehkä tämän nykyisen laman luokkaa… Mitenhän tätä pitäisi sitten luonnehtia, meinaan tätä sotateollisuus-paradoksia.



Eurovaaliriennotkin ovat alkamaisillaan ja isot puolueet metsästävät kovasti hyviä ehdokkaita ja demareidenkin haaviin on joutunut mm. Jani Sievinen. Meikällä ei ainakaan ole mitään ko. miestä vastaan mutta en voi muuta sanoa kuin että ei mene demareilla hyvin. Heille kelpaa ehdokaaksi mies joka on julkisesti myöntänyt ettei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa! Tämä oli asiantila ainakin noin kymmenen vuotta sitten. Toki siinä ajassa ehtii ahmia ajuihinsa vaikka miten suuren kirjaston tahansa. Ehkä urheilun lopettamisen myötä elämään on sitten pitänyt hankkia jotain sisältöä. Eihän kirjaviisaus toki mitään takaa, se on monesti nähnty. Mutta siihen mihin kirjaviisaus loppuu niin siitähän se glamouri alkaa. Voi kissan viikset minkä keksivät…


keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Muutamia mietteitä uuden TIME-lehden äärellä - Steven Jobs sairastaa


Tänään postista tullut TIME vaatii aika paljon paneutumista ja tämän lehden lukemiseenhan yleensä pätee sellainen sääntö että se on parasta lukea mahdollisimman pian sillä muuten se monen muun jalkoihin. Toisaalta ottaen uusin numero suorastaan pakottaa lukemaan sen varsin perusteellisesti. 



Tämä porina jää yhteen näkökulmaan ja se on juuri se joka meille otsikosta avautuu. Kerrataan vielä se kuka tämä Steven Jobs oikein on…. Kysehän on miehestä Apple-tietokoneiden takana. Jobs kuuluu niihin henkilöihin joilla yliopisto-opinnot ovat jääneet kesken mutta jotka ovat luoneet oman imperiuminsa. Hänen ulkonäkönsä pettää. Mies menee mine haluaa kauhtuneissa farkuissa ja mustassa poolopaidassa ja elelee muutenkin hyvin vaatimattomasti. Mies ei viihdy kalleissa ravintoloissa vaan syö itsevalmistamiaan ruokiaan ja kasvissyöjä kun kalifornialaiseen tapaan on niin lempiruokakin on pastaa juustokastikkeen ja porkkanaraasteen kanssa… Mutta ulkonäkö todellakin pettää. Hän on mitä suurimmassa määrin niin bisneksen kyllästämä mies kuin joku vain voi olla. 



Hänhän ei ole se Steve joka oli se tekniikan alan nero joka loi pohjan ensimmäisille Apple-tietokoneille, se mies oli Steve Wozniak. Ehkä Jobs toki ymmärtää jotain Applen sisuskalujenkin päälle, ainakin periaatteessa, mutta hänen osuutensa menestystarinassa on ollut siinä että hänellä on pistämätön pelisilmä ja liikevainu. Wozniak ei enää ole mukana Applen touhuissa mutta pitkälti kunnia tuon yhtiön menestyksen perusteista kuuluu hänelle. Hän jälkeensä työtä tehneille insinööreille kaikki onkin sitten ollut helpompaa.



Mutta Jobs on se paha poika joka on iPodin ja myös iPhonen menestyksen takana. Jobsia voidaan syyttää ideavarkauksista mutta toisaalta on kysyttävä että mitäs pahaa siinä sitten on. On se sekin yksi lahjakkuuden ja älykkyyden laji. Kun tuollainen ominaisuus lisätään varmaan liikevainuun ja sitä ohjaa rautainen tahtotila niin menestys on väistämätöntä.



Applella on mennyt viime vuonna todella hyvin. Pelkästään yhtiö on myynyt 9,7 miljoonaa uutta tietokonetta vuonna 2008! Sen kasvu on tuplat siihen mitä se tietokonealalla on ylipäätänsä ollut. Jobsin johdolla Apple on pistänyt Sonyn melkein vainaaksi iPodien kanssa ja NOKIA ottaa vielä pahasti kuonoonsa kunhan ihmiset oikein kunnolla huomaavat millainen ihmelaite iPhone todella on… iPodin menestystarina on vielä pientä siihen mitä iPhone tulee olemaan. Sehän on ensimmäinen ihanoikea ja aito taskukannettava tietokone. Se yhdessä Apple-storen yli kymmenentuhannen ilmaisen tai muuten vain halvan sovelluksen kanssa tulee kasvattamaan Applen liikevaihdon ennätyspilviin. Itse aion kärvistellä NOKIAN N93-laitteen kanssa vielä pari vuotta mutta sitten on aika iPHONEN, ja kahden vuoden kuluttua ovat hinnatkin vielä paljon alempana ja sovellutukset vapaat lastentaudeista.



Ja ehkä vielä suurempi joukko ihmisiä tajuaa sen millainen vitsaus PC-formaattinen tietokone on ja että maailman johtava terroristijärjestö ei todellakaan ole Osama bin Ladenin Al-Quaida vaan Bill Gatesin johtama Microsoft. Voi kumpa Obamakin olisi Apple-fani...



Mutta Jobs on sairastellut viime aikoina kovin ja hänen vetäytymisensä firman johdosta on ihan mahdollista. Toisaaltaottaen hän on luonut sellaiset näköalat ja mahdollisuudet että Apple ei voi enää menettää asemiaan. Kyseessä on sellainen määrä innostuneita ihmisiä että heitä ei yksinkertaisesti pyyhkäistä olemattomiin. Surullista tässä on se, että Jobs on vasta 53-vuotias. Mutta vielä ei ole nekrologin ja suruliputuksen aika. Eläköön kahtuneet farkut ja musta poolopaita!!!