Ainakin ajallisesti on viikko puolivälissä. Ja tammikuu vetelee viimeisiään. Edessä on lyhyt helmikuu! Onkohan muuten kovin moni tullut ajatelleeksi sitä miten merkittävän lyhyt kuukausi tuo helmikuu oikein on. Vain 28 päivää.
Mutta itse asiassa helmikuu on kymmenyksen lyhyempi kuin muut kuukaudet, ainakin noin kymmenyksen. Tuon kuukauden aikana järkevä ja taitava ihminen säästää rahaakin sen kymmenyksen verran.
Joopa joo ja saarnakin pitää kirjoittaa. Eipäs hätiä! Idea ja juuri on jo valmiina joten huomenna pistetään jauhoja happanemaan. Eiköhän se tästä iloisen leipojan ruisjauhoilla onnistu kun on yksi vaivakin vähemmän. Viikon verran olen kärsinyt nimittäin melkoisesta sähkömyrskystä vasemmassa kädessä. Ja nyt se on sitten poissa. Vähän laiskuuttahan tuo on ollut kun en ole hommaa aiemmin hoitanut kuntoon. Käsi on ollut puutumaan päin jo pitkään ja nyt todellakin viimeisen viikon aikana vasemmassa kädessä on ollut parhaimmillaan kymmeniä kertoja tunnissa todella pahoja sähäreitä. Yleensä käsien puutumisesta on selvinnyt niksauttamalla selkärankaa vaikkapa matalaselkäisen tuolin selkänojaa vasten. En vain löytänyt lukossa olevaa nikamaa ennen tätä iltaa. Sitten yksi sivuttainen venytys ja pieni naksahdus… Tunne oli ihmeellinen. Kipinöivä käsi rauhoittui oitis ja helpotuksen aalto lähti liikkeelle kyynärpäästä ja normaali tunne levisi hiljakseen sormenpäihin ja olkpäähään. Nyt selkärangassa on sitten jotenkin ilmava olo ja muutenkin mukava fiilis miehellä. Enää ei tarvitse hakata ja läpsäytellä vasempaa kättä kymmeniä kertoja tunnissa. Asia hoidettu, eikä lekuria tarvittu. Ei ainakaan tällä kertaa…
Katsotaanpas tässä vielä lopuksi ensi pyhän epistolaa eli Uuden testamentin lukukappaletta.
Hepr. 11: 23–27
"Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."
Joopa joo! Usko on jotakin ylimaallista ja meistä riippumatonta. Niin on myös kirkko ja sen olemus. Se se on jotakin joka ei ole meistä ihmisistä lähtöisin. Mitä ovat poliittiset puolueet ja ihmisten pyrkimykset. Ne kyllä nousevat ihmisten syvistä riveistä ja tarpeista ja joskus jopa hädästä. Ihminen pyrkimyksineen on vain väliaikaista mutta silti se ei ole turhaa. Tänään eräässä seurakunnan toimintaa pohtivassa kokouksesa laulatin porukalle iltavirtenä virren 164 ja se jäi soimaan päähän pariksi tunniksi. Nyt kuitenkin tämä porina päättyy virren 165 eka säkeistön sanoihin. Mutta sitä ennen totean, että täytyy tässä pikkuisen selailla uusinta TIME-lehteä, tuota Jenkkilän demokraattisen puolueen pää-äänenkannattajaa. Ja apuva: sähkömyrsky palailee vasempaan käteen…
“On suuri ihme seurakunta Herran! Maailman muoto vaikka katoaa, on Jeesus Kristus sama ikuisesti, hän itse seurakuntaa rakentaa. Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa.”