Siis se aika kun alkaa NHL. Tänään on Helsingissä pelattu peli Jokerit – Pittsburgh Penguins mutta kyseessä on näytöspeli jossa mennään puolella vauhdilla ja eikä juuri t aklailla. Vähän kuin USA:N ja Kanadan ns. ja muka unelmafinaali Salt Lake Cityn olympialaisissa talvikisoissa 2002.
Eri asia ovat sitten ne pelit jotka pelataan osana varsinaista NHL-runkosarjaa. Jos sellaisia pelejä saadaan Suomeenkin aivan vaikkapa ensi kauden NHL-runkosarna avaukseen niin sitten voi vaivaantua katsomaan pelin jopa televisiosta, muuten ei.
Nyt on sitten taas aika spekuloida vaikkapa runkosarjan voittajalla ja varsinaisella Stanley Cup-mestaruudella. Kyllähän homma on niin, että Detroti vahvistui entisestään kun se hankki riveihinsä Marian Hossan. Detrotin salaisuus on kyllä analysoitu ja kaikkihan sen tietävät. Joukkueella on hirmuinen työmoraali ja he välttävät virheitä jotka tuovat jäähyjä. Et näe Detrotin miestä ottamassa turhaa jäähyä ja provosoitumassa turhan usein. Tällaista joukkuetta vastaan on vaikea pelata saatika sitä voittaa. Kun joukkue kaiken lisäksi on taivava ja hyvin rakennettu niin mitähän tähän voi sitten enää muuta sanoakaan.
Ainoa ongelmakohta on tällä kaudella joukkueen, siis Detroitin, maalivahtipeli. Ei Osgood viime kaudellakaan mikään ihmesälli ollut kun puolustajat tekivät hänen eteensä niin paljon. Laukauksia vain tuli niin huonoista kulmista että siinä oli jo aina puoli voittoa. Detroitissa kyllä tiedetään sekin miten v aikeaa nykyään on tulla takaisin ja voittaa kaksi mestaruutta peräkkäin. Viimeksi siihen pystyi, yllätys, yllätys, itse Detroit kymmenen vuotta sitten.
Ja entäpä sitten Saku Koivun Montreal. Joukkue on vahvistunut muutamalla pelaajalla ja joukkueen nuoret pelaajat ovat tänä vuonna yhtä vuotta vanhempia. Joukkueella on ehkä koko liigan lahjakkaisn maalivahti-kaksikko, heki nuoria miehiä. Viime keväänä joukkue törmäsi toisella pudostuspelikierroksella Philadelphiaan ja sen maalivahtiin Marttin Bironiin. Montreal laukoi noissa peleissä aina paljon enemmän ja hyvistä kulmista mutta kun ei niin ei…
Sakulla käyvät vuodet vähiin mutta toivoa on vielä. Nyt joukueessa on iso ja luotettava keskushyökkääjä Robert Lang ja kesällä saatiin vaihtokaupassa joukkueeseen mies nimeltä Alex Tanguay. Jokohan Sakulla olisi vihdoin kunnon ketjukaverit. Olihan näin jo viime kaudella mutta aina voi toivoa ja odottaa parempaa. Kamppailu pelipaikoista on kova ja jotkut joutuvat jättämään joukkueen koska kaiken takana on kuitenkin aika raaka bisnes.
Tänä vuonna on Montrealin juhlavuosi kun kausi on joukkueen sadas kausi enhooellässä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti