Näin on! Kaikki oli kunnossa, ei ollut käynyt rosvoja ja kissakin hengissä. No eihän täällä niin ihmeellisiä asioita ryöstää olekaan. 

Otin aarrearkkuni mukaan kun matkalle lähdin. Siis tämän iki-ihanan MacBookPron… Ja vaikka tämä häviäisi niin ei se maailmaa kaataisi. Jutut ovat päässä ja pysyvät. Ihan Simonideksen sanoin “Omnia mea mecum porto.” Siis “Kaiken omani kannan mukanani”, ts. henkiset tietoni ja kykyni ovat ainoa mikä minulla on arvokasta, ja nehän minulla ovat aina mukanani. Ajatus on tosiaankin filosofi Simonideelta, joka lausui ajatuksensa kreikaksi. Joopa joo.

Eilen kävin myös pitkästä aikaa Arohongan antikvaarisessa kirjakaupassa (Helsingissä) ja ostin Kansalaisen vuosikirjan 1954 siis MitäMissäMilloimman. Ko. sarja on kirjastossani jo kokonaisuudessaan mutta olen varmuuden vuoksi keräämässä jo toista sarjaa. Vuoden 1954 kirja on varsin harvinaisen ja vaikea saada. Nyt ei siis ole mitään hätää eikä ongelmaa lainkaan; loput toisesta sarjasta saa kyllä ajan kanssa ja nyt vain nautiskellaan… Kirjan hinta oli vain 20 euroa. No onhan se vanhassa rahassa sentään 120 markkaa… Kirjan hinta ei ole siis juuri noussut euro-aikaan siirryttäessä. Samoissa lukemissa tuo kirjan hinta oli jo kymmenen vuotta sitten…

Eilen oli sitten Calixtus ja sehän meille roomalaisille hyvin passaa. Siis nyt on talviaika. Ja onhan maanteillämmekin jo talvinopeusrajoitukset… Talviajan huomaa myös siitä saunanlämmitykseen menee nyt enemmän puuta. Pappilan aitokiuashan lämpenee kesällä noin 22 standardi-klapilla, mutta talvella pitää käyttää neljä klapia enemmän. Eivätkä ne ole mitää pikku-klapeja; 44 senttiä ja keskimäärin halkaisijaltaan kolme ja puoli tuumaa… Mutta ilmat voivat olla vielä oikein hyvätkin ja kuivat. Kerrataanpas vielä tämä Calixtus-juttu:

“Calixtus eli talvipäivä 14.10. Vanhat roomalaiset aloittivat talven vieton lokakuun neljästoista päivä. Myöhemmin päivää alettiin viettää nimellä Calixtus. Calixtus oli vapautettu orja, jonka paavi Zefyrinus otti diakonikseen ja uskoi hänen huolek-seen Via Appian varrella olleet kristilliset hautapaikat, katakombit. Rooman ensim-mäinen kristillinen hautausmaa, Callixtuksen katakombi, on hänen kuuluisa muis-tomerkkinsä. Callixtus oli paavina Zefyrinuksen jälkeen vuosina 217-222. Hän lievensi ankaraa kirkkokuria. Hän tunsi kolme vuosittaista paastojaksoa, jotka sijoittuivat kesä-, syys- ja joulukuuhun. Näille ajoille Calixtus asetti ensimmäiset rukouspäivät, ns. kvatember-päivät. Hän lienee kärsinyt marttyyrikuoleman vuonna 222. Vanhoissa almanakoissa luki 14.10. kohdalla meilläkin vuosisatojen ajan.