Oi lokakuu, sä kuuhut kahdeksas.

On tullut ja se tuo tullessaan monia ilmiöitä. Ehkä raivostuttavin niistä on lehdenpurruuttaja mekastavine laitteineen. Missä on ihana lehtiharavan rapina... Ja loppujen lopuksi on aivan yksi ja sama haravoidaanko lehdet syksyllä vai keväällä, vai harvaoidaanko olleenkaan. Mutta ihmisethän palvovat nurmikoita joten ymmärtäähän tuon asian oikein hyvin. Turhaa bensan polttamisesta se kuitenkin on. 

Lokakuun ei tarvitse olla rapainen kuten nimi väittää. Parhaimmillaan saamme nauttia hyvästä ja kuivasta ilmasta. Lokakuu on Rooman lähistöllä ja muuallakin ihanassa Italian maassa varsinainen picnic-kuukausi. Pyhäpäivinä matkataan maalle pulleiden eväskorien kanssa. On ihanan lämmintä vaan ei liian kuumaa. 

Lokakuuhan oli vanhojen roomalaisten kalenterissa kahdeksas kuukausi ennen kalenteriuudistusta. Julius-kuukausi lisättiin Asteriksistakin tutun Julius Caesarin kunniaksi ja August-kuukausi Gaius Octavianuksen eli keisari Augustuksen kunniaksi. Suomalaiset olkoot todella ylpeitä persoonallisista kuukausien nimistä.

Tänään on vietetty kansainvälistä maksapäivää. On hyvä että ryypiskelyyn ja liialliseen ryypiskelyyn kiinnitetään huomiota maailmanlaajuisesti ja Euroopan-laajuisestikin. Ei tule viinit maitokauppoihin Suomessa, ei tule. Kohti laitetaan harkintaan viinakortit vanhan ajan malliin. Usein tulee mieleen Ranskan Olympia-joukkueen toilailut Tokion kisoissa vuonna 1964. Ranskan piti saada iso tukku kultamitaleja mutta kaikki ennakkosuosikit pettivät toisensa jälkeen. Miesten pikaviestijoukkuekin jonka vaihto pelasi kuin unelma koki Waterloonsa. Ranskan maineen pelasti vanha sotaratsu Pierre Jonquers D’Oriola ratsullaan LUTTEUR. Sama heppu oli voittanut esteratsastuksen Grand Prixin jo Helsingissä 1952 ratsullaan ALI BABA. 

Kisojen jälkeen vaadittiin selitystä surkealle menestykselle ja totuus oli karmea. Ranskalainen huippu-urheilija vietti varsin kosteaa elämää, viiniä vedettiin kiduksiin pullo puolitoista päivässä... Ja sehän vastaa noin puolikasta neljäkytvolttista kansantislepulloa. Erityisesti leireillä ja isoissa kisoissa fransmannit villiintyivät varsinaisiin bakkanaaleihin, ja naisurheilijat eivät totisesti jääneet kakkosiksi. Toisaalta ei ole varmaa sekään etteikö tuo mainio ratsu LUTTEUR ollut Ranskan joukkueen ainoa raitis ”henkilö” Tokion kisoissa. Ranskalaiset menivät itseensä ja menestys Mexico Cityn kisoissa vuonna 1968 olikin jo vallan erinomainen, kuudes sija mitalitaulukossa ja seitsemän kultaa. Eli että se niistä eurooppalaista juomatavoista. JOOBA JOO. 

Maailma se vain huononee päivä päivältä. Kehnoksi käy ennen kuin loppu tuleepi. Jos lokakuussa alkaa ahistamaan on hyvä juoda venäläistyyppistä teetä ja vaikka jytystellä kuivattuja hedelmiä. Mutta kun urheiluun päästiin niin kerrotaanpas juttu vanhemmilla päivillä raitistumisen edut huomaneesta Anssi Kukkosesta. Anssi oli kuuluttamassa isoja yleisurheilukisoja takavuosina jossain Uudellamaalla. Tuli tauko ja Anssi luuli laittaneensa mikrofonin pois päältä. Anssi huusi isoon ääneen järjestäjillle: "Tuokaa Anssille makkaraa ja kylymää kolloo, sitä savolaisten pornojuomaa." Sattuneista syistä mikrofoni olikin päällä ja Anssi sai elämänsä suurimmat aploodit.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Kosteat liperit? Mietteitä Turun Mikaelin seurakunnan pappien kapakka-reissujen tiimoilta.

Ideahan on vanha, meilläkin. Mutta mitä moisesta tulisi lopulta ajatella. Viinaksien, kansantisleen, väriviinojen, viinien siiderin ja mallasjuomien kulutus on kasvanut huimasti viime vuosina. Olen puhuhut asiasta aiemminkin. Kyllä asia on nyt niin, että kansan tulisi suuressa määrin raitistua ja esimerkkejä kyllä kaivattaisiin muutekin kuin Cola-Matin muodossa, siis pääministeri Matti Vanhasen... Toisaalta seurakuntalaisiin tulisi saada kontakteja monella tavalla. 

Mutta mennääns asiaan, siis "kosteisiin lipereihin". Asiastahan voi veistellä vaikka kuinka paljon. Ainahan viinakset ovat papeille maistuneet. Sellaistakin juttua kerrotaan eräästä vanhasta rovastista joka kesken saarnaa katseli kaveriaan silmiin ja sanoi kummallisilla painotuksilla "gohem oog verm tot ves", tai jotain sinne päin. Innokas ja hyvä saarnamieshän hän perimätiedon mukaan oli. Moisen lausahduksen hän väitti seurakuntalaisilleen olevan kreikkaa, ja tarkoittavan "autuaita ovat murheelliset". Kukaan kirkkokansasta ei kreikkaa ymmärtänyt mutta kunnankam-reeripa lähti kotio ja pisti totiveden porisemaan hellalle... Taisipa saarnan loppu sujua vallan lutvakasti! Voidaan myös päätellä että kyseessä oli Pyhäinpäivän saarna!

Lauantai-iltainen virkatehtävä voi olla varsin hyvä tekosyy päästä vapaalle. Mikaelin kapakka-pappien listasta ei naista löydy. Ainakin tässä suhteessa pappien kapakointi on todella maskuliininen laji. Vaan entäpäs kulungit? Todennäköisesti tässä tapauksessa juomat tarjoaa ravintola. Väittäisin ko. pappien vetävän ainakin gepardia keuhkoon, eli keskiolutta. Mahdolliset pohjat ja rohkaisuryypyt menevät sitten omasta kukkarosta, tai kirkkoherran edustusbudjetista.

Mutta jos lähtisin itse ko. projektiin niin asettaisin iskuryhmälleni jotain tavoitteita ja strategioita:

1) Toimittaisiin työpareina. Toisella liperit kaulassa, toinen siviili. Näin tulisi mukaan sosiologinen ja psykologinen tarkkailu-aspekti.

2) Kapakointi-paikkaa ei ennalta ilmoitettaisi kenellekään. Asiassa tulisi olla spontaani leima. Tulisi välttää pintaliitopaikkoja ja yökerhoja, vaikka siellä varmaankin löytäisi pinnallisia ja heikkoja ihmisiä.

3) Vaikka harjoitettaisiin sielunhoitoa ja kontaktien luomista tulisi raittiusteeman, tai ainakin kohtuukäytöstä valistamisen olla keskeisellä sijalla "julistuksessa".

Joopa joo! Hurskastelu ja raittiudesta puhuminen on turhaa ellei ole takana viidensadan krapula-aamun mieltäkääntävä kokemus. Onhan tässä hieman veistelty, mutta voi myös aiheellisesti sanoa:

"Joka tuulella kylvää, se myrskyssä niittää."

"Joka tulella leikkii saa pyroklastin niskaansa."

Ja pappiin pätee sama kuin muihinkin ihmisiin: Jos on pakko ryypiskellä niin parasta pysyä kotona ja olla vallan ykkösolut-linjalla, ja ottaa kyytipojaksi päärynöitä. 

Tähän sopii hyvin Tuopin jäljet.