Otetaanpa puheeksi Helsinki ja pääkaupunkiseutu yleensä. Kyllä homman nimi on se, että Helsingin kupeeseen tulisi rakentaa yksi iso ytyvoimala. Siitä saisi valtavat määrät kaukolämpöä kun reaktori
syöksee kiduksistaan joka hetki noin 45 kuutioita suorastaan ylikiehuvaa vettä.
Voimalan vain tulisi olla tarpeeksi lähellä pääkaupungin keskustaa. Johan pysyisivät kadutkin sulana kun niiden alle vedettäisiin kunnon putki-verkosto. Tuon kuuman vesimäärän hyödyntämisen rajana olisi vain mielikuvituksen puute.
Mutta eihän tuollainen onnistu kun tunteet vellovat pinnassa. Tosia-asia on kuitenkin se, että muualla tuotettua sähköä palaa pääkaupungin töpseleissä oikein urakamman kanssa. Suomalainen ydinvoimala on niin turvallinen laite, että mitään vaaraa ei olisi. Ytyvoimala toisi päinvastoin valtavan määrän positiivisia tuntemuksia pääkaupunseudulle. Ja olisihan se ennen kaikkea tasapuolista. Kun kerran nyky-urbaani elämänmuoto niin paljon sähköä vaatii, niin tuotettakoon sitä siellä misää sitä kuluu.
Harmi vain, että pääkaupunkiseudulla ei taida olla enää kovin monta paikkaa vapaana moiselle hankkeelle. Tietysti edellä mainittu on varsin suurta pila-puhetta, mutta ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli. Ainahan uutta ja mahdottoman tuntuista on vastustetettu, ja tullaan edelleenkin vastustamaan. Se on elämän laki ja sen ymmärtää.
Jos ihmiskunta lähtisi jokaisen asian perään kritiikittömästi niin sehän olisi aina suuressa vaarassa. Isot asiat vaativat paljon valmistelua ja pitkä-aikaista kypsyttelyä. Kun nyt Helsingin ytyvoimala-hanke otetaan puheenaiheeksi niin jotain konkreettista voidaan odottaa vasta vuonna 2040, ja aikaisintaan silloinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti