Joku aina ihmettelee sitä miksi taidetta ja kulttuuria on tuettava. Niitä on tuettava monistakin syistä ja niillä on jopa pienoinen itseisarvonsa. Katkera ja kateellinenhan saa kyllä olla, mutta jos ei erota katujyrän ääntä satakielen laulusta niin ei sen pitäisi olla peruste vihata kulttuuria ja taiteilijoita, taiteilijoita jokta kyllä tukea tarvitsevat. Eriytyneen yhteiskunnan olemukseen kuuluvat spesialistit, kysymys onkin sitten siinä että kuinka paljon heitä tarvitaan?
Budjetin pääluokka 29 eli opetus-, ja kulttuuriministeriön hallinnonala on mielenkiinoista luettavaa. Kulttuurin ja liikunnan tukeminen on kallista lystiä kaikkinensa ja kalliimpaa olisi ellei Veikkausvoittovaroja ja RAY:n penninkiä kohdistettaisi kulttuurin ja liikunnan tukemiseen. Niistä saadaan kaikkinensa 390 000 000 euroa tukea taiteelle, liikunnalle ja nuorisotyölle.
Summat ovat suuria ja paljon parjattu huippu-urheilu on varsin vaatimaton tekijä. Sen osuus valtion budjetista on "vain" 6,4 miljoonaa euroa. Sillä tuetaan olympia-urheilua ja muuta. Jääkiekkokin saa oman pienen osuutensa kokonaisuudesta. Että ei olympia-urheilua niin suurilla rahasummilla tueta kuin moni luulee. Lajiliitot ovat kateellisia toisilleen, ja niitähän on tässä ihan kaikkea harrastavan kansakunnan keskuudessa todella monta. Ainoa lajiliitto Suomessa joka pärjää melkein omillaan on jääkiekkoliitto. Ja taitaa pärjätäkin sillä se kaappaa säännöllisesti suurimman osuuden kaikista sponsorirahoista mitä urheilun saralla liikkuu.
Tuetuimpia instituutioita Suomessa ovat valtion avustuksilla toimivat orkesterit ja teatterit. Museotkaan eivät ole mitenkään ilmaisia. Tapanamme on tukea taiteilijoita, kirjailijoita ja kääntäjiä huomattavilla summilla. Teatterit ja orkesterit saavat yhteensä 42 miljoonaa euroa tukirahoja. Museoita pyöritetään kahdellakymmenellä miljoonalla eurolla ja erilaisia apurahoja annetaan budjetistamme reilut 13 miljoonaa euroa, summa mikä on loppujen lopuksi aika pieni. Voidaan tietysti jälleen kysyä varsin suurella syyllä että mikä on kohtuus ja mikä on oikein?
Veikkausvoittovarat ja RAY:n tuloutukset pelastavat siis paljon, todella paljon. Ihmiset joutuvat maksamaan veroja väkipakolla, mutta rahapelejä pelataan ihan vapaaehoisesti. Lopujen lopuksi laki joka määrää miten veikkausvoittovaroja käytetään on vallan nerokas. Taide, liikunta, tiede ja nuorisotyö ovat tärkeitä asioita. Veikkausvoittovaroilla tuetaan jopa nuorten työllistämistä.
Veikkausvoittovarojen käyttö kulttuuriin ja liikuntaan on eräänlainen yhteiskuntasopimus. Tuo edellä mainitsemamme summa, noin 390 000 000 euroa, jakaantuu siten että taiteen edistäminen saa 207 000 000 euroa, liikunta ja urheilu 135 000 000 euroa ja nuoristotyö 48 500 000 euroa. Veikkausvoittovaroista käydään kovaa kamppailua ja keskustelu niiden jako-osuuksista on varsin tulenarkaa tavaraa.
Mutta joskus on käytävä keskustelua joistakin asioista. Aloitetaan vaikkapa tuetuista orkestereista ja teattereista. Minkä kokoinen kaupunki sitten loulta tarvitsee oman orkesterin? Riittäisikö maahamme noin 7-8 maakuntaorkesteria isojen kaupunkien orkestereiden lisäksi. Tällaiset orkesterit kiertäisivät sitten jakamassa musiikkinautintoa maakunnissa.Teattereiden suhteen voidaan asettaa samat kysymykset! Sitten ovat museot jotka ovat varsinaisia rahasyöppöjä.
Kaikista demokraattisin kulttuurilaitos on kuitenkin kirjasto ja jos jostakin kulttuurin alalta jotain leikataan ja jonnekin siirretään, niin kirjasto on ensimmäisenä saamalistalla. Jossain päin Suomea on niin tiukka tilanne, että kirjastotyöntekijät eivät oikein tahdo päästä edes lakisääteisiin koulutuksiin. Toisaalta kirjastojen tietojärjestelmissä on paljon kustannuksia lisäävää päällekkäisyyttä, eivätkä kirjastotädit aina niin helpolla suostu uudistuksiin.
Varsinaisia taiteilijoita tuetaan loppujen lopuksi varsin pienillä summilla jos puhutaan kokonaisuudesta. Kun Aleksis Kivi aikoinaan sai "kirjallisuuden valtionpalkinnon" vuonna 1865 niin summa taisi olla 5000 silloista markaa (Korjatkoon joku jos muistaa paremmin!). Palkintonsa Kivi ansaitsi mutta sen myöntäminen hänelle kismitti paljon Runebergiä ja itseään A.Oksasta. Kun Kivi palkintonsa sai niin hänpä vuokrasi kiesit ja kiersi rahoittajalta toiselle maksamassa velkojaan. Illalla Kivi oli taas tyhjätasku ja sai pian aloittaa kierroksensa uudelleen. No toisaalta Kiven hautajaisten jälkeen ystäväjoukko piti kunnon peijaiset joissa meni kiduksiin monta kiulullista paloviinaa, monta pulloa hyvää portviiniä jne. Taisi noiden peijaisten kustaanukset olla tuommoiset 400 silloista markkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti