tiistai 24. lokakuuta 2006

Sosialismi tai kuolema; ei kumpaakaan...


Puhutaanpas  nyt  hieman  ulkopolittiikkaa,  suoras-taaan  maailmanpolitiikkaa,  ja  tartutaan  sellaiseen  mielenkiintoiseen  asiaan  kuin  Kuuban-kysymykseen.  Kuuba  vannoo  pysyvänsä  valitsemallaan  tiellä.  Yhdysvallat vaatii jatkuvasti  muutoksia  moniin  asioihin.  Kuuballa  ei  ole  kuitenkaan  juuri  nyt  mitään  hätää  kun  se  on  löytänyt  sponsorinkin  Venezuelan  Hugo  Chavezin  muodossa…


Kuuba  on  uhmannut  USA:n  mahtia  jo  kohta  puolen  vuosisadan  ajan  ja  vielä  ei  asian  suhteen  todellakaan  näy  loppua.  Asian  soisi  toki  olevan  toisin.  Kyseessä  on  kai  tilanne  jossa  kumpikaan  ei  kasvojaan  menettämättä  voi  antaa  periksi.  Asiaanhan  oli  varsin  nopea  ratkaisu  siinä  että  taloussaarto  purettaisiin  täysin  ja  annettaisiin  vain  “vallankumouksen  nousta.”  Taloussaarron  loppumisen  jälkeen  ei  menisi  vuottakaan  kun  maassa  olisi  aivan  toisenlainen  meno.  Onhan  Kuuba itsessään  melkoinen  kummajainen  aikana  jona  maailman  teini-ikäiset  eivät  Derkkulasta  ja  Neukkulasta  mitään  tiedä.


Asiaa  voisi  perustella  Obamalle  ja  kumppaneille  siten  että  Kuuba  ja  sinne  uppoavat  investoinnit  toimisivat  pienenä  piristyruiskeena  USA:N  taloudelle.  Lisäksi  saataisiin  sellaisia  arvoja  joista  on  vain  päästy  haikalemaan  viimeisen  viidenkymmenen  vuoden  aikana.  Kaiken  lisäksi  Kuuba  heräisi  eloon  turismi-ryntäyksen  myötä.  Katkeamattomana  virtana  Havannan  satamassa  vierailisi  amerikkalaisia  loistoristeilijöitä  ja  lemmenlaivoja  jotka  toisivat  taalereita  voidellen  maan  taloutta  huimaan  nousuun.  Maailmalla  vallitsisi  pitkään  Kuuba-buumi  ja  sikaritkin  käryäisivät  iloisesti.  Itse Yhdysvaltain johtaja  ja  Castron  poppoo  voisivat  istua  alas  ja  ihmetellä  50  vuoden  suurta  hölmöilyä…


Mutta  kun  ei  niin  ei!  Ylpeys  on  aivan  liian  suuri  jotta  em.  asia  voisi  toteutua  ja  se  on  suuri,  surkea  ja  surullinen  asia.  Asia  on  semminkin  surkea  koska  Kuuba  ja  kuubalaiset  tarvitsevat  maailmaa  ja  me  kaikki  maailman  kansalaiset  emme  voi  elää  täydellistä  elämää  jos  kuubalaisia  vieläkin  talousssaarrolla  kiusataan.  Otsikon  kysymys  “sosialismi  vai  kuolema”  on  väännelmä  kuubalaisten  omasta  iskulauseesta  “sosialismi  tai  kuolema.”  Siitä  on  käytetty  myös  muotoa  “sosialismi  ja  kuolema.”


Mutta vielä pitää kysyä yhden kerran. Miksi koko taloussaarto? Onko tämä maailma tosiaankin niin pieni, ettei tänne mahdu yksi Kuuba? Pitääkö kaikkien aina ja iankaikkisesti tulla onnellisiksi samalla tavalla? ”Vanhassa tarinassa” kerrotaan, että kun Jumala loi Väyrysen, hän sanoi: Kuule poika, tämmönen tästä nyt tuli? Ja Poika vastasi: Lähetä maailmaan vaan, saa siellä olla yksi tuommoinenkin. Niin, jotta saaHan se olla yksi Kuubakin.



Sääliksi kävisi Kuubaa jos MUUTOS toteutuisi. Muutamassa kuukaudessa maa olisi kuin Miami ja Amerikkalaiset moneymakerit tekisivät siellä tuhojaan. Viimeinen aito ja erilainen linnake maailmassa katoaisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti