maanantai 27. helmikuuta 2006

in perpetuam rei memoriam. Grex aetatis aureae hockeyi Finnici.


 

he  olivat  suuria  jääkiekkolijoita  jotka  kulkivat  menestyksestä  menestykseen  vaikka  heidän  suurin  unelmansa  ei  koskaan  toteutunutkaan.  aikakausien  kulku  ei  himmennä  heidän  saavutustensa  arvoa. he  olivat  pelättyjä  maalintekijöitä  ja  he  pelasivat  viihtyttävää  peliä.  he  olivat  arvostettuaja  kaikista  suurimpien  asiantuntijoiden  listauksissa  ja  omissa  ammattilaisjoukkueissaan  heitä  kunnioitettiin  pyhällä  pään  alas  painamisella.  ihmetystä  herätti  se  miten  niin  pienen  maan  joukkue  voi  niin  useasti  yltää  mitaleille.  calgary mcmlxxxviii; lillehammer mcmcxiv; nagano mcmcxviii; worldcup mmiv; torino mmvi; vancouver mmx…


he  olivat  pienelle  maallensa  kunniaksi  ja  he  olivat  asenteessaan  esimerkillisiä.  he  näyttivät  aidosti  ilonsa  ja  pettymyksensä  tunteet.  kansakunta  vaati  heiltä  aina  paljon  ja  se  eli  mukana  heidän  tuskassan  ja  riemussaan.  he  antoivat  lohtua  ja  viihdykettä  ja  innostivat   nuoreempia  jääkiekkolija-sukupolvia.  monellakin  tavalla  heitä  arvostettiin  heidän  pienen  synnyinkotomaansa  ulkopuolella  enemmän.  he  totetuttivat  jaloa  olympia-aatetta  ja  heissä  eli  lihaksi  suuren  olympia-paronin  ja  pedagogin  pierre  de  coubertinin  kuolematon  ajatus  että  tärkeintä  ei  ole  voitto  vaan  reilu  ja  rehti  kisa.


suomen  jääkiekkolun  kultainen  ikäluokka  on  pelannut  viimeisen  kerran  pääsystä  suuren  ja  vain  arvostetuimman  jääkiekko-turnauksen  loppuotteluun.  he  kokivat  tappion  nuoremmalle  ja  nälkäisemmälle  joukkueelle  ja  mikä  onkaan  heidän  saavutuksensa  ottelussa  kolmannesta  sijasta  on  sekin  suuri  saavutus.  kaikkinensa  on  pienen  urheilumaan  jääkiekkojoukkue  yltänyt  seitsemissä  edellisissä  kisoissa  viidestii  neljän  parhaan  joukkoon.  pienen  maan  niukoista  resursseista  koottu  joukkue  ylsi  saavutuksiinsa  vain  pelaamalla  aina  joukkueena  ja  pitämällä  tätä  suurimpana  johtotähtenään.


vuoden  2014  olympialaisissa  talvikisoissa  ei  ehkä  nähdä  enää  maailman  parhaita  jääkiekkoilijoita.  vancouverin  olympialaisissa  talvikisoissa  nähtiin  jäällä  viimeistä  kertaa  sellaiset  pelaajat  kuin  saku  koivu,  teemu  selänne,  jere  lehtinen, kimmo  timonen,  miikka  kiprusoff,  sami  salo…  mikä  onkaan  jääkiekkoilun  historiankirjoitus  kymmenien  vuosien  kuluttua  niin  siinä  todettiin  että  he  viimeistään  nostivat  suomen  jääkiekon  suurvallaksi.


heidän  suurin  saavutus  ei  ollut  jääkiekon  maailmanmestaruus  mcmcxv-vuonna  vaan  loppuottelupaikka  mmiv-vuoden  maailman cup-turnamentissa  ja  paikka  olympialaisten  talvikisojen  loppuottelussa torinossa  mmvi-vuonna.  heidän  muistonsa  ei  koskaan  häviä  ja  he  ovat  innoituksensa  uudelle  kultaisemmalle  sukupolvelle  joka  tulee  vielä  ja  ottaa  kaikista  kirkkaimman  saavutuksen  mitä  jääkiekkoilun  jumalat  voivat  pelaajilleen  suoda.


per  tot  discrimina  rerum

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti