Nykyinen virsikirjamme on ollut käytössä jo 20 vuotta. Se sisältää monia yleviä, jopa taivaallisiakin virsiä. Joukossa on kuitenkin muutamia varsin naiveja, jos kohta kauheitakin tekeleitä. Yksi hyvin pateettinen ja kyseenalainen virsi on numero 473, tuo atriavirsien osastossa oleva “salaattivirsi.”
Mutta eikös se ole suosittukin!? Onhan se, ja mitä isompi viskaali on paikalla ja mitä tärkeämpi kirkon tilaisuus oiin saletimpaa on, että tuo kaikkien salaattivirsien äiti kyllä silloin lauletaan. Porukka on vakava ja pateettis-koomisen näköinen, aivan kuten natsipomot oopperaassa jos hieman ilkeästi sanoo.
Tänään kokonnuutaan hiippakunnittain teeman “Yksi, yhteinen paimenvirka 20 vuotta” merkeissä. Turussa päivän aloittaa palvos kansallispyhätössä. Sitten mennään Turun kristilliselle syödään ja jos ruokavirsi lauletaan niin se ollee juuri 473. Lunssin jälkeen alkaa sitten puhekyllästeinen ohjelma, mm. Turun piispa Kari Mäkinen puhuu pappeuden syvimmästä olemuksesta. Raportoin päivän tapahtumista lähipäinä.
Vanha virsikirja vuodelta 1701 sisälsi yhden virren otsikon “Terveydestä” alla. Sen kuudes säkeistö on puhutteleva vielä ja erityisesti tänäpänäkin:
Ei ole patettista jorinaa. Tuon kun loikaset niin menee alas vaikka rasvainen villisika tyyliin Obelix gallialainen…
Tämän porinan tarkoituksena ei ole ollut suinkaan pilkata salaatin ystäviä, jääköön pieneksi kiukunpurkaukseksi. Mutta mikä tekee tuosta virrestä niin pateettisen. Onhan sanat peräti psalttarista mukaillut? Ja eihän psalmissa 145 periaatteessa ole mitään vikaa. Ongelma on ensinnäkin siinä, että se on tuollainen lyhyt tokaisu joka on otettu keskeltä psalmia ja teetetty tilaustyönä Niilo Rauhalalla. Yleensäkin nämä virsikirjakomitean tilaustyövirret ovat aika pateettisia. Oma lukunsa näiden pateettisten tilausvirsien suhteen on numero 525, mutta sitä ruodimme joskus tulevina vuosikymmeninä… Mutta nyt psalmiin 145 ja jakeisiin 15-16.
Kaikki katsovat odottaen sinuun,
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Yksi tärkeä asia siitä myös puuttuu; siinä ei mainita Jeesuksen nimeä. Siinä puhutaan toki vanhatestamentillisesta Jumalasta mutta…. Rauhala on käyttänyt tilaustyönsä pohjana jakeita 143:15-16. Kyseinen psalmi jatkuu muuten näin:
Herra on kaikessa oikeamielinen,
Kontrasti vanhaan ja oikeampaan ruokavirteen on myös sävelmän tasolla. Louis Bourgeoisin sävelmä 472b, tuo Geneven psalttarin helmi, ei todellakaan ole mikään pateettinen tekele.
Neljäseitenkolmosessa on paljon teennäistä manööveriä ja onpa perusteltua sanoa siitä tulleen kirkkomme “pakkojatsia.” Niin teennäinen se on, että joskus on ollut melkein pakko sanoa, että “otetaansas 472 pursuaalla päälle jotta pääruokaankin voi käydä käsiksi.” Ja sitten syödään ja valitellaan ruuansulatusvaivoja…
Virteen 472 on olemassa muuten toisenlaisetkin sanat, mutta ei pidä antaa moralisteille liikaa kauhistelemisen aihetta. Puhutaan niistäkin joskus tulevina vuosikymmeninä. Sanotaan niiden olevan hieman “rabelaismaisen naturalistiset.”
Valitettavasti en pysty osallistumaan juhlapäivälliselle illalla… Meinaan siellä ne parhaa jutut yleensä, jos ei ole tunnelmaa aivan väärälä ruokavirrellä pilattu.
Paremp’ leivän palainen / Terveydes’ ompi, / Kuin kaikk’ kulta yltäinen, / Koska tauti syöpi; / Koskan taidan tarpeeksen’ / Syödä paitsi kivun, / Niin mä herkun halpaisen / Annan hillit’ himon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti