Enkidu kuolee.

Viime päivinä suomalainen kirjailija Kaari  Utrio  on ollut jälleen esillä. Hänhän on paljon puhunut elämänsä aikana ihmiselon  lopusta  ja  kuolemasta.  

Liekö  Utrio sitten  lukenut Gilgamesh-eepoksensa hyvin,  siis  sen  kirjan  jossa Enkidu,  erämaassa  syntynyt  Gilgameshin  ystävä  kuolee.  Tuossa  ikivanhassa  eepoksessahan  tehtiin  noin  äkkilukemalta  ensimmäinen  armomurha  kun  silmille  sieltä  todellakin  hyppäävät  sanat  "Enkidu  kuolee."  Toinen  lukukerta  selvittääkin  sitten  asian  todellisen  tilan.  Luin eepoksen ensi kerran alakoululaisena ja tuo "Enkidu kuolee tuntui aika hauskalta jutulta." Opettaja ei kuitenkaan ollut aivan samaa mieltä. ja niinpä pääsin minulle niin rakkaaseen kirjavarastoon kartuttamaan yleistietoa jälleen kerran. Eepoksesta tehtiin sittemmin mainio kuunnelmakin Yleisradion radioteatteriin.

Kukaan arvovaltainen henkilö meillä ei ole ihan vakavasti ottanut kantaa eutanasia-kysymykseen. Kaari Utrion avaus meni yli eikä hän ole tarpeeksi arvovaltainen henkilö. Tai sitten asia on meille niin suuri tabu. Toisaalta ihme sillä suomalaiseen kuolemankulttuuriin on itsemurha kuulunut hyvin olennaisella tavalla.

Gilgamesh-eepos  sisältää  monta  muutakin  viisautta,  ja  sehän  huipentuu  siihen  kun  Gilgamesh  löytää  ikuisen  elämän  takaavan  yrtin  joka  kasvaa  meren  pohjassa.  Gilgamesh  kuitenkin  herpaantuu  hetkeksi  ja  päästää  yrtin  kädestään,  ja  niin  käärme  tulee  ja  hotkaisee  sen  luoden  heti  nahkansa.  Gilgamesh  itkee  katkerasti  ja  lähtee  kotimatkalle…

Gilgamesh  saa  kuitenkin  lohduttajan  kotimatkallaan  majatalon  isännästä  joka  sanoo  sanat  jotka  pätevät  edelleen,  ja  vielä  niin  kauan  kuin  ihmislapset  maapalleroa  ja  ehkä  tulevaisuudessa  terraformalisoituja  planeettoja  tallaavat:  “Kun  Jumalat  kerran  ihmisen  loivat,  he  kuoleman  hänelle  osaksi  soivat.”  Sitten  Gilgamesh  saa  kehoituksen  syödä  ja  juoda  ja  nauttia  elämän  pienistä  iloista.  

Kaari  Utriokin  on  osannut  ottaa  ilon  elämästään  irti.  Hän  on  kirjoittanut  kirjoja  ja  esiintynyt  jonkin  sortin  populäärihistorioitsijana,  ja  täytyy  sanoa  että  meikä  ottaa  hänet  jossain  määrin  vakavammin  kuin  ns.  keskiaika-asiantuntija  Hannele  Klemettelilä.  Kaari  Utriolla  on  vielä  lisäksi  palvova  ja  rakastava  mies  joka  valmistaa  joka päivä  vaimolleen  herkullisen  aterian.  Työnjako  perheessä  toimii  eikä  heitä  ole  kadehtiminen…

On ihan mahdollista että  niitä Utrion kaavailemia  armomurhapillereitä  joskus  kaupan  olisi,  ja  kyseisen  lääkkeen  nimi  olisi  peräti  tuo  ENKIDU.  Ihan  hyvin  tällainen nimi  olisi  perusteltu,  ja  jopa  kulttuurihistoriallisesti  motivoitu.