Ison venäläisen sadonkorjuusta on nyt aikaa reilut kolme viikkoa sato on todellakin jo kypsymään päin. Sadon kypsymisessähän on kyse kuivumisesta joka on nyt tapahtunut aivan ”en naturelle” pimeähkössä hyvän ilmankierron varastossa ja varsinaista pakotettua loppukuivausta ei ehkä tarvita.
Kuivumisen aikana raapi (Tässä puhutaan nyt tällaisesta: varastokynsien muodostama yksikkö tuuman pituisella naatinvarrella) menettää painostaan, kasvuryhmästä ja muunnoksesta riippuen, jopa 35 prosenttia. Erityisesti robustin varren ja tuoreena todella paksun kynsikalvon omaava Iso venäläinen on tästä hyvä esimerkki. Jos kuivataan ihan ”en naturelle” niin viimeiset grammat voivat olla todella tiukassa. Otsikkokuvan neljä kaverusta, edustaen hyvää kokoa ja painoluokkaa olematta kutitenkaa suurimpia ja kauneimpia, painavat tällä hetkellä yhteensä 463 grammaa. Kun vaaka näyttää lukemaa 455 grammaa niin voidaan puhua kypsästä kamasta. Tuollaisa raapeja mahtuu kiloon vain kahdeksan ja yhdeksäs menee sitten jo yli. Näin ollen kiloon vahtuu vain noin 910-920 grammaa.
Ei-pakotettua ja nopeutettua kuivaamista edesauttaa se jos korjuuvaiheessa Isosta venäläisestä poistetaan pari vielä tuoretta lehteä. Tämä kyllä edellyttää sitä että korjuuvaiheessa kasvissa pitäisi olla 6 kappaletta vielä pääosin vihreätä lehteä. Näin kuivauksen jälkeen raapin ympärillä on vielä ainakin kolme täydellistä wrapperia. Lopputuloksen kannalta ehkä menetetään kymmenesosa raapin painosta, mutta säilyvyyden suhteen saadaan paljon lisää. Toisaalta kyse on tietenkin paljolti arvostuksista.
Iso venäläinen oli tehnyt toisen kukkavarren kasviin josta kesäkuulla oli poistettu ensimmäinen kukkavarsi. Nyt isoon penkkiin jätetyistä yksilöistä yksi on tehnyt peräti kaksi uutta kukkavartta. Järjestykseeään toinen niistä on matkannut sinnikkäästi läpi kovettuvan varren ja ja kolmas on sekin päässyt varsin korkealle. Noiden kahden sinnikkään varren itusilmut ovat varsin suuria. Mitään ihmeellistä mutaatiota on turha odotella. Nähtäväksi jää miltä noiden itusilmujen tuottamat kasvit tekevät seuraavan kuluvan vuoden aikana. Tässäkin suhteessa heinäkuu 2017 on viisaampi. Tältä asiantila näyttää juuri nyt:
Filareen Facebook-sivuilta saamme tiedonannon että tuolla kaikkien kynsilaukka-farmien äidillä sadonkorjuu on saatu päätökseen. Viimeisenä on korjattu Silver White joka kuuluu tietenkin Hopeakuorien kasvuryhmään. Flaree sijaitsee siin varsin lähellä Kanadan rajaa Washingtonin osavaltioon sijoittuvassa Okanoganin piirikunnassa. Vanhasta Suomesta ja Suomenlahden rannikosta katsoen se on 1200 kilometriä lähempänä päiväntasaajaa. Aurinkoa on siis enemmän ja ainakin vielä näihin vuosiin saakka siellä on ollut aina varsin kylmä talvikin. Monet tekijät ovat tehneet siitä aivan ihanteellisen paikan kynsilaukan viljelyyn. Ja kerrataan nyt vielä yksi asia: Filaree oli paikka jossa uskomaton Ron. L. Engeland teki historialliset löytönsä ja työnsä.
Nähtäväksi jää miten lämpenevä ilmasto vaikuttaa Filareen oloihin. Syksyllä istutettava kynsilaukka tarvitsee kunnollisen talven tuottaakseen voimakasta ja aromikasta kamaa. Mitä tämän vuoden satoon oloissamme tulee niin merkit ovat lupaavia. Iso venäläinen maistuu juuri siltä miltä sen pitääkin maistua ja kynsien rakenne on aivan ihanteellinen tässä vaiheessa. Punainen venäläinen on juuri niin pistävä ja vahva kuin olla pitääkin. Lopulta koittaa se päivä jolloin kaikki eri kynsilaukat ovat kypsiä ja on aika tehdä lopulliset arviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti