Jukka Kemppinen kirjoitti taannoin blogissaan, siitä on jo kohta 20 vuotta, paljon ruotsalaisista ja vähän suomalaisistakin. Ei mitään yllättävää mutta jotain kumminkin. Hän äimisteli sitä kuinka paljon ruotsalaisia muutti maailmalle, ja hyvin oivaltavasti seikkoja miksi Ruotsista tuli tieteen ja tekniikan suurvalta, jopa niin että heillä on oikeus antaa vuosittaiset suurimmat tiedepalkinnot eli nobelit.
Ja niinhän se sitten myös on, vaikka harvemmin tulee ajateltua. Astrid Lindgren ja Ingmar Bergman olivat inhottavia piikkejä sosiaalidemokraattisen kansankodin lihassa. Kun muut tekivät parhaansa niin he kulkivat omia teitänsä. Ohimennen Kemppinen myös toteaa sen että huonostihan suomalaisille, ja sitä myöten suomalaisuudelle olisi käynyt jos olisimme jääneet 1800-luvun alussa Ruotsin yhteyteen. Kemppisen ajatuksia on helppo kompata. Venäjän imperiuimi antoi hyvät edellytykset hankkeelle luoda uusi kansakunta kaikkine henkisine perustuksineen ja odottaa vain kärsivällisesti Venäjän heikkoa hetkeä. Suomi-projekti tuskin olsii onnistunut Ruotsin yhteydessä.
Ruotsalaiset ovat kunnostautuneet tenniksen saralla. En itse ole mikään tenniksen suuri ystävä mutta seurasin vuosikausia virkamiesmäisellä kunnioituksella parhaimman tennispelaajamme Jarkko Niemisen otteita erityisesti suurissa turnauksissa. Neljäs tai viides kierros sai meikän ruudun ääreen. Olihan miehellä mahdollisuudet viedä ensimmäinen erä mutta kun ei niin ei. Ratkaisevalla hetkellä puuttuu sitten itsevarmuus. Ruotsihan oli tenniksen tekijämaa jo ennen Pörnepuriakin 1970-luvun alussa. Hän ei tehnyt parastaan vaan enemmän. Hän itse toimi esikuvana suurelle joukolle seuraavan sukupolven pelaajia. Anteeksi nyt vain mutta tennis ei ole suomalaisten laji. Nieminen oli lahjakas kaveri nuorempana ja hänellä oli ns. vasemman käden etu. Samoilla eväillä varustettu ruotsalainen kaveri olisi ollut maailmanlistan kymmenen parhaan joukossa ja pitkään… Tein vain parhaani... Mutta eihän suomalaisten persekyntö ole mitenkään ihme jos olympiajoukkueen iltahartaudessakin kuunneltiin Lapin Kesä-kappaletta.
Maassa jossa on tällainen väestöpohja ja missä harrastetaan niin montaa lajia niin yhtälö ei vain toimi. Toisaalta on asia myös niin, että tenniksen parissa eivät välttämättä ole koskaan mitkään superlahjakkaat urheilijatyypit meillä olleetkaan. Kaikissa lajeissa ei voi menestyä. Katsotaanpa vaikka miten derkut menettelivät talvikisojen suhteen. Menestystä tuli kaikissa muissa lajeissa paitsi ei alppihiihdossa.
Tärkeämpää kuin huippu-urheilijoiden tuottaminen olisi kuitenkin koko Kansan liikunta ja monenmoiset urheiluharrastukset. Otetaanpa esimerkiksi vaikka jousella ampuminen. Jouskarointi on nimittäin tuota noin pirun vaikea laji, ja vaikeammaksi sen oppimisen tekee suomalaisten tyyli opettaa sitä. Sitä kun ei opita millään “tein vain parhaani-mentaliteetilla.” Homman nimi on näet se, että leuka pystyyn ja hyvä ryhti, anatominen purenta ja asenne “Hi. I’m from America!” Kyllä muuten on sen jälkeen homma vähän iloisempaa ja nuolikin osuu taustaan jo ensimmäisillä laukauksilla.
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti