sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ovatko ruotsalaiset parempia kuin me?


Jukka  Kemppinen  kirjoitti  taannoin  blogissaan, siitä on jo kohta 20 vuotta, paljon   ruotsalaisista  ja  vähän  suomalaisistakin.  Ei  mitään  yllättävää  mutta  jotain  kumminkin.  Hän  äimisteli  sitä  kuinka  paljon  ruotsalaisia  muutti  maailmalle,  ja  hyvin  oivaltavasti  seikkoja  miksi  Ruotsista  tuli  tieteen  ja  tekniikan  suurvalta,  jopa  niin  että  heillä  on  oikeus  antaa  vuosittaiset  suurimmat  tiedepalkinnot  eli  nobelit.  


Ja  niinhän  se  sitten  myös  on,  vaikka  harvemmin  tulee  ajateltua.  Astrid  Lindgren  ja  Ingmar  Bergman  olivat  inhottavia  piikkejä  sosiaalidemokraattisen  kansankodin  lihassa.  Kun  muut  tekivät  parhaansa  niin  he  kulkivat  omia  teitänsä.  Ohimennen  Kemppinen  myös  toteaa  sen  että  huonostihan  suomalaisille,  ja  sitä  myöten  suomalaisuudelle  olisi  käynyt  jos  olisimme  jääneet  1800-luvun  alussa  Ruotsin  yhteyteen. Kemppisen ajatuksia on helppo kompata. Venäjän imperiuimi antoi hyvät edellytykset hankkeelle luoda uusi kansakunta kaikkine henkisine perustuksineen  ja odottaa vain kärsivällisesti Venäjän heikkoa hetkeä. Suomi-projekti tuskin olsii onnistunut Ruotsin yhteydessä.


Ruotsalaiset  ovat  kunnostautuneet  tenniksen  saralla.  En  itse  ole  mikään  tenniksen  suuri  ystävä  mutta  seurasin  vuosikausia  virkamiesmäisellä  kunnioituksella  parhaimman tennispelaajamme  Jarkko  Niemisen  otteita  erityisesti  suurissa  turnauksissa.  Neljäs  tai  viides  kierros  sai  meikän  ruudun  ääreen. Olihan  miehellä  mahdollisuudet  viedä  ensimmäinen  erä  mutta  kun  ei  niin  ei.  Ratkaisevalla  hetkellä  puuttuu  sitten  itsevarmuus.  Ruotsihan  oli  tenniksen  tekijämaa  jo  ennen  Pörnepuriakin  1970-luvun  alussa.   Hän  ei  tehnyt  parastaan  vaan  enemmän.   Hän  itse  toimi  esikuvana  suurelle  joukolle  seuraavan  sukupolven  pelaajia.  Anteeksi  nyt  vain  mutta  tennis  ei  ole  suomalaisten  laji.  Nieminen  oli  lahjakas  kaveri  nuorempana  ja  hänellä  oli  ns. vasemman  käden  etu.  Samoilla  eväillä  varustettu  ruotsalainen  kaveri  olisi  ollut  maailmanlistan  kymmenen  parhaan  joukossa  ja  pitkään…  Tein  vain  parhaani...  Mutta  eihän  suomalaisten  persekyntö  ole mitenkään  ihme  jos  olympiajoukkueen  iltahartaudessakin  kuunneltiin  Lapin  Kesä-kappaletta.


Maassa  jossa  on  tällainen  väestöpohja  ja  missä  harrastetaan  niin  montaa  lajia  niin  yhtälö  ei  vain  toimi.  Toisaalta  on  asia  myös  niin,  että  tenniksen  parissa  eivät  välttämättä  ole  koskaan  mitkään  superlahjakkaat  urheilijatyypit  meillä  olleetkaan.  Kaikissa lajeissa  ei  voi  menestyä.  Katsotaanpa  vaikka  miten  derkut  menettelivät  talvikisojen  suhteen.  Menestystä  tuli  kaikissa  muissa  lajeissa  paitsi  ei  alppihiihdossa.


Tärkeämpää  kuin  huippu-urheilijoiden  tuottaminen  olisi  kuitenkin  koko  Kansan  liikunta  ja  monenmoiset  urheiluharrastukset.  Otetaanpa  esimerkiksi  vaikka  jousella  ampuminen.  Jouskarointi  on  nimittäin  tuota  noin  pirun  vaikea  laji,  ja  vaikeammaksi  sen  oppimisen  tekee  suomalaisten  tyyli  opettaa  sitä.  Sitä  kun  ei  opita  millään  “tein  vain  parhaani-mentaliteetilla.”  Homman  nimi  on  näet  se,  että  leuka  pystyyn  ja  hyvä  ryhti,  anatominen  purenta  ja  asenne  “Hi.  I’m  from  America!”  Kyllä  muuten  on  sen  jälkeen  homma  vähän  iloisempaa  ja  nuolikin  osuu  taustaan  jo  ensimmäisillä  laukauksilla.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti