Kerrotaan että kirjan välitti ihmisille tietty “ilmoituksenantajien” ryhmä. Chigacossa toimiva Urantia-säätiö on kirjannut ns. “ilmoituksenantajien ohjeet “perusdokumentteihinsa”. Keskustelu kirjan alku-perästä tullee jatkumaan vielä pitkään. “Piireissä” liikkuukin myös paljon epämääräistä perimätietoa. Varsin hyvän käsityksen kyseisestä perimätiedosta saakin lukemalla Mark Kulieken teoksen nimeltä “Erään ilmoituksen synty”.
Tärkeämpää on kuitenkin kiinnittää huomio kirjan itsensä sisältämiin väitteisiin. Kirja väittää olevansa ihmiskunnalle välitetty “viides aikakauden avaava ilmoitus”. Sen on määrä muuttaa ihmiskuntamme, joka asuu Urantia-planeetalla, hengellinen kurssi “oikeammille raiteille”. Kieltämättä seuraava varsin populistinen ja kliseeltä kuulostava sitaatti ei ainakaan heti työnnä luotaan kirkkoon ja perinteisempään kristinuskoon suhtautuvaa keskiverto-länsimaalaista. URANTIA-kirjan sisältämällä kritiikillä on olemassa tilaus aina.
Jeesuksen uskonto on dynaamisin ihmisrotua milloinkaan aktivoinut voima. Jeesus murskasi perinteet, hävitti dogmit ja kutsui ihmiskuntaa nousemaan ajallisuudessa ja ikuisuudessa korkeimpien ihanteidensa tasolle - olemaan täydellinen, niin kuin taivaallinen isä on täydellinen (1091A).”
URANTIA-kirja siis väittää olevansa viides aikakauden avaava ilmoitus planeettamme asukkaille. Edelliset neljä olivat sen mukaan planeettaprinssi Caligastian aikana annettu opetus (500 000-200 000 vuotta sitten), Eedenin opetus (n. 37 000 vuotta sitten), Abrahamin aikana toimineen Makiventa Melkisedekin opetus, ja luonnollisestikin Jeesus Nasaretilaisen opetus Universaalisesta Isästä. URANTIA-kirja on sen omien sanojensa mukaan juuri Jeesuksen opetusten uudelleenesittäminen ihmiskunnalle.
Kirja väittää olevansa myös tarvittava piristysruiske maailman kaikille uskonnoille. Kriittisessä keskustelussa on puhuttu paljon URANTIA-kirjan epäonnistuneista ja puuttuvista ennusteista, mutta seuraavassa sitaatissa se kyllä onnistuu ytimekkäästi tiivistämään jotain postmodernista ongelmasta. Olisiko toisaalta vaatinut kovin suurta oppineisuutta lausua moista 1950-luvun puolivälissä?
Kahdennenkymmenennen vuosisadan psykologisesti vaikeina aikoina, keskellä tieteen aikakauden pyörremyrskyn aiheuttamia taloudellisia mullistuksia, moraalin akanvirtoja ja sosiologisia ristiaallokoita ovat tuhannet ja taas tuhannet miehet ja naiset joutuneet hämmennyksiin, niinkuin ihminen vain voi joutua. He ovat huolestuneita, levottomia, pelokkaita ja epävarmoja, eivätkä osaa asettua aloilleen. Enemmän kuin koskaan ennen maailman historiassa he tarvitsevat terveen uskonnon suomaa lohdutusta ja tasapainottavaa vaikutusta. Ennennäkemättömistä tieteellisistä saavutuksista ja mekaanisesta kehityksestä huolimatta vallalla on hengellinen pysähtyneisyys ja filosofinen kaaos (1090A).
Heti alkuun on kiinnitettävä huomio myös siihen, että läpi koko teoksen on havaittavissa selvä antiklerikaalinen (kirkot ja kaikenlaiset papistot) korostus. Vaikka kirja ei suoranaisesti väitä olevansa papiston ja organisoituneen uskonnonharjoituksen loppu, on antiklerikaalisuus sen yksi, tosin ohuehko, punainen lanka. Seuraava sitaatti on neutraalimmasta päästä.
“Aito uskonto on mielekäs tapa elää kasvokkain jokapäiväisen elämän arkisten realiteettien kanssa. Mutta jos uskonnon halutaan antavan virikkeitä yksilölliselle luonteen kehitykselle ja lisäävän persoonallisuuden eheytymistä, sitä ei pidä standardisoida. Mikäli sen on määrä antaa virikkeitä kokemuksen arvioimiselle ja toimia arvohoukuttimena, sitä ei saa kaavamaistaa. Mikäli uskonnon on määrä edistää korkeimpia kuuliaisuussuhteita, sitä ei pidä muodollistaa (1089D).
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.
Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol 2. "Demain Nous Apparient."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti