Kai kyse on sitten enemmän elintarviketurvalli-
suudesta, vaikka heppa on muuten turvallinen ja varsin turvallinen syödäkin. Mutta miksi heppaa ei sitten jossain päin maailmaa haluta syödä. Suomessakin vain neljäsosa vuodessa poistettavista hepoista pääty teuraaksi.
Herääkin kysymys siitä, onko hepalla käytännössä jopa ihmisarvo. No ei se mitään. Afrikassa on perinteisesti pistelty poskeen apinoita joilla on varsin suuri ihmisarvo jos asiaa katsotaan tästä näkökulmasta. Heppa on vuosituhansien saatossa ansainnut paikkansa ihmisten sivilisaatiossa ja vasta viimeisten sukupolvioen aikana olemme siirtyneeteet hepattomaan aikaan. Näin se vain on. Kukapa nyt hyvää kaveriansa pistäisi poskeen, veisi teuraaksi ja söisi vaikkapa makkaraa. Engelsmanneille hepanliha on suoranainen tabu ja sillä on tässä mielessä aivan varmasti suhteellisen suuri "ihmisarvo". Ihminenhän ei normaalioloissa syö lajitovereitansa.
Väittävät hepanlihan olevan terveellistä ja vähärasvaista, maukasta ja mureaakin. Että hepanlihaa on löytynyt elintarvikelihan joukosta ei sinänsä ole paha asia. Normaali-ihmisen ruuansulatus ei kysele sitä onko se nautaa, possua vaiko lammasta. Kyse on siitä että että hepanliha voi sisältää lääkejäämiä.
Hepanliha-kohu voi havahduttaa meidät yhden vakavan peruskysymyksen äärelle. Onhan se varmasti tietty osoitus jostain. Siis että hepanlihaa käytetään vaikkapa jauhelihan jatkeena. Possunlihaa ja nautoja ei yksinkertaisesti pystytä tuottamaan tarrpeeksi. Hepanlihalla on jauhista jatkaminen. Olkoon toiminta sitten avointa ja rehellistä. Syökööt hevoslasagnea ne jotka siihen pystyvät. Kasvisruokapäivä ei ole pahasta. Onneksi meidän ei tarvitse heiniä roukutella. Sikäli ihminen ja heppa ovat lajitovereita, että molemmille maistuu ihan hyvin ape eli mysli. Harva heppa kieltäytyy tästä myslistä, joillekin ihmisille se on työlästä syötävää. Possu sitävastoin syö kaiken mitä eteensä saa. Jos hepan ja possun ihmisarvoja verrataan keskenään niin lukemat lienevät hepan hyväksi prosenteissa, siis heppa ensin mainittuna, 90-10.
Itse olen kasvanut traditiossa jossa hepanlihaa ei ole syöty suoranaisesti. Eri asia on sitten kestomakkara jota tulee syöytyä säännöllisesti. Niin kai sitten. Hepalta pitää hävittää kaikki "ihmisarvon" jäänteet jotta se voidaan iköäänkuin häivytettävästi syödä. Isosilmäinen, iloisesti hirnahtaeleva otuksen liha pitää jauhaa ja tehdä taikinaksi jossa on seassa possua ja paljon, paljon mausteita. Monesti jotain maustetta vielä korostetaan jotta heppaisuus varmasti jää piiloon. Tähän tarkoitukseen käy oikein hyvin valkosipuli ja pippuri. Eipä siinä mitään, Liidlissä oli tällä viikolla oikein edullista ja maukasta salamia. Maistuihan tuo La Strada-elokuvan Zampano-voimamiehellekin salami!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti