Aivan aluksi pitää todeta, että edellisen kerran Olympia-kisat järjestettiin Lontoossa vuonna 1948. Lontoo on ensimmäinen kaupunki joka saa kisat järjestettäväkseen kolmannen kerran. Edellisestä kerrasta tulee todellakin kuluneeksi ensi vuonna 64 vuotta. Lontoon kisat vuonna 1948 jäivät muistoihin ns. "ostokortti-olympialaisina." Maailma oli vasta toipumassa sodasta. Maailman urheileva nuoriso oli poikkeuksellisen vanhaa väkeä ja vähän raihnaista. Moni olympiavoittaja oli itse asiassa jonkin sortin sota-invalidi. Jos ei ollut varsinaisesti fyysisesti haavoittu-neita, niin ainakin moni oli saanut sielullensa vakavan vamman.
Kilpakentillä ei vielä oltu nähty Neuvotoliiton voimaa. Kiinassa ei urheiltu ja kukaan ei ollut vielä kertonut afrikkalaisille että heillä olisi aivan ylivertaiset edellytykset keskipitkillä ja pitkillä juoksumatkoilla. Suomi oletti vielä olevansa urheilun suurvalta. Kultaa toki saimme ja ennen kaikkea miesten keihäänheitossa. Naistenkin vastaavasa lajissa saimme hopeaa kiitos Kaisa Parviaisen. Kaisa on naisvoimaisella teollaan vain jäänyt ikuisiksi ajoiksi suuren Tapsan varjoon.
Historiahan ei toista itseään, mutta se voi matkia itseään hämmästyttävällä tavalla. Emme näe uusia ostokortti-olympialaisia ja mitään suurta sotakaan ehditään käymään nyt kun kisoihin on tasan tarkkaan 379 päivää. Mutta, mutta... Kyllä tässä ehtii vielä kehittämään kaikkien aikojen laman ja todellisen talousromahduksen ennen ensi kesää. Lontoon kisat voivat nimittäin olla todelliset lama-ajan kisat.
Yksi kysymys lon Suomen menestys ja ennen kaikkea se, saammeko yhtään kultaista mitalia. Veikkaukseni on, että emme saa ja jos saamme niin todella vaivoin. Nimittäin kisoihin on nykyään todela vaikeaa edes päästä. Karsinta on kova ja kukaan ei tule kisoihin puskan takaa. Keihäänheittäjämme eivät kultaa tuo ja yleisurheilusta saamme yleensä ottaen korkeintaan muutaman finaalipaikan. Jokaisessa urheilumuodossa ja lajissa on paljon uusia maita mukana ja menestyksen-nälkäisiä urheilijoita.
Jos täsä vaiheessa pitäisi nostaa muutama potentiaalinen mitalisti niin anotaan nyt vaikka purjehtija Sari Multala ja kivääriampuja Henri Häkkinen. Häkkisen paraatilaji on AR60 eli ilmakiväärin 60+10 laukausta kymmenestä metristä. Beijingissä 2008 Häkkinen johti kilpailua 60 laukauksen jälkeen mutta jäi sitten kolmanneksi. Pettymys on varmasti kova kestää, mutta menestystä on tullut tuon finaalin jälkeenkin. Kilpailu tässäkin lajissa on kova. Ilmakivääri on nimittäin varsin huokea laji harrastaa ja siihen ei tarvita ulkoratoja. Taso kovenee olympiadi olympiadilta. Häkkisellä ei kuitenkaan ole ongelmia saada paikkaa kisoihin.
Kisajoukkueemme voi olla ennätyksellisen pieni. Tällä hetkellä sen vahvuus on noin 15 urheilijaa. Käsillä voi olla tilanne jossa houkkueessa on mukana enemmän johtajia, valmentajia ja huoltajia kuin varsinaisia urheilijoita. Niinpä on etsittävä pieniä iloja Multalan ja Häkkisen lisäksi:
I Miten pitkälle pikamenijä Jonathan Åstrand pääsee?
II Kuinka lähelle finaalipaikkaa miesten pikaviestijoukkueemme yltää?
III Pääseekö Anna Hämäläinen mukaan kisoihin?
IV Kuinka lähelle Minna Nikkanen pääsee finaalipaikkaa naisten seiväshypyssä?
V Saavatko miesjousiampujat edes yhden maapaikan kisoihin?
VI Tuleeko miesten painista edes yksi pistesija.
VII Saammeko miesten keihäässä kolme finaalipaikka ja jäämme ilman yhtäkään pistesijaa?
VIII Pääseekö yksi nyrkkeijijöistämme kisoihin ja eteneekö hän toiselle kierrokselle?
Ja mitä muuta... Olisiko jollakin eden hieman lohdullisempia näkymiä!
Vuonna 1948 eräs 33-vuotias mies oli mukamas ikäloppu. Mutta kuinkas kävikään:
Näinhän se on. Ei tule enää toista Tapio Rautavaaraa! Kuka meistä voi sanoa että väärä mies voitti? Rautavaara oli vanhin kultamitalin voittanut yleisurheilija noissa kisoissa. Voimistelijamme Heikki Savolainen voitti muuten noissa kisoissa kaksi kultaa 40-vuotiaana.
Olimme kansojen taulukossa kuudensia ja mitaleita saimme sarjassa 8 - 7 - 5. Sodasta säästynyt Ruotsi sai kaikkien aikojen pottinsa 16 - 11 - 17! Aina tyylikkäät italialaiset olivat meitä parempia sarjallaan 8 - 11 -8. Italia oli mukana, mutta poissa olivat Saksa ja Japani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti