Alkoholi, yhteiskunta ja me.

Nimittäin  asia  on  niin,  että  viinakset  ja  muut  laimeammat  juomat  ovat  aina  vierainamme  ja  joka  asian  kieltää  on  täysin  todellisuudesta  vieraantunut.  Jos  joku  ei  ymmärrä  mitä  “ovat  aina  vierainamme,”  niin  se  tarkoittaa  sitä,  että  ne  ovat  aina  keskuudessamme,  osa  yhteiskunnallisen  ihmisen  elämää.  Ne  ovat  osa  senkin  elämää  joka  ei  niitä  käytä.

Alkoholiasiat  herättävät  intohimoja  ja  myös  väite  siitä,  että  on  olemassa  kolmaskin  tie  alkoholisimin  ja  absolutismin  välillä.  Sellainen  on  olemassa  ja  siitä  on  todisteena  osa  niistä  ihmisistä  jotka  eivät  ole  alkoholisteja  tai  absolutisteja.  Kuinka  suuri  osa  tuosta  joukosta  siihen  kuuluu,  sitä  on  vaikea,  ehkä  jopa  mahdotonta  arvioida.

Tosiasia  kuitenkin  on  se,  että  alkoholin  kulutus  on meillä  Suomessa  kasvanut.  Samoin  siitä  aiheutuneet  haitat  ovat  olleet  selvässä  kasvussa  1990-luvulta  saakka.  1990-luvun  alkuvuosina,  Ilkka  Suomisen  pääjohtajakaudella  ALKO  muuttui  iljettävällä  tavalla  markkina-ihanteiseksi  laitokseksi.  Nilkkipomot  laativat  brändiä  ja  Eurooppa-myönteisyys  muutti  myös  käsityksiämme  alkoholista.  Lyhyesti  sanottuna  yhteiskunta  menetti  otteensa  asiasta.  Joku  voi  tietysti  sanoa  että  näin  tapahtui  jo  1960-luvun  lopulla  kun  gepardi  päästettiin  irti.  Vuoden  1970  Kansalaisen  vuosikirjassa  on  hellyyttävä  kuva  neljästä  Savitaipaleen   kaljaveikosta.”  Ilmeisesti  siinä  neljä  isäntämiestä  on  juorutauolla  maitolaiturilla,  kaikilla  gepardi-pullot  käsissä.  Etiketistä  on hiukan vaikeaa  saada selvää  (MMM  1970  s. 24).

Nyt  kun olemme  edenneet  jo  neljäkymmentäkolme  vuotta  tuosta  kieltämättä  hieman  koomillisen-riemullisesta  kuvasta  jossa  neljä  kymenlaaksolaista  ukkelia  vetää  talvimaisemassa  gepardia  keuhkoon.  Nyt  geaprdia  keuhkoon  vetelevät  jo  alle  rippikoluikäisetkin,  kohta  kai  jo  nuoremmatkin.  Mitä  isot  edellä,  sitä  pienet  perässä.  Olikin  vallan  suuri  ihme  että  tässä  kyseisessä  maassa  oli  raitis  pääministeri  melkein  7  vuoden  ajan.  Kaikki  kunnia  van Hanenille ainakin tästä asiasta.

Mutta  miten  holhota  gepardin  ja myös  ns. eurooppalaisten  liemeiruokien  makuun  päässeitä  suomalaisia?  Kieltojen  tie  on  lyhyt  ja  sen  tulokset  tunnetaan.  Lisäksi  se  mikä  pätee  tilastollisesti  suureen  joukkoon  ei  aina  päde  yksilöön.  Tilastot  kertovat  kuitenkin  kokonaistilanteen  ja  mitä  enemmän  alkoholia  käytetään,  sitä  enemmän  siitä  on  haittoja.  Missä  on  puolue  joka  haluaa  kirjata  puolue-,  tai  vaaliohjelmaansa  ohjelmaan  selkeäsanaisesti  yhdeksi  tavoitteekseen  seuraavaa:

 "Politiikkamme  tähtää  siihen  että  alkoholin  kokonaiskulutus  pienenee.  Tuemme  tätä  edesauttavia  pyrkimyksiä."

Kelloa  ei  voida  kääntää  yhtäkkiä  taaksepäin  1960-luvulle  ja  kokonaiskulutus  laskee,  jos  on  laskeakseen,  vasta  pitkän  ajan  kuluessa.  Ehkä  40  vuotta  on  sopiva  tavoite-aika,  ja  suomeksi  sanottuna  se  on  10  vaalikautta  elikkä  yksi  “Väyrysiadi.”  Viime  vuonnahan  tuli  kuluneeksi  nimittäin  40  vuotta  siitä  kun  Paavo  Väyrynen  valittiin  ensimmäisen  kerran  eduskuntaan!

Kansan  saattamisesta  enemmän  kohtuukäytön  pariin  voidaan  keskustella  pitkään,  ja  monella  on  varmaan  pätevät  konstit  tämän  asian  ratkaisemiseksi.  Mutta  yksi  konsti  tässä  asiassa  ei  riitä,  tarvitaan  monta  konstia.  Yksi  niistä  on  varmasti  sen  järjettömän  älylliseen  huoraaminen  lopettaminen  mitä  EU-intoilu  ja  eurooppalaisen  eetoksen  tavoittelu  on  ollut. Alkoholin mielikuvamainontaa ei tule millään muotoa sallia. Joka viinaksia ja miedompia haluaa niitä kyllä löytää ja saa. Tähänkin pätee ikävä kyllä vanha sanonta "Hyvä tavara ei mainosta kaipaa." Ja ikävää tässä onkin sitten se, alkoholi ei ole mikään hyvä tavara...

Meillähän  on  kokeneita  poliitikkoja  vaikka  muille  ja  ruotsalaisille  jakaa.  Pistetään  vaikka  Vihreitten  "Reili-Pekka"  ja  Sosialidemokraattien Kimmo  Kiljunen (Sopisi  nimen  puolesta  hyvin  ALKON  pääjohtajaksi tai ainakin hallintoneuvoston pomomieheksi.)  vaikka  miettimään  keinoja  kansan  raitistamiseksi.  Haavistohan  kirjoitti  nuorempana  peräti  Interrail-oppaan  ja  oli  niin  eurooppalaista,  niin  euroopalaista... No huultahan aina voidaan heittää, mutta alkoholipolitiikka kaipaa aina välillä tuuletusta ja jos jossain asiassa niin juuri tässä tulisi kelloa vääntää kyllä taaksepäin...

Paljonko voimme nyhtää energiapuuta metsistämme?

                                      

Tänäisessä Turkkarissa oli isohko ja tiiviisti kirjoitettu juttu Naantalin kivihiilivoimalan tulevaisuudesta. Se kun olisi tarkoitus korvata uusiutuvaa energiaa käyttävällä laitoksella vuoteen 2020 mennessä kiitos niiden tavoitteiden joihin Suomi on muka sitoutunut. 

Juttu oli ihan ok, ja minua se hämäsi ainakin niin, että ensi lukeman perusteella sain vaikutelman, että eilen olisi pidetty Naantalissa peräti asiaa koskeva seminaari. Turun Sanomien jutun otsikko herätti todellakin huomiota "Varsinais-Suomen metsien rajat tulevat nopeasti vastaan. Naantalin monipolttolaitos hotkisi maakunnan vuosittaisen energiapuun."

Kiviniemi on optimistinen sen suhteen, että metsissämme riittää puuta myös energian tuottamiseen. Fortumin Heat-divisioonan johtaja Jouni arvioi, että jos tuleva voimala tuottaisi kaiken sen kaukolämmön, jota nyt saadaan polttamalla 500 000 tonnia kivihiiltä tarvittaisiin puuhaketta kaksi miljoonaa irtokuutiometriä. Määrä vastaa noin sataa rekkalaistillista haketta vuorokaudessa. Maakunnan metsät pitäisi valjastaa pelkästään tämän laitoksen käyttöön. Todennäköistä on jopa se, että haketta jouduttaisiin tuomaan ulkomailta mittavia määriä. Naantalin voimalan lisäksi suuria puunpolttolaitoksia suunnitellaan tällä hetkellä muuallekin Suomen Länsirannikolla.

Uusi voimala olisi tyypiltään kuitenkin ns. monipolttolaitos, ja siellä voisi edelleenkin polttaa mm. hiiltä. Puunpoltto kaikessa laajuudessaan osoittaa kuitenkin uusiutuvan energian valtaisan harhan. Tällaisen uusiutuvan energian käyttö vaatii fossiilisia poltto-aineita, sillä rekat eivät todellakaan kulje aivan itsestään. Hakkeen valmistamiseenkin tarvitaan jo löpöä melkoinen määrä. Jotenkin tulee mieleen hölmöläisporukka joka leikkaa peiton alalaidasta suikaleen ja ompelee sen ylälaitaan kiinni. Puun lisäksi monipolttolaitos käyttäsi turvetta, hiiltä ja kierrätyspolttoainetta.

Ensimmäisenä on syytä kuitenkin kysyä sen perään, paljonko metsistä voidaan puuta ylipäänsä korjata? Jossain on rajansa ihmisen ahneudellakin. Öljyriippuvuutta tällainen hanke ei vähennä ja ratkaisu ongelmaan onkin jossain muualla. 

Ratkaisu ei ole näissä parrunpolttolaitoksissa yksistään, vaan koko energiapolitiikka on mietittävä vielä kerran uudelleen. Tulevaisuutta on hajautus ja monien mahdollisuuksien käyttäminen. Jätteiden polttaminen toimii Ruotsissa vallan hyvin, ja samalla tavalla se onnistuisi menestyksekkäästi meilläkin. Jos vielä jätevesistä tehtäisiin biokaasua niin kokonaisjärjestelmä olisi paljon paremmalla pohjalla.

Mutta tehtiin mitä tahansa, lisättiinpä maalämmön käyttöä ja kaikkea muutakin niin edelleen tarvitsemme halpaa, päästötöntä ja turvallista ydinvoimaa. Kaikkein helpoin ratkaisu olisi tietenkin energian käytön vähentäminen. Villapaita ja pitkä kerrasto ovat halpa yhdistelmä jos sähkölaskuja halutaan pienentää. Sähköautojakin halutaan varmasti suosia tulevaisuudessa. Onkohan kukaan miettinyt esimerkiksi sitä, paljonko vaikkapa 50 000 sähköautoa nielevät sähköä? Karkeasti arvioiden siihen tarvittaisiin yksi Olkiluoto kolmosen kokoinen reaktori...

Emme voi nyt sanoa karkeasti yleistäen, että energiapolitiikkamme olisi kokonaan retuperällä, mutta koko järjestelmä on mietittävä perusteellisesti uudelleen. Se on tulevan hallituksen yksi hyvin tärkeistä projekteista.

Eiköhän jatketa turkistarhausta parempaa teknologiaa odotellessa.

                                     

Turkistarhaus  ja  sitä  myötä  tietenkin  turkit  herät-tävät  paljon  intohimoja.  Jälleen  kerran  on  nimittäin  nostettu,  eikä varmaankaan  viimeistä  kertaa,  keskus-telu  turkistarhauksen  oikeutuksesta  ja turkis-eläinten  kohtelusta.  

Viime vuonna Punahöttölän toinen varapuheenjohtaja Ilkka Kantola otti kantaa asiaan, ja juuri nyt on Sekokoomuksen nuori toivo Hetemaikkonen, tuo Kosovon suuri lahja Suomelle avannut oman sanaisen arkkunsa. Asiahan  on  nyt  niin,  että  jos  turkistarhaus  lopetetaan  Suomessa  niin  sitä  harjoitetaan  jossain  muualla,  ja  vielä  mahdollisesti  huonommissa  olosuhteissa.  Asia  ei  todellakaan  ole  niin  yksinkertainen  kuin  luulisi.  Ja  jos  turkistarhaus  lopetettaisiin  Suomessa,  niin  turkisten  käyttämistä  ei  kylläkään  lopetettaisi  meillä  eikä  kyllä  muuallakaan. Turkistarhauksesta saa kaiken lisäksi moni rehellinen yrittäjä leipänsä.

Niin,  mitä  tekisivät  ne  1500 turkistarhaajaa  joilta  kiellettäisiin  heidän  elinkeinonsa.  Se  merkitsisi  joidenkin  kuntien  elinkeinorakenteen  romahtamista.  No  tietysti  joku,  vaikkapa  Hetemaikkonen  pettämättömässä  logiikassaan,  voisi  sanoa  että "ryhtykööt  sitten  lammasfarmareiksi."  Suomenlampaan  villa  kun  on  paljon  jömpseämpää  ja  parempaa  kuin  esim.  merinolampaan  villa.  Ja  lampaanlihaahan  siinä  samalla  tuotettaisiin.  Mutta  on  halvempaa  tuottaa  lampaanlihaa  ja  villaa  vaikkapa  Australiasta  ja  Uudesta  Seelannista.  Kaiken  lisäksi  on  niin,  että  nuo  1500  turkistarhaajaa  työllistävät  aika  monta  muutakin,  ja  näin  ollen  elinkeino  työllistää  suoraan  ja  välillisesti  moninkertaisen  määrän  ihmisiä.  Että  eipäs  ole  mitenkään  yksinkertainen  asia  tämä  turkistarhauksen  lopettaminen.

Turkistarhausta  ei  varmaankaan  aivan  helpolla  meillä  Suomessa  lopeteta.  Kepuumuksen  kaverit  eivät  kovin  mielellään  ryhdy  kiellon  linjalle  ja  Sekoomuksen  porukka  ei  lähde  moiseen  elinkeino-terroriin  mukaan.  Erkoopeen  porukka  ei  myöskään  lähde  suututtamaan  pohjanmaalaisia  kannattajiaan.  Joten  taitaa  olla  aika  vaikeaa  saada  hankkeelle  tarpeeksi  kannatusta  eduskunnassa. Kaiken lisäksi kun meissä asuu kaikissa pieni nensku, ja talvet ovt vielä kylmenemään päin niin turkkien tarve on vain kasvamaan päin...

Tulevaisuudessa  kaikki  on  kuitenkin  toisin,  ja  aivan  perinpohjaisesti  onkin.  Turkistuotantoa  on  edelleen,  mutta  enää  ei  ole  olemassa  turkiseläimiä  tuntemallamme  tavalla.  Ehkä  jo  30  vuoden  päästä  turkiksia  tuotetaan  kasvattamalla  isoja  ”nahkoja”  ravintoaineita  sisältävässä  nestelieriössä.  Kyse  on  niin  sanotusti  kasvamaan  ohjelmoidusta  ”nahkasta”  joka  tuottaa  elinkaarensa  loppuvaiheessa  myös  karvat.  Liekö  jo  joku  suunnittelemassa  asialle  patenttia.  Tuloksena  olisi  tasalaatuinen  ja  nopeasti  kasvava  tuote.  Tekniikka  mahdollistaisi  kaikenlaisen  jippoilun.  Sen  avulla  olisi  näet  mahdollista  tuottaa  ihan  minkä  väristä  karvaa  tahansa  ja  valmiiseen  turkikseen saa  tilauksesta  jopa  haluamansa  kuvan  tai  kuvion.  Prosessissa  kasvaisi  vajaassa  viidessä  viikossa  kahden  neliömetrin  suuruinen  turkis  jonka  alkuna  olisi  muutaman  ohjelmoidun  solun  rypäs.

Luulisi  viimeistään  tuossa  vaiheessa  turkisten  vastustuksen  loppuvan.  Tiedä  häntä...  Kyllä  tuollainenkin  turkistuotanto  saadaan  näyttämään  moraalittomalta  ja  kauhealta  jos  vain  halutaan.  Tässä  olisi  yksi  mahdollisuus  kehittää  todella  innovatiivinen  patentti  ja  nostaa  Suomi  eettisesti  kestävän  turkistuotannon  kärkimaaksi.  

Ihmisyyden loppu vai uusi luominen?

Uusin TIME-lehti sisälsi todella merkittävän ja laajan artikkelin joka käsitteli ihmisen tulevaisuutta, tai tulevaisuutta ilman ihmisyyttä, miten vain haluamme asian nähdä. Kirjoituksen yksi keskeisistä termeistä on singulariteetti. 

Sillä ei tarkoiteta tässä yhteydessä mitään kosmologiaan ja fysiikkaan liittyvää, vaan sitä että tietokone saavuttaa saman tason suorituskyvyssään kuin mitä on kaikkien ihmisaivojen kapasiteetti yhteensä. "Kolmessakym-menessä vuodessa meillä on mahdollisuus luoda yli-ihnhimillistä älykkyyttä. Pian sen jälkeen päättyy ihmisen aikakausi."

Kirjoituksen sisältämät väitteet eivät ole mitenkään uusia ja ihmeellisiä. Haave ikuisesta elämästä ja uudistuvasta nuoruudesta ovat yhtä vanhoja kuin on ns. uskonnollinen ihminenkin. Visiot ihmisen ja koneen yhdistämisestä ovat modernin aikakauden lapsia. Nyt nämä haaveet ovat enemmän kuin vain suunnittelupöydällä. Ne eivät ole enää pelkästään mielikuvistuksen lentoa, vaan niiden eteen tehdään koko ajan tutkimustyötä, ja niiden rahoittamiseksi löytyy rohkeita sijoittajia. Kun tämä kehitys laitetaan aikajanalle niin siinä nähdään eksponentiaalista eli hyvin nopeaa kasvua.

Ja mitä kaikea tästä sitten seuraakaan? Realisti voisi tietenkin sanoa, että jossain vaiheessa kaikelle laitetaan jonkun toimesta vissi stoppi. Se olisi kuitenkin niin ihmisluonnon vastaista, että siihen on vaikea uskoa. Periaatteessa mikään ei voi kontorolloida tätä kehitystä. Lopulta kaikki ei enää olekaan ihmisen käsissä. Pikku hiljaa ihminen myös kypsyy ajatukseen että kone on häntä viisaampi. Kun on saavutettu tietty raja niin tietokoneet alkavat itse suunnittelemaan parempia tietokoneita ja sovellutuksia. Kaikki tämä johtaa lopulta yli-inhimilliseen älyyn. 

Kun laitamme ajatuksen juoksemaan niin voimme leikkiä monellakin ajauksella. Mitäpä jos saamme nauttia tulevaisuudessa sellaisista sovellutuksista joista voidaan käyttää vaikkapa nimeä telomeeriterapia ja mielimatriisi (Time-lehden artikkeli ei käytä juuri näitä termejä vaikka kuvaileekin laveasti miten ihmisen elämän pituutta voidaan pidentää, ja kuinka ihmisen tietoisuus voidaan "skannata" ja säilyttää käytännössä ikuisesti.).

Rajaton tietojenkäsittelykapasiteetti mahdollistaa lopulta uutta luovan lääketieteen. Ihminen on tässä valossa vain koneeseen verrattava mekanismi. Jos se menee rikki, niin se voidaan yksinkertaisesti korjata. Nanotekniikka ja bioteknologia antanevat lopulta ratkaisun ihmisen vanhenemisen ongelmaan. Joskus on jo paljon ennen nyt Time-lehden artikkelissa esitettyjä perusteluja esittänyt ajatuksen ns. telomeeri-terapiasta. 

Joka kerta kun solu jakautuu niin dna:n päässä olevat "telomeeri-silmukat. Asiaa voisi kuvata vaikkapa vessapareirullalla jossa on tietty määrä repäistäviä paloja. Kun ne loppuvat tai tulevat likaisiksi, niin silloin uudistumista ei enää tapahdu. Mutta jos elmistöösi ruiskutetaankin vaikkapa sata miljoonaa nanorobottia korjaamaan telomeerien vaurioita, ja putsaamaan niitä "liisteristä", niin silloin solut voivat uudistua käytännössä rajattoman monta kertaa. 200 vuotta on silloin hyvin helposti saavutettava elinikä. Kaikki tietysti maksaa, ja moiseen terapiaan on aluksi hyvin harvalla varaa.

Toinen huikea ajatus ns. mielimatriisi (Tällaista termiä Lev Grossmanin artikkeli ei käytä, mutta en parempaakaan keksinyt.). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että rajaton tietojenkäsittelykapasiteetti mahdollistaa se, että koko aivosähkötoimintasi ja tietoisuutesi kaikkine muisijälkineen voidaan skannata ja säilöä kuten mikä tahansa tietokone-softa. Kaiken lisäksi se voidaan monistaa rajattoman monta kertaa, ja sitä voidaan käyttää tietokone-ohjelmana. Jos meillä olisi nyt käytössä vuoden 2045 teknologia niin voisimme skannata Stephen Hawkingin päänsisäisen toiminnan mielimatriisiksi, ja käyttää sitä sitten ohjelmana tietokoneissamme. Joku heittää tietenkin sitten ilmaan kysymyksiä etiikasta ja moraalista. Sekin on tietenkin peri-inhimillistä ja ymmärrettävää. 

Sitten joku toinen kysyy: "Eikös sellainen ole äärimmäisen tylsistyttävää?" Tähän joku vastaa että masennus, suomalaiskansallisesti ilmaistu tunnetila nimeltään "vitutus" ja kaikki mielisairaudet ovat nykytietämyksen aavistelujen näkökulmasta katsottuna vain huonoa aivosähkötoimintaa kun tieto ei kulje tarpeeksi lutvakkaasti aivojen eri osien välillä. Sekin voidaan tulevaisuudessa korjata ja sitten ei ole kuin vain onnellisia ihmisiä. Ja kun mielimatriisi sitten ladataan "silikoniaivoihin", niin ihmisen tietoisuus elää niissä ikuisesti. Joidenkin mielestä tällainen saavutus onkin sitten suorastaan ihmisen tarkoituksen täyttyminen lajina...

Tämä kirjoitus ei ole suoranainen referaatti TIME-lehden artikkelista. Jokainen voi halutessaan hankkia lehden ja lukea Grossmannin artikkelin. Vaikka artikkeli ei sinänsä sisällä mitään "uutta auringon alla" niin se avaa niin paljon näköaloja, että voidaan puhua tietyllä tavalla "Uuden aikakauden näköaloja avaavasta kirjoituksesta."

Kiinassa ei tule domino-efektiä!

Egyptissä on valta vaihtunut. Sen maan ikuiset kissat ovat hillityn tyyten kun Muba-rakki lähti vekkalaan. Nyt vain jotkut tekevät hieman liian suuria  johto-päätelmiä asian perästä. Mikä pätee Egyptiin ja egyptiläisiin ei todellakaan päde Kiinaan ja kitaneihin.

Pitäisi aina muistaa se, että ikuisen keskustan valtakunnan han-pojille on aika turha mennä sanelemaan mitään vaatimuksia. Meidän on vaan niin vaikea uskoa sitä että heillä on oma rytminsä tajuta asioita ja panna niitä toimeen. Kiinassa esimerkiksi dynastianvaihto on vienyt aina monta sukupolvea. Meidän pahanhajuisten ja huonotapaisten auringonlaskun maan ihmisten on turha arvostella kiinalaisia. Vaikka kiinalaiset ovat kirjanneet uuteen perustuslakiinsa ns. ihmisoikeusvaatimuksen niin he käsittävät asiat hiukan eri tavalla kuin me.

He ajattelevat asioita hierarkisesti ja tällä hetkellä Kiinan johtajille merkitsee enemmän ihmisten vaatettaminen, ruokkiminen ja se että jokaisella on riittävän hyvä asunto välttämättömine mukavuuksineen kuin rajaton oikeus aukoa päätänsä netissä. Muutaman rikollisen teloittaminen voi länsimaissa tuntua kauhealta, mutta kiinalaisen mielestä siinä ei ole mitään kummallista. Keskiverto-kiinalaisen mielestä se on vain merkki hallinnon luotettavuudesta. Että jos vaadimme heiltä meidän näkökulmastame suurten asioiden ratkaisemista parissa vuodessa erehdymme hyvin perusteellisesti.

Ja jos tuntuu merkilliseltä että kasvun ja kapitalismin nimeen vannovan sivilisaation virallinen järjestelmä on olevinaan kommunismi, niin sekin sopii kinalaisten tapaan jäsentää asioita. Meistä se tietenkin tuntuu kummaliselta, mutta Deng Xiaopingin kissa-vertauksen valossa itse kiinalaisille asiassa ei ole mitään kummallista. Pitää muistaa myös se, että kiinalaiset haluavat vakautta, ja kulttuurivallankumoukset kauhut ovat vielä aivan liian tuoreessa muistissa. Yksi Taivaallisen Rauhan Aukion mellakka muutaminen kuolouhreineen on yksi atominjytynen kosmoksen pölyssä siinä heidän kokemusmaailmassaa joka liittyy kulttuurivallankumoukseen. Että asianlaita on se mikä Kiinassa nyt on on lähes sataprosenttisesti kansan tahto ja ihan oikeasti onkin. Turha siinä on länsimaisten punavihreiden "solidaarisuus-ihmeiden tärinöidä!" Pitää nimittäin 1,3 miljardia ihmistä tyyten on aika vaativa yhtälö...

Kiinalaisten kiinalainen identiteetti on vieläpä kasvamaan päin ja kun maailma, jos se kapitalistisena mielii säilyä, on rähmällään Kiinaan päin niin voidaan kysyä: onko Ikuinen Keskustan Valtakunta koskaan ollut näin mahtava? Kerran muuten Mao Xedong-niminen mies tapasi seisoa maailmakartan äärellä ja pähkäillä: “Meidän täytyy saada maailma hallintaamme!” Nyt kiinalaiset ovat ottamassa maailmaa hallintaansa.

Kiinalaisilla on omat myyttinsä ja meidän on niitä vaikea lähteä muuttamaan. Kiinalaiset ja kaikki Kiinan alueella asuvat kansalaisuudet polveutuvat samasta pienestä kantajoukosta joka lähti Afrikasta noin 70 000 vuotta sitten. Kiinalaisten hellästi vaalima myytti on kuitenkin se, että he polveutuvat Kiinan alueella noin miljoona vuotta sitten eläneestä Homo Erectus-lajista. Kiinalaiset siis uskovat että he ovat syntyneet ihmiskunnan kehityksen valtauomasta itsenäisenä linjana. Tietenkin jos kiinalaisten teoria olisi pitänyt paikkansa niin nykyisen Kiinan alueella elänyt Homo Erectus-lajikin olisi alun perin lähtenyt liikkeelle Afrikasta.

70 000 vuotta ovat kasvattaneet ihmiskuntaa aika tolkuttomiin määriin vaikka edellenkin kaikki kiinalaiset mahtuvat reilusti Inarin-järven jäälle. Mittakaavat ovat aika hurjia. Meitä suomalaisia on noin 5 350 000 ja kiinalaisia on 237 kertaa enemmän kuin meitä. Tästähän ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin että kiinalaiset tarvitsevat noin reilut 200 uutta ydinvoimalaa kun kerran Suomeenkin ollaan rakentamassa uutta ydinvoimalaa.  Siellä on rakenteilla tai suunnitteilla yli kaksisataa hiilivoimalaa, joilla Kiina tavoitelee 150 000 megawatin sähköntuotannon lisäystä hiilituotannolla vuoteen 2020. Eli se siitä yhteisestä ilmastotavoitteesta!! Hiiltä kehään ja kansa maksamaan - siis myös Suomen kansa.”

Mitä suomalaiset edellä, sitä kitanit perässä ja aina kertoimella 237. Meillähän monet sanovat ja ovat sanoneet vuosien mittaan mm. että Suomi on rauhanturvaamisen suurvalta. Ja nyt me saamme olla aivan edelläkävijäkansaa, olla suunnannäyttäjinä suurille kansakunnille, suurille sivilisaatioille, jopa maailman mahtavimmalle kansalle, idän ikuiselle han-kansalle.

Niin, Kiinaan asetetaan paljon odotuksia mutta meillä on myös pieni alitajuinen pelko tuota mahtavaa kansakuntaa vastaan. Ei ole montakaan sukupolvea siitä kun meilläkin puhuttiin aivan yleisesti ns. “keltaisesta vaarasta.” Väitettiinpä, ja aivan tosissaan ja vakavissaankin väitettiin, että näin lukee jopa kristittyjen pyhässä kirjassa eli Raamatussa. Moni meni hautaan tällaisessa uskossa, ja minäkin näin tällaisia ihmisiä ja keskutelin paljon tällaisten ihmisten kanssa lähinnä edellisen maailmankauden aikana noin vuosina 1975-1990. Jotenkin vain tällaiset jutut olivat vähenemään päin 90-luvun puoliväliin tultaessa.

Kiinalaiset olisivat edelleenkin kiitollinen kohde kaikenlaisten pelkojen asettamiselle ja lietsomiselle. Kiinalaiset vain ovat niin itsellistä kansaa, että heitä tuskin saadaan luopumaan esim. tuosta Homo Erectus-myytistä seuraavaan tuhanteen vuoteen vaikka minkälaiset mitokondriomutaatio-analyysit pöytään laittaisit. Itse puhemies Mao, jota kiinalaiset eivät osaa itse vieläkään juuri kritisoida, opetti kansalleen tuota myyttiä punaisessa kirjassaan. Ja vaikka aihetta kiinalaisten arvosteluun voisi ollakin niin kiinalaisten varaan lasketaan niin paljon että heitä ei ole vara suututtaa. Että turha täällä on tosiaan tärinöidä. Hautaan me menemme ja mikään ei muutu Ikuisen Keskustan Valtakunnan mailla...

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.