Arviointeja kirjasta “Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Vol 6.
V pohdiskelu
Siirrymme kirjassa sen kolmanteen pääosaan nimeltään “Homoseksuaalisuuden ekumeeninen ja pastoraalinen haaste.” Artikkelin tekijä on TM Antti Saarelma. Puheenvuorossaa Saarelma käy läpi roomalaiskatolisen kirkon, joidenkin luterilaisten kirkkojen ja meitä lähellä olevan anglikaanisen kirkon piirissä käytyä keskustelua homo-kysymyksestä.
Aivan aluksi Saarelma painottaa sitä kuinka eri kirkojen keskustelukultturit, hallin-totyylit ja teologiset käytänteet ovat hyvin erilaisia. Luterilaistenkin kirkkojen kesken on suuria eroja, saati sitten eri kirkkokuntien perinteiden välillä. Monessa muussa kirkossa se vakava keskustelu johon olemme meillä vasta nyt toden teolla joutuneet on alkanut jo huomattavasti aiemmin. Saarelman artikkelin päättävään lauselmaan että olemme etuoikeutetulla paikalla, kun saamme hyödyntää muiden kirkkojen vuosikymmenien aikana tekemää pohjatyötä.
Saarelman artikkeli tyytyi pääasiallisesti esittelemään eri kirkoissa ollutta keskus-telua. Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen kommentoi tiiviissä kommenttipuheenvuorossaa Saarelmaa. Aivan aluksi hän kertoo yhden karun tosiasian: Ekumeenisessä liikkeessä vallitsee vain yksi yksimielisyys, nimittäin yksimielisyys ekumeenisesta baasiksesta, uskosta Jeesukseen Kristukseen Jumalana ja Vapahtajana ja halusta toimia Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Homoseksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä ekumeeninen consensus on, että konsensusta ei tällä hetkellä ole.
Kirkkojen maailmaneuvostossa asiaa on toki käsitelty, siitä on keskusteltu vuonna 2005 esitetyn raportin pohjalta. Raportti toi esiin erään yleisen piirteen; eteläisen pallonpuoliskon kirkot kokevat seksuaaliasioiden kysymyksenasettelut elitistisiksi ja länsimaisiksi. Kaikki, kuten ortodoksiset kirkot, ovat varsin haluttomia tarkaste-lemaan seksuaalikysymyksiä yleensäkin länsimaalaiseen tapaan yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Ekumeeninen liike ei ehkä ole suuressa kriisissä, mutta sen tulevaisuus ei välttämättä ole yhtä hohdokas kuin ekumenia suurella vuosisadalla eli 1900-luvulla. Koko liikkeen ja myös sen sisällä käytävän keskustelun homoseksuaalisuudesta ja kristinuskosta voi mahdollistaa turvallisen ns. “ekumeenisen tilan” luominen ja vaaliminen. Lyhyesti sanottuna se on turvallisen keskustelu- ja vuorovaikutus-ympäristön luominen. Ekumeenisen tilan avulla voidaan ehkä hyvin pitkän ajan kuluessa saavuttaa hyvä konsensus. Loppujen lopuksi tarvitaan hyvin avantgardistisia visioita ja lujaan perinteeseen nojaavia arvoja.
Toinen kommenttipuheenvuoro olikin sitten ruotsinkielinen ja käsitteli lähinnä Ruot-sin kirkon tietä. Åbo Akademin systemaattisen teologian dosentti Mikael Lindfelt kertoo siinä kuinka Ruotsin kaltaisessa solidaarisuusvaltiossa on jouduttu yhteiskun-nallisen pakon edessä tilanteeseen jossa valmistelemassa kaavaa homoliittojen siu-naamiseksi. Ratkaisu tulee olemaan varsin kummalliselta kulostava: siunauskaava tullaan mainitsemaan kirkkojärjestyksessä, mutta se ei sisälly kirkkokäsikirjaan. Tämä siksi että siunaustoimitusta siihen liityvine perusteluineen ei voitaisi tulkita kirkon oppiin tehdyksi muutokseksi… Varsin mielenkiintoinen kompromissi tämäkin!
Seuraavaa osaa pääset lukemaan tästä.
Tämä juttu ilmestyi kokonaisuudessaan ETSIJÄ-lehden numerossa 2/2009.
Tämän julkaisun kuva on tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti