Uudemmat seitsemän sinettiä. VII Sinetti. Yksinkertainen elämäntapako yksinkertaisin ratkaisu?

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä.  VII Sinetti

Niin on, ainakin toistaiseksi. Ystävämme musulmaanithan ovat sukupolvi sukupolven perään päivitelleet tätä maailman huonontumista. Ennen ei kunnon kauppoja voinut tehdä ellei juotu kupillista minttuteetä, poltettu vesipiippua, päivitelty maailman huonontummista oikein urakalla ja luettu Koraanin ensim-mäistä suuraa. Siinäpä olisi esimerkkiä myös kristityille. Koraanin voi korvata vaikkapa kappaleella Saarnaajan kirjaa... Mutta mikä olisi sitten se yksinkertainen ratkaisu tähän kammottavaan ongelmaan joka on edessämme? Moneen ns. ongelmaan on on ollut vastauksena hyvin yksinkertainen ratkaisu. Usein se vain on niin arkipäiväinen ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Useimmiten ihmisen ongelmien aiheuttaja on ihminen itsessään, eivät toiset ihmiset. Toisaalta syy voi olla vanhemmissa tai yhteiskunnassa jos elämäntaitoja ei tarpeeksi opeteta. Tässä kaipaisi vähitellen vanhaa kunnon oppiainetta peruskouluihin, nimittäin kansalaistaitoa. Sitähän ei ole juuri sellaisenaan opetettu kouluissamme sitten 1970-luvun alun!

Ratkaisua ongelmiin ei välttämättä saada nopeasti, eikä ole todennäköistä että maailma kokisi tarvittavan herätyksen lähivuosina, tai edes seuraavien vuosikymmenten vuoden aikana. Vaikka kuinka yrittäisi elää yksinkertaisesti joutuu huomaamaan kuinka esimerkiksi vuosi vuodelta roskapussi täyttyy nopeammin. Jos yrität käyttää vähemmän printtipaperia ja oikolukea vaikkapa saarnat suoraan näytöltä ei siinä mitään kostu jos jotkut firmat ”ottavat vahingon takaisin” ja suoltavat postiluukkuusi ylettömän paljon mainoksia ja muuta turhaa tarjousta. 

Kaiken lisäksi asuminen ihmisläheisessä ympäristössä on suoranainen kauhu-paradoksi. Nurmijärvi-ilmiö on kyllä mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen, mutta se käy yhteiskunnalle ja ekosysteemille kalliiksi. Isoja taloja ja turhia kuutioita plus 25 celsiusta huoneenlämpöineen. Tallissa kaksi autoa, ja sisällä valtava valikoima, suorastaan arsenaali tarpeettomia ja vieläkin tarpeettomampia purruuttimia... Helsingistä Nurmijärvelle muuttaminen kasvattaa ekologisen jalanjäljen melkein nelinkertaiseksi! 

Lopputeesejä

I Yksinkertainen elämäntapa ja maalla asumisen ihannointi ei ole ratkaisu ellei liikkumista rajoiteta ja ihmisiä velvoiteta omakohtaiseen ruuantuotantoon.

II Tekniikan tulee luoda käytännöllisiä sovellutuksia jotka aidosti vähentävät energiankulutusta.

III Kansalaistaito on otettava jälleen koulujen oppiaineeksi ja sille on raivattava tilaa muiden oppiaineiden kustannuksella. 

IV Tarvitaan aivan uudenlaisia ”terveystarkastajia”, joilla on myös esivallan valtuutus panna toimeen nopeasti erinäisiä asioita.

V Parantuneiden elämäntapojen ei tarvitse olla mikään ikävä ja tylsä asia.

VI Vastuu yksinkertaisempien elämäntapojen omaksuttamisesta on myös kirkol-la ja sen työntekijöillä.

VII Yhteiskunnalla tulee olla mahdollisuus puuttua kohtuuttomiin pyrkimyksiin jotka juontavat juurensa ylikorostuneesta nautinnonhalusta. Vaarallisen prosessin kääntäminen oikealle kurssilleen vaatii yksilönvapauden rajoittamista.

Loppusitaatti:

9. Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10. Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Saarnaajan kirjan kolmannesta luvusta, mutta vuoden 1938 laitoksen  mukaan. Kaiken takana on se, että maailma on luotu yksinkertaiseksi ja helpoksi asiaksi mutta inehmo on sen käyristänyt...

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä. 

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia kun se oikein oivaltaa: Gimme, gimme, gimme.

Uudemmat seitsemän sinettiä. VI Sinetti. Terraformalisaatio. VI Sinetti

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä.

Käsittelemme otsikkoa kuitenkin järjestyksessä terraformalisaatio ja Nooan arkki.
 Well... Terraformalisaatio on vielä scifin tasolla, mutta siihen uskoo hyvin vakavasti suuri joukko planeettamme asukkaita. Puhutaan jotka tapauk-sessa miljoonista ihmisistä. Ja kysehän olisi siitä, että jokin toinen pallopinta jossain päin maailmankaikkeutta, lähellä tai kauempana voitaisiin maapallo-kaltaistaa ja asuttaa. Herää tietystikin kysymys, onko se mahdollista. Well, well... Pidettiinhän sitäkin mahdottomana että inehmo laatii laitteen jolla voisi lentää! Parhain terraformali-saation kohde olisi naapuriplaneettamme Mars. Ehkä se olisi mahdollista jos planeetallamme olisi planetaarinen hallinto, väestö-ongelma ratkaistu, sodat historiaa ja taudit voitettu. Olisi siis RUOKAA, RAUHAA ja TERVEYTTÄ. Jos sen jälkeen jäisi voimavaroja niin mikseipä!

4 Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
5 -- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
6 Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
7 Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
8 lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
9 taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.
10 Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
Jos jotain Elämästä /sun suotiin oivaltaa
/ Niin riennä ohi tästä / 
Ja etsi Jumalaa
On mulla tyhjä käsi
/ En mitään antaa voi
/Tie sinun löytämäsi
/vain sulle jotain suo / 
Ja ”Miksi? Minkä tähden?” / mä vielä kyselen
 / ja tielle lähden / 
kun mitään tiedä en
Mut kerran ehkä minut / kun valtameret maan 
ja kuun / oon purjehtinut /
Syyn syntyyn saatetaan.

Mutta kaiken tuon jälkeenkin olisi kysyttävä sitä, miksi moiseen ryhdytään. Jos ongelma olisi ratkaistu ja ihmiskunta voisi elää ja kehittyä seuraavat pari miljardia vuotta niin olisiko kaiken motiivina vain ihmisen seikkailunhalu? Terraformalisaatio voisi tulla välttämättömäksi jos planeettaamme uhkaisi totaalinen tuho tai elinolosuhteemme kävisivät muuten niukoiksi. Huonostihan tässä käy jos kulutusta ei saada aisoihin. Kasvihuoneilmiö kiihtyy ja napajäätiköt sulavat, AINAKIN HETKEKSI! Nimittäin kasvihuoneilmiö äärimmilläänkään ei voi salvata seuraavan jääkauden voittokulkua. Well, well, well... Kaikki geologit ja muut tiedemiehet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä, aivan yksimielisiä, mutta melkoinen konsensus asiasta kyllä vallitsee. Todennäköisesti jäätiköt kuitenkin alkavat laajentua jo muutaman vuosituhannen kuluttua. Ehkä jäätiköt alkavat laajentua jo ensi vuonna, kukaan ei tiedä… Ensin siis kuitenkin ehkä vedenpaisumus ja sitten Ankara ja pitkä talvi… Nykyinen interglasiaali eli holoseeni, siis jääkausien välinen lämmin jakso, on kestänyt jo keskimäärin saman verran kuin muuta aikaisemmat interglasiaalit.

Nykyihmisen voittokulku alkoi jo ennen holoseenia mutta kukoistukseen olem-me nousseet vasta lämpimän jakson aikana. Nykyihiminen syrjäytti mainion nensku-ihmisen. Toisaalta jos risteytymistä tapahtui nykyihmisen ja nenskun välillä niin saattapahan tuossa käydä niinkin, että nenskut ilmestyvät uudelleen maailmannäyttämölle kun jääkausi oikein äityy ankaraksi. Ihmisen dna-raken-teestahan on suurin osa ns. “roskaa.”  Sitä ei tiedä mitä ylläreitä sieltä joskus esiin ponnahtaa. Tiedä vaikka entistä ehompi nensku-laji…

Mutta joskus voimme olla tilanteessa jossa terraformalisaatio toteutuu vaikkapa Mars-planeetan suhteen. Ja juuri tässä ajatuskulussa tulee mieleen Nooan arkki. Terraformalisaatio vaatii valtavien taloudellisten ja teknologisten sijoitusten lisäksi aikaa ja kärsivällisyyttä. Mars-projekti vaatisi varmaankin tuollaiset 10 000 vuotta. Perspektiivi on huikea. Esim. Egyptin ensimmäisen dynastian perustamisesta on ”vain” 5000 vuotta aikaa. Ihmiskunnan on todellakin ratkaistava monta ongelmaa ennen tätä hanketta. Mutta entäpäs jos jollakin on todella niin paljon rahaa ja valtaa että hän voi sen toteuttaa. Ja entäpäs jos:

”Aikojen lopulla ihmisten pahuus ja ahneus saavutti hirmuiset mittasuhteet. Oli mies nimeltään Haon. Hän omisti koko maailman ja hänellä oli kaikki valta. Hän inhosi kaikkea mitä muut ihmiset tekivät, ja hän päätti tuhota koko ihmissuvun ja kaikki mitä maan päällä oli. Hän rakensi valtavan laivaston avaruusaluksia ja suuren planeettaa kiertävän avaruusaseman. Hän kirjoitti kaiken elämän koodin ylös ja päätti asuttaa Mars- planeetan. Mukaansa hän otti kolme poikaansa ja heidän vaimonsa. Elämän koodit oli tallennettu ja uudelleen rakennettu. Hän julisti uuden luomisen ja kaikki oli valmista...”

No ei kai nyt sentään? Nyt kai pitäisi siteerata raamattua. Tehdään niin ja pistetään kehiin muutama jae psalmista 8:

Toisaalta tässä tulee mieleen myös Lauri Viidan mahtava hymni “Vaeltaja”:

Tuoda, tuoda ja mixi, mixi! Herää myös kysymys; kumpi tulee aikaisemmin, Jeesus vai jääkausi. Viran puolesta ja muutenkin on sanottava kai että ”kyllä Jeesus tulee aikaisemmin kuin jääkausi.” 

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahka-tornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Ecco la Primavera.

Oi lokakuu, sä kuuhut kahdeksas.

On tullut ja se tuo tullessaan monia ilmiöitä. Ehkä raivostuttavin niistä on lehdenpurruuttaja mekastavine laitteineen. Missä on ihana lehtiharavan rapina... Ja loppujen lopuksi on aivan yksi ja sama haravoidaanko lehdet syksyllä vai keväällä, vai harvaoidaanko olleenkaan. Mutta ihmisethän palvovat nurmikoita joten ymmärtäähän tuon asian oikein hyvin. Turhaa bensan polttamisesta se kuitenkin on. 

Lokakuun ei tarvitse olla rapainen kuten nimi väittää. Parhaimmillaan saamme nauttia hyvästä ja kuivasta ilmasta. Lokakuu on Rooman lähistöllä ja muuallakin ihanassa Italian maassa varsinainen picnic-kuukausi. Pyhäpäivinä matkataan maalle pulleiden eväskorien kanssa. On ihanan lämmintä vaan ei liian kuumaa. 

Lokakuuhan oli vanhojen roomalaisten kalenterissa kahdeksas kuukausi ennen kalenteriuudistusta. Julius-kuukausi lisättiin Asteriksistakin tutun Julius Caesarin kunniaksi ja August-kuukausi Gaius Octavianuksen eli keisari Augustuksen kunniaksi. Suomalaiset olkoot todella ylpeitä persoonallisista kuukausien nimistä.

Tänään on vietetty kansainvälistä maksapäivää. On hyvä että ryypiskelyyn ja liialliseen ryypiskelyyn kiinnitetään huomiota maailmanlaajuisesti ja Euroopan-laajuisestikin. Ei tule viinit maitokauppoihin Suomessa, ei tule. Kohti laitetaan harkintaan viinakortit vanhan ajan malliin. Usein tulee mieleen Ranskan Olympia-joukkueen toilailut Tokion kisoissa vuonna 1964. Ranskan piti saada iso tukku kultamitaleja mutta kaikki ennakkosuosikit pettivät toisensa jälkeen. Miesten pikaviestijoukkuekin jonka vaihto pelasi kuin unelma koki Waterloonsa. Ranskan maineen pelasti vanha sotaratsu Pierre Jonquers D’Oriola ratsullaan LUTTEUR. Sama heppu oli voittanut esteratsastuksen Grand Prixin jo Helsingissä 1952 ratsullaan ALI BABA. 

Kisojen jälkeen vaadittiin selitystä surkealle menestykselle ja totuus oli karmea. Ranskalainen huippu-urheilija vietti varsin kosteaa elämää, viiniä vedettiin kiduksiin pullo puolitoista päivässä... Ja sehän vastaa noin puolikasta neljäkytvolttista kansantislepulloa. Erityisesti leireillä ja isoissa kisoissa fransmannit villiintyivät varsinaisiin bakkanaaleihin, ja naisurheilijat eivät totisesti jääneet kakkosiksi. Toisaalta ei ole varmaa sekään etteikö tuo mainio ratsu LUTTEUR ollut Ranskan joukkueen ainoa raitis ”henkilö” Tokion kisoissa. Ranskalaiset menivät itseensä ja menestys Mexico Cityn kisoissa vuonna 1968 olikin jo vallan erinomainen, kuudes sija mitalitaulukossa ja seitsemän kultaa. Eli että se niistä eurooppalaista juomatavoista. JOOBA JOO. 

Maailma se vain huononee päivä päivältä. Kehnoksi käy ennen kuin loppu tuleepi. Jos lokakuussa alkaa ahistamaan on hyvä juoda venäläistyyppistä teetä ja vaikka jytystellä kuivattuja hedelmiä. Mutta kun urheiluun päästiin niin kerrotaanpas juttu vanhemmilla päivillä raitistumisen edut huomaneesta Anssi Kukkosesta. Anssi oli kuuluttamassa isoja yleisurheilukisoja takavuosina jossain Uudellamaalla. Tuli tauko ja Anssi luuli laittaneensa mikrofonin pois päältä. Anssi huusi isoon ääneen järjestäjillle: "Tuokaa Anssille makkaraa ja kylymää kolloo, sitä savolaisten pornojuomaa." Sattuneista syistä mikrofoni olikin päällä ja Anssi sai elämänsä suurimmat aploodit.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Kosteat liperit? Mietteitä Turun Mikaelin seurakunnan pappien kapakka-reissujen tiimoilta.

Ideahan on vanha, meilläkin. Mutta mitä moisesta tulisi lopulta ajatella. Viinaksien, kansantisleen, väriviinojen, viinien siiderin ja mallasjuomien kulutus on kasvanut huimasti viime vuosina. Olen puhuhut asiasta aiemminkin. Kyllä asia on nyt niin, että kansan tulisi suuressa määrin raitistua ja esimerkkejä kyllä kaivattaisiin muutekin kuin Cola-Matin muodossa, siis pääministeri Matti Vanhasen... Toisaalta seurakuntalaisiin tulisi saada kontakteja monella tavalla. 

Mutta mennääns asiaan, siis "kosteisiin lipereihin". Asiastahan voi veistellä vaikka kuinka paljon. Ainahan viinakset ovat papeille maistuneet. Sellaistakin juttua kerrotaan eräästä vanhasta rovastista joka kesken saarnaa katseli kaveriaan silmiin ja sanoi kummallisilla painotuksilla "gohem oog verm tot ves", tai jotain sinne päin. Innokas ja hyvä saarnamieshän hän perimätiedon mukaan oli. Moisen lausahduksen hän väitti seurakuntalaisilleen olevan kreikkaa, ja tarkoittavan "autuaita ovat murheelliset". Kukaan kirkkokansasta ei kreikkaa ymmärtänyt mutta kunnankam-reeripa lähti kotio ja pisti totiveden porisemaan hellalle... Taisipa saarnan loppu sujua vallan lutvakasti! Voidaan myös päätellä että kyseessä oli Pyhäinpäivän saarna!

Lauantai-iltainen virkatehtävä voi olla varsin hyvä tekosyy päästä vapaalle. Mikaelin kapakka-pappien listasta ei naista löydy. Ainakin tässä suhteessa pappien kapakointi on todella maskuliininen laji. Vaan entäpäs kulungit? Todennäköisesti tässä tapauksessa juomat tarjoaa ravintola. Väittäisin ko. pappien vetävän ainakin gepardia keuhkoon, eli keskiolutta. Mahdolliset pohjat ja rohkaisuryypyt menevät sitten omasta kukkarosta, tai kirkkoherran edustusbudjetista.

Mutta jos lähtisin itse ko. projektiin niin asettaisin iskuryhmälleni jotain tavoitteita ja strategioita:

1) Toimittaisiin työpareina. Toisella liperit kaulassa, toinen siviili. Näin tulisi mukaan sosiologinen ja psykologinen tarkkailu-aspekti.

2) Kapakointi-paikkaa ei ennalta ilmoitettaisi kenellekään. Asiassa tulisi olla spontaani leima. Tulisi välttää pintaliitopaikkoja ja yökerhoja, vaikka siellä varmaankin löytäisi pinnallisia ja heikkoja ihmisiä.

3) Vaikka harjoitettaisiin sielunhoitoa ja kontaktien luomista tulisi raittiusteeman, tai ainakin kohtuukäytöstä valistamisen olla keskeisellä sijalla "julistuksessa".

Joopa joo! Hurskastelu ja raittiudesta puhuminen on turhaa ellei ole takana viidensadan krapula-aamun mieltäkääntävä kokemus. Onhan tässä hieman veistelty, mutta voi myös aiheellisesti sanoa:

"Joka tuulella kylvää, se myrskyssä niittää."

"Joka tulella leikkii saa pyroklastin niskaansa."

Ja pappiin pätee sama kuin muihinkin ihmisiin: Jos on pakko ryypiskellä niin parasta pysyä kotona ja olla vallan ykkösolut-linjalla, ja ottaa kyytipojaksi päärynöitä. 

Tähän sopii hyvin Tuopin jäljet.

Vaan kuka onkaan suurin?

Nyt on sitten Michael Phelpsillä 14 kultaa ja herää tiestystikin kysymys siitä, onko hän kaikkien aikojen suurin urheilija, ja nimenomaan olympiaurheilija. Mies on saavuttanut mitalinsa kaksissa kisoissa ja niiden eteen hän on tehnyt aivan hirmuisesti työtä. Uimarit viettävät altaassa aikaa kolmasosan vuorokaudesta. No jäähän siinä nukkumiseen ja muuhunkin aikaa, ei sen puoleen…

Mutta puhutaanpas kahdesta muusta, nimittäin Nurmen Paavosta ja Lewis-Kallesta. Molemmat ovat neljien kisojen miehiä vaikka Paavo ei enää Losissa saanutkaan kilpailla ammattilaissyytösten takia. Nurmi olisi voinut saada yhteensä 11 kultaa jos kaikki olisi mennyt putkeen. Pariisissa 1924 hänen ei annettu juosta kymppiä koska hänellä oli muka liana tiukka ohjelma. Tosiasia oli kuitenkin myös se, että tuo kulta oli varattu Ville Ritolalle joka sen sitten voittikin. Kisojen jälkeen Nurmi sitten juoksi Suomessa kympin aikaan 30.06 ja risat päälle. 

Jostain olen kuitenkin lukenut että Pariisissa samana päivänä kun kymppi juostiin olisi Paavo mennyt harjoituskentälle ja ihan verkkareissa pistellyt siellä varjokympin aikaan 29.45 ranskalaistoimittajien suureksi ihmetykseksi. Siinä meni Paavon kymmenes kulta. Losin kisoista 1932 Paavo olisi sitten tavoitellut maratonkultaa… Paavon jalka oli kipeytynyt mutta eiköhän se siitä olisi hoitunut…

Lewis osallistui neljiin kisoihin vuosina 1984 – 1996 ja hänen tendenssinsä oli kultamitelien suhteen laskeva: 4 – 3 – 2 – 1. Noista kultamiteleista kolme on pikaviesteistä. Lewisin kaikkein kovin saavutus on kuitenkin neljä perättäistä pituuskultaa. Hän on titaani, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Nykyään ja tuskin enää koskaan, tai ainakaan vähään aikaan nousee miestä joka on ykkönen pikamatkoilla ja voittaa vielä pituushypyn.

Paavon arvoa nostaa vielä se, että hän oli ensimmäinen systemaattinen ja monipuolinen treenaaja. Hänen aikanaaan ei harjoiteltu talvella ulkomailla eikä tietystikään dopingista ollut mitään tietoakaan. Eikä nuo Paavon ajat ole niin kauhean huonoja. Jos oletamme hänen todellakin olleen niin kovassa kunnossa että se kymppi olis taittunut aikaan 29.45 niin meidän tulee myös huomioda ratatasoitus. Ei juossut Paavo nykyaikaisilla alustoilla. Jos laitamme nykymurtomaahiihtäjän ensin huitaisemaan perinteisellä tyylillä 10 km nykyvarusteilla ja sitten vielä päälle 10 km Haku-Veikon vehkeillä niin matka taittuu jälkimäisillä noin 8 minuuttia hitaammin. 

Paavon suhteen yksi kierros kympillä vei tuon ajan radoilla noin nelisen sekuntia enemmän. Jos siis laskemme suoraan 4 sekuntia kympien kierrosluvulla 25 niin sehän tekee sata sekuntia eli 1.20, ja jos Pariiisin haamuaika 29.45 pitää paikkansa niin Paavo olisi kellottanut noin 28.35, ainakin… Ja siinähän ei olla niin kovin kaukana Julma-Juhasta ja Vireenistä… Nykyaikaisilla harjoitusmetodeilla Paavo olisi pistellyt reilusti alle 28 minuuttia mutta ei hänkään mitään Afrikan pojille mahtaisi, vai mahtaisiko…

Reunalisäyksiä saarnakäsikirjoitukseen 9 Shel/MMVII ja erään verbin irrationaalinen merkitys.

Yhdeksännen shellin päivän virtenä on virsi 484 eli Totuuden henki, tuo monille jo kansakoulusta tuttu virsi. Pitkään ihmettelin miksi sen sävelkulku on niin tuttu kunnes hoksasin, että se muistuttaa Ylen radion vanhaa taukoääntä. Sehän menee jokseenkin monotonisesti: ”Pimpeeli-pom-pom, pimpeli-pom-pom.” Siinä olivat muinoin kanteleen-soittajan sormet lujilla kun ylen lakko kesti kuukausitolkulla joskus 1970-luvun alkupuolella. Asia josta Kari Suomalainenkin piirsi mainion pilakuvan Hesariin...

Aina saarnakäsikirjoitus ei ylitä julkaisukynnystä. Tänään kävi näin. Liian paljon vanhaa ja lainattua. Mutta kun saarna tuli pidettyä kaksi kertaa niin käsikirjoitukseen oli ilmaantunut montakin sivuhuomautusta eli lisäystä. Niistä ei aivan täyttä saarnaa saa mutta ehkä muutama niistä on julkaisemisen arvoinen. Kyse on siis yhdeksännestä shellistä jonka otsikkona on ”Totuus ja harha” ja evankeliumitekstinä Matteus 7:15-23.

“Väärennös ja jäljennös.”

Kyse ”väärennöksestä ja jäljennöksestä” onkin sitten varsin mielenkiintoinen. Sanotaan, että isojen taidemuseoiden kokoelmissa olevista kuuluisimmista maalauksista on olemassa useita kopioita, ja vain taitava asiantuntija osaa erottaa kopion alkuperäisestä. Monesti kopion sanotaan olevan jopa alkuperäistä paremman, ja siinä että näytillä onkin kopio ei nähdä suoranaisesti mitään pahaa. Ja joskus alkuperäinen onkin voinut jopa tuhoutua... Eikös olekin merkillistä! Mihin siis pitäisi uskoa...

“Väärä profeetta – profeetan puute ylipäänsä.”

Puhe vääristä profeetoista onkin sitten mielenkiintoinen asia. Jospa ongelmamme tässä kirkossamme ei olekaan väärät profeetat, vaan se että profeettoja, siis opettajia ei ole ollenkaan. Siis että ei enää ole aitoa ja puhuttelevaa opetusta. Eikös tämä ole aika vakava asia jos se todella pitää paikkansa?

“Orjantappurat ja ohdakkeet.”

Orjantappuraa ei meillä täällä Suomessa kasva, monia ohdakkeita sentään kasvaa. Joka jättää niityn leikkaamatta saa nähdä mitä siellä oikein kasvaakaan. Ovathan ohdakkeetkin varsin kauniita, mutta ei niistä ole ihmiselle syödä. Niitä ei ihmisen vatsa pysty sulattamaan. Toisaalta vähäpätöisempien kasvien, kuten monien talventörröttimien siemeniä ovat vanhat suomalaiset muinoin jytystelleet ruoanpuut-teessa ja joissain puutostiloissa. Ja niissähän on jopa vallan terveellisiä aineita kohtuullisesti nautittuna, kuten hevonhierakan siemenissä kumariinia.

“Toimittajat erheet.” 

Totuuden ja harhan kanssa olemme tekemisissä päivittäin kun luemme sanomalehtiä. Lehtijutut ovat monesti vain likiarvoja. Toimittajat tekevät niitä pintapuolisen perehtymisen menetelmällä ja aina saa olla varuillaan ja korjaamassa väärin käsitettyjä lausumia. Siinäpä onkin sitten tekeminen kun lähdet korjaamaan kaikenmaailman asiantuntijoiden lausuntoja. Ikävä tosiasia on nimittäin se, että joka pääsee ensimmäisenä sanomaaan ns. totuuden on vahvoilla. Ja siinä ei paljon huomiota enää saa jos olisi vaikka 1000 sivua painavaa asiaa todisteeksi että asian laita todella on noin. Taannoin suuri suomalainen älykkö Matti Wuori herätti todella paljon närää kun hän rohkeni väittää että on tarpeen lukea ulkomaisia lehtiä jotta todella pääsisi perille mitä Suomessa oikein tapahtuu! Tässä tapauksessa en epäile Matin juttuja vaikka kaikessa en hänen ajatteluunsa voinut yhtyäkään. Rauha Matin sielulle...

Lopuksi jotain irrationaalia vielä erään verbin merkityksistä. Kaikkihan me ehtoollisella käyneet ymmärrämme mitä tarkoittaa sana ”vuodatettu.” Sitähän käytetään jaettaessa ehtoollisviiniä. Kyse on sellaisesta merkityksestä että on todella vuodatettu jotain nestettä jostain. Tässä tapauksessa on kyse viinistä joka mieleltään Jeesuksen vereksi.  Ehtoollista jakaessa on pidettävä pää kylmänä ja ilme lempeän näkkärisenä. Vähän kuin jousiammuntaradalla hyvän osuman ja onnistuneen suorituksen jälkeen. Tunteet on pidettävä kurissa vaikka pahin vihamies, selkäänpuukottaja ja pahojen puheiden ja juorujen levittäjä tulisi ehtoolliselle. Silloin ei todellakaan auta muuta kuin pyytää Jeesuksen mieltä ja sanoa sanat ”Herra armahda.” Ei siinä myös sovi miettiä kaikkia niitä juttuja joita on tullut viljelleeksi vaikkapa hyvän teologi-kaverin kanssa edellisiltana. 

Mutta joskus tulee mieleen verbin vuodattaa erityismerkitys. Nimittäin vuodatta-minen voi myös olla viinin säilyttämistä nahkaleilissä. Tässä merkityskentässä se voi myös olla sitä, että viiniä säilytetään nahkasäkissä jotta siihen saataisiin todellakin nahan makua. Joka on juonut elinkaarensa loppuun tullut tai jo yli-ikäistä kuollutta viiniä, vaikkapa englantilaisten suosimia laadukkaita mutta todellakin kuolleita riojalaisia viinejä ymmärtää kyllä mistä on kyse!

Asiahan on niin, että vuodattamisesta puhui itse Jeesuskin sanoessaan että uusi viini laitetaan uusiin leileihin... Ja huomattava osa Jeesuksen ajan Palestiinassa nautitusta viinistä todellakin oli vuodatettua. Siis vuodatettua jo ennen kuin se varsinaisesti vuodatettiin. Mutta tämä sanaleikittely tällä merkityksellä voi toimia vain Suomen kielessä, ja ehkä näin onkin peräti parempi.

Laillisen ruumiin ongelma? Mietteitä Jasminin illassa.

Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita jotka todella hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa, jos kohta isompaakin tallustelijaa. Luen nykyään uutimet etupäässä tekstiteeveestä. Aamulla selaan toki nykyään maakunnan ykköslehden. Eilen sieltä sattui silmääni varsin erikoinen juttu joka jäi pyörimään mieleen vähän enemmän kanssa. Päivän mittaan valkeni se, että asian tiimoilta on tullut arimoitua aikaisemminkin, ja joskus isommallakin porukalla. Kyse on ns. ”laillisen ruumiin ongelmasta.” Elikkä siis siitä miten olisi viisainta hoitaa ihmisen biologinen jäämistö.

Eräs ruotsalainen on nimittäin patentoinut maailmanlaajuisesti uuden hautaus-menetelmän jossa ruumis pakastekuivataan. Kaiken lisäksi menetelmä kuuluu olevan ekologinen. Mutta onko se sittenkään. Varsin jännä juttu nyt kun tuhkaus saavuttaa yhä suurempaa suosiota. Kuumakäsit-telystä kylmäkäsittelyyn siis. Joskus tunfin hyvin suurta mielenkiintoa krematorioihin ja pohdin sitä miten ruumis voidaan tuhkata pienimmällä energiamäärällä. Ollessani töissä alkuseurakunnassa (Ensimmäinen työpaikkani pappisvirassa eli Kajaanin seurakunta.) pääsin auttamaan ko. seurakunnan silloista ylipuutarhuria kiperässä tilanteessa kun Paltaniemen hautuumaan Valon kappelin krematorio oli poissa käytöstä uunin rikkoutumisen vuoksi. Eräs ruumis oli ns. huonosti esikäsitelty. Oli sattunut kova posahdus kun patologi oli unohtanut poistaa sydämentahdistimen tuosta biologisesta jäämistöstä. 

Krematorion uuni oli ruotsalaista valmistetta joten varaosatkin oli tilattu sieltä. Mutta lähetystä ei vain kuulunut. Meikää pyydettiin avuksi eli soittamaan laitteita valmistavaan firmaan. Tein työtä pyydettyä ja tässä maailmassahan saa melkein mitä tahansa kun vain tarpeeksi nätisti pyytää. Sain hoputettua tilausta kun kuulivat miten paljon oli tuhkauksia jonossa. Suorastaan sanoi naisääni riikinruotsiksi että ”Härregud!” Ja tuota pikaa oli varaosat "redan på väg." Ylipuutarhurin ongelmat olivat väistyneet ja elämä (Vaiko tässä tapauksessa kuolema) palaili pikku hiljaan normaaleihin uomiinsa nälkämaan pääkaupungissa. Elettiin tammikuun loppua vuonna 2000 jolloin kaikkialla oli valtava hautausruuhka. Psykologisesti varsin jännä juttu että tuo kaikkien aikojen hautauspiikki normaalioloissamme sattui tuohon väärään vuosituhannen vaihteeseen. Vuosituhathan vaihtui oikeasti vasta vuotta myöhemmin! Krematorion uunin posahdus ylitti uutiskynnyksen mutta opetuksesta ei kylläkään viisastuttu. Sama ilmiö näet toistui ainakin pariin ottee-seen muuallakin Suomessa!

Mutta tuohon uuteen keksintöön... Ruumis siis laitetaan arkkuun ja tässä vaiheessa se jäähdytetään miinus kahdeksaantoista. Sitten ruumis arkkuineen upotetaan nestemäiseen typpeen jossa päästään lukemaan -196 celssiusta. Lopulta vettä menettänyt syväjäädyke täryytyetään. Jäljelle jää orgaanista pölyä josta voidaan vielä poistaa metallit sun muut lisäaineet. Jäljelle jäänyt pakastekuivattu pöly, noin 25-30 kg, laitetan maissi- ja perunatärkkelyksestä valmistettuun arkkuun joka haudataan alle puolen metrin syvyyteen, jolloin se maatuu noin vuodessa. Väitänpä kuitenkin että tällaisesta käsittelystä tulee varsin suuri ekologinen jalanjälki itsessään... Kuinka suuri? Suurempi kuin tuhkauksessa aivan varmasti. Krematorio-tekniikassakin olisi vielä kehittämisen ja keskittämisen varaa. Mutta laite olisi vallan mielenkintoinen. Käsittääkseni se olisi noin 20 metriä pitkä, ehkä vähän sellaisen pitkän rekkakontin muotoinen ja näköinen. Siinä olisi esijäähdytin, pakastekuivaus-allas, tärytin, metallinerotin ja pakkauskone. Laitetta varten tarvittaisiin pieni halli jossa luonnollisesti olisi myös ohjauspöytä tietokoneineen ja tietysti sosiaalitilat työntekijöille. Siis varsi-nainen kylmäkrematorio.

Miksei samalla mietitä vieläkin hurjempia hautausmenetelmiä. Mielestäni Susanne Wiigh Mäsakin ajatus lähentelee jonkin sortin pakkomiellettä. Annetaanpa ajatuksen juosta kunnolla. Miten olisi vaikkapa hautaustapa jossa kaikki hävitetään atomeiksi kertaheitolla?! Toki siihen vaaditaan energiaa, mutta ihminenhän on luonnostaan varsin järjetön olento. Rakennetaan vaikkapa geoenergialla ja stratosfääri-kiihdyttimellä toimiva korkeapainepumppu, jolla biologisia jäämistöjä ammutaan ammuksen kaltaisen teräslieriön sisällä lähiavaruuteen maata kiertävälle radalle. Sieltä ne sitten tulisivat tähdenlentoina läpi ilmakehän yläkerrosten palaen tosiaan atomeiksi. Siitä saisi vallan hyvin vajaan minuutin kestävän tähdenlennon ja omaiset voisivat katsella kirjaimellisesti ottaen tuota viimeistä matkaa. 

Tuollaisen hautauksen ongelmana on vain se, että se ei oikein onnistu kesäkuu-kausina valoisan taivaan vuoksi. Yhtä kaikki! Pääsisi siinä mainion Kaija Koon taannoisen hitin ”Kuka keksi rakkauden” sanat ”Tähdenlentona luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain...” uuteen uskoon. Voisipa laulaa sanat vaikkapa seuraavasti: ”Tähdenlentona luotamme lähdit ja kauniimman teit meidän maailmastamme...”

Korkeapainepumppuhan oli yksi natsien salaisista aseista, tosin käyttökelvoton putkien huonon toleranssin vuoksi. Kyse oli pitkän kantaman tykistä joka oli saksalaiselta nimeltään ”Hochdruckspumpe”. Korkeapainepumppu koostui 40 osasta ja siinä oli 28 ruutikammiota pääputken haarakkeissa. Tarkoituksena oli, että ammuksen kulkiessa putkessa nämä panokset laukaistaisiin kukin vuorollaan, niin että  ne antaisivat kranaatille lähtönopeudeksi 1371,6 metriä sekunnissa! Laitetta kokeiltiin jopa aivan oikeasti. Aatun tarkoituksena oli moisella aseella, joka tunnettiin myös nimellä V-3, käräytellä lontoolaisten kollageenejä. Jöötin paino olisi ollut tommoiset 150 kiloa. Siis vallan hirmuisen painevaikutuksen aikaansaava korttelipommi jo kerrassaan.

Ajatus geoenergialla toimivasta korkeapainepumpusta ei ole uusi. On nimittäin vakavasti suunniteltu sellaisia vielä rakennettavankin. Niillä ammuttaisiin maatakiertävälle radalle avaruusasemien rakennustarvikkeita hyvinkin huokein kustannuksin, ja ennen kaikkea ekologisesti. Melu vaan olisi kuulemma infernaalinen. Stratosfääri-kiihdytin kuulunee ainakin vielä samaan kategoriaan kuin teleportaatio! Kyse olisi lähinnä kait sitten antimaterialla toimivasta partikkelinsyrjäyttimestä. Siis kyse olisi kalliista, pienikokoisesta, mutta toisaalta ekologisesta rakettimoottorin korvaavasta laitteesta. Kokoluokka lienee sama kuin ensimmäisillä sydämentahdistimilla.

 ”Laillinen ruumis” terminä on taas varastettu 1970-luvulla valmistuneesta tv-teatterin mainiosta näytelmästä ”Orvar Kleinin laillinen ruumis.” Ei siis mitään uutta auringon alla! Ei, ei sitten vaikka kuinka jotain omaperäistä yrittäisi! 

Saapas nähdä miten hurjan jutun saamme huomenpänä lehdestä lukea. Sanotaan, että kaikkia asioita on tarkasteltava ja punnittava tarkasti. Hengelli-siäkin on koeteltava. Niihinkin on nykyään vain tuotava ekologinen näkökulma, ennen kaikkea se. Mitäpä tässä muuta voisi sanoa kuin krocodiili Jenaa mukaillen: ”Maailmassa monta on ihmeellistä aasia, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä neukkua." Ja jääpä siinä tsuhnillekin omat osansa! Itse asiassa neukkula tuotti valtavan paljon pedagogisesti kestäviä lastenelokuvia sun muuta.

Uudemmat seitsemän sinettiä. V Sinetti. Tekniikan mahdollisuuksista. V Sinetti.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Tekniikan mahdollisuuksista. V Sinetti.

Tässä tarkastelussa tekniikan mahdollisuudet ovat aika tavalla kaksipiippuinen juttu, suorastaan paradoksaalinen sellainen. Maapallon nykyinen tila johtuu paljolti siitä, että tekniikan avulla luonnonvarojen tehokas riistäminen on tullut mahdolliseksi. Toisaalta se on kaikkinensa ihmiskunnan suuri mahdollisuus kunhan olennainen ymmärrettäisiin paremmin. Onkin tehtävä selväksi se, että tiede ja tekniikka ovat aivan kaksi eri asiaa. Tekniikan kehittäminen on kylläkin ihmiselle myötäsyntyinen ominaisuus. Toisessa päässä on hienonhieno piikivi-työkalu, toisessa ääripäässä vaikkapa hieno kannettava tietokone. Tiede on pohjimmiltaan kaiken selittämistä eikä se koskaan ole mitään konkreettista. Tekniikkahan on insinööritaitoa. Tieteessä ei sinänsä ole mitään synnillistä ja väärää, mutta jos se palvelee pyyteettömästi vain tekniikkaa niin silloin ollaan kestämättömillä jäljillä.

Kuinka paljon tekniikan avulla voidaan sitten pitkittää ihmiskunnan järjetöntä tuhojuoksua? Ehkäpä muutaman sata vuotta. Ruuantuotantoa voidaan vielä lisätä, tai tiettyjen kasvien satomäärät voidaan pitää  samoina. Kaiken kauheus on vain siinä, että ravinto-, ja öljykasveja ja sokeriruokoa tisleerataan auton polttoaineeksi ihmeellisen biopolttoainehuuman riehuessa ympäri maailmaa. Ja kyllä asia vain niin on, että jos vastakkain on 800 miljoonaa autoa ja kaksi miljardia köyhää niin, ihmisen taipumukset tuntien, on helppo arvata miten tässä käypi...  Satomäärät voivat Suomessa kasvaa lämpimien kesien ja hyvän vedekin seurauksena. Sama ilmiö tuskin toteutunee muualla. Vaikka täällä riittäisi biopolttoaineen tuotantoon kymmenen prosenttia peloistamme niin ei käy muualla.  Biotekniikka tuo vain lyhytkestoisen avun.

Mutta onko olemassa mitään tekniikan käytännön siunauksia? Onhan niitä paljonkin, ja ne ovat yksinkertaisia. Intiassa on tuotettu paljon halpoja käytän-nön sovellutuksia. On sähköttömiin talouksiin soveltuvia aurinkoenergialla päi-väsaikaan ladattavia ”lyhtyjä,” tehokkaita minivedenpuhdistimia ja köyhien ihmisten lapsille tarkoitettuja halpatietokoneita. Jos ihmiskunta joskus omaksuu yksinkertaisemmat elämäntavat niin sen ei tarvitse merkitä mitään tekniikka-kielteisyyttä, meidän ei tarvitse palata esiteolliseen aikakauteen ja tehdä  Sen aikakauden ihmiskunnan koko kapasiteetti on käytössä ja heillä ei ehkä ole samaa ihonväriä eikä samaa uskontoakaan, mutta ehkä yhteinen peruskieli ja internetistähän ihmiskunta ei enää koskaan pääse eroon.

Tässä yhteydessä on sanottava muutama sana lääketiede-nimisestä tekniikasta. Lääketieteen ansiosta ihmiset elävät pidempään ja terveemmin kuin aikai-semmin. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään kuolematonta, vaikka joskus Kymin seurakunnan nuortenilloissa kehittämämme idea ns. ”telomeeri-terapiasta” onnis-tuisikin. Tekniikan avulla ihminen voi ehkä saavuttaa ainakin kahdensadan vuoden iän, ehkä pidemmänkin. Kun ottaa huomioon kehityksen kehityksen nopeuden niin ollee mahdollista, että maailmaan on jo syntynyt sellaisia ihmisiä jotka tulevat elämään nuo kaksisataa vuotta. Eri asia sitten kenen polla moista kestääpi... Tietystihän tuollainen antaisi mahdollisuuden harrastaa ja kehittää itseään, mutta tässäkin yhteydessä tulee muistaa se kuinka paljon tuol-lainen maksaa? Hintalappu lienee sama kuin tämän päivän avaruusturismilla. Ajatus on veikeä! Muutama miljoona nanorobottia vain suoneen ja eikun putsaamaan  ja jahtaamaan vapaita radikaaleja. Lääketiede siis voi tehdä ihmiskunnasta terveemmän ja pitkäikäisemmän mutta kuolematonta se ei kenestäkään tee. Elämähän on loppujen lopuksi varsin demokraattinen asia... Eipäs tässä muuta enää voi tehdä kuin siteerata saarnaajan kirjaa 6:10-12:

10 Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. 11 Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? 12 Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla?

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahka-tornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Tourdion - quand je bois du vin clairet.