Luukas gonzoilee
“Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano”
Luukkaan jouluevankeliumi on merkillinen luomus! Se kertoo paljon sen kirjoittajasta eli evankelista Luukkaasta. Luukas on nimittäin loppujen lopuksi varsinainen gonzo-journalisti, mutta hyväntahtoinen sellainen. Ja jos ollaan rehellisiä luterilaisille ajatuksille siitä että raamatussa on inhimillinen ja jumalallinen puolensa aivan kuten Kristuksessakin on inhimillinen ja jumalallinen puolensa niin rohkeampi väittää että sittenhän Pyhä Henkikin on vallan gonzo. Näin voidaan sanoa eikä tässä missään tapauksessa sorruta edes Jumalanpilkkaan. Me emme enää elä Martti Simojoen aikakautta.
Ja tämä kaikki tapahtui juuri niinä aikoinana, noin 1900 vuotta ennen miestä jota pidetään kaiken gonzo-journalismin isänä, ja tässähän amerikkalaista tarkoitetaan Hunter S. Thompsonia. Gonzojournalismihan on faktaa ja fiktiota yhdistävä omakohtaista kokemusta korostava journalismin ja kertomisen muoto. Gonzossa tekstin kirjoittajan ja jutun päähenkilön sekä faktan ja fiction, siis tosiasioiden ja sepitteiden rajat tietoisesti hämärretään. Gonzoilulle on ominaista kertojan omien havaintojen ja tunneelämysten korostaminen ja näennäisten pikkuseikkojen esille tuominen. Meillä Suomessa Gonzoilua harjoitti paljolti Hunter S. Thompsonista mitään tietämättä HYMY-lehden erikoistoimittaja Veikko Ennala. Nyt toivoisi ajan jo tehneen tehtävänsä ja mahdollisimman monen tutustuvan Veikko Ennalan kirjoituksiin; niistä nimittäin ilmestyi vuosi sitten mainio kokoomakirja… Olisipa meidän kirkkomme papeilla hieman sitä gonzomaista henekä mitä Ennalalla oli; jopas muuttuisivat saarnatkin kiinnostaviksi.
Niin… Duoda, duoda… Jos apostoli Luukkaan jouluevankeliumia tarkastellaan viemällä loppuun kaikki raamatuntutkimuksen mahdollisuudet ja tehdään joitain johtopäätöksiä niin gonzoahan tuo on kaikki tyynni. Tekstistähän ei jää loppujen lopuksi jäljelle mitään muuta kuin Keisari Augustus ja se aasi jonka kyydissä Maria matkasi Nasraretista Betlehemin. Ja tietysti Quirinius ja nippa nappa myös kuningas Daavid…
Kysymys jouluevankeliumin historiallisuudesta nousee esiin joka vuosi. Lopulta kuitenkin joku asiantuntija ison päivälehden tai vaikkapa aamu-television lähetyksessä tekee asian vaarattomaksi selittämällä sen olemuksen.
Tosiasia on, että raamatuntutkimuksen jälkeen tekstistä ei paljoa jää jäljelle; varmat faktat ovat aasin ja Augustuksen tasolla. Jos kriittinen raamatuntutkimus olisi väline jolla raamatun ja sen sisällön arvovalta haluttaisiin tehdä tyhjäksi olisi jouluevankeliumi paras välinen tällaiseen reposteluun. Antiikin monitoimimiehen ja matemaatikon Arkhimedeen sana: ”Antakaa minulle kiinteä piste, niin minä vipuan maan paikaltaan!,” olisi käynyt tässä toteen. Toisaalta voidaan sanoa; vipua vain maa pois paikaltaan mutta korjaa jäljetkin. Raamatuntutkimus on aiheellista ja tarpeellista, mutta kaiken “tihutyönkin” jälkeen pitää pystyä tkemään jotain rakentavaa eikä jäädä riekkumaan…
Mutta sitä tärkeämmäksi ja merkityksellisemmäksi Luukkaan jouluevankeliumi nousee kun vain ajattelemme tätä gonzoilua, ja varsinkin sitä mitä tekstissä väitetään. Tekstiin uudelleen ja uudelleen syventyvä lukija löytää siitä kerta kerralta yhä enemmän ja enemmän ja lopulta hänen suupielensä venyvät levolliseen virnistykseen ja päätäkin hän alkaa nyökkäilemään. Sillä asioissahan on vissi perä ja niinhän niiden kuuluu ollakin.
Niin! Kuinka tästä jatkamme? Jouluevankeliumi on pitkälti Jeesuksen inhimillisen puolen arviointia. Suurmies tarvitsi hienot puitteet elämälleen, ja jouluevankeliumin yksityiskohdat kaikessa gonzomaisuudessaan palvelevat tätä pyrkimystä. Suomen kirkossa olemme saaneet nähdä ensimmäisen suuren opettajamme Paavalin kunnianpalautuksen kiitos Kari Kuulan ansiokkaan Paavali-kirjan. Hän ei ole enää naistenvihaaja eikä muutenkaan ole niin kielteinen henkilö; enää... Ja kaiken lisäksi Paavalillakin on oma jouluevankeliuminsa.
Paavalin jouluevankeliumi on matka aasin ja Augustuksen taakse. Se on kappale alkuperäisintä Jeesus-uskoa:
”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta rikastuisitte hänen köyhyydestään. (2. Kor. 8:9)”
Tietysti voi herättää kysymyksen siitä onko Paavali vielä suurempi gonzoilija kuin Luukas; saattaa muuten ollakin. Oli asia sitten miten oli, mutta tuo toisen korinttilaiskirjeen katkelma auttaa meitä suhteuttamaan jouluevankeliumien kertomuksen muuhun Jeesusta koskevaan tietoon. Ylösnousemususko selittää lopulta myös joulukertomuksen syntymisen. Pääsiäistä voi verrata aurinkoon, joulu on kuin kuu. Jos valon lähde sammuu, muuttuu jälkimmäinen pimeäksi, mutta edellisen loistaessa kirkkaana, riittää jälkimmäisellekin lainavaloa heijastettavaksi. Kaikki tapahtumat avautuvat siis pääsiäisestä käsin, jouluaamu katsoo Golgatan ristille ja tyhjään hautaan. Ja se Golgatan meininki ei sitten olekaan enää mitään gonzoilua…