Pyhäinpäivään liittyy yksi vallan hauska kirkollinen juttu jonka haluan kertoa täällä kaikille. Se osoittaa miten inhimillistä elämä voi olla ja miten keinolla voi päästä haluttuun tarkoitukseen.
Vietettiinpä kerran eräässä seurakunnassa pyhäinpäivää. Oli aamu ja jumalan-palvelus. Vanha rovasti piti palvosta ja tuli sitten saarnan aika. Papilla oli jo mielessä vallan mukava iltapäivä vietto paikallisen apteekkarin kanssa joka hänkin oli tullut kirkoon. Saarnan kuluessa rovasti sitten katsahti hyvän kamunsa eli apteekkarin suunta ja totesi niin "Autuaita ovat hengessään köyhät." Tämä lause on aina puhutellut minua. Luen tämän kohdan joka vuosi saarnaa valmistellessani myös alkukielellä kreikaksi. Noissa kreikan kielen sanoissa "Goo hem o verm tot-ves" on jokin vastustamaton sointi. Rovasti sanoi saman vielä uudelleeen ja hieman naukuvammalla soinnilla nuo sanat "Goo hem o verm tot-ves," ja uudelleen mulkaisi kohden apteekkaria. Pian apteekkari sitten lähti kotiinsa päin, ja sinne apteekkarin luokse tuli pian rovastikin parasta mahdollista kyytiä kunhan oli palvoksensa päätökseen saanut.
Nuo kaverukset eivät olleetkaan mitenkään yksitotista sakkia. Sekin on hauska yksityiskohta, että kun Snellman rakenteli sanakirjaansa niin hän laittoi sana yksitotinen selvitykseksi määreen "yksitotinen on henkilö joka ottaa vain yhden totin." Goo hem o verm tot-ves, niinpä niin. No tämän verran täytyy ruotsin kieltä verrytellä näin ruotsalaisuuden päivänä.
On aikoja eletty. Ennen ei maalaispitäjässä ruotsia osanneet muut kuin apteekkari, nimismies ja pappi. Ruotsia saattoi silloin käyttää em. tavalla salakielenä.Nykyään ei tuollainen menisi sikäli läpi että kyllä jokainen tuon verran ruotsia osaa, vai osaako. Kreikkaakin osataan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti