Lupasin Helsinginreissuni jälkeen puhua ns. eikä todellaan mitään niin sanotusta, vaan niin kauheasta gångiröökauksesta. Asiahan on nyt niin että parveketupa-kointi on pieni juttu tämän gångiröökauksen rinnalla. Aivan aluksi sanon, että minulla ei ole mitää rehellisiä tupakoitsijoita vastaan joiksi luen piipunpolttajat ja sikaroitsijat. Teollisten savukkeiden imijöille suosittelen edelleen itse kasvatettuja rustica-lajikkeita.
Mutta se gångiröökaus. Kun tupakoitsijat karkotettiin sisätiloista tuli eteen uusi ongelma; tupakoitsijat porttikäytävissä ja sisäänkäyntien tuntumassa. Helsingissä sen oikein huomasi; ei sisäänkäyntiä, ei gångia jossa joku röökillä. Ja jos ei röökillä ollutkaan niin sitten gångeissa ja sisäänkäyntien edustalla oli karsea ja rikastunut natsanhaju. Kiveykset mustanaan tumpatuista natsoista hiertynyttä mustaa jälkeä. Joihinkin paikkoihin joutui menemään suorastaan pahanhajuisen pilven läpi. Ei taida esim. Helsingin ydinkeskustan alueelta juuri löytyä puhdasta gångia.
Miten olisi lähestymiskieltoiset alueet röökauksen suhteen...
Juuri teollinen savuke on kaiken pahan alku ja juuri. Tuoksu on kuin entisaikojen sotatantereella. Tuollainen röökihän palaa imemättäkin toisin kuin aito piippu tai sikari. Röökin eli teollisen savukkeen palamisenhan mahdollistaa sen paperiin imeytetty kemiallisesti ruudinsukuinen aine joka pitää röökin ihanohuen paperin palopinnassa käynnissä hillityn räjähdystilan. Näin rööki palaa tasaisesti. Ja siitä juuri tuo ruudin tuoksu. Tuotaisiinpa vaikka Napoleon Helsingin keskustan tietämille gångikierrokselle silmät sidottuina. Vúolaa, vuolàs, vuolaampî... Lämpenisi ukko kummasti ja Austerlitz jos kohta Waterlookin tulisi mieleen.
Mutta sama ongelmahan on myös kotoisessa ja minulle nykyään läheisemmässä Turussa, tosin vain kymmenesosana siitä mitä se Helsingissä on. Helsinki on talvella ilmastoltaan todella surkea paikka ja nyt se on myös ei-talvikuukausina todella skeida paikka kun se sanotaan aidolla ilmauksella. Kyllä kävi niiden kahden päivän aikana kun Papiston päivillä siellä olin päässä monta kertaa se vanha Stalinin-aikainen hokema, että ”Vähemmästäkin on ammuttu ihmisiä.”
En viitsi edes ääneen ajatella mitä esim. toinen sotapäällikkö Mannerheim tästä sanoisi... Pärkkele.... Totisesti sanon teille että vanhassa Neukkulassakin tuoksui paremmalle; aivan sosialistiselle taivaalle jossa vaalenapunaiset pilvetkin ovat hattaraa ja huntujäätelöä. Mutta se on kärsivällisen ihmisen osa; sietää jotain sietämätöntäkin. Mutta jotain olisi todella tehtävä.
Missä ovat ajat jolloin naisia hurmattiin punaisen amphoran ihanalla höökyllä. Kaiholla muistelen aikaa jolloin punaisella amphoralla, siis piipputupakalla, saattoi tehdä nuorena teologian opiskelijana hyvän vaikutuksen vaikkapa piispaan.
Sikarinpolton ihailu on saanut jotenkin kielteisiä piirteitä joten siitä en suitsuta. Missähän on enää sellainen joukko piipulla jossa poltetaan neljää viittä merkkiä yhtä aikaa, sanotaanpas vaikka sitä punaista amphoraa, caravellea, kiltaa, macbaren gold labelia ja vaikkapa half et halffia. Ah siinäpä ihana hajusinfonia jota nykyisissä gångeissa ei enää tapaa... Oi niitä aikoja...
Mielestäni gångiröökaukseen tulisi puuttua jo pelkästään epäesteettisyyden takia. Mutta turhaa tässä on kai vaahdota. Joopa joo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti