Ja nyt tuosta houkutelusta maksetaan vallan karsea lasku... Monesti tulee mieleen Yleisradion harjoittama EU-aivopesu 1990-luvun alussa. Sen hyöyn sai kokea jo avaamalla television aamulla ja katsomalla ko. yhtiön Aamu-teeveen lähetystä.
EU-myllytys oli kauheaa, ja sama meno jatkui Maikkarin puolella jossa Arto Tuominen ulvoi kuin palosireeni aamu aamun jälkeen että EUU-EUU-EEUU-EEUUU! Ja kun avasti päivän lehden niin ensimmäisnen sana kissankorkuisin kirjaimin oli EU! Ja kun avasit radion niin taas sama juttu… Yhtä kauhuinen olo kuin Pentti Siimeksen esittämällä epätoivoisella kansalaisella SPEDE-Shown sketsissä jossa Kammottava röyhtäisijä tulee joka paikasta: televisiosta, radiosta, peilistä, pesukoneen alta ja ties mistä…
Vanhana viinakauppiaana ja kansan sielunhoitajana eli ALKO:n myyjänä (Työpraktiikkaa 2002 päivää.) voin vakuuttaa teille että viimeinen keino jolla EU-vastahakoisen kansan vastarinta saatiin murrettua oli halpa viina ja halvempi pieriini elikkä olut. Hysteria oli hirmuinen, ja jotkut asiakkaat uhosivat että "loppuu sinultakin nuo työt kun EU-tulee ja viinit saadaan maitokauppoihin." Paljon olisi muisteltavaa mutta jätetään tulevaisuu-teenkin jotain. Noina vuosina hyvä kasvomuisti nousi arvoon arvaamattomaan. ALKO oli noina vuosina brändia ja visioita luovan pikkunilkkipomoston temmellyskenttä ja yhtiö unohti täysin vastuullisen alkoholipolitiikan. Se ei toisaalta ole ihme koska valtiovaltakin oli tuuliajolla. Tässä muutamia esimerkkejä viinan hinnanalennuksest.
koskenkorvan viina 87 markkaa; uusi hinta 82 markkaa
kolmen leijonan viski 193 markaa; uusi hinta 143 markkaa
monopol-konjakki 215 markkaa; uusi hinta 155 markkaa
kahvilikööri 46 markka; uusi hinta 40,20 markkaa
ruska, väkevä viini 66 markaa; uusi hinta 60,20 markkaa
Siis hinnat laskivat väkevien osalta hurjasti. Vaikutus oli vielä enemmän psykologisempi, sillä hinnanalennus oli laatuaan ensimmäinen oikea hinnanalennus laatuansa viinakaupassa tässä maassa. Ja laman syövereissä elävä kansa oli tyyten kun hallitus oli kerrankin tehnyt jotain hyvää! Sinä päivänä iiro viinanenkin oli pyhimys!
Ja voi sitä riemun päivää ensimmäinen heinäkuuta 1994 kun viinan hintaa alennettiin enempi eurooppalaisten hintaihanteiden mukaisiksi. Viinin ja keskioluen hintaa korotettiin kosmeettisesti. Oli siinä silloin suurkuluttajien ja tavallisten kansalaisten joukossa hienoja herroja, jalosukuisia ruotsinrääkköjä liituraidoissa, persereiän perässä kulkevia fiinejä naisia (Rotukoiraa ulkoiluttava helsinkiläinen hienostorouva.) ihmettelemässä konjamiini-, ja väriviinahyllyjen liepeillä uusia hintoja ja kaikilla suoraan sanoen kuola valui suupielistä. Ainoat tuoteet tuona päivänä olivat muovi-, ja paperikassit sun muut sisäisesti nauttimiskelvottomat tuotteet joiden hinta pysyi samana… Meikällä oli itsellä mielessä pääaineen tutkielman viimeiset nyanssit, ja päässä takoi että illalla pelaamaan sivilisaatio kakkosta ja askartelemaan erään toisen kirjoitelman parissa. Mielessä kävi kuitenkin että "siinä sitä on oivaa saalista viinapirulle."
Tänään ovat viinit edelleenkin Alkon hyllyillä ja hintapolitiikkaa on tarkastettu ylöspäin. EU:n virkamiehet miettivät kuumeisesti keinoja kansalaisten raitistamiseksi... Meillä Suomessa on kehkeytynyt valtaisa ja edelleen tiedostamaton alkoholiongelma joka kytee ns. suurten ikäluokkien kiduksissa: hienoja herroja ja hienoja ruotsiapuhuvia hyppeli-herroja, fiinejä naisia, tavallisia, duunareita ja syrjäytyneitä immeisiä... Kaikenkerraassaan oiva läpileikkaus suomalaisesta eu-kansalaisesta. Tästä ongelmasta maksetaan vielä niin karmea hinta kansantaloudessa että sanoja ei löydy kuvaamaan sitä… Tulemme näkemään lähimpien 15 vuoden aikana ikäluokan 65-74 jolla on vertaansa vailla oleva alkoholionhgelma. Ja siitä erikoissairaanhoidosta maksetaan todella paljon.
Kreikan ja Irlannin tukipaketit ovat "varsin pieniä sotakorvauksia" näihin verrattuna.
Toisaalta varsinaiset laajemmat alkoholiongelmat Suomessa pohjautuvat keskioluen vapauttamiseen 1960-luvulla, ja sen puolisalaa tehtyyn väkevöittämiseen aika paljon myöhemmin. Ettei se väkevöittäminenkin vain ajoittunut Unioniin liittymisen aikoihin? Keskioluesta tuli kaikessa hiljaisuudessa käytännössä A-olutta.
Sitten vielä karmeampaa satoa, nimittäin uurin osa noista mainitsemista vanhemman ikäpolvenkaljottelijoista/tissuttelijoista/dokaajista tulee dementoitumaan, ja siinä onkin päänvaivaa terveydenhuollolle. Ikävä todeta, mutta se väestönosa on siinä vaiheessa jo menetetty kaikin puolin ja pelkkä riesa omaisille ja yhteiskunnalle.
Huolestuneempi olisin kuitenkin näistä nyt 15-25 -vuotiaista lukemattomista syrjäytyneistä miehistä. Jos ketkä niin he ovat menetetty kansanosa. Miehiä ilman tulevaisuutta. Kuolevat alkoholikuolemiin tai väkivaltaisesti jo alle nelikymppisinä. Tai jos hengissä pysyvät niin viimeistään nelikymppisinä ilmestyvät ensimmäiset alkoholidementian oireet. Kuuklailkaa sana niin tiedätte mistä on kysymys.
Eipä ole Arto Tuominen reporteeraamassa tätä...
Moni niistä vanhan ajan puistokemisteistä jotka olivat viinakupan asiakkaita 1960-1980-luvulla olivat arvokkaita sotaveteraaneja, ja jopa vaikeasti sotainvalideja. Ihmisarvoista kohtelua he saivat ainakin alkossa, useimmiten. Vanha myymälän esimieheni muistutti minua useasti näistä asioista. Mutta silloinhan alkossa vaikutti niinkin humaani mies kuin Heikki Koski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti