"Kirkkolaissa on säädetty papin rippisalaisuudesta seuraavasti: Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut. Kun pappia kuullaan todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa on hänelle uskottu. Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan törkeän rikoksen olevan hankkeilla, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on annettava asiasta viranomaisille tietoa sen verran kuin on mahdollista asianomaisen tulematta ilmi suoraan tai välillisesti."
I Rippisalaisuus ei ole asian kulmakivi ja väkipyörä. Luterilaista rippiä ei käytännössä ole vaan on kyse enemmänkin sielunhoidollisessa keskustelussa tapahtuneesta tunnustuksesta.
II Enemmänkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, siis kirkossa, että pappeja koskisi myös ns. lastensuojeluilmoitus - velvollisuus. Kun käydään vaikkapa kastekodissa niin voidaan nähdä karseita ilmiöitä. Papit ovat aitio-, ja paalupaikalla monissa asioissa.
III Kirkko voisi palata juurilleen ja ottaa Raamatun ylimmäksi ohjenuorakseeen. Jos kirkolliskokous työskentelisi vaikapa raamattuteologisten kysymysten kanssa eikä kävisi loputonta homo-kysymyksen Tali-ihantalaansa niin kirkkoon palasi hengen palo ja uudistus. Siitä muslimitkin tykkäisivät ja meidän arvostuksemme nousisi. Ja loppujen lopuksi ei tarvitsisi pakottaa ketään uskomaan mihinkään järjenvastaiseen.
Emme olisi enää kurjia nosreneja vaan ihan mukiinmeneviä nosreneja, ja se olisi kova arvonnousu se! Nosren tarkoittaa musulmaanin kielenkäytössä nasaretilaisen kannattajaa. Musulmaanit ovat nimittäin valmiita dialogiin ja he kunnioittaisivat meitä jos olisimme itse uskollisia perinteellemme. Samalla avautuisi mahdollisuus sihen, että heidän keskuudessaan voisi alkaa historiallis-kriittinen työskentely Koraanin kanssa.
Jos ollaan rehellisiä niin joskus käy kateeksi veljiämme muslimeja ja luonnollisesti luterilaisena ja kristittynä pappina käy kateeksi imaamia. Meinaan että pääsisi oikein kunnolla paasaamaan ihmisten huonoista elämäntavoista ja nimenomaan yhteisvastuun puutteesta, eikä auottaisi päätä ja rätistäisi aivan olemattomista asioista uskonnolliselle auktoriteetille jonka kirkon oppi vielä väittää olevan Jumalan valitsema ja tehtäväänsä erottama. Jopa täyttyisi luterilaisen imaamin kolehtilipas ja olisi kanttia sanoa, että ”noilla tuloilla on parempi että nyt vain ihan rehellisesti pistät tähän lippaaseen ainakin 50 euroa tai mieluummin 100 euroa. Kaiken tämän jälkeen sinulle jää vielä enemmän kuin kohtuudella tarvitset. Joten pistähän kahisevaa lippaaseen...”
Ja sitten voisi perjantaisaarnassa kurmottaa häpeissään punastelevaa seurakuntaa kohtuuttomista elämäntavoista, ja vaikkapa pedofiilien hyysäämisestä ja suojelusta, juopottelusta, huonosta aviopuolison kohtelusta ja vaikka mistä. Saisi antaa seurakuntalaisille hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeita viikon varrelle oman elämäntavan kohentamiseksi ja lähimmäisten parhaaksi. Kun on oikein asioita miettinyt niin ei enää pidä ihmeenä sitä miksi veljemme muslimit pitävät meitä kristittyjä kelvottomina ja epäuskoisina kun emme yritäkkään noudattaa Jeesuksen opetuksia. Tämän vuoksi olemme vain ”kurjia nosreneja.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti