On vallan veikeä kasvi tuo maa-artisokka. Sain tänään istutettua maahan noin kaksi kiloa tuota kyseistä kasvia, siis sen mukuloita. Luvassa on syksyllä satoa ainakin nelinkertainen määrä. Maa-artisokallahan (Helianthus tuberosus) ei ole mitään tekemistä artisokan (Cynara cardunculus) kanssa. Varsinainen artisokka on kotoisin Välimeren alueelta. Kasvin tieteellinen nimihän viittaa auringonkukkaan ja sen lähisukulainenhan se onkin. Eikä mikään aivan tavallinen lähisukulainen: sanotaan ihmis-analogioin että serkun luokkaa on tämä sukulaisuussuhde. Ja tässä tapauksessa pitää sanoa että mitä serkumpi niin se herkumpi.
Kasvi on ravinteikas mutta varsin vaikea valmistaa ja kanssa on moni hieno rouva on sen kanssa erehtynyt, tai suorastaan narahtanut. Vuonna 1621 kirjoitti englantilainen John Goodyear kasvista tähän tyyliin: Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi. Ilmavaivat saa aikaan kasvin sisältämä inuliini, jota inehmon ruuansulatus ei pysty hajottamaan.
Kiltti ihminen ei tarjoa maa-artisokkakeittoa henkilölle joka ei ymmärrä sen flatus-indeksiä. Ilkimys sen sijaan valmistaa Dauphinoise-gratiinin eli valkosipuliperunat, ja laittaa reseptin perunakiintiöön vain puolet perunaa ja puolet maa-artisokkaa. Sitten vain illalliset pystyyn komeissa puitteissa ja kahden tunnin kuluttua voit päästää sosiologisen tarkkailijasi irti. Jos ja kun illallisia seuraa illanistujaiset niin jossain vaiheessa kerro tarinaa vaikka entisestä Seurasaaren saunaseuran löylymestarista jolle lääkäri oli antanut luvan pierrä. Alati klassinen on sananlasku ”Joka pieruja päästää se vaivoja säästää,” ja siitä pääset tekemään jopa ohjelmanumeron.
Leikkokukkana maa-artisokka on hieno ja melkein kaikki erehtyvät luulemaan sitä auringonkukaksi. Sen nimi vain ei sitten tee sille lainkaan oikeutta. Siitä tulee mainiota ruokaa ja kaikki eivät siitä joudu niin hirveästi kärsimäänkään. Itse syön sitä hirveän pärinän uhasta huolimatta yhden kerran vuodessa. Maa-artisokkakeitto on keittojen keitto. Kasvia voisi aivan hyvin kutsua nimellä “auringonjuuri” sillä se tuo Provencen elokuun kotiin kuin kotiin pimeän kaamoksen/keskitalven aikana Nuorgamista napapiirille ja Hankoon saakka.
Mutta vielä muutama sana herkuttelusta vähän myös ns. ns. serkku-herkkuudesta. Joka vuosi pitää tehdä yhden kerran maa-artisokkakeittoa. Reseptejä löytyy kyllä netistä ja ilman reseptiä apteekista myös Cuplaton-nimistä lääkettä. Se on hyvin tehokas lääke vähentämään kaasunmuodostusta mikä liittyy maa-artisokkakeiton nauttimiseen. Annostus täytyy vaan mitoittaa oikein ja tässä tapauksessa sopiva ”sekoitussuhde on 10 tablettia” normaalia keittolautasellista” kohden. Jos ruokaseurue on joviaali, niin kerrot ennen herkullisen keiton valmistamista että nautittavalla keitolla on yksi riemullinen tai kiusallinen seuraus; miten sen vain haluaa asian oivaltaa.
Jos seurue on joviaali niin se varmasti nauttii Cuplatonit mukisematta. Jos joukossa on nyysijöitä niin yksi ovela konsti auttaa aina. Keiton kanssa voi tarjoilla kynsilaukkapuristetta, mieluummin sellaista jossa on tuorepuristettua kynsilaukkaa ja myös soteerattua. Sitten valmiiseen ja notkeaan kynsilaukkavoihin sekoitetaan murskattuja Cuplaton-tabuja tarpeellinen määrä. Ja että kaikki saavat tarvittavan määrän Cuplatonia varmistuu siten että keitto tarjoillaan vaikkapa itse valmistetun siemennäkkileivän kera, jotka on voideltu kynsilaukkavoilla jonka resepti äsken pääpiirteissään kerrottiin. Siis siemennäkkärin palat on ennakolta voideltu. Tokko löytyy sellaista vierasta joka ei niin houkuttelevaa tarjoilua kelpuuttaisi. Huomaavainen isäntä toimii vain ja ainoastaan tällä tavalla.
Cuplatonin nimi on oiva ja tarkka. Lääke on kansainvälisessä jakelussa samalla nimellä ja se on siis läpäissyt ”semanttisen tarkastuskierroksen.” Niin ei ollut aikoinaan laita viime vuosituhannen lopun viimeisinä vuosikymmeninä kun eräs yhdysvaltalainen lääketehdas oli tuomassa ”varhaisten aikojen onnellisuuspilleriä” eurooppalaisille markkinoille. Lääkkeen nimeksi olis tullut Suomessa vähän kiusallinen nimike ja se olisi ollut ”Vitutin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti