Eräänä päivänä oli Turussa ja pankkiasioissa erään pankin konttorissa. Suomalaisillahan ei ole jonotustaitoa vaan pinna alkaa paukkumaan aika helposti. Jotkut ottavat tyynen rauhallisesti. Palvelupisteisiin oli jonoa ja ne olivat eri pituisia. Laiskuuttani en ottanut liikoja askelia vaikka toiseen jonoon olisi voinut kiilatakin. Paikalle tuli eräs elläkkeellä oleva turkulainen mieskansanedustaja. Tunnistin miehen aika nopeasti kun selasin vanhoja faileja ja tarkkailin häntä vähän syrjäsilmällä; kyllä, hän se oli ja hyvinsäilyneenä peräti. Mieleeni tuli isäni opetukset...
Veteraaniparlamentarikko tuntui hämmästelevän miksi toinen jono on lyhyempi. Viimein hän astui toisen jonon toiselle jonotuspaikalle jossain määrin anteeksipyytelevän oloisena eikä kukaan tohtinut seurata häntä. Itse olin omassa jonossani jonotuspaikalla numero viisi. Paikalla olin ollut tässä vaiheessa noin 10 minuuttia. Ex-kansanedustaja oli pian kassalla ja hän toimi esimerkillisen ripeästi. Sellaista suoritusta jossa ei ole yhtään ähräys-meininkiä ja rumsteerausta on aina ilo seurata. Itse sain asioitua suhteellisen nopeasti mutta poistuin konttorista 5 minuuttia myöhemmin kuin hän.
Tuli mieleen se että jalkapallossakin fyysinen kunto on suhteellinen asia eräiden laskelmien mukaan, vanhempi pelaaja pärjää sijoittumistaidolla vallan hyvin. Veteraanikansanedustajan, jo suomalaisen miehen keski-iän vuosia sitten ylittäneen miehen suoritus pankissa asioinnissa oli eleetön, rauhallinen ja todella charmikas. Jaa, että mitähän se isävainajani aikoinaan opetti? Hän sanoi näin: ”Pistä ne 200 isoon tynnyriin ja sekoita, kohta on sutkein päällimmäisenä.” Mutta nythän ei ollut kyse siitä…
Oikeassahan isäni varmaan oli tuossa asiassa, ainakin jostain näkökulmasta katsottuna.
Illalla selasin uusinta National Geografia ja luin jutun siitä miksi ihminen on ainoa primates-luokan laji joka kävelee kahdella jalalla. Artikkeli kuvineen ja piirroksineen antoi paljon ajattelmisen aihetta. Ihminenhän on sen perusteella aika huonosti suunniteltu olento alkaen vaikeine synnytyksineen ja selkävaivoineen.
Eikö siis ihminen olekaan niin hyvä luomus kuin luulisi? Joka tapauksessa tämän päivän jälkeen on entistä tarpeellisempaa rakentaa muutama rippikoulutunti uudelleen. Seuraavaan kysymykseen täytyy pystyä vastaamaan paremmin.: ”Miten luomisuskon ja kehitysopin toistensa poissulkemattomuuden voi selittää paremmin?” Joopajoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti