Saatuani vihdoin luetuksi Aurelius Augustinuksen saarnat, toki vain pienen Kirjapajan julkaiseman valikoiman, ryhdyin lukemaan saman hepun kirjaa ”Tunnustuksia.” En ole vielä ehtinyt niihin lukuihin jossa hän kertoilee omasta rippikoulustaan, siis ajasta kasteoppilaana. Toista Augustinusta ei tule, eikä toista Paavalia, eikä myöskään toista Lutheria, mutta ehkä pienen seurakunnan maalaispappikin voi kirjoittaa joitain pienempiä tunnustuksia vaikkapa omasta rippikouluajastaan. Tapahtuihan tuolla leirillä yhtä sun toista, kaikkea ei vielä voi kertoa.
Leiripaikkana oli Inarin seurakunnan vanhan kirkon, Pielpajärven erämaakirkon maasto. Siellä oli Inarinmaan kansa käynyt kirkossa 1600-luvulta alkaen. Siellä olivat kappalaisetkin asuneet, Inari kun oli pitkään Utsjoen kappelina! Kivisiltä niityiltä he olivat heinää korjanneet. Paikalla oli ollut satojen vuosien ajan lukuisia kirkkotupia joissa perheet ja suvut olivat yöpyneet pitkillä kirkko- ja markkinamatkoillaan. Monet Marianpäivän markkinat tuona saamelaisten suurena juhlapyhänä siellä oli vietetty. 1970-luvulle tultaessa kirkko oli pahoin rapistunut mutta vuoteen 1977 mennessä korjattu entiseen asuunsa.
Kirkon maastossa kasvoi paljon katajaa ja monen inarilaisen, myös meidän pihaan, oli Pielpajärveltä käyty Lapin kansalliskukkaa Kulleroa (Trollius Europaeus).
Leiri oli lähes kahden viikon pituinen. Meitä oli nelisenkymmentä kaikkiaan. Erämaajärven rannalle käveltiin 7 kilometrin pituinen matka Inarin saamelaisten kristilliseltä opistolta. Sinne oli tietysti täytynyt kävellä kotoa ensi 4,5 kilometriä. Pojat nukkuivat puolijoukkueteltassa ja tytöt uudemmissa kirkkotuvissa.
Oli kesäkuun alku. Tuolloin olisi ollut mahdollista käydä rippikoulu myös jo 15 vuotta täytettyään, niin kuin osa ikäisistäni tekikin. Niinpä meidänkin joukossa oli myös vuonna 1961 syntyneitä. Minulla tärkein syy rippikoulu-vuoden valintaan oli se että odotin kovasti vuoden 1978 jalkapallon MM-kisoja jotka pidettiin Argentiinassa. Niistä muistan paljon enemmän. Otetaanpa vaikka esimerkiksi Argentiina - Unkari- ottelun maalikuviot alkusarjassa ja niistä vaikkapa Szabon ja Leopold Luquen maalit.
Oman rippi-isäni saarnasta konfirmaatiopäivänä en muista yhtikäs mitään. Onkohan Tapiolla saarnakäsi-kirjoitusta tallella? Rohkenisiko lähestyä vaikkapa emalilla? Ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Vesitasokoneella toi Jaakkola täydennystä pariinkin otteeseen. Muistan ikuisesti punaiset maitokorit joita hilattiin koneesta laiturille. Ei ollut Tacoja ja Pizzaa ruokalistalla kuten nykyisin. Häpeäksi tunnustan että söin Mailis Sarren haukimuhennosta. Lappilainenhan ei haukea juuri syö... Mutta kokkimmehan oli kotoisin Satakunnasta! Noiden päivien jälkeen olen tainnut syödä haukea yhden kerran joskus keväällä 2003. Kaduttaa mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi!
Jossain Inarin kotini ullakolla saattaa olla pari suttuista muistiinpanopaperia tuolta leiriltä. Varsinaisista oppitunneista ei paljoa muista. Joskus tulee mieleen että pitäisikö mennä hypnotisoijalle jotta saisi edes jotain fläsbäkkiä. Jotain muistan mitä Timo ja Irene, oman aikansa kesäteologit, puhuivat sukupuolisuu-desta Jumalan lahjana eräällä oppitunnilla. Yhdellä Jeesus-tunnilla teimme ns. ”Jerusalem Post-etusivun jutun” pääsiäisen tapahtumista. Tietysti minä jouduin omassa ryhmässäni, isosia meillä ei leirillä muuten ollut, tekemään ja kirjoittamaan tuon jutun. Juttu oli julistava kun sitä arvosteltiin ja arvioitiin. Jotkut tytöt olivat laatineet varsin dekkarimaisen jutun joka minua kovasti korpesi...
Vierailupäiväkin oli ja kotona kävin kerran, mitäs tuo 23 kilometriä yhdessä illassa nyt tuntuu... Jälleen yhden kerran ryöhälsin tuota matkaa kesällä 1992 sijaiskanttoria metsästäessäni. Aikaa oli kulunut 15 vuotta omasta rippikolulustani kun olin vanhassa kotiseurakunnassani kesäteologina. Silloin ei enää Pielpalla rippikouluja pidetty. Pielpajärvellä oppaana ja kirkon esittelijänä oli muuan nuori naisimmeinen joka osasi urkujen soiton jalon taidon ja ääntäkin lähti. Eihän tuo voinut kieltäytyä kun puolilta öin järvelle ilmaannuin ja nöyrästi kuin entisaikojen kosiomies suorastaan jalkojensa juuressa matelin ja kanttoriksi kyselin. Heltyihän tuo ja peräti pussiteet ja korput tarjosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti