Vaikka FBI-tyylinen profilointi mielletään usein vain rikosten selvittämiseen, sen perusperiaatteet – käyttäytymisjälkien analysointi, motiivien tunnistaminen ja strategisten valintojen purkaminen – ovat sovellettavissa mihin tahansa tarkoitushakuiseen toimintaan. On syytä korostaa, että tällainen profilointi on täysin luvallista ja laillista kansalaisanalyysia. Tässä ei harjoiteta esimerkiksi luvatonta lääkärintointa tai diagnosointia; kyse on puhtaasta rikos- ja toimintapaikka-analyysista (Crime Scene Analysis), johon jokaisella tarkkasilmäisellä havainnoijalla on oikeus.
Profiloinnissa ei ole aina kyse rikollisen mielen tai vaarallisen psykopaatin jäljittämisestä, vaan neutraalista työkalusta, jolla tarkastellaan julkisuuden henkilöiden operatiivisia valintoja. Kysymys kuuluu: mitä nämä "viestinnälliset sormenjäljet" kertovat tekijänsä tavoitteista tässä säälimättömässä kirkkopoliittisessa pelissä? Kun analysoimme piispa Jari Jolkkosen viimeisimpiä liikkeitä, tutkimme operatiivista teatteria, jossa jokainen ele on osa suurempaa juonta. Unohdetaan liturgiset korulauseet ja katsotaan kyynisesti hymähtäen, kuka todella jakaa kortit ja kuka vain teeskentelee rukoilevansa.
Analyysi: Geenit pelimerkkeinä.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen on pudottanut kirkkopoliittiseen uunipankkoon mielenkiintoisen palon Jeesus-dokumenttisarjansa kylkiäisenä. Jolkkonen ilmoitti "löytäneensä" satojen vuosien takaa sekä juutalaisia että muslimisukulaisia. Tässä maailmassa ei ole sattumia, on vain huonosti peiteltyjä strategioita. Onko kyseessä alitajunnan lapsus vai tietoinen "tokaisu" matkalla kohti vuoden 2029 arkkipiispanvaalia? Profiloijan silmin kyseessä on sokaisevan kirkas pyrkimys vallata keskikaista ennen kuin vastustajat ehtivät edes herätä aamukahvilleen.
Motiivi: Strateginen identiteettivarkaus?
Profiloinnin näkökulmasta kyseessä on metodinen veto, joka herättää tarkkailijassa tahattoman naurunpyrskähdyksen. Jolkkonen on kirkon konservatiivisen laidan luottomies, mutta arkkipiispan hattu vaatii leveämpiä hartioita. Korostamalla kaukaisia sukujuuriaan hän tekee "imagopesun": hän muuttuu savolaisesta dogmatikosta maailmankansalaiseksi ja universaaliksi sillanrakentajaksi. Tämä on puhdasta mielikuvamarkkinointia, jossa historialliset faktat ovat vain polttoainetta poliittiselle nousulle. Hän yrittää rakentaa itsestään hahmoa, joka on liian suuri ja kansainvälinen pelkäksi savolaiseksi paimeneksi.
Oikea laita ja kolmien rattaiden itsemurhamissio.
Jolkkonen ajaa kolmilla rattailla yhtä aikaa, ja vauhti on huimaava:
Oikea laita, konservatiivit ja Israel-ystävät: Tämä on Jolkkosen kotikenttä, mutta se on myös vaarallisin. Israel-ystäville juutalaisuus on mystinen perintö ja pyhä veriside. Jolkkonen syöttää tälle ryhmälle "verisukulaisuudellaan" sellaista profeetallista nannaa, jota pelkkä teologinen asiantuntemus ei tarjoa. Hän ei vain tue heitä poliittisesti; hän on "yhtä heistä" veren kautta.
Vasen laita eli liberaalit: Hän käyttää sukujuuriaan suvaitsevaisuusvakuutuksena: "Miten voisin olla kapea-alainen, jos perimäni on uskontojen cocktail?”
Vakauden etsijät: Suurta massaa edustaville valitsijoille hän myy itsensä maltillisena sovittelijana, joka pitää kirkon laivan kurssissa.
Kuninkaan sekvenssit ja vaikeasti hallittava sokerihimo.
Meillä jokaisella on juurensa. Tämän kirjoittajakin on erittäin todennäköisesti alenevassa polvessa Kustaa Vaasan jälkeläinen – kuten suuri osa ruotsalaisista ja moni suomalainenkin. Sukuhaarat kulkevat 1700-luvun tukholmalaisten puuseppien sekä Svan/Svahn-sukuisten sotilaiden aatelisyhteyksien kautta suoraan 1500-luvun hoviin. Matemaattisesti tarkasteltuna genomissani saattaa olla enää vain 0,003 % kuninkaallista perimää, mutta silti yksi asia on ja pysyy.
Tuon suuren monarkin tavoin kärsin vaikeasti hallittavasta makeanhimosta. Kustaa Vaasa tunnettiin historiankirjoissa intohimostaan sokerisiin herkuihin, mikä lopulta tuhosi hänen hampaistonsa. Voisin hyvinkin kuvitella, että tämä vastustamaton kaipuuni karamellien äärelle on suora biologinen kaiku noista muinaisista sekvensseistä – hermostollinen viesti 1500-luvun hovista.
Mutta katsotaanpa legitimiteettiä. Jos olisin uudelleen kansanedustajaehdokkaana, voisinko marssia eduskuntaan ja vaatia ministerin salkkua suoraan näiden olemattomien kuninkaallisten sekvenssien ja sokerinhimoni perusteella? Olisiko aatelisyhteyksien kautta periytyvä Vaasa-sukuinen DNA riittävä peruste valtiomiestaitoon? Se olisi naurettavaa, suorastaan koomista. Kuitenkin Jolkkonen tuntuu uskovan, että kaukainen viittaus Lähi-itään tekisi hänestä pätevämmän sillanrakentajan. Jokainen peliä lukemaan kykenevä vaistoaa tässä aitousvajeen, joka saa koko asetelman näyttämään halvalla tuotetulta saippuaoopperalta. Se on liiallista yrittämistä (over-selling), joka murentaa uskottavuuden nopeammin kuin huonosti valmisteltu saarna.
Johtopäätös: Takamailta kuninkaalliseen Turkuun
Jolkkoselle tämä on päätepysäkki. Profiloinnin näkökulmasta näemme miehen, joka on ajautunut strategiseen umpikujaan. Hän tähyää selvästi kaipuulla Kuopion takamaiden piispallisesta hiljaisuudesta kohti Turun kuninkaallista loistoa ja arkkipiispan valtaistuinta. Kuopio on hänelle jo liian pieni näyttämö; hän haluaa historiaan, hän haluaa katedraalin valokeilaan.
Mutta jos arkkipiispan paikka karkaa, hän jämähtää Savon korpiin mahdollisesti vuoteen 2040 saakka. Helsinki on lukittu nuoremmilla voimilla, ja Espoo olisi hänen profiilillaan lähinnä surullinen lohdutuspalkinto pelurille, joka tavoitteli koko pottia. Kysymys kuuluu: kantaako identiteettipoliittinen savuverho maaliin asti, vai huomaavatko valitsijat kyynisesti nauraen, että piispa yrittää olla kaikkea kaikille ja päätyy olemaan ei-kukaan-kenellekään? Arkkipiispanvaali on luottamuspeli, ja tällä hetkellä Jolkkonen pelaa upporikasta ja rutiköyhää korteilla, jotka on kaivettu esiin historian pölyisistä arkistoista. Se on vaarallista peliä kirkossa, jossa totuus on yleensä kalliimpaa kuin kaukaiset geenit.
Tähän sopii tämä rollareiden biisi. No... kaikkihan on subjektiivista. Sympathy For The Devil.
Otsikkokuva on tehty tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti