Elämme pandemian aikaa ja Jääkiekon MM-kisat on peruutettu ja NHL-liiga on keskeytetty. Ehkä syksyllä pelataan pudotuspelit jollan konseptilla. Mutta kevät on tulvillaan lätkämuistojaan. Teen vallan subjektii-visen tempun ja luettelen muutaman minulle tunne-sisällöltään vavahduttavan lätkämuiston vuosien varrelta
I Katovitsan MM-kisat vuonna 1976
Tähän aikaan Krakowan arkkipiispana oli vielä Karol Wojtyla. Suomen lätkämaailmassa oli eletty varsin intensiivoa aikaa. Valmentaja oli vaihtunut suuren pelaajakapinan myötä. Mitali oli ollut hilkulla jo monena vuonna. Kotikisoissa 1974 kaikki kaatui Wetzellin efedriinijupakkaan ja hoepa joka meille olisi kuulunut valui sanalla sanoen pottaan... 1975 Saksan MM-kisoissa hävittiin pronssi Ruotsille nyanseilla jotka on jo unohdettu. Sitten Innsbruckin O-kisat vuonna 1976 ja Saksan liittotasavalta vei meille kuuluneen mitalin kun Jenkkilää vastaan Hannu Kapasen maali tuomittiin potkumaaliksi jne.
Kaikkien keskuudessa valltisi oli suuri turhautuminen että moni pelaaja jätti maajoukkueen ja oli nuorennusleikkauksen aika. Katovitsan kisoissa viillätti jäällä nuorisoketju Jouni Rinne – Tapio Koskinen – Kari Makkonen. Taustalinjoilla hääri jo Tapio Levo ja olipa mukana myös Matti Hagman. Peli takkuili mutta A-sarjassa säilyttiin. Kisojen ylläristä vastaisi kotijoukkue Polakit joka voitti Isoveli-Neukkulan maalein 6-4... Ruotsi pesi Neukkula kahdesta ja otti pronssia... Ruotsin ”sosiaalidemokratian kriisistä” kertoi se, että se ei ollut lähettänyt miehistöä Innsbruckin kisoihin koska se oli menttänyt joukkueellisen pelaajiaan Pohjois-Amerikkaan mutta Katovitsassa oli jalkeilla joukkue jossa vilisi supermiehiä: Stefan Persson, Bengt-Åke Gustavsoon, Per-Olov Brasar ja mokke-duo Äström-Högosta.
II Kanada Cup vuonna 1976
Edellisestä oli menty eteenpäin yli kesän ja Montrealin kisojen. Suomella oli mukana paras joukkue mitä jalkeille vain saatiin ja itset Vellu ja Hexi WHA-talakaukaloista. Suomi sai kunnian avata turnauksen Kanadaa vastaan. Ottelu tuli radioista jo aamulla viiden aikaan tunnin koosteena ja tuolloin vielä tolkuissaan ollut Raimo Häyrinenkin selosti ihan järkevään malliin... Monet lauseet ovat syöpyneet mieliin.
Suomi otti Kanadalta selkään 11-2. Ottelun suomalaishahmo oli vaihdossa sisääntullut mokke Markus Matsson joka loikin hyvän NHL-uran myöhemmin, seikka joka niin helposti pakkaa unohtumaan. Oikealta nappaava Mattson nappasi mm. hyvin tyylikkään kopin Bobby Orrin siniviivavispauksesta. Orr ei ehkä ollut sisäistänyt sitä että Mattson pitikin räpylää oikeassa kädessä.
Eikä meno ollut lohdullisempaa Tsekkejäkään vastaan vaan ottelussa tuli köniin 8-0 ja Neukkulakin kohteli meitä kaltoin peräti lukemin 11-3. Mutta Suomi onnistui pilaamaan Ruotsin juhlat ja loppuottelupaikan voittamalla Winnipegissä yhdekssäs syykuuta maalein 8-6. Ruotsi oli voittanut Neukkulan maalein 3-2 ja Tsekit 2-1. Häyrinen ei meinannut pysyä nahoissaan... Neukku-ottelussa hän tituleerasi Vladimir Vikulovia attribuuteilla ”Mies menneisyydestä.” Suomen paras pelaaja oli nuori Matti Hagman... Kanada voitti sitten lopulta nimikko-turnauksensa kiitos Bobby Orrin loisto-otteiden...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti