On uuden vuoden ensimmäinen päivä, on Ianuaariuskuun ensimmäinen päivä. Kalendeerisissa asioissa voi viivähtää vaikka kuinka ja tutkia ajantietoa ja muuta. Tänään riittänee lyhyt toteamus ja että tuleehan se kevät ja varsin pian tuleekin. Mitä on kuvassa ja millaisella aikataululla onkin sitten eri asia. Kynsilaukan kasvattajalla ei huolta, maassa olevat kynnet ovat saaneet kylmää jo sen verran mitä kohtuudella vaaditaan. Vielä olisi asioita selvitettävänä ja yksi niistä olisi tutkia sitä mitä tapahtuu kahden sisemmän lehden aihiossa talven mittaan ja miten kylmä ilma tai vähemmän kylmä ilma tähän vaikuttaa.
Jos saisimme nähdä jotain mitä voisi verrata Toscanan kevääseen niin olisihan se jotain mistä muistella kun vuodet vierivät, ellei sellaisesta tule sitten aivan jokavuotista. Viime vuosina ensimmäiset lajikkeet ovat sproutanneet jo maaliskuun puolivälissä. Jos ei nähdä kovin vaikeaa talvea niin sellaista saamme odottaa tänäkin vuonna. Katseet kiinnittyvät tietysti Turbaanien kasvuryhmän lajikkeisiin, mutta aina ei tiedä kuka tulee ja yllättää. Varovaisesti arvoiden Vanhan Suomen horisontissa De Re Alli Sativin koeviljelmällä voidaan odottaa ensimmäisten lajikkeiden sprouttausta 15. maaliskuuta. Pohjoisnavan seudun jäätilanne ei ole tässä ratkaisevaa, mutta toki on aina oma suuri viehätys katsoa mitä sinne päin kuuluu.
Mutta mitä haasteita alkanut vuosi tuo tullessaan? Täällä on enemmän tapana tutkia ja pohdiskella ilmiöitä eikä niinkään määriä tai mahdollisia kaupallisia näköaloja. Jotain ajatuksia kuitenkin monet havainnot herättävät. Ja mitä kaikkea voikaan nähdä. Mitäpä muuta nähtäisiinkään kuin valtavaa kiirettä ja hinkua päästä tuottamaan mahdollisimman paljon tavaraa niin-, ja näin-menetelmillä. pitäisi olla kärisvällinen ja luoda perustuksia joille vasta voidaan rakentaa jotain kestävää. Vaikka tulivuoret eivät ole ajattelevia olentoja niiden käyttäytyminen on pitkäjänteistä, ja ennenkuin ne pystyvät järjestämään kunnon pamauksen voidaan tarvita jopa tuhannen vuoden valmistelut. Otetaanpas nyt tarkastelun alle vaikka Krakataun tapaus. 1883 tulivuoren korkeus oli 798 metriä merenpinnasta katsottuna. Sitten posahti ja kohta Sunda-salmessa oli 200 metriä syvä meri kohdassa jossa iso saari oli ennen sijainnut.
Mutta kasvua ei voinut mikään estää ja 44 vuotta myöhemmin eli 1927 merenpinnan yläpuolella oli jo 9 metriä korkea vulkaaninen saari. Näihin aikoihin se kasvoi kasvamistaan rikkoen ja kolmensadan metrin mittapaalun kunnes nyt tämä Anak Krakatau -nimeä totteeleva tulivuori taas otti ja purkautui menettäen suurimman osan vedenylisestä massastaan. Näin voidaan sanoa, mutta itse asiassa massa valui Jaavanmeren pohjaan vain vahvistaen koko tulivuoren perustuksia. Sillä on aikaa ja kunhan nähdään näitä ns. vuosia vielä satamäärin niin uusi superposaus on kuvassa. Sitten aurinkomme näyttää taas rikkihappoaerosoli-pilvessä vihreältä tai siniseltä pallolta. Auringon ympärille ilmestyy miltei valkoinen haloilmiö, Bishopin rengas. Lisäksi nähdään normaalia näyttävämpiä auringonlaskuja. Mutta valitettavasti tämän blogin kirjoittaja ja tuskin kukaan lukijoistakaan elää nuo tarvittavat 500-800 vuotta kunnes Anak Krakatau on elänyt tarpeeksi kauan ja päässyt isänsä mittoihin ja kaikki on valmista massiiviseen kalderan pamaukseen.
Tuosta kannattaisi kaikkien ottaa opikseen ja olla kärsivällinen ja vielä kerran kärsivällinen. Inhimillisessä mittakaavassa suuren hankkeen voi kasvattaa lopullisiin mittoihin 12 vuoden aikana. Kaikki tuo tarvitaan perustusten rakentamiseen. Täällä on takavuosina puhuttu paljon Filareen farmista ja Ron L. Engelandin perinnöstä. Tätä nykyä Filareella laitetaan maahan joka syksy jopa 160 000 kynttä. Joka on seurannut Filareen Instagram-tiliä on voinut huomata kuinka he ovat muuttaneet vanhaa stadardia ja reilun kahden jalan levyiseen penkkiin laitetaankin nykyään 6 kynttä per rivi. Asian voi todentaan tänäisen kirjoituksen otsikkokuvasta joka on kuvakaappaus Filareen päivityksestä 27.10.2018. Ehkä heillä on siihen varaa, mutta aika näyttäkööt tämänkin. De Re Allii Sativi puhuu aina käsityövaltaisen viljelyn puolesta ja mittakaavaa jossa käsitellään kynsimääriä jotka liikkuvat lukemissa 120 000+ ei rakenneta ilman perusteellista työtä. Kuka tahansa voi laittaa maahan 120 000 tai enemmän vaikka ensimmäisenä vuonna, mutta mikä onkaan jälki ja tulos ja maine? Tuskin kiinalaista tavaraa kummempaa. Tähän on hyvä päättää tänään vuoden ensimmäisenä päivänä. Ulkona ei ole hokuttelevin keli ja myrskyä odotellaan.
Mieleen tulee 40 vuoden takaa vain jotenkin mieleen tämä kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti