Vai voiko puhua paradoksista tässä yhteydessä lainkaan? Se on kuitenkin käsite jolla pääsemme kiinni vapaaehtoisen pula-ajan ongelmiin. Vapaaehtoisella pula-ajalla tarkoitetaan tässä luonnollisestikin ideologiaa ja elämäntapaa jossa luovutaan tietystä elintasosta ja tietyistä hyödykkeistä. Kyse ei ole ns. down-shifting-ilmiöstä.
Vapaaehtoiseen pula-aikaan sitoutuva ihminen ei ole kaupunki-oloissa hengaileva bobo; luomu-spagettia lutkuttava ja ns. ekologista viiniä lipittävä hyvä-osainen taivaanvuohi, vaan vakavia ajatteleva ja kovaa uurastyötä tekevä ja pienistä iloista nauttiva kansalainen.
Vapaaehtoisen pula-ajan omaksuva ihminen tarvitsee maaseutumaisen elinympä-ristön ja tässä tuleekin esiin ensimmäinen ongelma ellei peräti paradoksi. Toisaalta paradoksi voi olla vapauttava kokemus ja avata todella monta uutta mahdollisuutta ja näköalaa. Asia ei ole niin suuri ongelma kuin ensi kädessä voisimme olettaa sillä nykyään on monella alalla ns. etätyömahdollisuus kehittyneen tietoyhteiskunnan ansiosta. Vapaaehtoisen pula-ajan omaksunut kansalainen voi siis tuottaa yhteiskunnalle silkkaa lisäarvoa. Loppujen lopuksi vapaaehtoinen pula-aikaistaja tekee kaksinkertaisen ympäristöteon, ellei peräti kolminkertaisenkin. Tässä tapauksessa paradoksi on laatuaan onnellinen johtuma. Yksin asuva pula-aikastaja tarvitsee pääomaa nykymittapuiden mukaan noin 200 000 euroa ja nelihenkinen perhe pääsee kiinni toimeen 300 000 euron summalla. Tietysti vähemmälläkin pärjää.
Mutta kyse on lähinnä pääomasta. Tietysti kaupungissa asuva aikeesta toimeen ryhtyvä henkilö / perhe voi luopua kaupunkiasunnostaan ja hankkia tarvittavan residenssin maaseutumaisista oloista. Pula-aikaistaja tarvitsee maaseudulla asunnon ulkorakennuksineen, hyötykasvi-puutarhan ja puolisen eekkeriä muuta viljelymaata. Hehtaarin pläntti kaikkinensa tarvitaan tähän hankkeeseen. Energia-omavaraisuuteen pyrkiminen nostaa pääomakustannuksia huomattavasti ja jos samalla pystyy hankkimaan jonkin verran metsää niin aina parempi. Pula-aikaistajan liikkumisväline sadanviidenkymmenen kilometrin säteellä residenssistään on sähköauto. Pula-aikaistamisen ideologiaan kuluu öljyriippuvaisuuden vähentäminen niin pitkälle kuin mahdollista. Pula-aikaistajalle tulisi myöntää vero-helpotuksia mikäli hän tkeepula-aikaistamisen sopimuksen vaikkapa kymmeneksi vuodeksi.
Pula-aikastaja luopuu vapaaehtoisesti joistain asioista ja niitä ovat esimerkiksi:
-ylettömän korkea huonelämpötila talvisin
-muotikäsitteeseen liittyvä pukeutuminen
-siirtomaatavarat jokapäiväisessä käytössä
-vesiklosetti ja wc-paperi
Pula-aikaistaja on omatarve-hyötypuutarhuri joka tuottaa kotinsa yhteydessä olevalla pienoismaatilalla suurimman osan elintarvikkeistaan. Pula-aikaistajan ruokavalioon kuuluu paljon juureksia ja yhden eekkerin alueella voi viljellä todella mittavan määrä mm. perunaa ja naurista. Lannoite saadaan omasta kansantuotteesta, kusutteesta ja biojätteestä huolellisen kompostoinnin jälkeen. Menestyvä pula-aikaistaja (Jälleen paradoksaalinen käsite) saa omasta hyötypuutarhastaan helposti 150 litraa herukoita, 100 litraa vadelmia ja mansikoita kumpaistakin talvikäyttöön pakasteina ja paljon omenoita.
Oma lukunsa onkin sitten ns. pula-aikaistajien osuuskunta / yhteistoiminta. Jos vaikkapa viisi pula-aikaistajaa asuu ryppäässä niin he voivat varata yhteiseksi tuotanto-alueeksi helposti hehtaarin kokoisen alueen. Siinä voi kasvattaa pienen lammaskatraan ja tilaa on myöskin muutamalle sialle, jotka saavat olla ulkona Agricolasta routaan eli reiluun Mikkelinpäivään saakka. Sitten possut ovat teurastuskunnossa ja eikun vain kylän osa-aikalahtari paikalle. Sitten yhdessä kaltttaamaan, makkaroita valmistamaan, palvaamaan ja lihaa suolamaan, ja saavat mtös korpitkin osansa. Lauantain ja viikonlopun voisi viettää huonomminkin.
Pula-aikaistaja elo on rauhaisaa. Kissat kehräävät tyyten, aitassa on säkkikaupalla itse tuotettuja auringonkukan siemeniä lintujen talviruokintaa varten ja kaikkea ja paljon muuta.. Ja ennen kaikkea ihmiset ovat onnellisia. Suurin paradoksi, ja onnellinen paradoksi tässä juuri onkin siinä että vapaaehtoinen pula-aika tuottaa todella onnellisia ihmisiä ja eläimiäkin. Hauta on ihmisen määränpää vaikka toivo elääkin, ja lahtipenkki useamman hyöty-elikon. Voisi siinä kyllä käydä huonomminkin ja se ei mikään paradoksi sitten olekaan.
Mutta ei ole tarpeen yhden miehen kaikkea ideoita. Projekti on yhteinen. Siispä on yhteisten kehittävien kysymysten aika:
I Pitäisikö valtiovallan tukea pula-aikaistajia mm. verohelpotuksin?
II Pitäisikö yhteiskunnan suhteen tuottamattomille down-shiftaajille langettaa ankara ylellisyysvero?
III Pitäisikö siirtyä porrastettuun ostokortti-järestelmään. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim kahvia runsaasti nauttiva henkilö maksaa tuosta ekologisesti hyvin arveluttavasta tuotteesta sitä enemmän veroa mitä enemmän hän tuota myrkkyä juo. Kilo kahvia vuodessa on ihan riittävä määrä jokaiselle, mutta sitten alkaisikin kova ja progressivinen verotus.
Ja lopuksi hyvin yleisluontoinen kysymys kaikille: Mitä hyvää ja kehittävää voit antaa tälle vapaa-ehtoisen pula-aikaistamisen ideologialle idean tai ajatuksen muodossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti