ante diem VIII Idus Ianuarias anno MMXVII
Joillakin miekkosilla on tapana julkimoida alvariinsa facebook-päivityksissään kattauksia arkipäivän atrioista. Joskus on tehnyt mieli perustaa kokkikerho siviilitöissä joka olisi suunnattu ikääntyville ja myös jo seniorikansalaisuuden ikärjan ylittäneille miehille. Kerhon nimenä olisi yksinkertaisesti ”Parempaa ruokaa seniorikansalaisille.” Hyvän ruuan valmistamiseen ei tarvita kalliita raaka-aineita eikä suuria keittiömestarin taitoja. Kunhan vain kaikki pidetään yksinkertaisena niin hyvää tulee. De Re Allii Sativi ryhtyy nyt julkaisemaan kirjoitussarjaa jossa edellä kuvattu kerho-idea toteutuu. Nyt vain ollaan netissä ja annetaan selkeät ohjeet mitä pitää tekemän. Tämän ja tulevien kirjoitusten ruoka-ohjeiden keskeisessä roolissa on luonnollisestikin kynsilaukka. Ai että ”Seniorikansalaisille…” No se mikä sopii varttuneimmille niin se sopii myös nuoremmille. Notta eiköhän aloiteta…
Loppiaisen kynsilaukkainen riisipuuro.
Tarvitaan:
—Hyvää puuroriisiä, mieluummin vähän kovempaa sorttia. Perinteinen Risella ei ole tähän tarkoitukseen soveltuvin. Oikea riisi löytyy kokeilemalla.
—Kiehu-maitoa. Kiehu on valion menestystuote jossa kaseiinin ja maitoheran suhdetta on manipuloitu. Kiehu sopii vähän kokemattomammallekin ruuanlaittajalle sillä sitä käyttämällä puuroa on lähes mahdotonta polttaa pohjaan.
— Hiukkasen suolaa.
— Rouhittua kardemummaa.
— Vaahterasiirappia.
— Puoli ruokalusikallista voita.
— 40 grammaa hyvää talvikynsilaukkaa. Mieluiten marmoripurppuroiden kasvuryhmään kuuluvaa siperialaista. 40 grammaa on mitoitettu yhtä lautas-annosta kohden.
Palanpainikkeeksi hyvää tummapaahdettua ja kotona pavuista jauhettua prässikahvia.
Aluksi tietenkin keitetään riisipuuro. Suolaa ei pidä unohtaa sillä sitä tarvitan hyvän lopputuloksen saamiseen. Riisi on hyvä liottaa yön yli sillä näin voitetaan keittoajasta puolet. Maito voi imeytyä riisiin yön aikana. Hyvin lionneen seoksen voi kiehauttaa nopeasti ja jättää sitten hautumaan pienellä lämmöllä varttitunniksi.
Tarvittava määrä kynsilaukkaa leikataan ohuiksi siivuiksi. Sauteerauspannuksi sopii hyvin nopeasti lämpöä välittävä ja espanjalainen rautapannu. Kun voi alkaa muttua ruskeaksi on lämpötila oikea. Kynsilaukka-siivut laitetaan pannulle ja sauteerataan. Niitä on tarpeen sekoittaa koko ajan. Maillard-reaktio tapahtuu 45 sekunnin kohdalla jos lämpötila on oikea. Jos haluaa paahtuneemman makuista kynsilaukka niin sauteerausta voi jatkaa vähän pitempään. 70 sekuntia on kuitenkin yläraja.
Sitten vain puuroa lautaselle ja päälle kardemummaa ja sauteerattu kynsilaukka. Sokerin asemasta voi käyttää vaikkapa kanadalaista vaahterasiirappia. Puoli ruokalusikallista riittää oikein hyvin.
Luonnollisestikin kardemumma voi herättää kysymyksiä. Tyypillinen sääntösuomalainenhan käyttää yleensä kanelia. Kardemumma on kuitenkin paljon terveellisempää ja sitä ei tarvitse kovinkaan paljon jotta saavutetaan maun täyteläisyys. Suurin osa käyttämästämme kanelista on kaiken lisäksi suorastaan myrkyllistä. Loppiaisen pakkasissa voi kaivata kaukomaille, mutta nyt tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä mikään ei voita omaa kevättämme. Lämmitellä voi vaikkapa tämän Diana Krallin kieltämättä vähän talvisen tulkinnan parissa kappaleesta California Dreamin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti