Ilmat eivät tästä parane. Ollapa nyt ikimetsäisessä suomalaisessa maisemassa tai korkean vaaran päällä jossain “Jumalan selän takana.” Talviviima puhaltaa kaikkialla ja tästä ei oikea talvi sitten enää parata voi.
Joopa joo! Menepäs laulamaan tuota väärässä seurassa niin kyllä saat aika viileän vastaanoton. Ei auta vaikka sinulla olisi hyväkin lauluääni ja mainion omaperäinen sävelmä. Pahimassa tapauksessa tulee joltakin tiukapipoiselta femakordilta käsilaukusta korville. Nimittäin sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. On se niin väärin! Samaan aikaan joku kuikelo-sopraano tai kilukalle-tenori korviavihlovalla äänellä ja ilme kuin pistettävällä sialla saa laulaa jotain käsittämätöntä vieraalla kielellä ja vielä todella epäkontekstualisesti.
Kyllä asia on nyt niin että musiiki ja sen tekeminen, ja erioten sen esittäminen on ihan jokamiesoikeus. Eikä se haittaa vaikka ei niin nuotin mukaan menisikään jos pieni performanssi vain tuo iloa sen esittäjälle. Mutta Suomi on Suomi ja erilaisuutta ja elämän iloa ei edelleenkään siedetä. Kulttuuriväki on niin tiukkapipoista että ihan pahaa teköö…
Otetaanpa vaikka pieni esimerkki joka mielestäni osoittaa asian koomisuuden kaikessa kauheudessaan. Olien kerran eräässä konsertissa jossa soitettiin Sibeliuksen Belssasarin pidot-niminen sinfoninen pala. Ai että osasi porukka oikeassa paikassa niin teennäisesti naurahtaa! Sitä oli varmaan luettu jostain kirjasta että juuri tuossa kohdassa on se koomisen sommitelman huipentuma, ja vielä kuunneltu päälle ko. kappale useamman kerran että varmasti ei mokata eikä anneta juntin vaikutelmaa itsestään. Meikä tiesi kyllä missä missä olisi pitänyt naurahtaa mutta olin jo monta päivää aiemmin päättänyt ihan periaattellisista syistä tehdä ns. “petolinnun perseet” ja naama totisena tatittaa… Joopa joo!
Kysynpä vain kaikilta, että kumpi on aidompi ihminen; se joka rallatteli omatekoista lauluaan metsämaiseman ja talvisen luonnon innoittamana vai se yliteennäinen Belssassar-hohottaja?
Jaa että mikäs se "ilmapieru" sitten on? No se on ihan vain ilmiö jossa pakkanen paukahtaa puunrunkoa vasten. Sääli jos tämä asia jää jälkipolvillemme tyystin tuntemattomaksi. Metsämaisema ja pakkasen pauke on meille niin perisuomalaista kuin vain mahdollista. Jos se meiltä kielletään on se sama asia jos tulevat Jenkkilän sukupolvet eivät saisi enää nähdä vapauden kelloa (Liberty Bell) eivätkä kuulla sen äänitettyä soittoa. Siis lauletaan, hypähdellään ja hihkutaan ja vaikka piereskellään nuotin mukaan tai nuotin vierestä jos siltä vain tuntuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti