Kasvissyönti ja sen ihannointi nostaa päätänsä aika ajoin. Asia on kuitenkin niin, että kasvissyönti ideologiana ja kasvisten syönti ovat kaksi aivan eri asiaa. Täytyy ihmetellä pääkaupunkilaisten meininkiä kun asiasta nostetaan tuollainen meteli.
Liekkö joku käsittänyt väärin koko asian; jos koulussa tarjotaan kasvisruokaa jonain päivänä ei ole kyse kasvissyönnistä ideologina. Se tietenkään myöskään tarkoita sitä että kotonakin olisi lapselle tarjottava toinen kasvisateria. Ja jos Helsingissä on todellakin varaa olla kaksi ruokavaihtoehtoa koululaisille niin sitä pidän kyllä pöyristyttävänä. Erikoisruokavaliot terveydellisistä syistä ovat eri asia, samoin uskonnollisiin kieltoihin perustuvat dieetit. Ei ihme jos tämän yhteiskunnan rahat eivät riitä. Mutta tulee ehkä sekin aika jolloin kuoripotut, näkkileipä ja sieniläski-höystökin maistuu.
Paljon on edetty pula-ajasta ja niukkuuden Suomesta kun tällaisesta asiasta kehdataan äpättää. Ei tekisi pahaa jos olisi yksi kalapäiväkin viikossa, niin varmaan on nytkin, ja yksi vielä puuropäiväkin. Kalaa voisivat musulmaani-perheidenkin lapset syödä nikottelematta, ja puuropäivän leivänpäällysteenä olisi heillä sitten kestomakkaran sijaan jotain muuta. Kysehän on vain siitä, että tulevat vastuuta kantavat ja maata yllä pitävät kansalaisenalkumme saavat tarpeeksi niitä kaloreita joista Lahtinenkin piti kovan saarnan Tuntemattomassa. Ja tietysti ruuassa pitää olla kaikkea muutakin tarpeellista ettei tarvitse vielä jälkiruuaksi multitabsia ja muita tarjoilla.
Tiedä sitten onko kannanotoissa pelko siitä, että kasvisten syöttäminen olisi jotenkin turmiollista ja niitä syömällä tulisi vallan vihreäksi. Kantaahan on aina otettava ja se on kaikin puolin kehittävää kaikkine palautteineen. Kysymyksenasettelu on muutenkin vähän vinksallaan. Kyse on nimittäin siitä, että ns. lihansyöjiä on meillä aika harvassa.
Ihmispopulaation keskuudessa lihansyöjiä ovat olleet vain eskimot ja hekin ovat vähenemään päin. Suomessa ei tietääkseni ole lihansyöjiä kovin montaa, ja jos onkin niin eivät he ole mitenkään pitkäikäisiä. Kyse on sekaravinnon syömisestä. Itse ostin Nuutinaattona kinkun Lidl-kaupasta kun halvalla sain (2,49 kilo). Paistoin kinkun ja söin viikon verran pääasiassa sitä, ja taisinpa olla muutamana päivänä ihan puhdas lihansyöjä. Mitä nyt sinappia mausteena käytin. Viikon päästä huomasin niskaharjasteni vahvistuneen ja olo oli muutenkin aika tanakka. Sen jälkeen on sekaravinto kelvannut ja kesällä kerätyt mustikat maistuneet mm. paistetun kaurapuuron ja jugurtin kera.
Niinpä niin… Ihminen on loppujen lopuksi selkeä sekaravinnon syöjä ja kasvissyöjäkulttuurit ovat olleet pikemminkin biologisia umpikujia kuin ihanteellisia järjestelmiä. Jaappanilaisetkin jotka ennen Meiji-restauraatiota elivät eristyksissä ovat hyötyneet sekaravinnon eduista ehkä liiankin huomattavassa määrin. Riisiä ja kasviksia pääasiassa jytystellellyt kansakunta on kylläkin huomattavassa määrin kasvattanut, jos ei aivan teoreettista älyään, niin ainakin suoritus- ja toimintaälyään. Lisäksi ovat he paljon rotevoituneet.
Kohtuus pitäisi olla kaikessa ja kasvispainotteinen sekaravinto, jota suomalaisetkin pääsääntöisesti käyttävät, on meille eräänlainen henkivakuutus aivan ideologisellakin tasolla. Eikä tarvitse olla edes vihreä jos miettii luonnon kestokykyä ja ylenmääräisen lihantuotannon vaaroja. Pakollinen kasvisruokapäivä ei ole pahasta.
Ja pitäisi aina myös muistaa se että kun jaappanilaiset pääsivät länsimaisen ideologian, ja sitä kautta lihanmakuun niin huomasivat he omien kotisaariensa raaka-ainepuutteen… Sitten otettiin puoli Kiinaa siirtomaaksi ja mitä Aatu edellä sitä sotahullu Japanin kabinetti perässä. Lebensraumia etsi Nipponin poikakin kunnes jenkit puutuivat peliin ja pistivät pyllimasinansa päälle oikein urakalla… Lopuksi Nipponin pojat saivat maistaa ytypommin kiroja kahteen otteeseen toivoaksemme viimeisessä planeetallamme käydyssä ydinsodassa.
Toisaalta tänään 5% maapallon väestöstä eli jaappanilaisia kurittaneet jenkit käyttävät 25% maailman luonnonvaroista ja ovat selkeästi ylilihava kansakunta. Että tekisi rehustelevampi ruokavalio heillekin hyvää; Lahtisia vaan saarnaamaan kalori-kohtuutta Amerikkaan.
Olen itse ollut nuorempana varsin pitkiäkin aikoja kasvissyöjä ja olin sitä myös aloittaessani nykyiset siviilityöni. Ensimmäisessä muistotilaisuudessa vuonna 1999 tingin periaatteista ja söin lohileipää. Viikko siitä niin karjalanpaistikin tippui kummasti kiduksiin. Ja sillä tiellä ollaan vieläkin. En ole katunut sillä elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse joka aamu seesamimaitoja tiristellä eikä idätellä mungia ja sinimailasta. Vähän vetää nostalgian puolelle kun muistelee miten herkullista on paahdetun ruisleivän päällä nokare hunajaa ja kourallinen hyvin ilmastoituja sinimailasen ituja. Oi niitä aikoja…
Paljon isompikin ongelma on olemassa kuin tämä kiusaamiseksi koettu kasvisruokapäivä kouluissa. Miksei kukaan nosta meteliä siitä kun ruokaa heitetään joka päivä valtavia määriä roskiin. Odottaisin ainakin itse kannanottoja ja suorastaan nuorten ihmisten ultimaatumeja asian tiimoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti