Aina voi tehdä asioita joista muiden ei tarvitse tietää yhtään mitään. Ei tarvitse myöskään ajatella sitä mitä muut mahtavat ajatella. Elämänilo on kahlitsematon voimavara ja avautuu kaikesssa suurenmoisuudessaan vain vilpittömille oman tien kulkijoille.
On laskiassunnuntai ja näinä aikoina kaipaisi kunnolliselle vanhanajan naparetkelle. Mutta sinne ei pääse, ja niinpä mieleen tuleekin että miten asian voisi järjestää ilman vasirnaista napaseutua. No asiahan on varsin yksinkertainen järjestää! Ainoa mitä tarvitaan on kaksi vapaapäivää ja pakkasta vähintään -10 selssiusta. Urheilun ystävälle aina se vuosi jolloin järjestetään olympialaiset talvikistat luo rajoituksia. Urheilua seurataan nykyään kuvan ja äänen yhteisekeinoin ja radio on jäänyt paitsioon. Radioselotukset eivät oikein ole enää kuten ennen.
Synteettinen naparetkeily ei ole edes mitään väliuneurheilua vaan sitä harrastamaan pääsee melkein kuka tahansa. Tämä naparetkeily ilman napaseutua on pyörinyt mielessäni jo kohta neljänkymmenen vuoden ajan. Kaikki sai alkunsa kun luin Kalervo af Ursin mielenkiintoisen kirjan yleisurheiluvalmennuksesta. Siinä kerrottiin mm. kuinka mäkiharjoituksen voi tehdä ilman mäkeä. Naparetkenkin voi tehdä ilman napaseudulle matkaamista.
Luontevimmin naparetkeilyn tunnelmaan pääsee maaseudulla kun kävelee pitkiä lenkkejä vaikkapa paikallisten jyväjemmareiden peltoaukeilla. Luonnollisestikin metsä ei anna oikeaa käsitystä eikä tunnelmaa naparetkellä olemisesta. Jos käytössä on iso järvenselkä, ja jäätä on turvallisen paksuisesti niin tämä miljöö on vielä parempi. Jos tällaisen synteettisen naparetken haluaa tehdä yksin niin ei ole tarkoituksenmukaista raahata mukanaan telttaa. Makuupussi riittää ja yöpymisen voi suorittaa vaikkapa autiossa ladossa tai hyvätyn pienen maalaistalon ulkorakennuksessa. Vaatetuksen suhteen pitää olla tarkka ja lämmin haalariasu on ihan oiva varuste.
Naparetki onnistuu jos päivässä pystyy kävelemään noin 7-8 tuntia. Jos kävelyn suorittaa vaikkapa em. peltoaukioilla niin on varsin kohteliasta ilmoittaa ajoissa aikomuksestaan ettei aiheuta turhaa hämmennystä. Ruokapuoli onkin sitten oma lukunsa, samoin juomatalous. Nestettä tarvitsee paljon ja sen tulee olla lämmintä.
Koska on kyseessä naparetki ilman napaseutua niin vaellusreitin voi toki suunnitella siten, että käy välillä ennalta rakennetussa tankkauspisteessä syömässä naparetkeilijän ruokaa ja juomassa teetä, sörppimässä kuumaa mustaherukka-mehua ja muuta tunnelmaan sopivaa. Sisällä ei saisi kuitenkaan viipyä pitempään kuin puoli tuntia kerrallaan
Synteettinen naparetki on oiva mahdollisuus järhjestää itselleen seesteinen rauha muutamaksi päiväksi. Alkuperäislilä naparetkeilijöillä ei ollut mukanaan viestinvälineitä joilla saisi apua käytännössä välittömästi. Soveliasta olisi tehdä tällainen parin päivän vaellus täysin uutispimennossa. Paljon muitakin yksityiskohtia on jotka pitää selvittää ennen retkelle lähtemistä. Jos reissuun lähdetään ilman nykyaikaisia viestinvälineitä niin aina parempi. Jos jotain sattuu niin silloin toinen voi lähteä noutamaan apua.
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti