Otamme tähän nyt viime päivien tapahtumien johdosta ja yleensäkin pienen, toivottavasti opettavaisen kertomuksen, jossa eräs innovatiivinen ongelman-ratkaisija keksii laadukkaan toimivan ratkaisun erääseen asian.
Ratkaisu on pelottavan yksinkertainen, mutta niinhän eleensä on. Yksinkertainen ratkaisu on yleensä toimivin. Jos tämän maan papisto olisi opettanut kansalle edes hieman uskonpuhdistaja Martti Lutherin ajattelun ”tieteellisiä perusteita,” niin voisi olla että taannoisen maabrändi-työryhmän mietinnön ajatus ongelmia ratkovista suomalaisista olisi ollut paras vientituotteemme jo yli sadan vuoden ajan.
Jossain päin maata, näin kerrotaan, eli kyläkunta rauhallista elämäänsä. Yhtäkkiä kylän elämää tuli häiritsemään jonkin sortin pirulainen, ei välttämättä pääpiru, mutta aikamoinen kiusaaja kuitenkin. Se osasikin tehdä elämän hankalaksi. Mistäpä apua tilanteeseen? Jossain kylän liepeillä asusteli viisas mies, jonka apuun turvauduttiin joskus kun oli pakko. Hänestä ei muuten liiemmälti pidetty; sen lisäksi että hän oli viisas, neuvokas, kekseliäs ja erittäin ovela. Monta kertaa hän kuitenkin oli pelastanut kyläläiset pinteestä. Entäs nyt? Lähti asialle valtuuskunta oikein kyläpäällikkön johdolla. ”No mitä nyt taas huusi viisas mies jo kaukaa valtuuskunnan nähtyään?; ”No kun tuota pirulainen kiusaa, ei saa hetkenkään rauhaa.” Jaa, minä en nyt voi suoralta kädeltä luvata mitään. Ootelkaa rauhassa, tulen huomenna jos kerkeän, muutaman päivän päästä ehkä viimeistään...
Kului muutama päivä. Ilmestyi sitten tuo viisas keskelle kylää, eikä aikaakaan kun tuli hänenkin luoksensa tuo pirulainen. No mitäs piru, sanoi viisas mies... Miehen rohkea käytös sai pirulaisen hieman hämilleen. No, tulen tästä karjaa kiusaamasta, piimää lypsävät, sanoi pirulainen hyvin röhisevällä äänellä... Tuota kun olisi yksi homma tehtävänä. Sinä kun olet pirulainen niin taitava. Katos tässä! Saatkos tuota suoraksi, sanoi viisas mies ja antoi pirulaiselle partakarvan, vähän sellaisen kihervän. Pikku juttu sanoi pirulainen, pikku juttu... Ja ryhtyi pirulainen työhön. Kaikkea se yritti, laittaa siihen vastakierrettä, vetää hampaanvälissä, kastella ja ties mitä... Aikaa meni varttitunnin varten, mutta ei tuo karvan suoristaminen oikein onnistunut. Piru mulkaisi viisasta miestä kulmain alta ja kysyi: ”No onkos näitä paljonkin? No tuota onhan noita parikymmentä isoa jauhosäkillistä tuolla meikäläisen aitassa, sanoi viisas mies. Pirulainen meni hyvin synkäksi, ja luikki vähin äänin paikalta, eikä tuohon kylään ole sen koomin enää tullut.”
Kukapa tietää vaikka joskus moinen pirulainen on asustellut maassamme ja ihmisiä kiusannut. Tietysti asiassa on vissi opetus niin kuin kaikissa tarinoissa yleensä on. Nimittäin mitään pirulaisia ei aina tarvita. Maa ja maanpiiri on täynnä ihmisperäisiä kiusaajia ja nestenousuja. Onneksi aina silloin tällöin löytyy myös odysseusmaisia ihmisä jotka oveluudellaan pelastavat meidät pälkähästä. Ja kaiken lisäksi yksinkertaisin konsti on myös yleensä se ovelin ja toimivin. Tässäkään tapauksessa ei nimittäin tarvinnut mennä omaa partaansa pitemmälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti