INVOCAVIT MMXIII - pala vulgäärirunoutta uudenvuoden aattoillassa.

MMXIII-vuosi lähestyy ja se on suuri ja tuntematon maailmansa. Nyt on aika katsoa sitä kohden hallitun alitajuisesti ja ehkä jopa jotain tiedostaen aivan perisuomalaisesta maisemasta käsin. On vulgääri-runouden aika:

 

motto: "kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta" 

saarnaajan kirja 1:8

taas karjuu kaaos
koittaa ilta sylvestriuksen
on pientä ihmistyö ja ponnistus
käy päälle taantuma ja mieli tummuu
kuin sankan naakkaparven yli arskan käydessä
siis minkä arvoinen on silloin ihmistyö
käy kiukku suunnatton nyt yllä telakan
jos sinne syttyy tähti; se mistä uloslähetetty

jossain uutta mantraa miettii jusula ja soini
on kohta lohjaa, tuo pusula ja nummi entinen
on elon ankaruus jo monta sortanut
missä runoniekka laulumaiden alsioisten
oi ankaruus, oi ihmisyys, oi kohtuus
käy kanssa ihmisten, mutta maahan älä sorra
on liha heikko, vaan vielä haurahampi mieli

tie pystyy kävi nuorten jellojen vaan harja pystyyn
on yksi tappio vain siemen suurten voittojen
niin paljon muuttuneita joukossa on meidän
on moni poissa, ja heistä ilo nyt on tähtitarhain
kuka muistaa ajan huolettoman takaa kolmen äksän
kas kansan suussa silloin toistui kike, kake sekä keke

näistä muistellessa mieli tummuu 
saa tuta rikkeet raskaat sakki kataisen
ja luolassansa vapaaherra tutajaa
jo kohta koittaa suuri alkuyö

näin raivo kansan hytisee
vaan liian monen unelmat jo haudannut on arki
ei jaksa, rintaan pistää, ja muutenkin on riskaa
pian sanat monen hiipuu, nousee uudet tähdet
ken hylkää elon kukkivaisen maan
ken löpön viimeisensä poltti taisteluissa sanan säilän
taas kukkaset kummuille nousee, rotkon raunioista kansa
uusi uljahamman oloinen, vaan hauras kuni entinenkin

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Lähidemokratiasta suojeluskuntaan ja sheriffiin.

Poliisi-ylijohtaja Paateron ehdotus on nostanut jo joitain innokkaimpia kansalaisia ideoimaan uudenlaista suojelukuntaa. Kaikkea on toki koeteltava ja onhan tässä kieltämättä keskustelun paikka. 

Historiasta kehotetaan oppimaan ja luonnollisestikaan uutta suojelukuntaa ei voida rakentaa vanhan tasavallan ajan ihanteille ja periaatteille ennen toista maailmansotaa. Niin, "ennen toista maailmansotaa," ellei joku sitten aseta sen historiallisuutta kyseenalaiseksi kuten joku asetti täällä holokaustinkin kyseenalaiseksi.

Jos suojeluskunnat perustetaan uudelleen niin ilman muuta niiden tulee olla demokraattisesti johdettuja. Ja koska meillä on monipuolisia vaihtoehtoja tarjoava poliittinen järjestelmä ja jonkin sortin lähidemokratiakin niin on aivan luonollista että suojelukunnat ovat osa lähidemokraattista järjestelmää. Niinpä suojeluskuntia johdettaisiin poliittiten voimasuhteiden mukaan, ja jokaisella suojeluskunnalla olisi oma hallitus ja johtokunta sukupuolikiintiöineen. Vain tällainen menettely takaisi sen, että uusista suojeluskunnista ei tulis terrorin välineitä. Aihepiiri on laaja ja siksi on jälleen roomalaisten aika.

I Suojeluskunnalla olisi hallinnollinen ja toiminnallinen jaosto. Hallinnollista työtä johtaisi suojeluskunnan hallituksen/johtokunnan koko olisi paikkakunnasta riippuen 7-13 henkilöä em. sukupuolikiintiöineen.

II Hallinnollisella puolella pohdittaisiin paikallisen ylleisen suojelun tarpeita ja eritysen suojelun tarpeessa olevien asemaa.

III Hallinnolliset henkilöt suojeluskunnan hallitukseen valittaisiin kuntavaalien yhteydessä.

IV Suojeluskunnan toiminnallisen osaston johdossa olisi yleisillä poliittisilla vaaleilla valittu "sheriffi." Hänen tehtävänään olisi organisoida paikallinen toiminta. Sheriffi olisi kunnan palkkalistoilla ja työ olisi kokopäivätoiminen. Sheriffillä voisi olla apunaan määriteltävä joukko apulaisia. Sheriffi saisi kantaa asetta.

V Suojeluskunta toimisi yhteistyössä poliisin kanssa, mutta varsinaisia poliisin tehtäviä suojeluskunnan toiminnallinen osasto ei tekisi omatoimisesti. Yhteistoimintaa edeltäisi konsultatiivnen virka-apupyyntö.

Nykyinen lainsäädäntäntö ei mahdollistaisi tällaista uutta suojeluskuntaa, mutta kaikkihan on mahdollista. Tulisi yhteiskuntaamme eloa ja uutta väriä näiden uusien suojeluskuntien myötä.

Pidän tätä bagatelloani vaatimattoman avauksena ja nytpä odotan kannanottoja ja mielipiteitä asian tiimoilta. Kyllähän tässä paikallisia sheriffejä tarvitaan. Eri asia onkin sitten se onko aika jo kulkenut tällaisten järjestelmien ohi. Suomalainen sheriffi jää varmaan haaveeksi.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Mamutti – mielenkiintoinen uudissana vai ajattelun sivupolku?

Mamutti herättää keskustelua ja siitä vallitsee ainakin vielä varsin suuri tulkintojen kirjo. Tämä kirjoitus on laadittu hälventämään suurta epätietoisuutta. 

Viime lauantain Uuden Suomen Sietokilpailussa oli muuan kysymys joka kuului kaikessa koruttomuudessaan: ”Mikä on mamutti?” Luonnollisestikin sietokilpailuissa ei ole ns. oikeita vastauksia ja kaikki hyvin perustellut vastaukset ovat sinänsä tosia. Sietokilpailun tarkoitus on herättää valtavirrasta poikkeavaa todellisuuden ja ennen kaikkea arkipäivän tulkintaa. Näin tieto tulee mitatuksi siedon avulla. Tietysti hankalalta kuulostava kysymys voi herättää jopa sietämättömän olon. Se ei kutienkaan ole tarkoitus ja parhaimmillaan sietokilpailu-kysymysten laatijakaan ei tiedä likiarvoa lähellekään.

Mutta asiaan ja siihen mamuttiin. Joku ehdotti sen olevan verbin ”mamuttaa” perfekti-muoto. Sinänsä ihan oikea vastaus, mutta siinä ei ole tarpeeksi sietoa. Hyvä likiarvo voidaan löytää enemmänkin mielleyhtymän tasolta kun otetaan tarkastelun lähtökohdaksi se asia joka usueimmille ensimmäisenä tulee mieleen. Ja tämä kyseinen mielleyhtymähän on kiistämättä mammutti. Siis tuo (Mammuthus) pohjoisilla alueilla elänyt norsujen heimon (Elephantidae) suku jossa oli useita eri lajeja. Mamutti on siis jotain suurta kuten norju-eläimet ikään, mutta ei kuitenkaan juuri sitä.

Toinen lähtökohta on sitten maahanmuuttajassa. Kun sitten nämä kaksi asiaa tai enemmänkin mielleyhtymää yhdistyvät syntyykin sanalle mamutti suhteellisen ymmärrettävä merkitys. Suoraan sanottuna mamutti on isokokoinen maahanmuuttaja. Kuinka iso; se onkin sitten varsin vaikeasti määriteltävä asia. Mutta pakko kai sitä on sitten yritettävä kun kerran ajatukset ovat lähteneet liikkeelle. Sitä tämä Lucian päivä teettää.

Mamutti ei ole sidottu kansallisuuteen, ihonväriin eikä mihinkään muuhunkaan. Luvalla anoen mamutti on siis isokoinen Homo Sapiens-lajin edustaja joka on lähtenyt etsimään uusia, eikä aina edes parempia, elinoloja jostain varsin kaukaa. Suomalainenkin siis voi olla mamutti ja varmasti aikojen saatossa näitä suomalaissyntyisiä mamutteja onkin ollut. Kuinka paljon, sitä emme tiedä. Karkeasti ottaen ja nyky-indekseihin sitoen mamutin mitat ovat tällä hetkellä surin piirtein seuraaavat: 

Miespuolinen homo sapiens-lajin edustaja: 185 senttiä ja 160 kiloa.

Naispuolinen homo sapiens-lajin edustaja: 180 senttiä ja 130 kiloa.

Kyseessä on varmasti enemmänkin keskiarvo ja suurempiakin mamutteja varmasti löytyy.  Käytännössä voidaan sanoa myös seuraavaa. Kun mamutin mitta lyhenee sentillä vähenee kilomäärä vastaavasti kahdella. Mamutin alarajoista voidaan kiistellä ja niin pitää ollakin. Tämän yksinkertaisemmin mamutin ”määrätekijää” ei liene mahdollista määritellä.

Mutta mistä näitä mamutteja sitten tulee” voisi tarkkavainuinen lukija hetikohtaan kysäistä. Mamutteja voi tulla mistä tahansa ihan noin periaatteessa ottaen, mutta on todennäköisintä, että heitä tulee teollistuneista hyvinvointivaltioista. Mamutti on yleensä hyvin toimeentuleva henkilö ja itse asiassa hän on lähes poikkeuksetta elintaso-tulokas. Nimittäin suuren koon ylläpiti vaatii elintasoa ja toimeentuloa oli sitten kyseessä syöppö tai bodari. Mamutin arkkityyppisiä edustajia ovat esimerkiksi USA:n suurlähetystön turvamiehet ja tietysti saksalaissyntyiset panimomestarit muita olutmaita nyt unohtamatta. Stephen Elop tuo kasvokuvaltaan mieleen mamutin, mutta totuus lienee aivan muuta. Lopuksi muutamia kysymyksiä keskustelun virittämiseksi.

I Onko Stephen Elop todellakin mamutti?

II Mikä saa mamutin liikkeelle?

III Tarvitsemmeko mamutteja ja kuinka paljon?

IV Kuormittavatko mamutit kansantalouttamme?

V Olisiko syytä perustaa peräti vuoden mamutti-palkinto?

VI Millaista on asiallinen ja rakentava mamutti-kritiikki?