Siltä tuntuu ja on taas aika vaikeroida. Ensi pyhän saarnanvalmistelu on nostanut esiin tukun aiheita ja ajatuksia jotka ovat olleet ns. alitajunnan "lausunto-kierroksella" varsin pitkän tovin. Seuraavassa vaatimaton yritys jäsentää näitä mietteitä.
Näinä aikoina on tullut kuluneeksi 20 vuotta siitä kun internettuli laajempienihmijoukkojen käyttöön. Ensimmäiset netti-selaimet näkivät päivänvalon muutaman vuoden sisällä tuosta päivämäärästä. Jos haluaisimme nähdä jotain maagista jossain vuodessa niin se olisi varmaan vuosi 1992, sillä kyseisellä ajankohdalla on D-yhtymäkohta vuoteen 1492, siis viidensadan vuoden kaari.
Ja kaikkihan muistavat että silloin erään historiankirjoituksen tendenssin mukaan löydettiin Amerikka. Se ei kylläkään tee kunniaa Leif Erikinpojalle ja viikingeille, mutta eiköhän asia korjaantune vuosisatojen kulkiessa saattoonsa. Internetin keksimistä voidaan rinnastaa hyvällä syyllä Amerikan löytämiseen. Ja korostetusti voidaan myöskin sanoa että jos Amerikka oli uusi maailma niin Internet oli sitten jotain paljon enemmän, ja todella paljon enemmän, ja suorastaan potensseissa enemmän.
Näyttää myöskin siltä että ihmiskunta on hieman hengästynyt. Se on elänyt ns. lyhyen vuosisadan elikkä vuodet 1914-1991, ja sekin kulki loppuaan kohden yhä kiihtyvissä sykleissä. Jos lähdemme liikkeelle 1930-luvun alusta, ja pidämme ihmisen sukupolven mittana sitä aikaa jolloin ihminen on osallistuvaisimmillan ja tilassa jossa hän on luomassa jotain uutta, niin nuo ns. sukupolvet seurasivat toisiana todella hengästyttävässä tahdissa. Jokaisella vuosikymmenellä oli oma leimansa ja hapatuksensa. Tuntui jopa siltä ja varmasti näin olikin, että sukupolvi seurasi toistaan jotenkin häiriintyneen nopeassa tahdissa. Näytti siltä että maailmalla ja sen asukkailla ei todellakaan ollut yhtään hengähtysaikaa.
Ja sitten 1990-luvun alussa tapahtui jotain aivan merkillistä. Mitä oikein tapahtui? Asiahan on tietysti niin, että ajan virrassa pätevän analyysin tekeminen kaikesta mahdollisesta on aika vaikeaa. Historiankirjoitus joka pohtii, toivottavasti, syitä ja seurauksia laahaa aika tavalla perässä. Kuka tietää vaikka eläisimme aikaa joka on tietyllä tavalla analoginen 1930-lukuun ja sitä seuranneeseen Toiseen maailmansotaan. Tällä ei nyt tarkoiteta sitä, että luvassa olisi ihan oikea sota. Siis sellainen sota jossa käytetään aseita ja vuodatetaan verta kuten ennen. Kyse voi olla siitä, että tietyllä tavalla kaoottinen tilanne vaatii jotain purkautuakseen. Onko se kaikkien aikojen lama, pysyväisluonteinen häiriötila intensiivisessä ruuantuotannossa vai talouksien sota? Jotain tämä kuitenkin näyttäisi vaativan. Historiaa on vaikea kirjoitaa edeltä käsin, mutta arvailla kyllä sopii.
20 vuotta sitten kylmä sota oli päättynyt. Maailmalle yritettiin uskotella että nyt olisi rauhan aika ja jotkut puhuivat vakavissaan ns. PAX AMERICANA-tilasta. Tosiasiassa kylmän sodan loppuminen toi Eurooppaan veristen sisällisotien sarjan ja maailma sai nähdä ns. Amerikkalaisten sodat, jotka jatkuvat edelleenkin. Euroopassa nähtiin EU:n aika. Kun internetin keksimisestä oli tullut kuluneeksi lähes 20 vuotta saatettin jo puhua vihan ja pelon aikakaudesta. Euroopassa nähtiin monellakin tavalla kristinuskon alasajoa ja uskonnottomuutta. Yksi tulevan historiankirjoituken pääväitteitä voi olla vuosia 1992-2012 tarkasteltaessa tila, jolle oli ominaista omasta kulttuuri-traditioista luopuminen. Toinen historioitsija puhunee seurauksista jotka johtuivat tästä.
Varoittava ääni kysyy: "Onko jotain unohtunut?" Ihmiselle joka elää aivan uutta maailmankautta, ihmiselle joka on syntynyt vuonna 1992 tai sen jälkeen, tai on ollut noin 4- vuotias tuona kriittisenä vuotena ovat 1900-luvun tapahtumat ja opetukset suorastaan valovuosien päässä henkisessä mielesä. Kaiken lisäksi välissä on ainakin viiden sukupolven kuilu. Yki asia jota tullaan myös puhumaan tulevaiuudessa on se, kuinka uuden maailmankauden ihmisiä vaivasi kiihkeinä vuosikymmeninä se, miten ihmiskunnan sosiaalinen evoluutio laahasi kaukana, kaukana jäljessä siitä mitä tekniikan ja tieteen suomat mahdollisuudet olivat.
Käsillä olevien vuosiemme ongelma on siinä, että nyt on menossa aivan liian paljon kriittisiä proseseja yhtä aikaa. Nyt eletään jo myö ns. totaalisen immanenssin maailmanaikaa johon ihmiskunta ei ole mitenkään valmis. Ja se on konanaan kauheampi ja vaikeampi aika kuin n. post-moderni. Ja kaiken lisäksi ihmiskunta on jälleen kerran unohtanut jotain. Historia ei toista itseään, mutta se matkii itseään kuin kameleontti. Historian kulku on myös tietyllä tavalla sinikäyrään verrattava asia. Edellisen kerran sinikäyrä oli tässä vaiheessaan noin 80 vuotta sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti