On aika jolloin suomalaiset ryhtyvät suurella innolla kuljettamaan televisioitaan jääkiekkoilun maailman-mestaruuden toivossa. Sellainen on jo kaksi kertaa saavutettu. Monta kertaa tuo kevätkulta on ollut tarjolla mutta monesti on tyritty ja jellolauman kaulaan on ripustettu vain hopeaa. Aina on mukava palata ensimmäiseen kertaan vuonna 1995. Tämä ei tästä kummene ellei nyt rupea listaamaan roomalaisia. Ehkä tämä tästä vielä tokenee:
I Suomalainen joukkueurheilu voitti jotain tärkeää ensimmäisen kerran miesten tasolla.
II Suomi olisi tuskin voittanut MM-kultaa ilman ruotsalaista valmentajaa. Suomi-neito on hankala käsiteltävä ja hän antautunut vain yhden kerran.
III MM-kulta oli tärkeämpi asia suomalaisille kuin MM-joukkueessa pelanneille jääkiekkoilijoillemme.
IV Kurre Lindström valitsi mukaan parhaat pelaajat ja viimeinen drop-out oli Peter Ahola. Se oli Lindströmiltä suuri valinta. Niinhän siinä olisi käynyt että kun Suomi todellakin johti peliä 4-1 ja kolmatta erää oli pelattu 17 minuuttia niin jopas lähti hazardi Aholan mailasta suoraan Daniel Alfredssonin lapaan ja mies oli karussa ja reppu heilui Myllyksen takana. Ruotsi tuli vielä 4-3 tilanteeseen kun peliä oli jäljellä minuutti ja lopun tiedättekin…
V Erään salaperäisen jääkiekkoasiantuntijan väitetään sanoneen Lindströmille huhtikuun puolivälissä Helsingin kaivohuoneella hieman vulgäärillä ruuotsinkielellä: “Curre! Aldrig ta Peter Ahola med I landslag när vi kämpar på VM-guld. Vi ville inte se Ville Siren-fenomet igen. Du vet Curre vad menar jag! Ett minut kvar on där blir en namu-pass direct till Daniel Alfredsson… Men de är du Curre som gör en beslut! Siis suomeksi: Kurre! Älä koskaan ota Peter Aholaa maajoukkueeseen kun kamppailemme MM-kullasta. Emme halua enää nähdä Ville Siren-ilmiötä. Tiedäthän; minuutti jäljellä ja Daniel Alfredsson saa namupassin… Mutta Kurre, se olet sinä joka teet päätöksen…"
VI Toukokuun ensimmäinen viikonloppu vuonna 1995 oli suuri voitto suomalaisille mutta suuri tappio yltiöfeministi Sari Näreelle joka väitteli tohtoriksi 06.05.1995. Naisen väitöskirjan nimi oli muuten “Etnopsykoanalyyttisia näkökulmia sukupuolikulttuuriin.” Näre oli ollut esillä joka tuutissa parin vuoden ajan mutta sitten hän sattui valitsemaan väitöstilaisuutensa päiväksi päivän ennen Suomen suurta juhlaa. Hänen aiheuttamasa kohu hukkui täysin Suomen MM-huumaan eikä hän toipunut tuosta viikonlopusta koskaan...
Ja kun koitti sitten voitonjuhlat ja maanantai niin Helsingissä nähtiin maakuntien miehiä urakamman päälle! Jossain eduskuntatalon liepeillä oli parkkeerattu iso pakettiauto jonka vasemapaan kylkeen oli kiinniteety iso plakaatti. Siihen oli piirretty naisen muotoon hienosti tyylitelty Suomen kartta. Plakaatissa luki “Kurre kullitti Suomi-neidon.” Tuo tyylitelty Suomi-neito oli kokonaan kultatussilla väritetty! Taideteos oli kooltaan tuommoiset 180 cm x 140 cm. Eipä ollunna silloin varustuksena kännykkää jossa olisi ollut kamera… Ah, kunpa tuon taideteoksen tekijä vapaaehtoisesti ilmoittautuisi ja tuo mestariteos vitrinöitäisiin Kansallismuseon kestonäyttelyyn. Sille tulisi antaa sama arvo kuin Gallen-Kallelan freskoille!
Matkasin kisojen jälkeen noin kahden viikon kuluttua ylämaille arktisiin puutarhatöihin. Muutamina iltona katselin kuinka keskiyön aurinko teki keskitysmarssiaan ja jo täydellisenä ilmestyenkin. Vaarojen päällä oli ylämaiden ikiluontoista hohdetta joka sinne yöttömän yön myötä aina ilmestyykin. Mutta, mutta… Aina kun aurinko meni pilveen niin vaarojen päälle saattoi aistia kummaa hohdetta ja selkäpiitä karmi. Se oli jotain sellaista mitä tiede ei voi selittää millään konstilla. Se oli jotain kullanhohtoisen ja ultravioletin väliltä. Silloin tuli mieleen muutaman viikon takaiset tapahtumat ja se taideteos jonka olin Helsingissä nähnyt… Kurre oli todellakin kullittanut Suomi-neidon…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti