Lauantainen sekaporina helmikuun haihtuessa suurten kysymysten mmix-vuonna...

Ja mistä me sitten aloittaisimme tämän sekaporinan?! Gallup on taas julkaistu, Montrealin pelejä tunkee kanavilta joka päivä, talvi lisää kierroksiaan ja luonnollinen lumitykki toimii taas pitkästä aikaa… 

Galluppi on taassiis julkaistu ja se kertoo Suomen Kockmuksen kannatauksen kasvun taittuneen. Loppujen lopuksihan gallupit eivät äänestä. Toisaalta viehättää se ajatus kylläkin että jos eduskunnan kokoonpano muuttuisikin kerran kuukaudessa niin toisihan se hommaan kummasti ryhtiä. Luulenpa kuitenkin Kansallisen Kepuumukse pienoisen kannatuksen kasvun menevän vain virhemarginaalin “putkeen.” Ehkäpä nyt on aika jolloin tilanne jähmettyy tähän vähäksi aikaa ja se rupeaa elämään enemmän vasta ensi vuonna näihin aikoihin kun eduskuntavaaleihin on aikaa vain vuosi… No tämä näistä gallupeista tällä kertaa.

Viime yönnä tuli sitten taas Montrealin pelin ESPN America-kanavalta. Se on sitten neljäs peli yhdeksän päivän sisällä. Huikeaa on mutta pakkohan se on katsoa ja toimeenpanna iltayöstä räiskälerituali täällä Suomen Aurassakin. Kolme voittoa on peräkkäin plakkarissa ja ensi yönnä haetaan sitten neljättä kun vastassa on San Jose Sharks, tuo pohjois-kalifornialainen itäisen liigan ykkösjoukkue. Viime yönnä Montreal pisti hulinaksi ekaerän lopulla ja latoi kome häkkiä kahdessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Montrealin huikea erän loppu oli kenties parasta ja intohimoisinta jääkiekkoa mitä minä olen koskaan nähnyt. Jos kaikki olisi mennyt putkeen niin maaleja olisi voinut tulla tuossa viiden minuutin jaksossa vaikka 6-7. 

Ja lunta töylyttää ja huomenna on sodanjumalan kuukauden kalendae roomalaisesti ajatellen ja meikäläisesti ottaen pälvikuun eli maaliskuun aika. Huomenna on aurinko yhtä korkealla meidän horisontissa mitä se on lokakuun yhdestoista päivä. Uutta lunta on siis tullut ja monella huomennakin suksi potkee ja jalka notkee… Mikäs tässä on valittelematta olla… 

Laitoin itämään aitoa virginialaista (Nicotiana Tabacum) pienen satsin ja eiköhän niistä saa kehiteltyä tuommoiset 30 taimea ensi kesän tupangi-viljelykseen. Kessuakin eli Rusticaa voisi vielä hankkia, siis siemeniä… Ehkäpä tänä vuonna sitten kerkeää oikein kunnolla paneutumaan tupakankasvatukseen täällä pohjoisessakin. Palaamme asiaan…

Vanhasessa vara parempi - mietteitä tasavaltakunnan hallituksen touhuja katsellessa.

Pian meillä on sitten joukko kiukkuisia vanhuksia töissä! Toivottavasti on myös hirmuinen joukko kiukkuisia äänestäjiä jotka hylkäävät hallituspuolueet ja antavat äänensä uusille voimille. Vallan ihmeellinen aikomus tämä Van Hanenin ja Jyrki-Boyn suunnitelma nostaa eläkeikää. Tästä eivät suuret ikäluokat kyllä tykkää pätkääkään…

Tämä jos mikään sinetöin van Hanenin kohtalon. Turha sitä on selitellä kun asia ei mene jakeluun. Toisaalta nyt oli kyse sen tason älynväläyksestä että se olisi ihan hyvin voinut onnistuakin. Nimittäin tarpeeksi absurdia kun esittää niin se kyllä menee läpitten. Ja suomalaisia kun on voinut huiputtaa aivan mielin määrin. Joopa joo… 

van Hanenilla on eräs mielenkiintoinen syndrooma. Se on ns. käänteinen midas-ilmiö. Kuningas Midashan sai ominaisuuden; kaikki mihin hän koskikaan muuttui kullaksi. Meidän van Hanenilla on taipumus että mihin hän vain koskeekaan niin se muuttuu kansantuotteeksi. Ja tässä tarkoitetaan kansantuotteella sitä mitä Veikko Huovinen 1960-luvulla kirjoitti havainnoistaan neuvostoliittolaisessa käymälässä. Ja jos ei nyt kansantuotteeksi niin ainakin hänen koskemansa asia huononee ja muuttuu jossain määrin jopa ns. hylkytavaraksi. 

No… Jätetään Matti nyt vähäksi aikaa rauhaan… Ei saa liiaksi runtata miestä… En minäkään mikään tunteeton hirviö ole. Monesti tekköö suorastaan pahaa kun joutuu arvostelmaan van Hanenia, mutta pakko mikä pakko. Jotainhan sitä on tehtävä jotta sanonnassa puhti säilyisi ja mikäs parempaa hupia kuin pääministerin arvostelu tasavaltakunnassa voiskaan olla. Olisihan se kiva kun voisi röhöttää divaanilla ja poliittinen avustaja kirjoittaisi sanelusta asioita mutta näin ei ole asian laita. Silloin varmaan olisi jonkin verran lempeämpi ote asioihin. Siis tällaisen pienvieljelijän on oltava varsin aggressiivinen jotta saa sanansa kuuluviin…

Mutta tähän kuningasajatukseen työuran pidentämisestä. Tavoitteena olisi mukamas myös se että kansalaiset pitäisi saada nopeammin mukaan työelämään. Opiskeluajat siis lyhyemmäksi ja ylipäänsä tutkintoputkeen äkisti. Sanon suoraan että jos olisin esimerkiksi piispa ja puheilleni änkeäisi reilu kaksikymppisiä kohta teologian-opinnot päättäviä jolperoita pappisvihkimystä mankumaan niin sanoisin kyllä heille että “menkääs ensin tekemään vähän syntiä äläkääkä sylkekö lasiin jos joku rehellinen duunari tarjoaa vaikka kansantislettä, ja pari vuotta pitää olla ihan tavallisen ihmisen töissä.”

van Hanen on kalvinisti kuten Aatos Erkko taanoin häntä luonnehti. Hän ei ymmärrä mitä esim. opiskelijalle voi merkitä sellainen asia kuin akateeminen vapaus ja opiskelijan vuorotteluvapaa eli välivuosi. Pitääkö tässä sanoa hyvästit vanhalle maailmalle ja vanhalle yliopistolle… Tätä se van Hanenin käänteinen midas-syndrooma tarkoittaa tässä yhteydessä. 

Minkä lomalle jättää sen edestä löytää.

 

Että voihan hyppeli-herra!

Elikkä nyt on hankalaa kun pitää aloittaa työt ja käydä käsiksi moniin asioihin. Porissakin tuli käytyä ja tuohon reissuunhan menee aikaa sellaiset kuusi tuntia kun ei pidä kiirettä. Radiota oli jälleen mukava kuunnella ja matka taittui siis hyvin.

Lomat ovat viheliäinen keksintö. Nimittäin varsinkin meikän siviilihommissa on aika kenkkumaista palata onnistuneelta lomalta töihin kun tietää mitä on edessä. Toisaalta asiat voi ottaa myös pehmeän laskun kannalta ja olla ihan iisistikin ainakin ensimmäisen työpäivän ajan… Puristusta on vaikea löytää mutta pakko mikä pakko…

Kovasti ovat kuulemma nahistelleet eduskunnassa sen Lex Nokian kanssa. Ehkä tässä ei ole aineksia hallituskriisiin vaikka sellainen voisi tasavaltakuntaamme kummasti piritääkin. Täytynee saada tämä stoori valmiiksi että ehtii kotiin katselemaan mitä Arkadianmäellä on oikein tapahtunut. Muuten tässä näyttää että maailmanpolitiikkakin vetää henkeä ja odottaa Obaman ensimmäistä budjettia. Luvassahan on vallan vasemmistolaista politiikkaa veronkorotuksineen sun muine keinoineen. Jenkkilässä varakkaan immeisen raja on 200 000 taalaa ja heidän verotuksensa kiristyy… 

Jenkkilän pressa on vallan ihmeellinen eläjä valtaoikeuksineen. Parhaimmillaan hän voi olla todella roomalainen ja hyveellinen mies. Veltto kaveri kaivaa itseltään ja työltään pois perustukset. Koko maailma on siis silmät tapillaan Jenkkilän suuntaan.

Jos joku ihmettelee sitä miksi Jenkkilän pohjoismaisten lajien edustajat pärjäävät hyvin Tsekinmaan Liberechissä pidettävissä MM-hiihdoissa niin ei asiaa pidä ihmetellä. Vuoden päästä on nimittäin olympialaisten talvikisojen aika Kanadan Vancouverissa. Eivätkä jenkit niin kovin mielellään anna irtopää-naapureidensa (Jos et tiedä mitä “irtopää” tarkoittaa niin perehdy sarjaan nimeltä South Park.) menestyä ylenmääräisesti. Joopa joo.

Kahden viikon Suomen Kuvalehdetkin on lukemati joten iltapuhdetta piisaa… 13.02.2009 ilmestyneessä numerossa on juttu punahöttölän hovimimmistä eli emgeeärrästä. Täytynee lukea. Etteivät vain olisi puuhaamassa hänestä trendikästä puheenjohtajaa kunhan Glamour-kissa Urpilainen väsähtää ja demareiden Miss Neuvostoliitto-syndrooma yltyy uusiin mittoihinsa.

DIEM PERIDI - mietteitä kadonneen päivän illassa 23.02.2009.

Ekan kunnanhallituksen kokous on nyt sitten ohitten ja kyllähän se kesti. Kolme näytöstä ja kaksi väliaikaa se vei ja tarkalleen ottaen 4 heuria ja 30 minuit. Paljon oli rutiiniluontoista asiaa ja muutama perusteellinen keskustelu muutamasta asiasta. 

Päätimme sitten laittaa liikuntahallin rakentamisen vireille vaikka se tietää noin kahden ja puolen miljoonan euron menoerää. Mutta hallista tulee hyvä ja siellä voi pelata kaikkia sisäpallopelejä täysmittaisilla kentillä, siis lentis, koris ja tarvittaessa ruotsinrääkköjen suosikkipeli eli käsipallo. Pieni katsomokin saadaan ja sinne pääsee istumaan reilut puolentoistasataa immeistä. Nyt voidaan sitten koululiikuntakin toteuttaa kunnolla ja se väestönsuojakin saadaan. Suomi on muuten ainoa EU-maa joka rakentaa enää väestönsuojia. Joopa joo… Teknisen johtajan virankin laitoimme aukihakuun…

Sain tänään iltapäivällä luettua muutaman päivän Törkylän Sanomatkin, siis Turun Sanomat. Lehti noteerasi Keijo Korhosen merkkipäivän kun mies täytti 75 vuotta. Korhonen oli haastattelussa hyvin isänmaallinen ja oli sitä mieltä että Suomi todellakin menetti itsenäisyytensä vuonna 1995. Samalla Suomi luopui suuresta historiallisesta linjastaan joka oli alkanut jo 1800-luvulla. Tällähän Korhonen tarkoitti sitä kehitystä joka alkoi vuonna 1809. Korhosen sanat nostivat mieleen 1990-luvun alun tapahtumat…

Monesti tulee mieleen se Yleisradion harjoittama EU-aivopesu jonka eka hyöyn sai kokea jo avaamalla television aamulla ja katsomalla ko. yhtiön Aamu-teeveen lähetystä. EU-myllytys oli kauheaa ja sama meno jatkui Maikkarin puolella jossa Arto Tuominen ulvoi kuin palosireeni aamu aamun jälkeen että EUU-EUU-EEUU-EEUUU! Jos mies olisi tullut vastaan jossain päin Hesaa niin olisin ehkä heittäytynyt hieman agressiiviseksi linnareissun uhankin tiedostaen. Ja kun avasti päivän lehden niin ensimmäisnen sana kissankorkuisin kirjaimin oli EU! Ja kun avasit radion niin taas sama juttu… Yhtä epätovioinen olo kuin Pentti Siimeksen esittämällä epätoivoisella kansalaisella SPEDE-Shown sketsissä jossa Kammottava röyhtäisijä tulee joka paikasta: televisiosta, radiosta, peilistä, pesukoneen alta ja ties mistä… Korhonen oli täysin oikeassa kun sanoi että ne edut jotka Suomella nyt muka on olisi saavutettu ETA-sopimuksen myötä… Mutta periksi emme anna vaikka taistelu on raskas ja pitkä…

Edelleen illalla puhuin näistä muistoista erään minulle hyvin läheisen ihmisen kanssa. Vanhana viinakauppiaana voin vakuuttaa teille että viimeninen keino jolla EU-vastahakoisen Kansan vastarinta saatiin murrettua oli halpa viina ja halvempi pieriini elikkä olut. Hysteria oli hirmuinen ja jotkut asiakkaat uhosivat että loppuu sinultakin nuo työt kun EU-tulee ja viinit saadaan maitokauppoihin. Paljon olisi muisteltavaa mutta jätetään tulevaisuuteenkin jotain. Noina vuosina hyvä kasvomuisti nousi arvoon arvaamattomaan… 

Ja voi sitä riemun päivää ensimmäinen heinäkuuta 1994 kun viina ja siinä sivussa kaikki muutkin viinakauppatuotteet alennettiin eurooppalaisten hintaihanteiden mukaisiksi. Oli silloin suurkuluttajien ja tavallisten kansalaisten joukossa hienoja herroja, jalosukuisia ruotsinrääkköjä liituraidoissa, persereiän perässä kulkevia fiinejä naisia (Rotukoiraa ulkoiluttava helsinkiläinen hienostorouva.) ihmettelemässä konjamiini-, ja väriviinahyllyjen liepeillä uusia hintoja ja kaikilla suoraan sanoen kuola valui suupielistä. Ainoat tuoteet tuona päivänä olivat muovi-, ja paperikassit sun muut sisäisesti nauttimiskelvottomat tuotteet jotka eivät halpuneet… Meikällä oli itsellä mielessä pääaineen tutkielman viimeiset nyanssit ja päässä takoi että illalla pelaamaan sivilisaatio kakkosta ja askartelemaan ARJEN HAUTAAMAA-kirjoitelman parissa. Mielessä kävi kuitenkin että "siinä sitä on oivaa saalista viinapirulle."

Tänään ovat viinit edelleenkin Alkon hyllyillä ja hintapolitiikkaa on tarkastettu ylöspäin. EU:n virkamiehet miettivät kuumeisesti keinoja kansalaisten raitistamiseksi... Meillä Suomessa on kehkeytynyt valtaisa ja edelleen tiedostamaton alkoholiongelma joka kytee ns. suurten ikäluokkien kiduksissa: hienoja herroja ja hienoja ruotsiapuhuvia hyppeli-herroja, fiinejä naisia, tavallisia, duunareita ja syrjäytyneitä immeisiä... Kaikenkerrassaan oiva läpileikkaus suomalaisesta EU-kansalaisesta. Tästä ongelmasta maksetaan vielä niin karmea hinta kansantaloudessa että sanoja ei löydy kuvaamaan sitä… Eipä ole Arto Tuominen reporteeraamassa tätä...

Johan se talven lykkäs ja muita mietteitä.

Kissa tunki jälleen pöydälle ja otimme muutamat yhteiskuvat. Laitoin toisen niistä peräti facebookin profiilikuvaksi. Ei ota talvi hellittääkseen vaan lykkää yhä enemmän lunta ja suojasta ei ole tietoakaan. Tänä vuonna tuskin tulee keskilämmöltään niin hirmuisen lämmintä kesää. Ajatella; juhannukseen on enää neljä kuukautta!

Eilen katsoin sitten pelin ESPN Americalta jossa kohtasivat Montreal ja Ottawa. En ole oikein tyytyväinen siihen heppuun joka laulaa Bell Centerissä eli Montrealin kotihallissa nykyään kansallislaulun. Nyt kehun itseäni ja väitän että hoitaisn Kanadan kansallishyminin paremmin kuin ko. heppu sekä ranskaksi että englanniksi. Kyseinen laulu on vallan veikeä laulu. Kun sen laulaa ranskaksi niin soinnin pitää olla ultramaskuliininen ja polkeva. Englanninkielinen tulkinta vaatii taas vallan hempeää otetta. Ehkä ensi kuussa laitamme ko. biisin purkkiin ja juutuuppaamme sen.

Mutta siihen peliin sitten. Montreal on syöveröinyt oikein tosissaan tammikuun jälkeen ja joukkueen iso keskuhyökkääjä Robert Lang on poissa koko kauden katkaistuaan akillesjänteensä taannoisessa pelissä tammikuussa. Joukkueen ympärillä on kiehunut kaikenlaista ja välillä on näyttänyt siltä että valmentajalla ei olisi otetta joukkueeseen. Joukkueen tekijämies Aleksei Kovalev oli kolmen ottelun verran miettimässä elämän tarkoitusta kun peli ei oikein kulkenut. Montreal on maailman kiehtovin ja inhoittavin paikka pelata jääkiekkoa kiitos kaupungin lehdistön ja perinteiden. Tällä kaudella Montreal viettää vielä satavuotistaivallus-juhlaansa NHL-joukkueena ja kaupunki vaatii pleijjari-menestystä.

Eilen sitten alkoi tapahtumaan pelissä Ottawaa vastaan. Kovalev oli eka erässä kuin nuori orhi ja hän todella sytytti joukkueen. Montreal olisi voinut johtaa eka erän jälkeen vaikka 4-0. Joukkue on tehnyt yllättävän hankinnan sillä eilen vahvuudessa oli jo kolmatta kertaa mies nimeltään Mathieu Schneider. On mies pelannut joukkueessa aiemminkin ja oli siinä joukkueessa joka voitti Stanley Cupin vuonna 1993. MS on harvoja NHL-liigassa pelaavia mooseksenuskovia. Mies on nykkiläinen syntyjään ja Montreal varasi miehen vuonna 1987 numerolla 44. Äijä on nyt 39 vuotia ja takana on 1250 peliä maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa. Pituutta on viisi ja yksitoista ja painoa noin 195. Siis suomeksi sanottuna 180 senttiä ja 92 kiloa. Luistin kulkee pienessä kaukalossa ja Schneider tykittää yli sata mailia lyöntilaukauksellaan. Kaiken lisäksi veto on tarkka. Mies ampuu vasemmalta puolelta, siis vasen käsi on mailassa alempana. 

Nyt Montrealilla on joukkueessaan kolme kovan luokan lefti-pakkia. Joukkueen ylivoimapeli on kärsinyt hirveästi tästä vääräkätisyydestä juuri tällä kaudella. Hommahan toimii siten että kaksi leftiä pakkia toimivat todella hyvin viivalla ja muutenkin mutta kaksi raittia on ihan mahdoton yhditelmä. Raitti ja lefti präjäävät hyvin mutta ihanne on kuitenkin kaksi leftiä. Suomen maajoukkue on toistuvasti kärsinyt tästä ongelmasta. Kun kätisyydet pelaavat hvyin yhteen niin ylivoimapeliin päästään käsiki todella nopeasti ja tappavan tehokkaasti. Näin oli asian laita eilenkin. Schneider teki todella komean maalin grogilasinkorkuisellaan viidestäkymmenestä jalasta.

Meni nyt vallan lätkäporinaksi mutta olkoon nyt talven kunniaksi… Jääkiekko on Montrealissa todellakin suuri asia, suurempi kuin esimerkiksi politiikka…

Mietteitä selkäviikkoisena lauantaina 24.01.2009.

Tänä viikonloppuna bongaillaan lintuja ympäri maata ja eurovaaliehdokkaita nimetään oikein kilvan. Näyttää siltä että aika moni myös kieltäytyy siistä; melkeinpä ihan kilvan. 

Täällä Aurassa odotellaan kovin sitä mitä maanantai-ilta tuo tullessaan kun koittaa suuri ja odotettu järjestäytymiskokous. Ai mikä järjestäytymiskokous? No tietenkin on kyseessä viimä lokakuussa valitun kunnanvaltuuston järjestäy-tymiskokous. Paljon liikkuu kylällä intohimoja ja vihastuksen aaltoja. Paikallisen Auranmaan viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen kirjoitti todella mainion päätoimittajan suorastaan poliittisen pakinan viime perjantain lehdessä. Tuon jutun nimi oli “Obama Aurassa.” Päätoimittaja Virtanen osoitti sen, että pienenkin lehden päätoimittaja voi sanoa todella paljon. Juttu on yksi parhaista poliittisista pakinoista joita meikä on koskaan lukenut. Miehellä olisi rahkeita paljon suurempaankiin ja eiköhän Asko joskus löytäne itsensä ns. vaativimmista tehtävistä.

Tänään puhun vähän omista projekteistani koska katson asian vakavuuden sen vaativan. Meikän pötsi elikkä maha on päässyt hieman paisumaan kuluneen vuoden aikana vaikka Beijingin kisojen aikana urheilullisuus pääsi pitkästä aikaa kukoistamaan elämässäni. Viime viikolla vaaka näytti sitten järkyttävät 215,6 paunaa. En edes viitsi ajatella mitä se on kiloina. Oltiin joka tapauksessa menty yli inhorajan ja olo oli melkoisen jömpseä…

Halu on aina valtava mutta liha on heikko. Ja vanhemmiten kilot ovat todella tiukassa laihduttaa. Mutta kun taustalla vaanii mm. sellainen piru kuin kakkostyypin diabetes ja kun jälkikasvukin on saatu jo neljänkymmenen ikävuoden tietämillä, niin sitä jotenkin kaipaa muutamia lisävuosia elämään jotta olisi edes teoreettiset mahdollisuudet nähdä lapsenlapsiakin. Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. No meillä papeilla on perinteisesti ollut pitempi paasto kuin taviksilla seurakuntalaisilla. Papit paastosivat ennen muinoin peräti 70 päivää; tästä tulee nimitys “Septuagesima-sunnuntaikin.” Septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä, siis seitsemänkymmentä päivää ennen pääsiäistä. Jos ottaa maltillisin tavoitteen tuon aikarajan puitteissa niin 0,2 paunaa päivässä tekee 14 täyttä paunaa pääsiäisaamun koittaessa ja johan on kovastikin keveä olo.

Mutta pötsi ei pienen toiveajattelulla vaan itseluottamusta herättävillä teoilla, tai sanotaankos että itseluottamusta herättävillä tekemättömyyksillä. Siis vähemmän ruokaa ja ennen kaikkea, mitään merkittävää ei saa pistää suuhun klo 17.00 jälkeen. Jos heikkoa tekee niin voi toki turvautua kyssäkaaliin ja gingseng-teehen. Ja kota-kolasta on tilapäisesti luovuttava melkein kokonaan. Ehkä tällaisena lauantaisena päivänä voi nauttia yhden kota-kolan rankan saunomisen päälle. Mutta vain yhden ja sekin olkoon aivan normaali pullo eikä mikään jättipintti.

Ja kuntokävelykin on aloitettava. Tänään heitin mukavan viiden mailin kävelylenkin reitillä jossa ylitin Aura-joen kahteen otteeseen. Ennen pääsiäistä aion siis tehdä tuon lenkin vielä 39 kertaa. Se tekee yhteensä noin 200 mailia. Oli muuten takki melkoisen litsku tänään kun kotiin kerkesin. Aikaa ensimmäiseen potallukseen kului tarkalleen ottaen 1.24.30. En tee tästä mitään suurta numeroa mutta raportoin asiasta viikottain. Ensimmäisen viiden päivän jälkeen vaaka näytti lukemaa 210,8. Varsinainen septuagesima-paasto alkaa sitten kuluvan tammikuun viimeisenä päivänä joten on ihan mahdollista että silloin ollaan jo ihan hyvissä lähtöpainoissa eli lukemissa 207,6.      

Suuri pällikkö Obama pistää tuulemaan, Suomessa koordinaattorien pidot.

Obama sitten otti ja käämmäsi virkavalansa joka toistettiin myöhemmin sisällä valkoisessa talossa. Mielenkiintoinen tilanne juridiikan kannalta. Kaksoiswee-Bush oli siis presidenttinä pitempään kuin luulikaan ja hänen varapresidenttinä oli demokraatti muutaman tunnin ajan.  Mielenkiintoista mutta totta jos oikein saivarrellaan.

Obama on pistänyt tuulemaan hei ja kunnolla. Pahamaineinen Guantanamon vankileiri suljettaneen heti ja onpa muutama siellä käynnissä oleva oikeuden-käyntikin pistetty keskeytykseen. Vangeille luvataan myös parempia oloja. Vielä kun Obama purkaisi järjettömän Kuuban taloussaarron niin asiat menisivät parempaan suuntaan. Nimittäin se teko lopettaisi Castrojen hallinnon muutaman vuoden kuluessa aivan demokraattisella tavalla. Päästäisiintaas lomailemaan Hemingwayn maisemiin ja saisivat myös USA:n sikarintupruttelijat aivan laillisesti hankkia sikaareja. Ja tästä kaikestahan hyötyisi eniten juuri ihan tavallinen “cubano.”

Suuri musta päällikkö, josta käytämme tästä lähin pääsääntöisesti nimeä Suuri päällikkö on myös ryhtynyt muihin toimenpiteisiin jotka varmasti herättävät luottamusta. Nimittäin kenen tahansa johtajan on tehtävä aivan aluksi missä tahansa virassa todella luottamusta herättäviä tekoja. Nuoremmat sukupolvet eivät välttämättä ymmärrä jos joku tällainen “Brezhnevin kaudella” varttunut ja opiskellutkin fossiili käyttää tätä ilmasiua “luottamusta herättävä teko,” mutta näin se vain on…

Ensimmäisenä varsinaisena työpäivänään Obama on ilmoittanut jäädyttävänsä parhaiten palkattujen Valkoisen talon työntekijöiden palkat. Obama on perustellut päätöstään sillä, että myös johtajien pitää tulee kiristää vöitään vaikeina aikoina. Näinhän on aina tehty mm. Japanissa.

Eettiset uudistukset ja hallinnon läpinäkyvyys olivat Barack Obaman vaalikam-panjan pääteemoja. Niinpä hän ottaessaan vastaan uudet työntekijät Valkoiseen taloon keskiviikkona kertoi myös, että kansalaiset päästetään nykyistä helpom-min tutustumaan hallituksen asiakirjoihin. Lobbareille koittavat myös tiukat ajat ja turha tippalointi Wasningtonissa tulee olemaan vähenemään päin. Lobbareistahan voi käyttää ihan hyvin nimeä “Kuudes valtiomahti.” Kaikkinensa näyttää siltä että Obama on todellakin pyrkinyt luottamusta herättäviin tekoihin, tämä luottamuksen herättäminen näyttää olevan myös hänen asenteensa, ja se on hyvä juttu kaikin puolin. Niinhän se on; “luottamus hyvä, kontroli parempi.”

Mutta kuinka mataa tämä kotoinen Suomemme? Suomessa on kaittanut varsinainen koordinaattorien juhla-aika ainakin entisille kunnanjohtajille. Uuusissa ja vanhemmissakin liitos-kunnissa on näet luotu kymmeniä uusia johtotehtäviä entisille kunnanjohtajille. YLE Uutisten ja Kuntaliiton selvitys kertoo, että yleisin uusi ex-kunnanjohtajan titteli on muutosjohtaja. Kaikista mielenkiintoista tässä on se, että tuore muutosjohtaja ei itsekään tiedä tarkasti, mitä hänen työhönsä kuuluu. Homma voi kuulostaa jopa kahdehtivalta mutta vaatii kyllä melkoisen luovaa omaatuntoakin istua ja pyöritellä peukaloitaan. Näinhän siinä kävi ja sitten kunnat ovat mankumassa lisää rahaa. 

Mutta Suomessa kaikki on mahdollista ja meillä ei sellaista Suurta pääkllikköä hevin löytyne joka voisi asiaan puuttua. Lystin maksavat kuntalaiset ja veronmaksajat ylipäänsä. Tietysti nyt voisi jopa vaatia kunnilta hallinnon tehostamista lisärahoituksen ehtona… Amerikkalaisia ei aina todellakan tarvitse ihailla mutta Suuren päällikön luottamusta herättävät teot ovat ainakin tässä suhteessa todella hyvänä esimerkkinä.

Porinaa Darwinista. Politiikka ja luonnonvalinta.

Mielen maisemaksi avautuu tänään Charles Darwin ja hänen evoluutioteoriansa. Darwinia tulee tänään monesta tuutista, tänään on hänen 200-vuotissyntymä-päivänsä ja syksyllä tulee kuluneeksi 150 vuotta hänen teoksensa “Lajien synty” ilmestymisestä. 

Teoriahan on mielenkiintoinen ja olen askarrellut sen parissa paljonkin laatiessani siviilitöissäni sovellutusta jonka puitteissa evoluutiosta ja Jumalan luomistyöstä voisi puhua rinnatusten. Asia on muuten jollain tapaa sovitettavissa yhteen. Puhumme asiasta kuitenkin tuonempana… Aikaa meillä on vielä vuosikymmeniä…

Voisimme sen sijaan puhua politiikasta ja luonnonvalinnasta. Nythän on asia nimittäin niin että puolueita tulee ja menee kuten aikakausia tulee ja menee. Taustalla on kuitenkin aina sama vakio. Tällä hetkellä elämme kuitenkin hieman suurempaa muutosaikaa. Muutos tulee kuitenkin viemään aikaa vielä useamman vaalikauden ja täysin uudessa tilanteessa olemme ehkä vasta vuonna 2020. Suurimmat muutokset Suomen poliittisessa järjestelmässä ovat vuoden 1945 jälkeen olleet seuraavat.

I Vasemmiston kannatus on ollut vähenemään päin. Tässä tarkastelussa vihreät luetaan vasemmistopuolueeksi. Vihreät ovat saaneet kannattajakuntansa siitä joukosta ihmisiä jotka, polliitisen järjestelmän ollessa vuoden 1979 mukainen, äänestäisivät Suomen Kansan Demokraattista Liittoa. Vielä 1970-luvun lopussa SDP ja SKDL ylsivät parhaimmillaan jopa 47-48 prosentin kannatuslukuihin. Nykyään SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto yltävät yhteensä nippa nappa 40 prosentin kannatukseen. Vasemmisto-blokin keskimäärin noin 8 prosentin kannatuksen menettäminen on huomattava muutos ja jonkin sortin evoluutiota sekin.

II Edellisen seurauksena meillä ei enää ole ns. neljää suurta puoluetta kuten vielä 1970-luvulla. Tämä seikka on enemmän kuin huomattava muutos. 

III Puolueiden voimasuhteissa on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana selkeä muutos, Entinen neljäs suuri puolue, ja todellakin 1960-luvulla neljänneksi suurin puolue, eli Suomen Kockmus on nykyään selvästi suurin puolue. Muutos on Suomen poliittisessa järjestelmässä todella merkittävä.

IV Vaikka vihreitä voidaan todellakin pitää SKDL:n raunioille syntyneenä puolueena niin se on ainoa puolue joka on onnistunut vakiinnuttamaan kannatuksensa noin kymmenen prosentin luokkaan. Tähän kehitykseen on tarvittu aikaa 25 vuotta elikkä neljännesvuosisata. Vihreiden kannatus olisi vaaleissa voinut realisoitua suuremmaksikin mutta puolue on kärsinyt yleensä aina yksipuolisesta ehdokasasettelusta.

V Suomen poliittisessa kentässä on olemassa vielä yksi “biologinen lokero.” Periaatteessa tämä lokero on jopa 20 prosentin suuruinen mutta mikään puolue ei ole yltänyt koskaan pysyvästi yli kymmenen prosentin kannatukseen. Tästä lokerosta eivät kamppaile poliittisen järjestelmämme aluskasviilisuuteen kuuluvat RKP ja Kristillisdemokraatit. Lokeroa on parhaimmillaan yrittänyt täyttää jatkumo Suomen Pientalonpoikain Puolue – SMP – Perussuomalaiset. Nykyään Perussuomalaiset ovat täyttämässä ihan vakavasti otettavalla tavalla kyseistä lokeroa.

Siispä loppupäätelmään. Suomen poliittisessa elämässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten kymmenien vuosien aikana ja lisää on odotettavissa. Muutokset tulevat kutienkin olemaan varsin hitaita. Tavallaan SMP:n raunioille syntynyt puolue, Perussuomalaiset, on tarvinnut kasvaakseen nykyiseen mittaansa käytännössä nollatilanteesta jo 15 vuotta!