Miksi Kepuumus hävisi kuntavaalit.

Toki häviäjä oli myös Suomen sosialidemokraattinen puolue mutta huomio kiinnittyy aina pääministeri-puolueeseen ja sen menestykseen. Pääministeripuolue kärsii usein mutta harvinaisempaa on että toinen hallituspuolue nostaa kannatustaan kuten nyt kävi.

I Niinkin kunniakkaan ja maineikkaan ja pohjimmiltaan hyvän puolueen kuin KEPUUMUS johtoon ei todellakaan sovi sellainen substituutti kuin Matti van Hanen on. Varamies mikä varamies.

II van Hanen on ryvettynyt ”naisseikkailuissaan” niin perinpohjaisesti että rehellinen ja moraalinen suomalainen ei oikein voi hyväksyä koko miestä. Muualla maailmassa moinen pelleily johtaa omiin johtopäätöksiin. Anteeksi on toki annettava mutta... van Hanen ei ole Suomen Bill Clinton, ja on hyvin vaikea kuvitella häntä pelleilemässä vaikkapa banaanilla sirpakan avustajan kanssa mustan ministeriauton takapenkillä...

III van Hanen on luuseri. Hänhän kävi jopa Aurassa ja kun ei muuta voinut niin kehotti äänestämään tuttua naamaa eli minua. Harmikseni kaikki eivät ajoissa tajunneet mitä van Hanen todella tarkoitti.

IV Jarmo Korhonen eli KEPUUMUKSEN puoluesihteeri on tunari vailla vertaa ja poliittisesti ylimielinen tavalla jota ei ole ennen nähty.

V Kepun reservaattikuri petti pahemman kerran kun puolueen vanhat kannattajat suivaantuivat kuntaliitoksista sun muista.

VI Maanviljelijät jättivät Kepun miehissä ja naisissa voimin. Puolue heidän edunvalvojanaan on täysin epäonnistunut...

VII Suomen Keskustasta on tullut KEPUUMUS eli Sekookuns-puolueen apupuolue ja tahdoton puudeli.

VIII Kepu on vanhoista puolueista lahoin. Voidaan puhua Suomen sairaasta miehestä, kuten ennen ensimmäistä maailmansotaa voitiin Ottomaanien Turkista sanoa näin. Mutta tälle sairaalle miehelle ei ole lääkäriä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa KEPUUMUS ottaa selkäsaunan jonka päätteeksi vaali-iltana osoittaa prosenttimittari heille kannatuslukemaa 17.5!

IX Kepua vaivaa liiaksi van Hanenin ”Matti-syndrooma.” Puolue on ehkä saanutkin hyvää aikaan mutta näistä asiosta ei puhuta vasta kuin kuolinvuoteella ja puolueen muistokirjoituksissa.

X Kepu ei tiedä kenen asialla se on...

Voi olla että ns. vanhojen puolueiden alamäki on alkanut ja ensimmäisenä on tuhon tiellä KEPUUMUS... Ihmeitä voisi vielä tapahtua ja tarvittaisiin ensinnäkin valovoimainen ja tosi hyvä jätkä johtamaan puoluetta.

Ensimmäisen talvimaanantain mietteitä!

Niinpä koitti pitkästä aikaa kunnollinen puutarhan-hoitopäivä ja kompostikin laitettiin uuteen paikkaan. Biojätteen määrä taloudessani on sattuneista syistä pienentynyt, mutta pyysin nätisti virastolla että siellä aloitettaisiin jälleen biojätteen keräys. Se koostuu yli puoleltaan kahvisakoista. 

Ensimäisen viikon saalis oli noin puolitoista kiloa. Eiköhän se ole taas sitten niin lauha talvi että komposti tuskin laukeaa vasta kuin helmikuulla jos sittenkään. Viime vuosi oli ensimmäisen vuosi ettei Biolanin laite päästänyt nesteitä pihalle vaan prosessi jatkui koko talven.

Nyt olisi oiva aika istuttaa talviporkkanaa. Siis muokata kasvimaasta yksi lohko ja laittaa porkkanansiemenet maahan. Niiden talvehtiminen lyhentää keväällä itämisaikaa ja parhaimmillaan penkissä on vihreä vana jo viikko vapun jälkeen. Perinteisen hyvä talviporkkana on ollut “Lontoon tori.” Se on sikälikin hyvä, että sen muoto sopii hyvin talven aikana tiivistyvään penkkiin oikein hyvin. Lontoo Tori on paksu ja pötäkkä porkkana. Mutta hiekkaa pitää penkkiin laittaa rutosti ja kalkkia sekä runsaasti kaliumia sisältävää lannoitetta ja tietty kompostia.  

Talviporkkanan viljely on vain nykyään hieman arvoituksellista puuhaa. Kun vuonna 2002 laitoin maahan talviporkkanaa, ja tästä olen puhunut aiemminkin, tapahtui kummia. Seuraavana kesänä juurista kasvoi aivan oikeita kukkavanoja. Lämmin talvi oli varmaa virittänyt siemeniä odottamattomalla tavalla. Kerroin asiasta Hyötykasviyhdistyksen Anu Rannalle ja hän oli asiasta todella hämmästynyt. Ehkä kyseessä on jokin tällainen uusien ilmasto-olojen ilmiö. Kokeillaan; käännetään huomenna kaksi plänttiä maata ja lisätään hiekkaa ja annetaan maan tekeytyä muutaman päivän. Kylvämään ehtii vielä pyhäinpäivältäkin, virittymisaikaa on kyllä aivan riittävästi. Talviporkkananoiden juju on siinä, että satoa saa jo paljon aikaisemmin. Jos kaikki menee putkeen niin täysimittaista porkkanaa saa jo heinäkuun lopulla.

Niin; millainen talvi tästä sitten tulee? Jos haluaa olla viisa ja varovainen niin tähän sanoo notta sellainen talvi tulee, että todennäköisesti sen jälkeen tulee kevät. Eiköhän siihen mahdu ihan hyvä talvi siihen vekoon. Itse en koskaan ole hirveästi piitannut sääennustuksista, en lyhyen ajakson enkä pitemmänkään kauden sellaisista. Yleensä katson ikkunasta ulos ja pukeudun sen mukaan. Onhan sitä kaikkea nähty. Vaikka on nämä hienot tietokoneet sun muut niin ei pidä uskoa kaikkea.  

Joskus vanhassa kotikaupungissa ilmoille pääse melkoinen selluloosa-keitosta aiheutunut hööky. Soitin Sunilan tehtaalle koska se kaupungia vaivannut ilimanpilloominen olisi pitänyt saada kokonaan kuriin. Siellä valvontainsinööri vain väitti että ei ole laitteiden mukaan mitään päästöjä ollunna. Sanoin että olen täällä Sunilan pappilan pihalla ja aivan varmasti haesoo, banjo tästä vain puuttu ja soittaja. Että tules kuule haistelemaan ja tunge ne koneet sanonko mines. Ei tullunna mies toteamaan tuoksua…

Näin on! Kaikki oli kunnossa, ei ollut käynyt rosvoja ja kissakin hengissä. No eihän täällä niin ihmeellisiä asioita ryöstää olekaan. 

Otin aarrearkkuni mukaan kun matkalle lähdin. Siis tämän iki-ihanan MacBookPron… Ja vaikka tämä häviäisi niin ei se maailmaa kaataisi. Jutut ovat päässä ja pysyvät. Ihan Simonideksen sanoin “Omnia mea mecum porto.” Siis “Kaiken omani kannan mukanani”, ts. henkiset tietoni ja kykyni ovat ainoa mikä minulla on arvokasta, ja nehän minulla ovat aina mukanani. Ajatus on tosiaankin filosofi Simonideelta, joka lausui ajatuksensa kreikaksi. Joopa joo.

Eilen kävin myös pitkästä aikaa Arohongan antikvaarisessa kirjakaupassa (Helsingissä) ja ostin Kansalaisen vuosikirjan 1954 siis MitäMissäMilloimman. Ko. sarja on kirjastossani jo kokonaisuudessaan mutta olen varmuuden vuoksi keräämässä jo toista sarjaa. Vuoden 1954 kirja on varsin harvinaisen ja vaikea saada. Nyt ei siis ole mitään hätää eikä ongelmaa lainkaan; loput toisesta sarjasta saa kyllä ajan kanssa ja nyt vain nautiskellaan… Kirjan hinta oli vain 20 euroa. No onhan se vanhassa rahassa sentään 120 markkaa… Kirjan hinta ei ole siis juuri noussut euro-aikaan siirryttäessä. Samoissa lukemissa tuo kirjan hinta oli jo kymmenen vuotta sitten…

Eilen oli sitten Calixtus ja sehän meille roomalaisille hyvin passaa. Siis nyt on talviaika. Ja onhan maanteillämmekin jo talvinopeusrajoitukset… Talviajan huomaa myös siitä saunanlämmitykseen menee nyt enemmän puuta. Pappilan aitokiuashan lämpenee kesällä noin 22 standardi-klapilla, mutta talvella pitää käyttää neljä klapia enemmän. Eivätkä ne ole mitää pikku-klapeja; 44 senttiä ja keskimäärin halkaisijaltaan kolme ja puoli tuumaa… Mutta ilmat voivat olla vielä oikein hyvätkin ja kuivat. Kerrataanpas vielä tämä Calixtus-juttu:

“Calixtus eli talvipäivä 14.10. Vanhat roomalaiset aloittivat talven vieton lokakuun neljästoista päivä. Myöhemmin päivää alettiin viettää nimellä Calixtus. Calixtus oli vapautettu orja, jonka paavi Zefyrinus otti diakonikseen ja uskoi hänen huolek-seen Via Appian varrella olleet kristilliset hautapaikat, katakombit. Rooman ensim-mäinen kristillinen hautausmaa, Callixtuksen katakombi, on hänen kuuluisa muis-tomerkkinsä. Callixtus oli paavina Zefyrinuksen jälkeen vuosina 217-222. Hän lievensi ankaraa kirkkokuria. Hän tunsi kolme vuosittaista paastojaksoa, jotka sijoittuivat kesä-, syys- ja joulukuuhun. Näille ajoille Calixtus asetti ensimmäiset rukouspäivät, ns. kvatember-päivät. Hän lienee kärsinyt marttyyrikuoleman vuonna 222. Vanhoissa almanakoissa luki 14.10. kohdalla meilläkin vuosisatojen ajan.

Vihdoinkin piispat puhuvat asiaa ja muita porinoita.

                                      

Aivan! Mutta olis voinut käyttää vielä pikkuisen ärhäkämpiä kielikuvia joita Helsingin piispalta kyllä löytyy jo niikseen on tarve! Tänäinen ILTA-SANOMAT nimittäin uhrasi aukeaman sen uutisen ympärille että eilen julkaistiin kirja “Rakkauden lahja Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuu-desta (Kirja-apaja). 

  
Huovis-piispa näet sanoo lisäksi että “Irtosuhteet satuttavat.” Hän kritisoi poliitikkojen tapaa kertoa tiuhaan vaihtuvista suhteistaan. Ei ole hyvä, jos esimerkiksi poliitkot kertovat jatkuvalla syötöllä monista liitostaan, eroistaan ja uusista ihastuksistaan. En sano että se koira älähtää johon kapula kalahtaa, mutta mitä on sanottava Tanja Karpelan kommenteista Huovisen mielipiteesseen poliitikkojen eroista: “Vahinko, etten tavannut sitä oikeaa jo 18-vuotiaana ja mennyt naimisiin. Ehkä mina sitten olisin kelvannut Huovisen toivomaksi esimerkiksi.”

Tuota, tuota… Sittenhän ei meillä olisi ollut Miss Suomea nimeltä Tanja Vienonen. Hänen elämänsä olisi varmasti mennyt aivan toisia uria jne. Jossitelu on turhaa eikä mitenkään tärkeää. Toisaalta nyt kun nämä pari ensimmäistä kappaletta on kirjoittanut tulee vähän sellainenkin olo että oliko Huovisen kommentti sittenkään oikein mitoitettu, sen osoitehan on vähän liana helppo arvata, ja vaikka hänen lausuntonsa tarkoitus ei olisikaan ollut se että Tanja Karpela siihen reagoi niin jättää se silti hieman pahan maun…  

Mutta oikealla asialla piispat ovat ja Eerokin. Mutta tuliko ammuttua heiman ylisuuri satsi, siinä on nimittäin sellainen vaara että oma piippu menee ampumakunnot-tomaksi aivan kuin Puna-armeijan tykistöllä kun he Wehrmachtin kavereiden kollageeneja käräyttelivät… Tarttee lukea episkooppien kirja tarkasti ja kirjoittaa siitä kunnon stoori. Tiedä vaikka vihdoinkin saisi jotain kättä pitempää peräti piispoiltakin vaikkapa rippikoulutuntien pitämiseen… HJUWA!!!

Keisari Augustus-kirjaa lueskelen todella naatiskellen, niin naatiskellen. Homma tallentuu kovalevylle mutta neljäskin lukukerta on tarpeen. Sitten onkin kyseessä suurnaatinto… Sain mielenkiintoisen idean, tänään siis, tulevaan jouaamun saarnaan jossa puhun siis jouluevankeliumista “keisari Augustuksen näkökulmasta.” Tarkastelu liittyy luterilaiseen regimentti-oppiin. Näyttää myös siltä että itsenäisyyspäivän saarnaan tunkee mukaan myös keisari Augustus, jollain tapaa, tai ainakin roomalaiset hyveet… Kehittelin jo tänään Porista körötellessäni ajatuksia siitä millainen olisi ollut apostoli Paavalin Areiopagi-puhe jos se olisi pidetty Forum Romanumilla (Meinasin kirjoittaa Forum Romanov, heh!!!).  

Paljon muutakin olisi porinoitavaa mutta se katoaa kosteaan syys-iltaan lähellä suuren mestarin päivää ja Calixtusta. Pax vobiscum!

Taas se aika vuodesta lähenee…

Siis se aika kun alkaa NHL. Tänään on Helsingissä pelattu peli Jokerit – Pittsburgh Penguins mutta kyseessä on näytöspeli jossa mennään puolella vauhdilla ja eikä juuri t aklailla. Vähän kuin USA:N ja Kanadan ns. ja muka unelmafinaali Salt Lake Cityn olympialaisissa talvikisoissa 2002.

Eri asia ovat sitten ne pelit jotka pelataan osana varsinaista NHL-runkosarjaa. Jos sellaisia pelejä saadaan Suomeenkin aivan vaikkapa ensi kauden NHL-runkosarna avaukseen niin sitten voi vaivaantua katsomaan pelin jopa televisiosta, muuten ei.  

Nyt on sitten taas aika spekuloida vaikkapa runkosarjan voittajalla ja varsinaisella Stanley Cup-mestaruudella. Kyllähän homma on niin, että Detroti vahvistui entisestään kun se hankki riveihinsä Marian Hossan. Detrotin salaisuus on kyllä analysoitu ja kaikkihan sen tietävät. Joukkueella on hirmuinen työmoraali ja he välttävät virheitä jotka tuovat jäähyjä. Et näe Detrotin miestä ottamassa turhaa jäähyä ja provosoitumassa turhan usein. Tällaista joukkuetta vastaan on vaikea pelata saatika sitä voittaa. Kun joukkue kaiken lisäksi on taivava ja hyvin rakennettu niin mitähän tähän voi sitten enää muuta sanoakaan.  

Ainoa ongelmakohta on tällä kaudella joukkueen, siis Detroitin, maalivahtipeli. Ei Osgood viime kaudellakaan mikään ihmesälli ollut kun puolustajat tekivät hänen eteensä niin paljon. Laukauksia vain tuli niin huonoista kulmista että siinä oli jo aina puoli voittoa. Detroitissa kyllä tiedetään sekin miten v aikeaa nykyään on tulla takaisin ja voittaa kaksi mestaruutta peräkkäin. Viimeksi siihen pystyi, yllätys, yllätys, itse Detroit kymmenen vuotta sitten.

Ja entäpä sitten Saku Koivun Montreal. Joukkue on vahvistunut muutamalla pelaajalla ja joukkueen nuoret pelaajat ovat tänä vuonna yhtä vuotta vanhempia. Joukkueella on ehkä koko liigan lahjakkaisn maalivahti-kaksikko, heki nuoria miehiä. Viime keväänä joukkue törmäsi toisella pudostuspelikierroksella Philadelphiaan ja sen maalivahtiin Marttin Bironiin. Montreal laukoi noissa peleissä aina paljon enemmän ja hyvistä kulmista mutta kun ei niin ei…

Sakulla käyvät vuodet vähiin mutta toivoa on vielä. Nyt joukueessa on iso ja luotettava keskushyökkääjä Robert Lang ja kesällä saatiin vaihtokaupassa joukkueeseen mies nimeltä Alex Tanguay. Jokohan Sakulla olisi vihdoin kunnon ketjukaverit. Olihan näin jo viime kaudella mutta aina voi toivoa ja odottaa parempaa. Kamppailu pelipaikoista on kova ja jotkut joutuvat jättämään joukkueen koska kaiken takana on kuitenkin aika raaka bisnes.

Tänä vuonna on Montrealin juhlavuosi kun kausi on joukkueen sadas kausi enhooellässä…  

Lokakuun alkaessa. Sekaporinaa.

Niin alkoi kahdeksas kuukausi. Tänään oli sitten Mikkelin piispanvaalin ensimmäinen kierros ja niinhän siinä käsvi sitten että toiselle kierrokselle pääsivät Seppo Häkkinen ja Hannu Niskanen. Molemmilla yhtä paljon ääniä eli 198. 

Pronssitila tässä skabassa meni sitten Miikka Ruokaselle 123 ääntä ja mitalisijojen ulkopuolelle jäi Irja Askola 95 äänen voimalla. Kotkan rovastikunnassa oli kovasti lobattu Irja Askolan puolesta ja siellä hän saikin toiseksi eniten ääniä eli 32. Muiden äänisaalis siellä oli: Niskanen 38, Ruokanen 13 ja Häkkinen 12. Toinen kierros onkin sitten jännittävä.

Vaalista voi tehdä ainakin nyt sen johtopäätöksen että naisen on aika vaikea päästä piispaksi ja Irja Askola on yrittänyt jo aika monta kertaa. Nyt on asia niin, että Suomeen ei sitten tulekaan naispiispaa ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Tokko sittenkään. Melkoinen Hildegard se olisi jos tulisi. Mitä tämän hieman apokryfisen ilmauksen takana sitten onkaan niin sitäpä paassakin miettiä…

Piispanvaalista kirjaostoksiin… Nimittäin sain eilen hankittua turkulaisesta antikvariaatista kappaleen erästä kirjaa kadonneen tilalle. Kirjahan on tuo tämän päiväjulkaisun otsikon alla oleva kuva. Kirjan olen hukannut neljä vuotta sitten muutossa, tai en sitä vain ole löytänyt. Todennäköistä on että yksi laatikko hävisi jonnekin muuton aikana… Tai sitten se löytyy jostakin lähiaikoina…

Joka tapauksessa tuo kaksi kertaa lukemani kirja on jälleen saatavilla ja kolmas kerta lukua on aloitettu. Nyt saadaan hyvää pohjatietoa Jouluaamun saarnaan… Kirjan on kirjoittanut Edwin Linkomies vaikeissa olosuhteissa tutkintovankeu-dessa sotasyyllisyydestä syytettynä. Linkomies kirjoitti kirjan ulkomuistista. Kirja kestänee ajan hampaan varsin hyvin ja tyylillisesti se kuvaa hyvin itsensä keisari Augustuksen selkeää ja yksinkertaista tyyliä.

Mutta sitten seuraavaan asiaan. Viime viikon Kauhajoen murhenäytelmän jälkeen vaadittiin monesta tuutista yhteisöllisyyttä ja siitähän allekirjoittanutkin puhui viimä pyhän saarnassa. Mutta mistä sitä yhteisöllisyyttä sitten saataisiin tähän maailmaan ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Sanomattakin on selvää että nousukausi ruokkii individualistista asennetta ja toisaalta se luo siitä vielä negatiivisemmankin version näine vihakulttureineen. Laskukausi ja lama ei toi-saalta ole tähän mikään ratkaisu. Kuka siis saarnaisi yhteisöllisyyden vaatimusta. Mikään puolue ei siihen pysty eikä ole mitään isompaa aattellista toimijaakaan joka siihen pystyisi.

Jäljelle jää siis vain kirkko ja sen julistus ja ihmisten kanssa myötäeläminen. Nyt tarvitaan sitä ja vain sitä että kirkko palaa juurilleen ja on uskollinen opillensa ja itselleen Jeesukselle. Tätä hapatetta tässä tarvitaan ei mitään muuta tietä meillä voi olla…