Äärimmäiset sääolot nostavat päätänsä jälleen täällä pohjolassakin. Ruotsi on puoleltaan lumen peitossa ja Taalainmaallakin on jopa neljäntoista tuuman lumi-kinoksia. Joko on tullut holoseeni päätökseen ja joko tänä vuonna jäätiköt lähtevät kasvuun... Ehkei nyt vielä sentään.
Kylmäksihän se on ilmat laittanut, siitä ei yli eikä ympäri pääse. Tulee ihan lapsuuden kesäkuut mieleen Jäämeren rannalla. Mutta eiköhän ilmat tasaannu lähipäinä. Vaikka nyt onkin ollut lämpimiä vuosia niin ihan tilastollisestikin tulee vielä koleita kesiä kuten ennekin. Sääennustuksiin on oppinut luottamaan samoin meteorologien ammattitaitoon.
Heillä onkin käytössään sellaiset mallinukset ja superjyrskyttimet että poies alta. Joku varmaan tietänee millaista säätä kesäksi on luvassa. Vastaus lienee se, että kaikenlaista. On El Ninja-vuosi ja Pohjois-Atlantin oskillaatio on kaottistakin kaoottisempi arvioida, jos sitä nyt ylipäätänsä voidaan arvioida ollenkaan... Joka tapauksessa nyt taitaa olla menossa pitemmällä aikavälillä ns. positiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio. Yhä enemmän alkaa virren 462 toinen säkeistö kuulostamaan arveluttavalta. Kukahan se loppujen lopuksi ne säät ja ilmat säätääkään.
Ja sitten hieman jääkiekkoa. Teemu on jälleen kerran lopettanut maajoukkueuransa. Kisat menivät siten että ne olisivat voineet mennä paremminkin. Teemu on joka tapauksessa helppo puhua ympäri ja eiköhän syksyllä taas NHL-ura jatku. Ja Vancouverin olympialaisiin talvikisoihin on aikaa ”VAIN 634 PÄIVÄÄ.” Saku on mukana ja eiköhän Teemukin, eihän mies ole tuolloin vasta kuin 39-vuotias... Kukapa ei haluaisi olla mukana viimeisissä O-kisoissa joissa on mukana parhaat pelaajat...
Päivän mittaan on tullut selausluettua kirjaa nimeltä INARI – Inarin kirkkojen ja paimenten muisto. Kirjoittaja on Tuomo Itkonen, Inarin kirkkoherra vuosina 1923-1942. Kirja tulee ansainneeksi että sitä selataan ja luetaan ainakin kerran vuodessa. Itkosella oli taito kirjoittaa syvään ja monikerroksellisesti ladattua tekstiä. Muistan jonkun vanhemman inarilaisen maininneen kauan sitten Itkosen saarnataidoista että melkoinen jaarittelija se mies oli. Hyvä kirjoittaja ei aina ole mitenkään hyvä puhuja, ja tietenkin päinvastoinkin.
I
tkosen kirja kuvaa tarunhohtoista aikaa, maailmaa jota ei enää ole ollut moneen sukupolveen. Oli siinä piispoillakin pitkä matka tarkastuskierroksia tehdä. Arkkipiispa Gustav Johanssonkin vieraili Inarissa kolme kertaa, tosin vielä Kuopion piispana ollessaan. Johansson oli suuri Lapin ystävä ja hän viihtyi hyvin Ianrin-reissuillaan. Mitähän gubbe siellä porissut. Vuonna 1999 kun oli Kuopion hiippakunnan ordinaatio-koulutuksessa niin selailin hiippakunnan kirjastossa käsinidottua opusta jossa oli Johanssonin saarnoja. Jospa joskus olisi aikaa ja Savonmualle eksyisi niin voisihan tuota ottaa kopsut ja joskus yönä talvisydännä niitä tutkistellakin... Onhan siinä ollut näky... Johansson kirjoittelemassa saarnaa Inarin ikivanhan pappilan piispanhuoneessa Pielpajärven kentällä... Maistui se poronliha varmasti piispallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti