Joulukuun 19. päivään vuonna 1940 oli tilanne jolloin viisi tasavallan presidenttinä toiminutta henkilöä oli elossa muutaman tunnin ajan. Siis siten, että kaikki olivat tuo yhteinen nimittäjä arvonaan yhtä aikaa. Kyösti Kallio oli luopunut tehtäväistään sairauden vuoksi, ja eduskunta oli tehnyt poikkeuslain jolla vuoden 1937 valitsijamiehet suorittaisivat tasavallan presidentin vaalin. Risto Ryti joutui ottamaan tehtävän vastaan vastahakoiseti.
Tuossa jokunen aika sitten arvuuttelin erästä pientä joukkoa yhdellä kysymyksellä. Kysymys kuului: ”Montako Suomen tasavallan presidenttinä toiminutta henkilöä on parhaimmillaan ollut elossa yhtä aikaa?” Vastaukseksi kelpasi seuraava lause:
Vain virassa oleva tasavallan presidentti. Muut elossa olevat entiset tasavallan presidentit ovat presidenttejä.
Seitsemän ensimmäistä Tasavaltamme presidenttiä ovat mielenkiintoinen joukko. Järjestyshän oli seuraava virkaanastumisvuosineen: Stålberg 1919, Relander 1925, Svinhuvud 1931, Kallio 1937, Ryti 1940, Mannerheim 1944 ja Paasikivi 1946.
Miesten syntymävuodet olivat järjestyksessää: Svinhuvud 1861, Stålberg 1865, Mannerheim 1867, Paasikivi 1870, Kallio 1873, Relander 1883 ja Ryti 1889.
Presidenttien järjestys virassa ei vastaa ikäjärjestystä. Luonnollisestikin Stålberg oli itseoikeutettu valinta ensimmäiseksi presidentiksi. Tuolloin hänellä oli ikää 54 vuotta ja mies ei suostunut olemaan ehdolla toiselle kaudelle aidon hyveellisyytensä vuoksi. "Niin vaikutusvaltaista ja vahvaa virkaa ei kenenkään pitäisi pitää hallussaan kahta kautta."
Mikä tässä on tämän stoorin pointti on siinä, että vuoden 1925 vaalissa virasta kamppaili kaksi varsin nuorta miestä. Valituksi tullut Relander oli vain 42-vuotias ja hopealle jäänyt Risto Ryti oli vain iältään vain 36! Sittemmin niin nuorta presidentiksi pyrkivää henkilöä ei ole ollutkaan kuin vuonna 1994 jolloin Pertti Virtanen oli ehdokkaana. Virtanen oli niin ikään 42 vuotias mutta vaalia käytäessä Relander oli kaksi viikkoa nuorempi kuin Virtanen vastaavaan aikaan.
Relander ja Ryti olivat nuoria miehiä, nuoren tasavallan miehiä. Tuossa nuoressa tasavallassa vuonna 1926 presidentti oli 43-vuotias, Suomen Pankin johtaja Risto Ryti oli 37 vuotta kuten myös Sotaväen päällikkö Aarne Sihvo. Ryti ja Relander etuilivat siis tietyllä tavalla. Ajatellaanpas Relanderia seuraavien kunnon presidenttien virkaanastumisikää, siis presidenttien joilla oli vielä valtaa ja arvovaltaa: Svinhuvud 66 vuotta, Ryti 51 vuotta, Paasikivi 80 vuotta, Kekkonen 55 vuotta ja Koivisto 58 vuotta.
Relander ja Ryti olivat kyvykkäitä ja nuoria miehiä, sitä ei käy kiistäminen eikä Sihvossakaan mitään vikaa ollut, periaatteessa ainakaan. Herääkin kysymys: Miksi kehitys on kulkenut siihen, että korkeimpiin virkoihin päästään vasta vanhemmalla iällä. Onko se merkki siitä, että yhteiskunta kangistuu ja siitä tulee konservatiivisempi, vai oliko 1920-luku vain sellaista aikaa...
Kekkonen itse asiassa aiheutti melkoisen tulpan kansankunnan vireyden kannalta. Jos tilanne olisi ollut toinen niin Koivisto olisi voinut nousta presidentiksi jo vuonna 1968 45-vuotiaana. Kyllä mies oli silloin jo niin suosittu ja maa oli suorastaan vasemmistolaisuuden aallon huipulla. Eri asia sitten olisisvatko kommunistit lähteneet Koiviston kelkkaan. Ehkäpä eivät ja eivät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti